Neva (suotyyppi)

Iso Äijönsuo Pudasjärvellä on pääosin nevaa.

Neva on Suomessa kehitettyyn metsätyyppioppiin kuuluva suotyyppi, joka on puuton avosuo. Veden korkeuden vaihtelut voivat olla verrattain suuret.

Nevalla voi olla suonsilmäkkeitä, joissa suovesi on niin lähellä maanpintaa, että se peittää kasvillisuuden.

Kasvillisuus

Nevoilla on sarakasveja paljon, mutta varpuja vähän. Kenttäkerroksen yleisimpiä varpuja on isokarpalo. Muita nevoilla esiintyviä kasveja ovat muun muassa kihokit. Pohjakerroksen muodostavat rahkasammalet. Puut ja pensaat puuttuvat lähes tyystin vetisyyden vuoksi tai kasvavat vain metrin, parin mittaisiksi.

Nevojen muodostuminen

Nevat ovat syntyneet korpien tai rämeiden vettyessä tai primäärisinä suotyyppinä vesistön kasvettua umpeen tai maan kohoamisen takia meren rannoilla. Nevoja on Suomen suoalueista noin viidennes, pääosin Pohjois-Suomessa, joissa esiintyy hyvin laajojakin avosoita. Suurimpia nevoja Suomessa oli Posoaapa, joka jäi Lokan tekojärven alle. Neva eli avosuo voidaan myös kuivattaa ojittamalla, jolloin siellä voidaan aloittaa turvetuotanto.

Nevatyypit

Suursaraneva eli saraneva on märkä, täysin puuton, mutta vedetön nevatyyppi, jossa kasvaa korkeaa saraa. Niillä esiintyy esimerkiksi pullosaraa ja jouhisaraa sekä okarahkasammalta, samoin kuin raatetta ja järvikortetta. Sararahkasammal on saranevojen tyypillisin sammal.

Kalvakkaneva eroaa saranevasta pääasiassa siksi, että siellä kasvaa vähemmän ruohoja. Vallitseva tyyppikasvi on kalvakkarahkasammal, joka peittää yleensä hyvin yhtenäisesti suon pintaa. Kalvakkanevoja on varsinkin Etelä-Suomessa ja Keski-Pohjanmaalla.

Lyhytkorsinevalla kasvaa vain vähän saroja, mutta sen sijaan tupasvillaa, tupasluikkaa ja leväkköä. Rahkasammal peittää usein suon pinnan yhtenäisenä kerroksena. Lyhytkortinen neva on tyypillinen aapasoilla.

Rimpinevat ovat märimpiä nevoja, joiden pinnasta yli puolet on rimpiä. Niitä esiintyy varsinkin Pohjois-Suomessa aapasoilla. Rimpinevojen kenttäkerroksen kasveihin lukeutuvat esimerkiksi monitähkävilla, raate, järvikorte sekä sarat.

Rahkaneva on nevatyypeistä kuivin, ruskorahkasammal peittää suon pinnan yhtenäisenä kerroksena. Muitakin rahkasammalia tosin esiintyy ja joskus kitukasvuisia mäntyjäkin. Rahkaneva voi liittyä saumatta rahkarämeeseen.

Ruohoneva on ruohoinen neva.

Aiheesta muualla

• Miettinen M., Huhta V., Mikkola K., Häyrinen U., Kuronen I., Rapeli M. 1978. Suoaapinen. Julkaisija: Suomen luonnonsuojeluliitto, ss. 28-30.

Metsätyyppiopin mukaiset Suomen metsien kasvupaikkatyypit, suotyypit ja suoyhdistymätyypit