Vedenjakaja
Vedenjakaja on maantieteessä kahden tai useamman valuma-alueen välinen maaston raja-alue, missä maahan satanut vesi virtaa eri suuntiin ja päätyy eri vesistöihin. Sadeveden valumisen suunnan maanpintaa pitkin ratkaisee maanpinnan topografia. Maahan imeytyneen veden kulkeutuminen pohjaveden myötä ratkaisee maaperän rakenne ja laatu sekä peruskallion maanalainen topologia. Vedenjakajan paikan tarkka määrittäminen on vaikea tehtävä, sillä se riippuu monista vaikeasti selvitettävistä seikoista. Se tunnetaankin yleensä vain pääpiirteittäin.[1]
Alueita, jotka jäävät vedenjakajan sisälle, kutsutaan vesistöalueiksi tai valuma-alueiksi. Aluetta ympäröi vedenjakaja, jonka sisälle satanut vesi kerääntyy sen matalimpaan kohtaan. Se sijaitsee usein valuma-alueen reunalla kohdassa, jota kutsutaan laskukynnykseksi. Laskukynnys on useina alkuna virtavedelle tai se on laskupaikka järveen.[1]
Esimerkkejä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa varsin kuuluisa vedenjakaja on Suomenselkä, joka on Pohjanmaalla sijaitseva matala selänne Pohjanlahden rannikon ja Sisä-Suomen välillä. Norjan ja Ruotsin raja seuraa pääosin Kölin vuoriston vedenjakajaa, jonka itäpuoli laskee Pohjanlahteen ja länsipuoli Atlanttiin. Maanselkä on Pohjois-Suomessa ja jakaa vesistöt Jäämereen laskeviksi ja Perämereen laskeviksi alueiksi.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Helminen, Matti & al.: Suomen luonnon tietosanakirja, s. 447. Helsinki: Oy Valitut Palat-Reader's Digest Ab, 1977. ISBN 951-9078-31-2