Nokian kartano

Nokian kartano on kartano Nokian keskustan tuntumassa Nokianvirran eteläpuolella. Se oli aikoinaan Ylä-Satakunnan alueen keskus. Kartanon kantatilana ollut rälssisäteri muodostettiin Iso- ja Pikku-Nokian rälssitiloista. Tutkija Jouko Jaakkolan mukaan kartanon ja koko paikkakunnan nimi juontuu vanhasta sanasta nois eli noki, jolla tarkoitettiin soopelia eli nokinäätää ja sen hävittyä Suomesta myös muita tummia turkiseläimiä kuten näätää.

Perimätiedon mukaan kartanon isäntänä oli 1200-luvun lopulla pirkkalaispäällikkö Matti Kurki, joka oli saanut sen kunnostautumisestaan lappalaisten kukistamiseksi. 1400-luvun alussa kartanoa isännöi Turun piispa. Varhaisin asiakirjamaininta Nokian kartanosta on vuodelta 1505, jolloin Maskun kihlakunnan tuomari Didrik Hannunpoika myi sen veljelleen Jeppe Volmarinpojalle. Tässä yhteydessä myös nimi Nokia esiintyy ensi kerran kirjallisissa lähteissä. Kartano sai säterivapauden vuonna 1571. Kartanon mailla käytiin nuijasodan aikana vuodenvaihteessa 1596–1597 Nokian taistelu. Lähistöllä on nykyään vuonna 1933 pystytetty Nokian taistelun muistomerkki.

Kartanon alueella sijaitsi aikoinaan niin sanottu Nokian kartanokappeli, joka rakennettiin ilmeisesti 1500-luvun alkupuolella. Nykyään siitä on jäljellä kivinen perustus sekä Nokiankivenä tunnettu keskiaikainen hautakivi, jossa on kaiverruksia.

Nokia-yhtiö osti kartanon 1860-luvulla, jolloin vuori-insinööri Fredrik Idestam perusti puuhiomon Nokianvirran kosken äärelle. Paikalle alkoi kasvaa teollisuusyhdyskunta. Nokia-yhtiö jatkoi kartanon ylläpitoa maatilana, ja siellä tuotettuja elintarvikkeita myytiin huokeaan hintaan yhtiön työntekijöille. Viljelyalaa oli noin 500 hehtaaria. Idestam rakennutti perheensä käyttöön huvilatyyppisen kartanon päärakennuksen. Arkkitehti Theodor Höijerin suunnittelema kaksikerroksinen puurakennus valmistui vuonna 1877. Se purettiin vuonna 1960 ja sen paikalle kohosi kurssikeskus vuonna 1962.