Ikaalinen

Ikaalinen Ikalis
vaakuna	sijainti
Näkymä Vanhassakauppalassa
Sijainti	61°46′10″N, 023°04′05″E
Maakunta	Pirkanmaan maakunta
Seutukunta	Luoteis-Pirkanmaan seutukunta
Kuntanumero	143
Hallinnollinen keskus	Ikaalisten keskustaajama
Perustettu	1641
– epäitsenäinen kauppala	1858
– itsenäiseksi kauppalaksi	1972
– kaupungiksi	1977
Kuntaliitokset	Ikaalisten mlk (1972)
Kokonaispinta-ala	843,40 km² 137:nneksi suurin 2022
– maa	750,48 km²
– sisävesi	92,92 km²
Väkiluku	6 781 134:nneksi suurin 31.10.2024
– väestötiheys	9,04 as./km² (31.10.2024)
Ikäjakauma	2020
– 0–14-v.	13,7 %
– 15–64-v.	53,8 %
– yli 64-v.	32,4 %
Äidinkieli	2023
– suomenkielisiä	95,1 %
– ruotsinkielisiä	0,2 %
– muut	4,7 %
Kunnallisvero	9,40 % 60:nneksi suurin 2024
Kaupunginjohtaja	Eeva Viitanen
Kaupunginvaltuusto	27 paikkaa
2021–2025  • Kesk.  • PS  • SDP  • Kok.  • KD  • Vihr.	7 7 6 5 1 1
ikaalinen.fi
Infobox OKNimi-testi OK

Ikaalinen (ruots. Ikalis) on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Pirkanmaan maakunnassa. Kunnassa asuu 6 781 ihmistä, ja sen pinta-ala on 843,40 km², josta 92,92 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 9,04 asukasta/km². Ikaalisten naapurikunnat ovat Hämeenkyrö, Jämijärvi, Kankaanpää, Parkano, Sastamala ja Ylöjärvi. Entisiä naapurikuntia ovat Kuru, Suodenniemi ja Viljakkala.

Ikaalisissa on käytössä entisen maalaiskunnan vaakuna. Sen on suunnitellut Pentti Papunen, ja se on vahvistettu vuonna 1956. Myös kauppalan vuonna 1961 vahvistettu vaakuna oli Papusen käsialaa.

Ikaalinen on tunnettu Ikaalisten Kylpylästä, kansainvälisestä jokakesäisestä Sata-Häme Soi -festivaalista, joka lopetettiin vuonna 2023 sekä aikoinaan menestyneestä Ikaalisten Tarmo -pesäpallojoukkueesta. Ikaalinen on ollut ja on yhä koulutus-, kauppa- ja hallintopaikkakunta.

Maantiede

Ikaalisten keskustaajama sijaitsee niemessä Kyrösjärven rannalla.

Ikaalisten keskustaajama eli entinen kirkonkylä ja kauppala, nykyinen Vanhakauppalan kaupunginosa sijaitsee niemessä Kyrösjärven rannalla. Kunnan alue ylettyy itä-länsi -suuntaisena molemmin puolin järven pohjoispään ympärille. Kyrösjärvi samoin kuin koko kunnan alue on osa Kokemäenjoen vesistöä. Pääosa Ikaalisista kuuluu Kyrösjärven vesialueeseen, mutta eräät kunnan itäosan järvet laskevat Näsijärveen. Ikaalinen sijaitsee keskellä vanhaa Ylä-Satakuntaa, ja se kuuluikin vuosisatojen ajan, aina 1990-luvulle saakka, Satakunnan maakuntaan ja Turun ja Porin lääniin. Tällöin Tampereen kasvavasta vaikutuksesta johtuen Ylä-Satakunnan kunnat tulivat osaksi Pirkanmaan maakuntaa ja Hämeen lääniä. Alueen liikenne suuntautuu pääasiassa Tampereelle, ja seudulla puhutaan hämäläismurteiden ylä-satakuntalaista alamurretta. Ikaalisten naapurikunnista kaupunkeja ovat myös entiseen Suur-Ikaalisiin kuuluneet pohjoinen Parkano ja läntinen Kankaanpää. Muita suuria naapurikuntia ovat eteläinen Hämeenkyrö ja itäinen Ylöjärvi. Tampereelle on Ikaalisista matkaa runsaat 50 kilometriä.

Ikaalisten pohjoisosaan ulottuu Ylöjärven (entisen Kurun) puolelta Seitsemisen kansallispuisto. Kaupungin alueen korkein maastonkohta, liki 200 metrin korkeudella merenpinnasta, sijaitsee koillisosassa Juhtimäen kylässä. Ikaalisten eteläosaa hallitsee Hämeenkankaan harjujakso, jonka korkein kohta on 188 metrin korkeuteen merenpinnasta ulottuva Vatulanharju. Harjujakso jatkuu länteen Kankaanpään ja itään Hämeenkyrön puolelle.

Kaupunginosat

Nimi	Kaupunginosan numero
Hakala	5
Hakumäki	6
Karhoinen	12
Kilvakkala	11
Kiviniemi	4
Kurinranta	2
Kylpylä	10
Läykkälä	7
Läykkälänlahti	8
Rahkola	3
Sarkkilanjärvi	9
Teikangas	13
Vanhakauppala	1

Kylät

Haapimaa, Heinistö, Heittola, Helle, Höytölä, Iso-Röyhiö, Jauhokuononmaa, Juhtimäki, Jyllinmaa, Kallionkieli, Kalmaankylä, Karhoinen, Karttu, Kiiala, Kilvakkala, Kolkko, Kovelahti, Kurkela, Leppäsjärvi, Leutola, Luhalahti, Läykkälä, Mansoniemi, Miettinen, Myllykarttu, Niemi, Pukara, Riitiala, Sammi, Sarkkila, Saukko, Sisättö, Sikuri, Sipsiö, Tevaniemi, Vahojärvi, Varessalmi, Vatsiainen, Vatula, Vehuvarpe, Viljala, Vähäröyhiö ja Välikylä.

Väestönkehitys

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Ikaalisten väestönkehitys 1980–2020
Vuosi			Asukkaita
1980			8 137
1985			8 184
1990			8 219
1995			8 074
2000			7 744
2005			7 547
2010			7 428
2015			7 207
2020			6 921
Lähde: Tilastokeskus.

Tilastokeskuksen väestönennuste (uusi 9/2012):

• 2020: 7 173 as.
• 2030: 7 192 as.
• 2040: 7 189 as.

Taajamat

Vuoden 2017 lopussa Ikaalisissa oli 7 119 asukasta, joista 4 203 asui taajamissa, 2 814 haja-asutusalueilla ja 102:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Ikaalisten taajama-aste on 59,9 %. Ikaalisten taajamaväestö jakautuu kahden eri taajaman kesken:

#	Taajama	Väkiluku (31.12.2017)
1	Ikaalisten keskustaajama	3 936
2	Kilvakkala	267

Kaupungin keskustaajama on lihavoitu.

Seurakunnat

Ikaalisten vapaakirkko heinäkuussa 2014.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Ikaalisten seurakunta kuuluu Tampereen hiippakuntaan ja Hämeenkyrön rovastikuntaan.

Itsenäisenä helluntaiseurakuntana Ikaalisissa toimii Ikaalisten helluntaiseurakunta.

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Ikaalisten alueella toimii Tampereen ortodoksinen seurakunta.

Ikaalisten maalaiskunta

Ikaalisten maalaiskunta Ikalis landskommun
Entinen kunta – nykyiset kunnat: Ikaalinen
vaakuna	sijainti
Lääni	Turun ja Porin lääni
Kuntanumero	144
Hallinnollinen keskus	Ikaalisten keskustaajama
Perustettu	1641
Kuntaliitokset	Osa Parkanoon (1917), Osa Hämeenkyröön (1921)
Liitetty	1972
– liitoskunnat	Ikaalisten epäitsenäinen kauppala Ikaalisten maalaiskunta
– syntynyt kunta	Ikaalinen
Pinta-ala	km²   (1.1.1971)
– maa	752,5 km²
Väkiluku	7 594   (31.12.1971)
– väestötiheys	10,1 as./km²
Infobox OK

Ikaalisten maalaiskunta (ruots. Ikalis landskommun) oli Turun ja Porin läänissä sijainnut Suomen kunta. Maalaiskunta yhdistyi Ikaalisten epäitsenäisen kauppalan kanssa vuonna 1972. Kauppalasta tuli kaupunki 1. tammikuuta 1977. Ikaalisten maalaiskunnan naapurikunnat olivat kauppalan lisäksi Hämeenkyrö, Jämijärvi, Kankaanpää, Kuru, Parkano, Suodenniemi ja Viljakkala. Ennen lakkauttamista kunnan maapinta-ala oli 752,5 neliökilometriä (1.1.1971) ja asukasluku 7 594 henkeä (31.12.1971). Nykyään alue kuuluu Pirkanmaan maakuntaan.

Väestö

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty Ikaalisten maalaiskunnan väestönkehitys kymmenen vuoden välein vuosina 1880–1970.

Ikaalisten maalaiskunnan väestönkehitys 1880–1970
Vuosi			Asukkaita
1880			7 697
1890			9 829
1900			11 170
1910			11 965
1920			11 110
1930			11 181
1940			10 230
1950			10 193
1960			9 043
1970			7 708
Lähde: Tilastokeskus.

Ikaalisten vuonna 1858 perustettu epäitsenäinen kauppala sisältyy Ikaalisten maalaiskunnan lukuihin vuosina 1880–1940.

Ikaalisten maalaiskunnan suurimmat asutuskeskittymät olivat kauppalaan välittömästi liittynyt kirkonkylä sekä Kilvakkalan ja Luhalahden kylät. Vuonna 1960 kirkonkylän ja kauppalan muodostamassa taajamassa asui 1 486 henkeä, näistä kauppalan alueella vain 637 henkeä. Maalaiskunnan asutus jakaantui epätasaisesti ja keskittyi kuntaa hallitsevan Kyrösjärven rantamille. Kunnan etelä- ja pohjoisreunat olivat hyvin harvaan asuttua, jopa erämaista metsäseutua. Pohjoisrajalla oli 170 neliökilometrin kokoinen Vahojärven kruununpuisto, josta tuli osa vuonna 1982 perustettua Seitsemisen kansallispuistoa.

Vuoden 1970 taajamarajauksen mukaan Ikaalisten maalaiskunnassa oli kaksi taajamaa: keskustaajama (1 864 asukasta, josta 721 kauppalassa) ja Kilvakkala (373 asukasta).

Historia

Ikaalinen oli alkujaan osa Sastamalan pitäjää, jonka ydinalue oli Karkussa Kokemäenjoen varrella. Keskiajalla Ikaalinen kuului Hämeenkyröön, mutta erosi siitä vuonna 1641 kuningatar Kristiinan holhoojahallituksen määräyksellä. Jämijärvi puolestaan erosi Ikaalisista vuonna 1908. Ikaalisten kauppala perustettiin vuonna 1858 Suomen ensimmäisenä kauppalana, mutta se oli koko historiansa ajan epäitsenäinen ja taloudellisesti riippuvainen sitä vauraammasta maalaiskunnasta. Maalaiskunta verotti myös kauppalan asukkaat, mutta myönsi kauppalalle vuosittain huomattavat avustukset muun muassa kunnallisteknisiin töihin. Samoin kauppalan asukkailla oli äänioikeus myös maalaiskunnan kunnallisvaaleissa.

Hämeenkankaalla lähellä Vatulan kylää sijaitsi 1800-luvun loppupuolella 2. Turun tarkk'ampujapataljoonan 8. reservikomppanian harjoituspaikka kasarmeineen, kunnes Suomen suuriruhtinaskunnan armeija hajotettiin 1900-luvun alussa.

Elinkeinorakenne

Ikaalisten maalaiskunnan elinkeinorakenne pysyi alkutuotantovaltaisena, minkä vuoksi kunnan väkiluku oli laskusuuntainen vuosikymmenien ajan. Maalaiskunnan väestö väheni 1950-luvulta lähtien vuosittain liki sadalla henkilöllä varsinkin Tampereen ja sen voimakkaasti kasvaneiden lähialueiden vetovoiman vuoksi. Vuoden 1960 väestönlaskennan mukaan vain 13 prosenttia Ikaalisten mlk:n asukkaista sai toimeentulonsa teollisuudesta ja rakennustoiminnasta ja yhdeksän prosenttia palveluelinkeinoista. Kunnan halki kulki Tampereen ja Vaasan välinen valtatie 3, joka rakennettiin uudelleen 1950-luvun lopulla. Kunnan luoteisrajaa sivusi vuonna 1938 liikenteelle avattu Pori–Haapamäki-rata ja vuonna 1971 valmistui maalaiskunnan itäosan halki kulkeva Tampere–Seinäjoki-rata, mutta kummallakaan rautatiellä ei ollut käytännössä merkitystä kunnan omien liikenneolojen kannalta. Luonnonkaunis ympäristö houkutteli Ikaalisiin kuitenkin runsaasti kesänviettäjiä ja vuonna 1965 aloitti toimintansa nykyinen Ikaalisten kylpylä.

Väestö

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty Ikaalisten maalaiskunnan väestönkehitys kymmenen vuoden välein vuosina 1880–1970.

Ikaalisten maalaiskunnan väestönkehitys 1880–1970
Vuosi			Asukkaita
1880			7 697
1890			9 829
1900			11 170
1910			11 965
1920			11 110
1930			11 181
1940			10 230
1950			10 193
1960			9 043
1970			7 708
Lähde: Tilastokeskus.

Ikaalisten vuonna 1858 perustettu epäitsenäinen kauppala sisältyy Ikaalisten maalaiskunnan lukuihin vuosina 1880–1940.

Ikaalisten maalaiskunnan suurimmat asutuskeskittymät olivat kauppalaan välittömästi liittynyt kirkonkylä sekä Kilvakkalan ja Luhalahden kylät. Vuonna 1960 kirkonkylän ja kauppalan muodostamassa taajamassa asui 1 486 henkeä, näistä kauppalan alueella vain 637 henkeä. Maalaiskunnan asutus jakaantui epätasaisesti ja keskittyi kuntaa hallitsevan Kyrösjärven rantamille. Kunnan etelä- ja pohjoisreunat olivat hyvin harvaan asuttua, jopa erämaista metsäseutua. Pohjoisrajalla oli 170 neliökilometrin kokoinen Vahojärven kruununpuisto, josta tuli osa vuonna 1982 perustettua Seitsemisen kansallispuistoa.

Vuoden 1970 taajamarajauksen mukaan Ikaalisten maalaiskunnassa oli kaksi taajamaa: keskustaajama (1 864 asukasta, josta 721 kauppalassa) ja Kilvakkala (373 asukasta).

Historia

Ikaalisten kauppalan vaakuna (1961–1971)

Eri puolilta Ikaalisten kaupunkia on tehty esinelöytöjä, jotka todistavat alueella olleen asutusta jo kivikaudella. Pysyvä asutus on tullut Ikaalisiin paikannimistöstä päätellen etelästä, muinaisen Sastamalan pitäjän ydinalueen Karkun ja Hämeenkyrön suunnasta. Perimätiedon mukaan Ikaalisista ja Parkanosta käytiin muinoin peninkulmien päässä Karkun kirkossa. Kyrösjärven vesistö ja Hämeenkangas olivat paljon käytettyjä kulkureittejä mahdollisesti jo toista tuhatta vuotta sitten. Jälkimmäistä pitkin kulki historiallinen Kyrönkankaantie Hämeestä Pohjanmaalle. Vesillä liikkumisen perinteitä pitivät yllä kirkkoveneet 1900-luvun alkuvuosikymmenille saakka, ja yksi ikaalislainen kirkkovene on lahjoitettu Seurasaaren ulkomuseoon Helsinkiin.

Ikaalinen itsenäistyi Hämeenkyröstä vuonna 1641 omaksi kirkkoherrakunnakseen, Ikaalisten Kyröksi. Tätä ennen Ikaalinen oli ollut Hämeenkyrön kappelina jo yli sadan vuoden ajan. Näin muodostuneeseen Ikaalisten pitäjään kuuluivat myös nykyiset Jämijärvi, Kankaanpää, Karvia, Kihniö, Parkano ja Honkajoki. Ikaalisten ensimmäinen kirkko lienee rakennettu jo keskiajalla. Sen tilalle valmistui 1640-luvulla nykyisen pohjoisen hautausmaan alueella sijainnut toinen kirkko, jonka tiedetään olleen särmikkäällä kuoriosalla varustettu pitkäkirkko. Kirkon eteläsivulla oli kaksi eteistä ja pohjoissivulla sakaristo. Nykyinen kirkko rakennettiin vuosina 1799–1801.

Suurina kuolonvuosina 1696–1697 kerrotaan Ikaalisissa kuolleen yli tuhat pitäjän asukasta, ja nälänhädän tuhoisia seurauksia lisäsi vähän myöhemmin puhjennut isoviha. Talven 1714 aikana sekä ruotsalaiset että venäläiset joukot kulkivat Ikaalisten kautta matkallaan Pohjanmaalle. Myös pikkuvihan aikana kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin sotajoukkoja liikkui Ikaalisten seudulla. Näiltä ajoilta on peräisin Suomen suurin rahakätkö, joka löytyi pellosta Vatsiaisten kylästä vuonna 1966. Löytö sisälsi 127 kappaletta ruotsalaisia ”vaskiplootuja” vuosilta 1711–1740, yhteispainoltaan yli 211 kg.

1850-luvun lopulla Suomen taloudellinen kehitys kaipasi uusia kauppakeskuksia. Niinpä vuonna 1858 erotettiin Ikaalisten kunnasta yksi suuri tila Ikaalisten kauppalaksi. Perustamiskirja allekirjoitettiin 21. huhtikuuta 1858. Tuolloin perustettu kauppala käsitti vain sen alueen, jota nykyisin kutsutaan Wanhaksi kauppalaksi ja joka on nykyään Vanhakauppalan kaupunginosa. Alkuvaiheessa siellä oli vain muutamia kymmeniä asukkaita, jotka olivat pääosin hyvin toimeentulevia virkamiehiä ja muita ruotsinkielisiä säätyläisiä. Ikaalinen oli Suomen vanhin kauppala, mutta se jäi myös pienimmäksi. Alueella ei ollut tarvetta talouskeskukselle, ja läheinen suurkaupunki Tampere vei väkeä. Ikaalinen ei kehittynyt juuri lainkaan; 1920-luvulla Ikaalisten kunnan väkiluku oli noin 12 500, mutta kauppalan hädin tuskin 250. Ikaalisten kauppalan asemaa haittasi myös se, että se erosi muista kauppaloista siinä, että se oli epäitsenäinen kauppala. Kauppalalla oli vain rajoitettu itsehallinto-oikeus. Ikaalisten maalaiskunta verotti myös kauppalan asukkaat, joilla oli vastaavasti äänioikeus kunnallisvaaleissa sekä kauppalassa että maalaiskunnassa. Kauppalan omat verotulot olivat hyvin vähäiset, joten maalaiskunta myönsi vuosittain avustuksia mm. kunnallisteknisiin töihin. 1960-luvun lopulla Ikaalinen oli ainoa suomenkielinen kauppala, jonka valtuustossa porvaripuolueilla oli 3/4 enemmistö. Ikaalisten seurakunta käsitti sekä kauppalan että maalaiskunnan.

Silti alueella oli myös taloudellista elämää. Ensimmäinen kylpylaitos paikkakunnalle perustettiin jo 1884, ja se sai oppikoulun 1902 ensimmäisenä maaseutupitäjänä koko Suomessa. Koulu oli vieläpä suomenkielinen. Ikaalisten yhteiskoulusta tuli yliopistoon johtava oppilaitos kuitenkin vasta 1930-luvun alussa. Liikenneyhteydetkin paranivat, niinpä kulkijamäärän kasvaessa entistä useammat poikkesivat Ikaalisten Kirkonkylään Kyrösjärven rannalle. Nykyäänkin kolmostien vilkas Tampere–Vaasa-osuus kulkee aivan kaupungin ohitse. Rautatietäkin haviteltiin, sekä 1800-luvun lopulla että 1950-luvulla oli toiveissa saada Pohjanmaan rata kulkemaan Kyrösjärven länsirantaa maantien tavoin, mutta näin ei käynyt. Uuden Pohjanmaan radan Tampere–Seinäjoki-rataosuus viilettää Ikaalisten harvaväkisen itäosan halki, kaukana keskustasta, ja sen ainoa Ikaalisten alueella sijaitseva liikennepaikka Sisätön rautatieasema toimii yksinomaan junakohtauspaikkana. Liikenneyhteyksissä pohjoinen naapurikaupunki Parkano onkin vetänyt selvästi pitemmän korren. Vuonna 1938 valmistunut Haapamäki–Pori-rata sivuaa Ikaalisten luoteisrajaa, mutta sen merkitys oli Ikaalisten kannalta alusta lähtien hyvin vähäinen. Tällä jo vuosia sitten yleisestä käytöstä poistetulla rataosalla kulkee enää vain satunnaisesti sotilasjunia Parkanon ja Niinisalon välillä. Pitkään jatkunut höyrylaivaliikenne Kyrösjärvellä loppui 1940-luvun lopulla.

Sisällissodan aikana Ikaalisten kauppalasta muodostui yksi valkoisten tärkeimmistä tukikohdista Satakunnan rintamalla, ja seudulla käytiin helmi–maaliskuun aikana kiivaita taisteluja. Kyröskosken suunnalta tulleet punaiset yrittivät vallata kauppalan ja kirkonkylän. Kauppala oli jo joutumaisillaan saarroksiin, kunnes eversti Ernst Linderin johtamat valkoiset saivat 10. maaliskuuta 1918 Ikaalisiin saapuneiden pohjalaisten apujoukkojen tukemina punaiset työnnetyiksi takaisin Hämeenkyrön puolelle ja sieltä kohti Tamperetta.

Ikaalisiin asutettiin viime sotien jälkeen Kaukolan ja Pyhäjärven siirtoväkeä.

Toisen maailmansodan jälkeen Ikaalisten kauppala alkoi yhä enemmän olla tarpeeton erikoisuus. Kun valtio alkoi vuoden 1960 jälkeen myöntää taas kaupunkioikeuksia kunnille ja kauppaloille, alettiin kaksois-Ikaalisissa hioa kuntaliitosta. Vuonna 1972 koko Ikaalisten kunta muutettiin itsenäiseksi kauppalaksi, joka sai vaakunakseen vanhan Ikaalisten maalaiskunnan vaakunan. Vanhan epäitsenäisen kauppalan väkiluku ennen yhdistymistä oli edelleen alle 800. Tätä loppuvaihetta kesti vain viisi vuotta, kun valtiovallan päätöksellä kaikista kauppaloista tuli kaupunkeja vuoden 1977 alusta. Viimeisimpien 30 vuoden aikana Ikaalinen on vähitellen teollistunut ja sen elinkeinorakenne muuttunut palveluvaltaiseksi.

Ikaalisissa järjestettiin vuosina 1972–2023 harmonikkamusiikin Sata-Häme Soi -tapahtuma, johon kuuluivat Kultaisen ja Hopeisen harmonikan kilpailut sekä varietee-harmonikan kansainvälinen kilpailu Primus Ikaalinen.

Ikaalisten kirkko

Wanhankauppalan portti

Helsingiusten omistama Kalmaan tila tuli avioliiton kautta Gyllingin perheen omistukseen, ja sinne muutti Edvard Gyllinging lapsuudenperhe.

Hallinto

Ikaalisten kaupunginjohtajana toimii hallintotieteiden maisteri Eeva Viitanen. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja on Marjo Heikkilä ja kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Arto Ojakoski. Kaupunginvaltuustossa on 27 paikkaa. Kaudella 2021–2025 suurimmat puolueet ovat keskusta ja perussuomalaiset, joilla molemmilla on seitsemän paikkaa.

Syksyllä 2007 Ikaalinen ja Parkano kävivät neuvotteluja kuntaliitoksesta, mutta neuvotteluissa ei saavutettu riittävää yksimielisyyttä hankkeen toteuttamiseksi. Ratkaisematta jääneet erimielisyydet koskivat muun muassa tulevan kaupungin nimeä sekä hallintoelinten sijoituspaikkaa. Vuonna 2009 Jämijärvi kutsui entisen Suur-Ikaalisten pitäjät mahdolliseen liitosselvityksen tekoon. Ikaalinen kuitenkin jättäytyi pois alkuvaiheissa. Parkano, Jämijärvi ja Kankaanpää jatkoivat selvitystä ja tekivät päätöksen vuonna 2012, ettei uutta kuntaa tullut. Ikaalisille tärkeää on 3-tien akselin suuntainen kuntayhteistyö, josta Hämeenkyrö on tärkein kumppaniehdokas.

Koulutus

Ikaalisissa on Tampereen ammattikorkeakoulun Ikaalisten yksikkö, joka kouluttaa matkailualan, liiketalouden ja tietojenkäsittelyn tradenomeja. Nuorisoasteen koulutus päättyi keväällä 2014, mutta tutkintoon johtava aikuiskoulutus jatkuu, samoin kehittämisyksikön toiminta. Samoissa tiloissa toimii myös ammatillista peruskoulutusta tarjoava oppilaitos Ikaalisten kauppaoppilaitos, jossa voi opiskella liiketaloutta (merkonomi) ja tietojenkäsittelyä (datanomi).

Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitos järjestää esinesuunnittelun ja valmistuksen (esimerkiksi erikoismetallityöt, soitinrakennus), tekstiilin ja vaatetuksen suunnittelun ja valmistuksen, graafisen suunnittelun sekä ympäristön suunnittelun ja rakentamisen koulutusta. Siellä on myös maan ainut aseseppälinja. Kihniössä aiemmin toiminut lasialan koulutus siirtyi Ikaalisiin syksyllä 2014.

Ikaalisissa toimii Ikaalisten lukio, joka on vuodesta 2020 lähtien ollut osa SASKY-koulutuskuntayhtymää. Lukio sijaitsee samalla kampuksella Ikaalisten kauppaoppilaitoksen ja käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen kanssa.

Matkailu

Seuraavaksi lueteltuna eräitä Ikaalisten matkailukohteita:

• Ikaalinen Spa -kylpylä
• Ikaalisten harmonikkamuseo esittelee Suomen harmonikkainstituutin soitinkokoelmaa
• Mansocamping leirinkeskus, Mansoniemessä. Ikaalisista noin 15 km valtatie 3:a Vaasaan
• Kolmen tähden Toivolansaari -leirintäkeskus, Ikaalisten keskustan liepeillä Toivolansaaressa
• Elämystoimintaa: Luomahaaran luonto- ja melontaretket ja Sata-Hämeen Retket

Kuvia

Panoraamanäkymä Ikaalisista. Kuvassa näkyy mm. Ikaalisten yhteiskoulu (vasen laita), Ikaalisten kirkko (keskellä) ja Ikaalisten vesitorni (oikea laita)

• 
  Rahkolan kartanon päärakennus
• 
  Oma tupa
• 
  Ikaalisten aiempi kaupungintalo
• 
  Vesitorni on Ikaalisten keskustan maamerkki
• 
  Vuonna 2011 pystytetty tuulivoimala on Ikaalisten maamerkkinä Valtatietä 3 ajaville
• 
  Eräsen kauppatalo
• 
  Jäätie Kyrösjärven yli
• 
  Ikaalisten yhteiskoulu
• 
  Ikaalisten kylpylä

Liikunta

Ikaalisissa on paljon liikuntapaikkoja ja urheiluseuroja. Seuraavaksi lueteltuna erilaisia liikuntapaikkoja ja urheiluseuroja.

Liikuntapaikat:

• Tevaniemen kuntopolku/latu ja jääkiekkokenttä
• Vatulan hiihtokeskus, Vatulan valaistu kuntorata/-latu
• Mansoniemen kuntopolku/latu
• Poltinkosken golfkenttä
• Läykkälänlahden urheilukenttä
• Ikaalisten pesäpallokenttä
• Toivolansaaren pururata
• Ikaalisten tenniskenttä
• Valkean ruusun areena

Urheiluseurat:

• Ikaalisten Urheilijat (IkU; yleisurheilu, hiihto, jääkiekko, jalkapallo, koripallo, salibandy, kamppailu)
• Mansoniemen Meno (hiihto)
• Ikaalisten Nouseva-Voima (Nouski; suunnistus)
• Ikaalisten Työväen Urheilijat
• Ikaalisten Tarmo
• Ikaalisten Ratsastusseura IRAS
• Lahdenpohjan Vesa
• Luhalahden Luja

Ikaalisissa toimivat mediat

Tunnetuimpia Ikaalisissa toimivia medioita ovat esimerkiksi UutisOiva-paikallislehti ja Radio SUN -paikallisradio.

Liikenneyhteydet

Helsingistä Tampereen kautta Vaasaan kulkeva valtatie 3 menee Ikaalisten ohitse. Monet linja-autoyritykset menevät Ikaalisiin tai Ikaalisten kautta, esimerkiksi Onnibus menee Ikaalisten kautta reitillään Helsinki-Vaasa ja Länsilinjat liikennöi väliä Tampere-Ikaalinen.

Teollisuus

• Fincumet
• Upofloor Oy
• Katsa Oy
• Khärs Finland Oy
• Oy Labcor Ab
• Purso Oy
• Fortum Metals Ikaalinen
• Calefa Technologies Oy
• MeramaTec Oy
• Esvi Ky

Tunnettuja Ikaalisissa syntyneitä tai siellä vaikuttaneita tunnettuja henkilöitä

Alarik Achrén, lääkäri, valtiopäivämies Aaro Ahtee, laki- ja hallintomies Jyrki Aimonen, suurlähettiläs Sulo Aittoniemi, kansanedustaja (SMP, Keskusta) Pentti Alhonen, ympäristögeologi, mikropaleontologi ja limnologi Outi Borgenström, suunnistaja Heikki Eränen, kotiseutuneuvos Kustaa Eränen, eläinlääkäri, pakinoitsija Felix Frang, taidemaalari Oskar Gripenberg, jalkaväenkenraali Edvard Gylling, poliitikko (SDP, SKP), tilastotieteilijä Oscar Fredrik Wilhelm Gylling, senaattori Eero Haapala, pituushyppääjä Lauri Hietanen, SOK:n pääjohtaja, ministeri, vuorineuvos Jari Huhtasalo, laulaja, diakoni Reetta Hurske, aitajuoksija Päivi Ikola, pesäpalloilija Kaarlo Kauppila, jääkäriluutnantti Seppo Kauppila, järjestöjohtaja, maanviljelysneuvos Camilla Kirsilä, pesäpalloilija S. Albert Kivinen, filosofi

Tapani Klöf, kenraalimajuri Vilho Korhonen, kansakoulunopettaja, kansanedustaja Väinö E. Koskinen, teollisuusneuvos Jarmo Kujanpää, jalkapalloilija Kalervo Kurkiala, kappalainen Hannu Kyösola, kymmenottelija Lauri Leppihalme, kansanedustaja (Maalaisliitto) Pirjo Markkola, professori Kimmo Mattila, harmonikkataiteilija, Kansainvälisen Harmonikkaliiton pääsihteeri Valtteri Mikonmäki, kansanedustaja (Maalaisliitto), kirkkoherra Aatu Okko, valtiopäivämies säätyvaltipäivillä, kirjakauppias Nils Osara, professori, Metsähallituksen pääjohtaja Heikki Papunen, professori Pentti Papunen, tietokirjailija Eila Pienimäki, iskelmälaulaja Matti Pitkänen, maastohiihdon olympiamitalisti Krista Pärmäkoski, maastohiihtäjä Esko Raipia, näyttelijä Teemu Rajamäki, muusikko Yrjö Roos, Suomen laivaston komentaja

Jakob Johan Roth, luutnantti Lempi Rothovius, eläessään Suomen vanhin ihminen Eino Salmelainen, teatteriohjaaja ja teatterinjohtaja Samuli Samuelsson, pikajuoksija Ulla Saunaluoma, teologi Eero Selin, viulutaiteilija, kapellimestari Yrjö Selin, sellotaiteilija, professori Aimo Sillanpää, suomalainen tähtitieteen professori, Tuorilan observatorion johtaja Timo Sinervo, kiekonheittäjä Juhana Skyttä, eversti, panssariprikaatin komentaja Pietari Skyttä, keihäänheittäjä Bertel Strömmer, arkkitehti Goony Strömmer, jazzpianisti, arkkitehti Karl Wilhelm Sulin, käräjätuomari, juristi, hovioikeudenneuvos, valtiopäivämies ja ritari Jussi Tasala, korkeushyppääjä Kalevi Toivonen, jääkiekkoilija Eino Tuomivaara, ministeri, kansanedustaja Achilles Wahlroos, hovineuvos, maanmittari Jyrki Virolainen, prosessioikeuden emeritusprofessori

Ikaalilaisia musiikkiyhtyeitä

• Innocent Exile
• Kls.
• The Rain

Kulttuuri

Murre

Ikaalisten alueella puhutun kielen perustana on yläsatakuntalainen murre, joka kuuluu hämäläismurteisiin. Ikaalisten murre kuuluu yläsatakuntalaisen murteen pohjoisryhmään, joka on lähellä eteläpohjalaisia murteita.

Ruokakulttuuri

Ikaalisten pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla pariloitu silakka ja kehäjuusto.

Ystävyyskunnat

• Ljusdalin kunta (Ruotsi)
• Tynset (Norja)
• Landkreis Stade (Saksa)
• Palamuse (Viro)
• Gagra (Georgia)

Katso myös

• Luettelo Ikaalisten julkisista taideteoksista ja muistomerkeistä

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ikaalinen Wikimedia Commonsissa

• Ikaalisten kaupunki.
• Tilastokeskus – Ikaalisten avainluvut