Helsingin kulttuuri
Tämä artikkeli käsittelee Helsingin kulttuuria.
Vuonna 2000 Helsinki oli yksi Euroopan kulttuuripääkaupungeista ja vuonna 2012 designpääkaupunki. Vuonna 2021 yhdysvaltalainen Time-lehti arvioi Helsingin paikaksi, josta voisi tulevaisuudessa kasvaa merkittävä kulttuuripesäke.[1]
Kaupunkinäkymä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Arkkitehtuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helsingin arkkitehtuurissa huomattavimmat tyylisuunnat ovat uusklassismi, jugend ja funktionalismi.[2] Suurin osa Helsingin rakennuksista on rakennettu vuoden 1808 tulipalon jälkeen. Senaatintorin ja Katariinankadun risteyksessä sijaitsee Sederholmin talo (1757), joka on Helsingin kantakaupungin vanhin säilynyt rakennus.[2] Myös Suomenlinnassa on 1700-luvulla valmistuneita rakennuksia, muun muassa Kustaanmiekan Kuninkaanportti (1753–1754).[3]
Uusklassismi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kun Helsingistä tuli Suomen pääkaupunki, tarvittiin tulipalon jälkeinen uudelleenrakennus. Asemakaavan rakennuksia piirtämään valittiin Carl Ludvig Engel, jonka klassistinen arkkitehtuuri vastasi uudelleenrakennuskomitean johtajan ihanteita. Engelin piirtämiä rakennuksia on eritoten Senaatintorilla ja sen ympärillä. Senaatintorin itä- ja länsipäädyissä sijaitsevat Helsingin yliopiston päärakennus (1828–1832) sekä Valtioneuvoston linna (1818–1822). Senaatintoria hallitsee pohjoispäässä sijaitseva empiretyylinen, valkea Helsingin tuomiokirkko (1830–1846, vihitty 1852). Muita ympäristössä sijaitsevia rakennuksia ovat muun muassa kaupungintalo (1818), yliopiston kirjasto (1836–1845), entinen sisätautien klinikka, nykyinen Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan kampusrakennus (1826), Pyhän Kolminaisuuden kirkko (1828) sekä raatihuone (1819). Empiretyylisen Presidentinlinnan (1814) suunnitteli Pehr Granstedt. Helsingin vanhin kirkko on nimensä mukaisesti Vanha kirkko (1826), jonka suunnitteli Engel.[4]
1850–1925
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vallitsevana tyylisuuntana 1800-luvun lopulla oli uusrenessanssi. Rautatientorin eteläreunalla sijaitsee Theodor Höijerin piirustusten mukaan rakennettu Ateneumin taidemuseo (1887). Sen arkkitehtuuriin kuuluvat monet korkokuvat ja patsaat. Höijerin suunnittelemia ovat myös monet Pohjoisesplanadin varrella sijaitsevat rakennukset sekä Rikhardinkadun kirjasto. Suomen Pankkia vastapäätä sijaitsee uusrenessanssityylinen Säätytalo (1891), jonka on suunnitellut arkkitehti Gustaf Nyström.[5]
Helsingin siluettiin piirtää jälkensä myös Katajanokalla sijaitseva Uspenskin katedraali (1868).[6]
Uusgotiikka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uusgotiikka jäi Helsingissä taka-alalle. Ainoita näkyviä julkisia rakennuksia on Ullanlinnassa sijaitseva Johanneksenkirkko (1878), jonka suunnitteli arkkitehti Adolf Melander. Kaksoistornit kohoavat 74 metriin, ja Suomen suurimmassa kivikirkossa istumapaikkoja on 2 600. Johanneksenkirkon julkisivussa on yli tuhat pientä patsasta, ja se on yksityiskohtaisuudessaan Suomen uusgoottilaisen arkkitehtuurin huippua. Myös Ritarihuone Kruununhaassa sekä Ernst Lohrmannin suunnittelema katolinen Pyhän Henrikin katedraali ovat uusgotiikan edustava esimerkkejä.lähde?
Jugend
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jugendtyyli on Helsingin näkyvimpiä arkkitehtuurin tyylisuuntauksia. 1900-luvun alkuvuosina rakennetut jugendtyyliset kerrostalot hallitsevat Helsingissä monen kaupunginosan katukuvaa.
Tärkeä jugendarkkitehti Helsingissä oli Lars Sonck, joka on suunnitellut lukuisia jugendkerrostaloja sekä pitkälle näkyvän Kallion kirkon (1908–1912), jossa on yhdistelty jugendiin myös kansallisromanttisen arkkitehtuurin piirteitä. Merkittävä maamerkki on myös Rautatieasema (1919–1922), jonka suunnittelija Eliel Saarinen oli myös merkittävä jugendkauden arkkitehti.lähde?
Kansallisromantiikka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kansallisromantiikka näkyy Helsingissä erityisesti Suomen Kansallismuseossa (1905–1910), jonka suunnitteli arkkitehtikolmikko Herman Gesellius – Armas Lindgren – Eliel Saarinen. Ulkoasu on kansallisromanttisesti Suomen keskiaikaisia linnoja mukaileva. Sisältä museo edustaa lähinnä jugendtyyliä. Rautatietorilla sijaitseva Suomen Kansallisteatteri (1902) on myös tunnettu kansallisromanttinen rakennus Helsingissä. Sen suunnitteli arkkitehti Onni Törnqvist-Tarjanne.[7]
1925–
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoden 1925 jälkeen Helsinkiin on noussut monia näkyviä rakennuksia. Funkkisrakennuksia Helsingissä on suhteellisen paljon ja modernismikin on edustettuna. Näkyvimpiä ajan töitä on J. S. Sirénin suunnittelema Eduskuntatalo (1926–1931), joka on tyyliltään heräävän funktionalismin piirteitä omaava, mutta lähinnä klassistinen. Eduskuntatalo on Suomen tunnetuimpia rakennuksia. Kaudella rakennettiin myös Suomen ensimmäiseksi pilvenpiirtäjäksi kutsuttu Hotelli Torni (1931). Mikko Armannon suunnittelema 146 metriä korkea Pasilan linkkitorni (1983) on Helsingin toiseksi korkein rakennelma, Salmisaaren voimalaitoksen piipun jälkeen.lähde?
Suomen arkkitehtuurin erikoisimpiin töihin kuuluu Töölössä sijaitseva Temppeliaukion kirkko (1969). Timo ja Tuomo Suomalaisen suunnittelema kirkko on louhittu Temppeliaukion kallion sisään. Ulospäin siitä näkyy vain sisäänkäynti ja kattokupu. Temppeliaukion kirkko on Helsingin suosituimpia turistikohteita ja siellä järjestetään usein konsertteja kirkon erinomaisen akustiikan vuoksi.lähde?
Funktionalismi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helsingin funktionalistinen rakennuskanta on vahva. Helsingissä vaikuttaneita funkkisarkkitehteja ovat muun muassa Alvar Aalto, Väinö Vähäkallio sekä Martti Välikangas. Funkkistyylissä rakennus piirretään palvelemaan käyttötarkoitustaan mahdollisimman hyvin ja jätetään pois merkityksettömät koristelut. Helsingin tunnetuimpia ja näkyvimpiä funkkisrakennuksia on yksi kaupungin symboleista, Olympiastadion (1934–1938), suunnittelijoinaan arkkitehdit Yrjö Lindegren ja Toivo Jäntti. Olympiastadionin vieressä on Helsingin uimastadion (1938), jonka suunnitteli arkkitehti Jorma Järvi.lähde?
Helsingin postitalo (1938) on keskustassa sijaitseva Jorma Järven ja Erik Lindroosin suunnittelema, puhtaan maltillinen funkkisrakennus. Se on suojeltu. 1930-luvulta oleva Lasipalatsi (1936) on Viljo Revellin suunnittelema. Salmisaaressa sijaitsee Väinö Vähäkallion suunnittelema nykyään Helsingin oikeustalona käytettävä rakennus (1936), joka alun perin suunniteltiin Alkon tuotantolaitokseksi, pääkonttoriksi ja päävarastoksi. Helsingin funktionalistisia kirkkoja ovat Käpylän kirkko (1929–1930) sekä Lars Sonckin suunnittelema Mikael Agricolan kirkko (1933–1935). Funkkisliikenneasemista erityisen merkittävä on Helsinki-Malmin lentoasema, joka on Suomen lentokentistä ainoana luetteloitu valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuurihistorialliseksi ympäristöksi.lähde?
Modernismi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Modernia arkkitehtuuria Helsingissä edustaa muun muassa Nykytaiteen museo Kiasma, paljon erilaisia mielipiteitä herättänyt rakennus, joka koostuu kahdesta suorasta ja kaarevaseinäisestä osasta. Kiasman vieressä on lasiseinäinen Sanomatalo (1999). Helsingin kaupunginteatterin rakennuksessa (Timo Penttilä 1967) on onnistuttu sovittamaan moderni rakennus hyvin ympäristöönsä. Hakaniemen kaupunginosassa sijaitseva pankki- ja toimistorakennukseksi rakennettu, Heikki ja Kaija Sirénin suunnittelema Ympyrätalo (1968) on myös näyttävä ja näkyvä osa Kallion aluetta. Rakennuksen arkkitehtuuri hakee mallia 1920- ja 1930-lukujen keskieurooppalaisesta modernista arkkitehtuurista. Merkittäviä rakennuksia Helsingissä ovat myös Alvar Aallon suunnittelemat Finlandia-talo (1968–1971) sekä Stora Enson pääkonttori (1962) Katajanokalla.lähde?
Tapahtumat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helsingin ehkä suurimpia kulttuuritapahtumia on loppukesällä alkava Helsingin Juhlaviikot, joka on usean viikon kestävä musiikkia, teatteria, taidenäyttelyitä ja performansseja eri puolilla kaupunkia esittelevä tapahtuma. Juhlaviikkojen suosituin yksittäinen tapahtuma on Taiteiden yö, jonka aikana keskustassa on useassa paikassa esitteillä erilaisia taideteoksia tilataiteesta ja performansseista taidenäyttelyihin puolille öin ja pitempäänkin. Vuonna 2015 Helsingin juhlaviikoilla oli noin 278 000 kävijää.[8]
Helsinki toimi maailman muotoilupääkaupunkina vuonna 2012. Viime metreillä vastakkain olivat Helsinki ja Alankomaiden Eindhoven.[9]
Suurimpia yleisötapahtumia Helsingissä ovat olleet muun muassa Lordin vuoden 2006 Eurovision-laulukilpailuvoiton vuoksi Kauppatorilla järjestetty ”kansanjuhla”, jossa oli mukana noin 90 000 ihmistä, sekä kesällä 2017 Kaivopuistossa järjestetty lentonäytös, jota seurasi arviolta 130 000 katsojaa. Poplaulaja Madonnan vuoden 2009 konsertissa Jätkäsaaressa oli mukana 85 000 katsojaa.[10]
Urheilu ja liikunta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut pidettiin 1983 ja uudestaan 2005. 1971 ja 1994 olivat vuorossa yleisurheilun Euroopan-mestaruuskilpailut. Jääkiekon maailmanmestaruudesta Helsingissä on turnattu vuosina 1974, 1982, 1991, 1997, 2003 ja 2012. Eläintarhanajot järjestettiin Helsingissä vuosina 1932–1963.lähde?
Golfkenttiä Helsingissä on viisi, joista Talin golfkenttää isännöi vuonna 1932 perustettu Suomen vanhin golfseura nimeltään Helsingin Golfklubi.lähde?
Helsinkiläisiä urheiluseuroja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Luettelo helsinkiläisistä urheiluseuroista
Helsingin suurimpia urheiluseuroja on yli 2 800 jäsenen HIFK, jonka lajivalikoimaan kuuluvat jääkiekko, jääpallo, jalkapallo, keilailu, käsipallo, salibandy ja yleisurheilu ja on samalla Suomen suurin seurajoukkue. Suomen suurin seura löytyy niin ikään Helsingistä. Se on lähes 7000 jäsenen jättiläinen Tapanilan Erä, joka on niittänyt mainetta erityisesti salibandyssä ja voimanostossa. Helsinkiläinen jääkiekkojoukkue Jokerit puolestaan on pelannut kansainvälisessä KHL-sarjassa kaudesta 2014–15 alkaen. Jokereiden kotihalli Hartwall Areena on Suomen suurin monitoimihalli. HJK eli Helsingin Jalkapalloklubi on Suomen kaikkien aikojen menestyksekkäin jalkapalloseura. Kolmosessa tätä nykyä jalkapalloa pelaava Ponnistus on perustettu vuonna 1887 ja on yksi Suomen vanhimpia yhtäjaksoisesti toimineita urheiluseuroja. Muita helsinkiläisiä Suomen urheilun ja liikunnan käynnistysvaiheen pioneereja ovat muun muassa voimailuseura Helsingin Atleettiklubi ja purjehdusseura Nyländska Jaktklubben (NJK).lähde?
Koripalloa on Helsingissä pelattu mestaruustasolla useammankin joukkueen voimin: Pantterit, HKT ja HNMKY. Kaudella 2008–2009 miesten korisliigassa on tosin vain yksi helsinkiläinen joukkue, ToPo ja naisten SM-liigassa kaksi: ToPo ja Pantterit. Suomen kansallisurheilussa pesäpallossa helsinkiläisten joukkueiden osuus on jäänyt vaatimattomaksi, vaikkakin Puna-Mustat on voittanut miesten Suomen mestaruuden 1973 ja pelaa nykyään Ykköspesistä.lähde?
Ruokakulttuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helsinki kuuluu ruokakulttuuriltaan uusimaalaiseen alueeseen. Rannikkokaupunkina kala on kuulunut päivittäiseen ruokavalioon. Uudellamaalla on perinteisesti käytetty monenlaisia kaloja. Tyypillisiä suolakaloja ovat olleet silakka ja lahna ja tyypillisin mauste ruohosipuli. Kalat ovat Helsingille tyypillistä tori- ja kauppahalliruokaa. Helsingin Kauppatorilla on myös järjestetty syksyiset silakkamarkkinat vuodesta 1743.[11][12] Helsingin pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla arkiruoista silakkalaatikko, suutarinlohi, uunilahna ja perunasose sekä punaviinimarjasta tehty vispipuuro. Juhlaruoista pitäjäruoiksi valittiin lohiliemi ja pasteijat, vasikanpaisti tai hirvipaisti kermakastikkeen kera.[13]
Helsingin ravintola- ja kahvilaelämä alkoi kehittyä pääkaupungiksi tulon myötä. Konditoriat ylläpitävät itäuusimaalaista konditoria- ja kahvilaperinnettä.[12]
Helsingin kaupunki laati ensimmäisen ruokakulttuuristrategiansa vuonna 2011. Sen kärkihankkeita olivat luomutuotteiden suosiminen päiväkotien ruokailussa, tori- ja kauppahallitoiminnan ja ”syötävän kaupunkiympäristön” kehittäminen sekä Helsingin ruokakulttuurin ottaminen osaksi vuoden 2012 muotoilupääkaupunkihanketta. Vuosina 2016–2020 strategiaan kuului muun muassa Ravintolapäivä- ja We Love Helsinki -tapahtumien tukeminen ja ruoka-aiheinen sarja Radio Helsingin ohjelmistossa yhdessä Teurastamon kanssa.[14] [15]
Helsinki populaarikulttuurissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lauluja Helsingistä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helsinki esiintyy monessa laulussa. Katso Luettelo Helsingistä kertovista lauluista.
Helsinki elokuvissa ja televisiossa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helsinki on ollut keskeisessä osassa useimmissa suomalaisissa elokuvissa, sillä elokuva-alan keskeiset oppilaitokset ovat Helsingissä. Erityisesti Helsinki on ollut esillä Matti Kassilan Komisario Palmu -elokuvissa sekä lähes kaikissa Aki Kaurismäen elokuvissa.lähde?
Helsingillä on ollut joitakin niin sanottuja ”elokuvarooleja”. 1980-luvulla yhdysvaltalaiset filmiryhmät kelpuuttivat sen useaan otteeseen esittämään neuvostoliittolaisia kaupunkeja (esimerkiksi elokuvissa Punaiset, Gorkin puisto ja Valkeat yöt). Kaupunkia naamioitiin asettamalla punainen tähti Kansallismuseon tornin huippuun.lähde?
Postimerkkejä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]8. huhtikuuta 1962 julkaistiin 30 markan arvoinen ruskea postimerkki Helsinki pääkaupunkina 150 vuotta. Sen painos oli kaksi miljoonaa kappaletta.[16]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Vilma Romsi, Riikka Kajander: Time-lehti nimesi Helsingin yhdeksi maailman loistavimmista paikoista Yle Uutiset. 21.7.2021. Viitattu 22.7.2021.
- ↑ a b Helsinki – Suomi matkaoppaat.com. Viitattu 31.7.2013.
- ↑ Kuninkaanportti (Arkistoitu – Internet Archive) ja Linnoitus Suomenlinna. Viitattu 2.3.2014.
- ↑ Vanha kirkko 2012. Helsingin seurakunnat. Arkistoitu 13.8.2017. Viitattu 2.3.2014.
- ↑ Säätytalo virtual helsinki. Arkistoitu 14.9.2012. Viitattu 2.3.2014.
- ↑ Uspenskin katedraali Visit Helsinki. Viitattu 2.3.2014.
- ↑ Onni Tarjanne Arkkitehtuurimuseo. Arkistoitu 26.10.2019. Viitattu 2.3.2014.
- ↑ Helsingin juhlaviikoilla 278 000 kävijää (Maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat. 2.9.2015. Viitattu 15.5.2023.
- ↑ Helsinki on maailman muotoilupääkaupunki Yle.fi. Arkistoitu 28.11.2009.
- ↑ Welling, Roosa: Lordin viisuvoitto sai Helsingin aivan sekaisin 17 vuotta sitten – Vantaa haluaisi tarjota Käärijälle saman Helsingin Sanomat Yle Uutiset. 15.5.2023. Viitattu 15.5.2023.
- ↑ Pojanluoma, Riitta: Perinnemakuja maakunnista, s. 77–79. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2003. ISBN 951-31-2764-8
- ↑ a b Uusimaa Ruokatieto. Viitattu 18.9.2024.
- ↑ Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 52. Helsinki: Patakolmonen Ky.
- ↑ ”Helsinki näyttää mallia koko Suomelle”, Mahdollisuuksien lähiruoka. Kuntaliitto, Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä, Elinkeinoelämän keskusliitto, MTK. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 27.10.2024).
- ↑ Hurmerinta, Riitta-Ilona: Ruokakulttuuristrategi visioi, viestii ja yhdistää ihmisiä (Timo Santalan haastattelu) 375 humanistia. Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta. Viitattu 27.10.2024.
- ↑ LAPE 2004, sivu 246