Pelimannitalo (Kaustinen)
.jpg)
Pelimannitalo on talonpoikaisrakennus, joka sijaitsee Kaustisen keskustassa. Vuoden 1800 vaiheilla rakennetussa kaksikerroksisessa talossa on yleisessä käytössä lähinnä kaksi erillistä tupaa sekä sivukamari. Talo edustaa Perhojokilaakson tyypillistä sivukamarillista talonrakennustyyliä, joka oli vallalla noin vuosina 1750–1850.[1]
Pelimannitalon tilat ovat nykyisin kokous- ja koulutuskäytössä sekä erilaisten perhejuhlien pitopaikkana. Kaustisen kansanmusiikkijuhlien ja Kaustisen kamarimusiikkiviikon aikana Pelimannitalon tupa on esiintymispaikkana ja toinen tupa ravintolana. Keskeisellä paikalla mäen päällä sijaitseva punainen talo onkin yksi kansanmusiikkifestivaalien maamerkeistä.
Talon vaiheita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alun perin talo valmistui Veteliin suurperheen taloksi. Talon rakensi Matti "Rapakkoleuka" Matinpoika Pulkkinen 1800-luvun vaiheilla. 1960-luvulla Aapintuvaksi nimetyn talon tyhjennettyä ryhdyttiin suunnittelemaan sen säilyttämistä ja siirtämistä. Vuonna 1968 Kaustisen kansanmusiikkijuhlien johto alkoi suunnitella kansanmusiikkimuseon perustamista ja Aapintuvan siirtämistä Kaustiselle museon tiloiksi.
1970-luvun alkuvuodet kiisteltiin talon paikasta, mutta lopulta se siirrettiin vanhan nuorisoseurantalon paikalle keskelle Kaustisen kirkonkylää. Talon vihki nykyiseen käyttöönsä tasavallan presidentti Urho Kekkonen 15. kesäkuuta 1974.[2] Pelimannitalo siirtyi Kansanmusiikkisäätiölle, minkä ohella Kaustisen Nuorisoseuralle jäi käyttöoikeus taloon.
Pelimannitalon teknisen suunnittelun teki 1970-luvun alussa arkkitehti Risto Tilus. Nurkkatakat on muurannut alkuperäisten mallien pohjalta Aarre ja Eero Kuorikoski, työryhmässä oli mukana myös Purppuripelimannien Veli Valo. Taiteilija Veikko Vionoja on osallistunut talon sisustamiseen: Hän on lahjoittanut isoon tupaan Pelimannit-maalauksensa ja valmistanut muita maalauksia talon sisustukseen ja valinnut ovien värit Ullavassa sijaitsevan kotitalonsa Vion talon värien mukaan ja valmistanut myös muutamia muita maalauksia talon sisustukseen.[2]
Vuonna 2006 Pelimannitalon ostivat paikalliset yrittäjät. Tilausravintolan ja festivaalikäytön lisäksi taloa on suunniteltu nuorten pelimannien Näppäriopiston koulutilaksi.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Määttälä, Viljo S.: Kaustisella kivetkin soi. Kansanmusiikki-instituutin julkaisuja KIJ 57. Kokkola 2005.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Kansanmusiikki soi kaustisen pelimannitalossa vastedeskin Yle Uutiset. 13.8.2007. Helsinki: Yleisradio Oy. Viitattu 18.7.2022.
- ↑ a b Määttälä, Viljo S.: Kaustisen Pelimannitalon vaiheita Pelimannitalo. Arkistoitu 19.1.2012. Viitattu 14.6.2015.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Historia |  | ||||
|---|---|---|---|---|---|
| Kylät | |||||
| Luonto | |||||
| Talous | |||||
| Kulttuuri | |||||
| Seurakunnat | |||||
| Urheilu ja liikunta |
| ||||
| Koulutus | |||||
| Liikenne | |||||
| Muuta | |||||