Kaustinen

Kaustinen Kaustby
vaakuna	sijainti
Kaustisen kirkko
Sijainti	63°32′55″N, 023°41′25″E
Maakunta	Keski-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta	Kaustisen seutukunta
Kuntanumero	236
Hallinnollinen keskus	Kaustisen kirkonkylä
Perustettu	1868
Kokonaispinta-ala	361,09 km² 247:nneksi suurin 2022
– maa	353,91 km²
– sisävesi	7,18 km²
Väkiluku	4 118 187:nneksi suurin 31.10.2024
– väestötiheys	11,64 as./km² (31.10.2024)
Ikäjakauma	2020
– 0–14-v.	18,8 %
– 15–64-v.	57,4 %
– yli 64-v.	23,9 %
Äidinkieli	2023
– suomenkielisiä	95,2 %
– ruotsinkielisiä	1,8 %
– muut	2,9 %
Kunnallisvero	9,40 % 60:nneksi suurin 2024
Kunnanjohtaja	Minna Nikander
Kunnanvaltuusto	21 paikkaa
2021–2025  • Kesk.  • PS  • SDP  • Vihr.	14 5 1 1
kaustinen.fi
Infobox OKNimi-testi OK

Kaustinen (ruots. Kaustby) on Suomen kunta, joka sijaitsee Keski-Pohjanmaan maakunnassa. Kunnassa asuu 4 118 ihmistä, ja sen pinta-ala on 361,09 km², josta 7,18 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 11,64 asukasta/km².

Ylivieskan–Kauhavan kantatien 63 ja Kokkolan–Lappeenrannan valtatien 13 risteyksessä sijaitseva Kaustisen seutukuntaan kuuluva Kaustinen on kulttuuriharrastuksiltaan vireä maaseutupaikkakunta.

Historia

Esihistoria

Ensimmäiset ihmiset saapuivat Kaustisen seudulle kampakeraamisen kulttuurin loppuajalla. Tätä todistavat alueelta löydetyt asuinpaikat sekä useat esinelöydöt. Pronssi- ja rautakaudella asutus taantui alueella ja alue muuttui erämaaksi, jossa saamelaiset ja heidän verottajansa samoilivat.

Ensimmäiset suomalaiset, kainulaiset, saapuivat seudulle 1200-luvun alkupuolella. Kaustisen murre on ytimeltään länsisuomalaista ja muistuttaa monessa suhteessa Keski-Pohjanmaan rannikon ja Etelä-Pohjanmaan murretta. Alueelle muutti keskiajalla myös ruotsalaisia, joista on muistoina talonnimet Gedda (Kentala), Varg (Varila), Järv (Järvilä) ja Juoperi. Viimeiseksi alueelle tulivat 1500-luvulla savolaiset, jotka pysähtyivät pääasiassa Perhoon ja Halsualle. Kaustisella oli jo 1500-luvulla kiinteä asutusta, joten täältä ei saanut helposti maata.

Suomalaiset ja ruotsalaiset olivat oppineet toistensa tapoja ja kieltä jo rannikolla asuessaan monen miespolven ajan, mutta savolaiset erosivat monessa suhteessa molemmista muista ryhmistä. Yhteiset elinehdot ja jokapäiväinen kanssakäyminen hioivat särmät ja lievensivät erilaisuudet ja syntyi kaustislainen.

Asutuksen syntyminen

Kaustisella oli vuonna 1608 jo 18 taloa, joista yksi katosi kuitenkin melko pian maakirjasta. Asukasluku oli 1600-luvun alussa noin 130 henkeä. 1600-luku ei ollut helppoa aikaa kaustislaisille, vuosisadan alussa koettu ”suuri olkivuosi” verotti osaltansa kylän asutusta. Myös 1600-luvulla koetut sodat rasittivat seudun talonpoikia. 1600-luvulla perustettiin Kaustiselle yhdeksän uutta taloa ja kylän taloluku nousi 1600-luvun lopulla 27 ja asukasmäärä nousi n. 340 henkeen.

Isoviha

Ensimmäisen kerran Kaustinen sai kokea omakohtaisesti sodan kauhut, kun Ruotsi oli helmikuussa 1714 lopullisesti lyöty Napuen taistelussa. 1714 syksyllä venäläiset tulivat Kokkolan ylimaalle ja Kaustiselle. Venäläinen ratsuväkirykmentti majaili parin kuukauden ajan Kaustisen kedoilla ja sen poistuttua venäläisiä partioita kuljeskeli seudulla. Venäläisten käyttäytyminen oli raakaa ja armotonta. Säälimättä he ryöstivät ja murhasivat sekä polttivat rakennuksia. Osittain se oli pakkoverotusta. Ihmisiä kidutettiin ilmiantamaan kätkönsä. Murhattujen määrästä ei ole tarkkoja tietoja. Toisia kidutettiin ja osalle jäi pysyviä vammoja. Venäläiset eivät tyytyneet vain ryöstämään rahaa ja tavaraa, vaan he veivät myös lapsia mukanaan, jotka he myivät Venäjällä orjiksi. Kaustislainen talollinen Hannu Känsä ja kokkolalainen kultaseppä Johan Corander, alkuaan Kaustisen Kuorikoskia, perustivat kaksi sissijoukkoa, jotka ottivat tehtäväkseen tuhota pieniä vihollispartioita, jotka ryöstivät ja murhasivat asukkaita. Kostoa välttääkseen sissit pidättyivät ahdistamasta vihollisia, elleivät tienneet varmasti pystyvänsä tuhoamaan koko partiota. Silloin venäläiset eivät saaneet tietää, mitä sotilaille oli tapahtunut, eivätkä siten osanneet arvata sissejä talonpojiksi, vaan luulivat Ruotsin armeijan rippeiksi, joita kierteli eri puolilla maata ahdistamassa venäläisiä. Ruudin vähennyttyä sissit turvautuivat keihäisiin ja pitkävartisiin pertuskoihin. Vasta ruudin loputtua heidän täytyi luopua taisteluista, mutta siihen mennessä he olivat ehtineet pelastamaan monen kyläläisen hengen ja omaisuuden.

Vapauden aika

1740-luvulla alkanut isojako nostatti seudun talolukua. 1700-luvun lopussa Kaustisella oli 35 taloa ja asukasmäärä oli noussut 1 340 asukkaaseen. Myös talojen peltoalat nousivat.

Kaustiselle oli puuhattu omaa kappelia jo 1600-luvun alussa ja kirkon peruskivetkin oli laskettu paikalleen, mutta 1639 hanke tyrmättiin. Kun uusi hanke käynnistettiin 1700-luvun lopulla, sitä vastustettiin voimakkaasti. Kokkolan emäseurakunnan kirkkoherra Antti Chydenius vastusti myös kirkon rakentamista Kaustiselle, mutta kaustislaiset eivät hellittäneet. Heillä oli hyvät perustelutkin. Taloja oli jo 69 ja asukkaita 800. Kun muuta keinoa ei näyttänyt enää olevan, kaustislaiset päättivät kääntyä Kuningas Kustaa III puoleen. Tukholmaan purjehtivat kyläkunnan valtuuttamina Matti Matinpoika Kuorikoski ja Erkki Matinpoika Kettu. Kaukoviisaat miehet olivat ottaneet mukaansa kuningattarelle lahjaksi Kuorikoskien nikkaroiman rukin. Lopulta kuningas suostui kaustislaisten anomukseen ja allekirjoitti 12. kesäkuuta 1776 suostumuksensa siihen, että kaustislaiset saivat rakentaa oman kirkon, jotta pääsisivät eroon pitkistä kirkkomatkoista ja saivat hankkia itselleen oman kappalaisen.

Syksyllä 1777 kappelinkankaalle valmistui kirkko, jonka rakensi Matti Matinpoika Kuorikoski. 1778 kirkon viereen valmistui kellotapuli. Kymmenisen vuotta Kaustisen kirkko ja kellotapuli saivat seistä alkuperäisessä hirsiseinäasussa. Vuonna 1787 ne laudoitettiin ja maalattiin punaisiksi. Perimätiedon mukaan kirkon kellot tilasivat samat miehet, jotka olivat hakeneet perustamislupaa Tukholmasta. Yhteen kelloon kaiverrettiin ”Parta-Ketun” kuvan peruna kourassa. Kellojen tilaus tapahtui tiettävästi 1776.

1800-luku

1700-luvun loppu sujui rauhallisesti. Seuraavaksi Kaustisen rauhaa järkytti Suomen sota, jota käytiin vuosina 1808–1809. Kokkolassa olevat venäläiset sotajoukot pelästyivät majuri Otto von Fieandtin kaappausta Perhossa ja perääntyivät Etelä-Pohjanmaalle. Osa joukoista vetäytyi Kokkolasta Kaustisen, Vetelin ja Perhon kautta Kyyjärven Lintulahteen polttaen Tunkkarin sillan. Suomalaiset etenivät Himangalta Kokkolaan. Lintulahdessa kärsityn tappion vuoksi Fiendt vetäytyi ja saapui aluksi Tunkkarille sekä vähän myöhemmin Kaustiselle Lövbackaan ja lopulta Kokkolaan. Suomalaisten tiedustelupartio totesi vihollisen olevan Kaustisen kirkolla ja pian venäläiset piirittivät Lövbackassa olevaa suomalaisten komennuskuntaa. Pääosa siitä pääsi pakoon, mutta 45 miestä joutui vangiksi. Tämän jälkeen Kokkolan ylimaa oli uudelleen kokonaan venäläisten hallussa ja tällä kertaa lopullisesti. Suomi liitettiin Venäjään 1809 ja yhteys Ruotsiin katkesi.

Autonomian aika

Venäjän vallan aikana Kaustisen asukasluku alkoi kasvaa. 1800-luvun alussa Kaustisen asukasluku oli noin 1 340 asukasta. 1800-luvun puolenvälin aikoihin kylän asukasmäärä kasvoi 2 000:een. Kunnan asukasmäärä saavutti huippunsa 1890-luvulla, jolloin asukasmäärä saavutti 3 000 hengen rajan.

Kokkolan kolmen ja puolen vuosisadan ikäinen kirkkopitäjä hajosi, kun Kokkolassa 18. huhtikuuta 1860 pidetty pitäjänkokous asettui jaon kannalle. Tuomiokapituli suositti ja Suomen senaatti päätti 1. lokakuuta 1860, että perustetaan Vetelin kirkkoherrakunta, johon kuuluvat Vetelin, Kaustisen, Halsuan ja Perhon seurakunnat. Kaustinen itsenäistyi omaksi kirkkoherrakunnaksi 1866.

Tervatalous

Terva oli 1600-luvun alusta ja aina 1800-luvun lopulle kaustislaisille talonpojan tärkein tulonlähde. 1800-luvun loppu oli Kaustisella terva-ajan kultakautta. 1800-luvun viimeisinä vuosina tervatynnyristä maksettiin 15 markkaa. Kaustislaisen talollisen tervatulot olivat vuodessa noin 15 000 markkaa. Tervanpoltto väheni 1900-luvulle tultaessa, mutta vielä 1900 Kaustinen oli Perhonjokilaakson suurin tervantuottaja. Sen talolliset tuottivat peräti 1 000 tynnyriä, kun veteliläiset tuottivat 500, perholaiset 300 ja halsualaiset 200 tynnyriä.

Siirtolaisuus

Kunnan asukasmäärää laski 1800-luvun loppupuolella alkanut siirtolaisuus. Yhteensä vuosina 1860–1914 Kaustiselta muutti 1 663 ihmistä. Kaustislaiset asettuivat Pohjois-Amerikan havumetsävyöhykkeelle, Suurten järvien tienoille Michiganiin ja Minnesotaan. Myöhemmin siirtyneet asettuivat Oregonin Astoriaan, Massachusettsissa Fitchburgiin. Kaustislaiset työskentelivät pääasiassa kaivos- ja metsätöissä.

Itsenäisyyden aika

Suomen sisällissotaa ei Kaustisella pahemmin sodittu, vaikkakin Kaustisen miehet osallistuivat siihen muualla. Ensimmäinen sotatoimi oli Kokkolan valtaus, johon Perhonjokilaaksosta osallistui 60 kaustislaista. Muualla Suomessa käytyihin taisteluihin osallistui vapaaehtoisina helmikuussa 1918 ainakin 32 kaustislaista. Kaustislaiset osallistuivat Valkoisen armeijan sotatoimiin Virroilla ja taisteluihin Näsijärven kahta puolta. Tampere oli sisällissodan tärkein taistelupaikka. Tampereen valtaukseen osallistui yli nelisenkymmentä kaustislaista. Hauhon taistelu koitui murheen päiväksi Kaustisen miehille. Kolmisenkymmentä osallistui taisteluihin ja heistä kaatui viisi. Karjalassa kaustislaiset osallistuivat Raivolan, Kuokkalan, Ollilan, Terijoen ja Rajajoen taisteluihin. Viipurin valtauksessa oli ainakin kaksikymmentä kaustislaista.

Kaustislaiset olivat mukana talvisodassa. Keskipohjalaiset kuuluivat pääosin 8. divisioonan 24. jalkaväkirykmenttiin ja osin kevyt osasto 8:aan Karjalan Kannaksella. Myöhemmin kutsutut miehet ”Rauhalliset sotakarhut” sijoitettiin JR 64:n toiseen pataljoonaan ja alistettiin eversti Hjalmar Siilasvuon johtaman 9. divisioonan Suomussalmen-Raatteen alueelle. JR 64:n komentaja oli teerijärviläinen everstiluutnantti F. U. Fagernäs. Talvisodassa kaatui 13 kaustislaista.

Jatkosodan aikana Kaustisen, Perhon, Ullavan ja Kalajoen miehet kuuluivat 11. divisioonan jalkaväkirykmentti 20:n I pataljoonaan. Rykmentin komentajana toimi aluksi everstiluutnantti Paavo Susitaival. Kaustislaiset taistelivat Raja-Karjalassa ja Itä-Karjalassa. Asemasodan aikana kaustislaiset olivat samoilla alueilla. Vetäytymisvaiheessa kaustislaisten pataljoona siirrettiin Syvärin kautta Kannakselle. Jatkosodassa kaustislaiset osallistuivat Kärstilän, Karhumäen, Miinalanjoen, Juustilan, Nietjärven, Vuosalmen ja Vuoksenrannan taisteluihin. Jatkosodassa kaustislaisia kaatui 88. Kaustislaiset osallistuivat JR 50:n joukoissa Lapin sotaan, jossa kaustislaiset taistelivat eri puolilla Lappia. Lapin sodassa kaustislaisia kaatui yhdeksän.

Kaustisen asukasluku kasvoi hitaasti 1900-luvun alkupuolella. Vuonna 1940 asukkaita oli jo 4 633. Tämän jälkeen poismuutto alkoi vähentää kunnan väestöä ja vuonna 1970 asukkaita oli enää 3 550. 1970-luvulla väkiluku kääntyi jälleen nousuun. Vuonna 1985 kaustislaisia oli 4 262. Kunnan väkiluku on ollut laskussa 1990-luvun puolesta välistä alkaen. Vuonna 2015 kunnan asukasmäärä oli 4 304.

Maantiede

Kaustinen sijaitsee Keski-Pohjanmaalla. Sen naapurikuntia ovat Halsua, Kokkola, Kruunupyy ja Veteli. Entisiä naapurikuntia olivat Kokkolaan liitetyt Kälviä ja Ullava sekä Kruunupyyhyn liitetyt Alaveteli ja Teerijärvi.

Kaustisen maisemia luonnehtivat vehmas Perhonjokilaakso, metsäiset kalliot, loivasti kumpuilevat kangasmaat ja laajat suot.

Kunnan keskiosan kallioperässä vallitsevina kivilajeina ovat pegmatiittigraniitti ja kiilleliuske, laitaosissa on yleisimmin gneissejä ja amfibolitteja. Gneissialueilla on magneettipitoista mustia liuskeita. Kallioperä on yleensä maaperän peitossa. Yleisin maalaji on moreeni, joka usein muodostaa drumliineita. Kuntaa halkoo kaakosta luoteeseen harjujakso, joka kulkee kaakossa Perhonjoen itälaitaa, mutta kääntyy Kaustisen kirkonkylän jälkeen pohjoisluoteeseen missä se kohoaa kauniina kapeana selänteenä. Maasto on alavaa, mutta kuitenkin mäkisempää kuin Keski-Pohjanmaalla yleensä. Jokilaaksojen reunoilla kohoaa loivakaartoisia kallioita. Kunnan korkein kohta on Lapinharju kunnan kaakkoisosassa. Soita on runsaasti. Suot ovat pääasiassa karuja rämeitä, mutta myös karuja nevatyyppejä on paljon. Yksi kauneimmista rämeistä on Iivanaräme Jylhän eteläpuolella.

Kaustisen ainoa Natura-alue on Pilvineva, yksi maakunnan tärkeimmistä lintusoista.

Kunnan ainoa suurehko vesiallas on Vissaveden tekojärvi. Kaustisella on kaikkiaan 32 järveä. Vissaveden jälkeen suurimmat niistä ovat Iso-Miesvesi ja Nuolinen. Kuntaa halkovilla Perhonjoen ja Köyhäjoen jokilaaksoilla on sen sijaan merkittävä asema Kaustisen maisemakuvassa. Perhonjoki virtaa melko rauhallisena ja suoraviivaisena vehreässä laaksossaan. Ainoa suurehko joen laajentuma on luoteessa Salonkylän kohdalla. Perhonjoen sivujoki, Köyhäjoki, sen sijaan mutkittelee paikoin voimakkaasti. Köyhäjokeen laskee kirkonkylän pohjoispuolella koillisesta Näätinkioja.

Kylät

• Känsälä
• Paavola
• Järvelä
• Jylhä
• Kola
• Kirkonkylä
• Köyhäjoki
• Nikula
• Puumala
• Salonkylä
• Tastula
• Vintturi
• Virkkala

Väestö

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Kaustisen väestönkehitys 1980–2020
Vuosi			Asukkaita
1980			3 993
1985			4 325
1990			4 500
1995			4 578
2000			4 414
2005			4 348
2010			4 302
2015			4 305
2020			4 249
Lähde: Tilastokeskus.

Taajamat

Vuoden 2017 lopussa Kaustisella oli 4 309 asukasta, joista 2 819 asui taajamassa, 1 458 haja-asutusalueilla ja 32:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Kaustisen taajama-aste on 65,9 %. Kunnassa on vain yksi taajama, Kaustisen kirkonkylä. Kaustisen kirkonkylän taajama ulottuu osittain myös Vetelin kunnan alueelle.

Talous

Kaustisen työpaikkarakenne, Tilastokeskus (2022)

  Alkutuotanto (11.7%)

  Jalostus (21.2%)

  Palvelusektori (65.9%)

  Muut sektorit (1.2%)

Talousalueena Kaustinen kuuluu Kaustisen seutukuntaan, jonka alueellinen bruttokansantuote oli 31 231 euroa asukasta kohden vuonna 2022. Alueellinen BKT on maan keskiarvoa pienempi ja seutukuntien keskinäisessä vertailussa 65. suurin. Alueellinen BKT on Manner-Suomen kolmanneksi pienin.

Kaustisilla oli vuonna 2022 yhteensä 1 553 työpaikkaa ja kunnassa asui 1 788 työllistä työssäkäyvää. Asuinkunnassaan työssäkäyvien osuus työllisistä on 56,8 prosenttia. Kaustisen työpaikkojen suhde on palveluvaltainen. Palvelujen osuus työpaikoista on 65,9 prosenttia, jalostuksen 21,2 prosenttia ja alkutuotannon 11,7 prosenttia.

Kaustisen työpaikkaomavaraisuus on 86,9 prosenttia. Työikäisten työllisyysaste oli 80,4 prosenttia vuonna 2022 ja työttömien osuus työvoimasta 8,5 prosenttia. Taloudellisen huoltosuhteen mittarilla Kaustisilla on 134,8 työvoiman ulkopuolella olevaa ja työtöntä sataa työllistä kohden.

Yritykset

Kaustisen elinkeinorakenteessa yhdistyvät alkutuotanto ja teknologia. Kaustisen suurimpia yrityksiä ovat teline- ja erityistöitä tekevä PEPT, kone- ja prosessisuunnittelua tekevä Sasken Finland sekä Kaustisen Turkisrehu. Kaustisen suurimpiin yritystuloverojen maksajiin kuuluivat vuonna 2021 myös rautakauppa Kaustisen kauppakeskus sekä viherrakentamista ja jätehuoltoa tekevä Kaustisen Monitoimi.

Kaustinen on vahvaa maidontuotantoaluetta ja kunnassa toimii paikallinen Kaustisen Osuusmeijeri. Kunnassa on myös muunlaista perustuotantoa.

Pienimuotoiseen teollisuuteen kuuluvat muun muassa muoviala, mekaaninen puuala sekä sähkötekninen suunnittelu. Palvelukeskuksena Kaustinen palvelee myös naapurikuntia tai niiden osia. Kunta osallistuu erilaisiin elinkeinohankkeisiin kiinteistönomistajana ja osakkaana Kaustisen Kehitys Oy:n kautta.

Kristinusko

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Kaustisella on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:

• Kaustisen ja Ullavan seurakunta

Seurakunta kuuluu Kokkolan seurakuntayhtymään, ja se toimii myös Kokkolan kaupungin alueella.

Entiset seurakunnat

Seuraavassa yksi (1) asiaa käsittävässä luettelossa on mainittu historiallisella ajalla lakkautetut seurakunnat Kaustisen kunnan nykyisellä alueella.

• Kaustisen seurakunta (yhdistetty Ullavan seurakunnan kanssa Kaustisen ja Ullavan seurakunnaksi 2006)

Kirkon sisäisistä herätysliikkeistä toimii paikkakunnalla evankelisuus.

Muita kirkkokuntia edustaa helluntaiherätykseen kuuluva Kaustisen helluntaiseurakunta sekä baptismia edustava Kaustisen baptistiseurakunta. Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Kaustisen alueella toimii Vaasan ortodoksinen seurakunta.

Kulttuuri

Kaustisen kirkonkylää kansanmusiikkifestivaalien aikaan 2007.

Kunta on tullut kuuluisaksi alun perin pelimanniperinteen pohjalle rakentuneista vuosittaisista Kaustisen kansanmusiikkijuhlista. Vuonna 2021 kaustislainen viulunsoitto hyväksyttiin Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.

Kansantaiteenkeskus on Kaustisella toimiva tapahtuma- ja kulttuurikeskus sekä konserttitalo. Julkisien ja yksityisten juhlien ja tilaisuuksien, monialaisten konserttien ja esitysten, sekä kokousten ja seminaarien järjestämisen lisäksi keskuksessa esitellään kansanomaista suomalaista ja muuta kulttuuria. Talo toimii kansainvälisenä esittely-, tiedotus-, koulutus-, tallennus- ja tutkimuskeskuksena.

Vakituisia toimijoita ovat talon oman konsertti- ja tapahtumatuotannon lisäksi Kansanmusiikki-instituutti, Näppärit, Suomen Kansansoitinmuseo, Kaustinen Folk Music Festivalin järjestävä Pro Kaustinen, sekä kunnallinen elokuvateatteri Kino Kansantaiteenkeskus. Kaikenlaisissa tilaisuuksissa palvelee Kansantaiteenkeskuksen oma tilauskahvila/ravintola Fiuli.

Kunnassa toimii myös erikoislukio, Kaustisen musiikkilukio. Kaustisella järjestetään myös vuosittain alkuvuodesta Kaustisen kamarimusiikkiviikko. Kuninkuusravit on järjestetty Kaustisen raviradalla vuosina 1985 ja 2002. Evankelisuuden evankeliumijuhla järjestettiin Kaustisella vuonna 1989.

Kaustisen kunnankirjasto palvelee Kaustisen kunnantalon yhteydessä toimivan kirjastonsa kautta sekä Anders-kirjastokimpan tarjonnan välityksellä.

Kaustisella toimii Kyläsavut ry, joka on perinne- ja kotiseutuyhdistys. Se on muun muassa kunnostanut Puumalan kylässä sijaitsevan Lautamiehentalon.

Kaustisen pitäjäruoaksi nimettiin 1980-luvulla juustopaisti. Se on keitto, jossa on liha- ja leipäjuustokuutioita.

Pauanne kirkonkylän läheisyydessä rakennettiin aikanaan kansanparantajien kokoontumis- ja hoitopaikaksi. Paikan omistaa Aulis Junes.

Hallinto ja politiikka

Vuosina 1991–2023 Kaustisen kunnanjohtaja oli Arto Alpia. Maaliskuussa 2023 Alpian jäädessä eläkkeelle uudeksi kunnanjohtajaksi valittiin Minna Nikander.

Kunnanvaltuustossa on 21 paikkaa, joista 14 on keskustan hallussa kaudella 2021–2025.

Vaakuna

Kaustisen kunnanvaakunan on suunnitellut kaustissyntyinen taiteilija Ilmari Wirkkala, ja se on vahvistettu 25. lokakuuta 1950. Sinisessä kultaisin naularistein sirotellussa kentässä vastapalkeittain asetettu kultainen viulu. Viulu kuvaa paikkakunnan kansansoittajaperinnettä, ristit viittaavat tunnettuun Kuorikoskien kirkonrakentajasukuun.

Ystävyyskunta

• Võrun maakunta, Viro, 1989–

Elinkeinot

• Hotelli- ja ravintola-ala
  • Hotelli Kaustinen
  • Kappelin Grilli
  • Ravintola Pelimanni
• Mekaaninen puu
  • Oy Esari Ab
  • Finnpellets
  • Finnmehl
  • Kaustisen Elementtivalmiste Oy
  • Penttilän Puusepäntehdas Oy
  • Virkkalan Puunjalostus
• Metalliteollisuus
  • Metalli Järvelä Oy
• Muoviteollisuus
  • FL Pipe
• Perustuotanto
  • Keliber-kaivosprojekti
• Sähkötekninen suunnittelu
  • Sasken Finland Oy (ent. Botnia Hightech Oy)
• Teollisuuden palvelut
  • Pept Oy Ab
• Tietoliikenneverkot
  • Oy Esari Ab
• Terveys- ja hyvinvointipalvelut
  • Kaustisen Jäsenkorjaus Oy
  • Pajalan Korjaamo

Urheilu

Kaustisen Pohjan-Veikot on paikallinen yleisurheiluseura. Hevosurheilua harjoitetaan Kaustisen raviradalla.

Tunnettuja nykyisiä ja entisiä asukkaita

• Eino Jylhä (1920–1981), yritysjohtaja, kauppaneuvos
• Konsta Jylhä (1910–1984), mestaripelimanni
• Arto Järvelä (s. 1964), kansanmuusikko
• Esko Järvelä (s. 1982), viulisti ja kansanmuusikko
• Mauno Järvelä (s. 1949), viulisti
• Juha Kangas (s. 1945), kapellimestari ja pelimanni
• Ville Kangas (s. 1977), muusikko
• Kreeta-Maria Kentala (s. 1964), viulisti, barokkimuusikko
• Kreeta-Maria Kivioja (s. 1986), toimittaja, uutisankkuri
• Heikki Kuorikoski (1772–1846), rakennusmestari, kirkonrakentaja
• Jaakko Kuorikoski (1807–1880), rakennusmestari, kirkonrakentaja
• Heikki Laitinen (s. 1943), professori
• Leena-Kaisa Mikkola, diplomaatti
• Viljami Niittykoski (1895–1985), kansanmuusikko ja säveltäjä
• Samuli Nordberg (s. 1976), näyttelijä
• Pehr Henrik Nordgren (1944–2008), säveltäjä
• Friiti Ojala (1892–1951), viulupelimanni
• Lauri Ojala (1918–2002), trumpetisti
• Matti Paasila (s. 1947), yrittäjä ja yritysjohtaja, teollisuusneuvos
• Mauri Peltokangas (s. 1966), kansanedustaja
• Maarit Peltoniemi (s. 1969), laulaja
• Richard Pesola (1888–1945), amerikansuomalainen päätoimittaja ja kirjailija
• Tuomo Puumala (s. 1982), kansanedustaja
• Irma Rewell (1929–2010), oopperalaulaja
• Topi Saha (s. 1987), muusikko
• Antti Timonen (s. 1977), näyttelijä
• Jari Valo (s. 1961), viulisti
• Timo-Jaakko Virkkala (1943–2015), pikajuoksija
• Ilmari Wirkkala (1890–1973), taiteilija ja hautausmaa-arkkitehti
• Merja Wirkkala (s. 1954), oopperalaulaja
• Juho Ylikorpi (1964–1937), pelimanni ja kansanedustaja

Fiktiivisiä asukkaita

• Simpsa, Mikko Penttilän esittämä Putouksen 11. tuotantokauden sketsihahmo
• Eevert ja Karri Palomäki, televisiosarjan Uusi päivä hahmot

Katso myös

• Luettelo Kaustisen julkisista taideteoksista ja muistomerkeistä

Kirjallisuutta

• Esko Toivonen: Viulujen ja naularistien Kaustinen. E. Toivonen, 1995. ISBN 952-90-6709-7
• Finlandia, Otavan iso maammekirja 7: Etelä-Pohjanmaa. Helsinki, Otava, 1986. ISBN 951-1-08930-7

Aiheesta muualla

• Kaustisen kunnan kotisivut
• Tilastokeskus – Kaustisen avainluvut
• Kaustinen Folk Music Festival
• Kamarimusiikkiviikon kotisivut
• Urheiluseura Kaustisen Pohjan-Veikot