Liuske
Liuske on yleisnimitys metamorfisille kivilajeille, jotka ovat hieno- tai keskirakeisia sekä voimakkaasti suuntautuneita. Kiven mineraaleista enemmän kuin 50 prosenttia on suuntautunut ja litistynyt maankuoren liikkeiden vaikutuksesta. Gneississä taas alle puolet mineraaleista on liuskostunut ja suuntautunut.lähde?
Liuskeita ovat esimerkiksi alunaliuske, kiilleliuske ja saviliuske. Osa liuskekivistä halkeaa helposti laatoiksi.
Liuskekiveä käytetään pihojen laatoitukseen, sokkelin, takan ja lattioiden verhoukseen sekä julkisivujen koristeluun.[1]
Liuskekivien yleisimmät värisävyt ovat harmaa, valkoinen, vihreä, ruskea ja punertava. Liuskekiveä käytetään yleensä lohkopintaisena. Suomessa liuskekiveä on louhittu muun muassa Nilsiässä, jossa kvartsiittiliusketta on louhittu 1930-luvulta asti, ja Orivedellä.[1] Myös joitakin valkoisia liuskeita louhitaan, Suomessa esimerkiksi Lokasta.[2]
Liuskekivi oli Suomessa erityisen suosittua 1940−1950-luvuilla, jolloin sitä tuotiin myös Norjan Lapista.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Neuvonen, Petri (toim.): Kerrostalot 1880–2000. Tampere: Rakennustietosäätiö; Rakennustekniikan keskus -säätiö & Museovirasto, 2006. ISBN 10: 951-682-795-2
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Neuvonen, s. 270
- ↑ Liuskekivi, Lokan valkoinen Liuskemestarit.fi. Viitattu 17.1.2016.
