Rukki

Irlantilainen rukki 1800-luvun lopulta.

Suomalainen rukki työnäytöksessä Helsingissä 2016

Rukki on laite, jolla karstatusta tai kammatusta kuidusta, kuten villasta tai puuvillasta kehrätään eli valmistetaan lankaa. Rukit jaetaan yleensä kahteen pääryhmään: viistorukkeihin ja pystyrukkeihin, ero näissä rukkityypeissä on rukin pyörän sijainnissa. Rukissa on iso pyörä, joka pyörittää esimerkiksi nahkanyörin välityksellä suurella kierrosnopeudella niin sanottua lyhtyä eli siipeä, jossa lanka syntyy. Pyöritys tapahtuu tavallisesti erityistä poljinta polkemalla, joskus käsin. Rukin toimintaperiaate keksittiin vuosien 500 ja 1000 välillä Intiassa tai Kiinassa. Poljettava rukki keksittiin nykyisen Saksan alueella vuonna 1533.

Suomessa erityisesti Kiikan kunta oli tunnettu rukkien valmistuksesta ja rukki oli kuva-aiheena myös Kiikan vaakunassa.

Rukkia vanhempi tekniikka tehdä lankaa on värttinä.

Langasta tehtiin kangasta kangaspuilla.

Rukinlapa saattaa olla vaativan taiteellisen puunkaiverrustyön tulos.

Rukin osat

Aiheesta muualla

• Hukkinen, S., Luonnonkuitujen kehruu, Helsinki Dataliina Ay, 1995.
• Varilo, S., Kehrääjän kirja, Helsinki, Hakapaino Oy, 1984.
• Maailman ainoa rukkitehdas, Helsingin Sanomat, 29.01.1939, nro 27, s. 8, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot