Jumala ompi linnamme

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jumala ompi linnamme
säveltäjä tuntematon Saksassa 1529[1]
sanoittaja Martti Luther
suomentaja Jaakko Finno 1583, Elias Lönnrot 1864, uud. komitea 1886
virsikirjan numero 170
virsikirjaan 1583
Näyte
Instrumentaalinen urkuversio.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Jumala ompi linnamme (saks. Ein feste Burg ist unser Gott) on eräs tunnetuimpia protestanttisia virsiä. Sen on sanoittanut ja todennäköisesti myös säveltänyt saksalainen Martti Luther 1520-luvulla. Se tunnetaan myös ”Lutherin taisteluvirtenä” ja siitä tuli jo hänen aikanaan uskonpuhdistuksen kannattajien tunnuslaulu. Nykyisessä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa se on virsi numero 170.

”Jumala ompi linnamme” perustuu psalmiin numero 46, joka alkaa sanoilla ”Jumala on turvamme ja linnamme, auttajamme hädän hetkellä”. Virren innoittajana on kuitenkin vain tämä aloituslause ja sen muu sisältö poikkeaa psalmista.[1] Sanomansa vuoksi virsi on ollut suosittu varsinkin sotien ja uskonvainojen aikana. Se vakuuttaa Jumalan olevan ainoa turva paholaisen muodostamaa uhkaa vastaan, mutta virren sanoja on ollut eri aikoina suosittua tulkita siten, että ne kuvaisivat vertauskuvallisesti jotain maallista vihollista tai vastustajaa.[2]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Virren nuotit ja saksankieliset sanat Joseph Klugin virsikirjassa vuodelta 1533.

Martti Lutherin on arveltu sanoittaneen virren vuoden 1527 aikoihin. Sen on väitetty saaneen innoituksensa jo vuoden 1521 Wormsin valtiopäiviltä, missä Luther julistettiin valtakunnanpannaan hänen puolustettuaan oppejaan. Vaihtoehtoisten teorioiden mukaan Lutheria innoitti hänen kannattajansa Leonhard Kaiserin polttaminen roviolla tai Lutherin kotikaupungissa Wittenbergissä riehunut rutto.[2] Virsi julkaistiin painettuna tiettävästi ensi kerran vuonna 1529 Wittenbergissä painetussa Klugin virsikirjassa Geistliche Lieder,[3][2] jonka vanhin nykypäiviin säilynyt laitos on vuodelta 1533.[4] Kyseessä oli kriittinen ajankohta uskonpuhdistuksen historiassa, sillä juuri vuonna 1529 prostestantit irtautuivat katolisesta kirkosta Speyerin valtiopäivillä. Virren uhmakas sanoitus valoi uskoa Lutherin seuraajiin.[3]

Luther lienee säveltänyt myös melodian itse, mahdollisesti aiemman sävelaineiston pohjalta. Alkuperäistä, rytmisesti monimutkaista melodiaa on myöhemmin hieman yksinkertaistettu. Jotkin virsikirjat sisältävät nuotit molempiin versioihin.[1][3] ”Enkeli taivaan” -virren, joka myös on Lutherin sanoittama, viimeinen säe eroaa vain yhden sävelen verran ”Jumala ompi linnamme” -virren viimeisestä säkeestä.[5]

Jo 1500-luvun aikana ”Jumala ompi linnamme” yhdistettiin vahvasti uskonpuhdistukseen ja sen alkuperäinen tausta Raamatun psalmin tulkintana jäi ajan kuluessa vähemmälle huomiolle. Sen asema korostui uskonpuhdistuksen muistovuosina 1617 ja 1817, ja Saksan protestantit alkoivat käyttää sitä ryhmäidentiteettinsä korostamiseen. Runoilija Heinrich Heine kutsui sitä vuonna 1834 ”reformaation Marseljeesiksi”. Virren viimeinen säe ”Das Reich muß uns bleiben” (Jääköön valtakunta meille) mahdollisti Saksassa myös poliittiset tulkinnat, joissa ”valtakunnalla” viitattiin Jumalan valtakunnan sijasta Pyhään saksalais-roomalaiseen keisarikuntaan saksalaisena valtiona. Varsinkin 1800-luvulla virren käyttöön Saksassa alkoi liittyä nationalistisia sävyjä, mutta toisaalta myös vallankumoukselliset ja sosialistit sepittivät sen sävelmään omia taistelulaulujaan.[3]

Suomennokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

”Jumala ompi linnamme” oli mukana jo Jacobus Finnon vuonna 1583 laatimassa ensimmäisessä suomalaisessa virsikirjassa (”Meidhän linnam on Jumal taivast, meidhän kilpem ja otam”). Nykyinen suomennos on vuodelta 1886 ja virsikirjakomitean tekemä. Sen pohjana on Elias Lönnrotin vuonna 1864 laatima suomennos.[1] Vuoden 1938 virsikirjauudistuksessa ensimmäisen säkeistön viimeinen säe muutettiin nykyiseen muotoonsa ”Vain Herra hänet voittaa”, vaikka alkutekstissä tämä seikka mainitaan vasta myöhemmissä säkeistöissä ja ensimmäisen säkeistön loppu kuvaa pelkästään paholaista.[2]

Suomenkielisessä Ruotsin kirkon virsikirjassa on tästä virrestä erilainen käännös kuin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa. Siellä virsi 237 alkaa sanoin ”Vain Jumala on linnamme”. Tekstin muokkaus seuraa Ruotsin kirkon ruotsinkielisen virsikirjan tekstiä sekä Lutherin alkuperäistä tekstiä. Samoin sävelmässä on pieniä eroja ja Suomen virsikirjasta tuttu teksti ei käy sävelmämuotoon. Virren muokkaus on Pekka Kivekkään tekemä. Lutherin virrestä on Ruotsin kirkon virsikirjassa myös toinen versio, joka on Olov Hartmanin kirjoittama virsi ”Jumala vahva turva on” (numero 477). Virren suomennos on Pekka Kivekkään tekemä, ja se on toisen joulupäivän virsien osastossa.[6]

Virren asema Suomessa ja Pohjoismaissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Näyte
Soittokunnan esittämänä.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Kaikissa Pohjoismaissa ”Jumala ompi linnamme” on ollut Lutherin sanoittamista 45:stä virrestä historiallisesti vaikutusvaltaisin ja on yhä yksi suosituimmista, ainoastaan Ruotsissa se on nyttemmin menettänyt suosionsa.[7] Varsinkin Suomessa se on saavuttanut poikkeuksellisen aseman eräänlaisena kansallisvirtenä.[7][8] Vuosittainen Turun joulurauhan julistus on ollut tapana aloittaa tällä virrellä vuodesta 1903 alkaen. Se on ollut myös mukana Suomen puolustusvoimien Sotilaan virsikirjassa ja sen kaikissa edeltäjissä koko itsenäisyyden ajan.[2] Sitä on esitetty usein myös televisioiduissa uudenvuoden juhlissa Helsingin Senaatintorilla.[9]

Virsi saapui Ruotsin valtakuntaan jo varhain, sillä piispa Olaus Petri ruotsinsi sen mahdollisesti vuonna 1536.[1] Kuningas Kustaa II Aadolfin komentamien ruotsalaisjoukkojen kerrotaan veisanneen sitä kolmikymmenvuotisessa sodassa taisteluihin valmistautuessaan, tiettävästi ainakin vuoden 1632 Lützenin taistelussa, jonka ruotsalaiset voittivat, vaikka kuningas itse kaatui. Tätä kuvataan muun muassa Zachris Topeliuksen historiallisessa romaanissa Välskärin kertomuksia.[2]

Suomessa ”Jumala ompi linnamme” -virren käyttö isänmaallisiin tarkoituksiin voimistui sortovuosina ja toisen maailmansodan aikana.[2][8] Ensimmäisessä säkeistössä viitataan saatanaan nimityksellä ”se vanha vainooja”, ja Suomessa muodostui suosituksi tulkita sanojen tarkoittavan paholaisen sijasta keisarillista Venäjää tai Neuvostoliittoa.[10][7] Tämä ilmaus ei esiintynyt virren suomennoksissa ennen Lönnrotin käännöstä.[10] Lutherin alkuperäinen ilmaus on ”alten, bösen Feind” (vanha, häijy vihollinen), joka oli keskiajalta periytynyt paholaisen nimitys.[3] Eräs virren kuuluisimmista historiallisista käyttöyhteyksistä Suomessa oli 9. lokakuuta 1939 sattunut tapaus, jossa Moskovan neuvotteluihin lähdössä ollutta J. K. Paasikiveä saattanut suuri väkijoukko alkoi veisata sitä Helsingin rautatieasemalla.[2][1] Sitä veisattiin myös vuoden 1905 suurlakon aikana Tampereen vapaudenjuhlassa ja vuoden 1918 sisällissodan aikana Hämeenlinnan valtausparaatissa. Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan elokuvasovitusten on arveltu vankistaneen virren asemaa isänmaallisena symbolina.[2]

”Jumala ompi linnamme” on perinteisesti ollut tärkeä myös herännäisyysliikkeen piirissä ja se esitetään aina yhteislauluna herättäjäjuhlilla. Paavo Ruotsalaisen kannattajat lauloivat sitä vuonna 1838 Kalajoen käräjillä, kun laittomasta seurojen pidosta ja varainkeruusta sakkoihin tuomittu Ruotsalainen tovereineen astui ulos käräjätuvasta.[1][2]

Taidemusiikissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useat säveltäjät ovat lainanneet ”Jumala ompi linnamme” -virttä tai sen melodiaa teoksissaan. Johann Sebastian Bach käytti sitä yhden kantaattinsa (BWV 80) pohjana ja myös sen urkusovituksessa (BWV 720). Felix Mendelssohn käytti sitä musiikillisena teemana Augsburgin tunnustuksen 300-vuotismuistoksi säveltämänsä 5. sinfonian eli Uskonpuhdistussinfonian (1832) viimeisessä osassa. Giacomo Meyerbeer teki siitä johtoaiheen pärttylinyön verilöylystä kertovassa oopperassaan Hugenotit (1836).[3][2] Otto Nicolai sävelsi siihen perustuvan alkusoiton (1836) ja Max Reger käytti sitä urkufantasiassaan (1898).[3] Suomalainen säveltäjä Armas Järnefelt käytti sitä sinfonisessa runoelmassaan Korsholma (1894),[2] Richard Wagner säveltämässään Keisarimarssissa (1871) ja venäläinen Aleksandr Glazunov teoksessaan Suomalainen fantasia (1909).[11]

Sanat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomeksi
Jumala ompi linnamme
ja vahva turva aivan,
on miekkamme ja kilpemme
ajalla vaaran, vaivan.
Se vanha vainooja,
kavala, kauhea,
on kiivas, kiukkuinen
ja julma, hirmuinen.
Vain Herra hänet voittaa.

On turha oma voimamme
vääryyden valtaa vastaan.
Me turman vallat voitamme
Herrassa ainoastaan.
Hän, Kristus, kuningas,
on voitonruhtinas,
lyö joukot helvetin,
ne tallaa jalkoihin
ja voiton meille saattaa.

Jos täyttyisikin maailma
nyt valheen enkeleistä,
niin pimeys ei voittoa
kuitenkaan saisi meistä.
Ne olkoot raivoissaan
ja syöskööt kiukkuaan.
Nyt valheen vallat on
jo saaneet tuomion.
Ne yksi sana kaataa.

Se sana seisoo vahvana,
ne ei voi sitä kestää.
Kun kanssamme on Jumala,
ken meiltä voiton estää?
Jos veis he henkemme,
osamme, onnemme,
ne heidän olkohon,
vaan meidän iät on
Jumalan valtakunta.

Saksaksi
Ein feste Burg ist unser Gott,
ein gute Wehr und Waffen.
Er hilft uns frei aus aller Not,
die uns jetzt hat betroffen.
Der altböse Feind,
mit Ernst er's jetzt meint;
groß Macht und viel List
sein grausam Rüstung ist,
auf Erd ist nicht seinsgleichen.

Mit unsrer Macht ist nichts getan,
wir sind gar bald verloren;
es streit' für uns der rechte Mann,
den Gott hat selbst erkoren.
Fragst du, wer der ist?
Er heißt Jesus Christ,
der Herr Zebaoth,
und ist kein andrer Gott,
das Feld muß er behalten.

Und wenn die Welt voll Teufel wär
und wollt uns gar verschlingen,
so fürchten wir uns nicht so sehr,
es soll uns doch gelingen.
Der Fürst dieser Welt,
wie sau'r er sich stellt,
tut er uns doch nicht;
das macht, er ist gericht':
ein Wörtlein kann ihn fällen.

Das Wort sie sollen lassen stahn
und kein' Dank dazu haben;
er ist bei uns wohl auf dem Plan
mit seinem Geist und Gaben.
Nehmen sie den Leib,
Gut, Ehr, Kind und Weib:
laß fahren dahin,
sie haben's kein' Gewinn,
das Reich muß uns doch bleiben.

Sananmukainen käännös
Vahva linna on Jumalamme,
hyvä puolustus ja ase.
Hän auttaa meidät vapaaksi kaikesta hädästä,
joka meitä on nyt kohdannut.
Vanha, paha vihollinen,
hän nyt totisena juonii;
suuri voima ja oveluus
ovat hänen kauhea varustuksensa
maan päällä ei ole hänen veroistaan.

Oma voimamme on turha,
olemme jo pian hävinneet;
vuoksemme taistelee oikea[mielinen] mies,
jonka Jumala on itse valinnut.
Kysytkö, kuka hän on?
Hänen nimensä on Jeesus Kristus,
Herra Sebaot,
eikä ole toista Jumalaa,
[taistelu]kentän on hän pitävä (tai: taistelun hän voittaa).

Ja jos maailma olisi täynnä piruja
ja haluaisi meidät nielaista,
sitä emme pelkää niin paljoa,
kaikki kääntyy vielä meille hyväksi.
Tämän maailman ruhtinas,
kuinka tylysti käyttäytyykin,
ei voi meille mitään;
se tarkoittaa, hänet on tuomittu:
yksi sananen hänet kaataa.

Sana, jonka heidän on annettava seistä
siitä lainkaan kiittämän;
hän on täysin kanssamme taistelukentällä
henkensä ja lahjojensa kera.
Jos he ottaisivat ruumiin [hengen],
tavarat, kunnian, lapsen ja vaimon:
vaikka sen veisivät,
he eivät voittaisi,
meille jääköön silti [Jumalan] valtakunta.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g Tauno Väinölä: Taustakuvaus virrestä 170 virsikirja.fi. Virsikirja.fi. Viitattu 26.4.2020.
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l Pauli Juusela: "Jumala ompi linnamme" on antanut voimaa sodassa, politiikassa ja uskonvainoissa Kirkko ja kaupunki 8.5.2018. Viitattu 26.4.2020.
  3. ↑ a b c d e f g Michael Fischer: Ein feste Burg ist unser Gott (saksaksi) Populäre und traditionelle Lieder. Historisch-kritisches Liederlexikon (2007), Deutsches Volksliedarchiv. Viitattu 26.4.2020.
  4. ↑ A. Ein feste burg ist vnser Gott (saksaksi) Populäre und traditionelle Lieder. Historisch-kritisches Liederlexikon (2007), Deutsches Volksliedarchiv. Viitattu 26.4.2020.
  5. ↑ Aineistoa Martinpäivän virsi-iltaan[vanhentunut linkki] Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kotisivut
  6. ↑ Ruotsin kirkon virsikirja, s. 389,756. Verbum förlag AB, 2003.
  7. ↑ a b c K-J Hansson: Martin Luther’s hymns in the lives of the Nordic people (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi) Hymnlogi.com. Viitattu 26.4.2020.
  8. ↑ a b Mark A. Lamport: Encyclopedia of Martin Luther and the Reformation, s. 681. Rowman & Littlefield 2017. Google Books (englanniksi)
  9. ↑ Birgitta Sarelin: Vår Gud är oss en väldig borg (ruotsiksi) Psalmbok.fi. Viitattu 26.4.2020.
  10. ↑ a b Tarkiainen, Kari: Se vanha vainooja. Käsitykset itäisestä naapurista Iivana Julmasta Pietari Suureen. (johdanto) Helsinki: Suomen historiallinen seura, 1986. ISBN 951-9254-74-9 Teoksen verkkoversio.
  11. ↑ Tracing Martin Luther's great hymn through musical history (englanniksi) Gramophone, 29.11.2017. Viitattu 26.4.2020.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jumala_ompi_linnamme&oldid=22687981”