Koripallo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo urheilulajista. Samannimistä urheiluvälinettä käsittelee oma artikkelinsa.
Koripallo
Ensimmäinen ottelu 1892
Kehittäjä James Naismith
Alkuperämaa Yhdysvallat
Piirteet
Tyyppi pallopeli
Pelaajien määrä 5
Varusteet koripallo
Pelialue 28 × 15 m (kv.)
Peliaika 4 × 10 min. (kv.)
Kilpailutoiminta
Kansainvälinen kattojärjestö FIBA
Olympialaisissa 1936–

Koripallo on urheilulaji ja pääasiassa sisällä pelattava pallopeli, jossa kaksi joukkuetta pelaa toisiaan vastaan. Tarkoituksena on yrittää saada pisteitä heittämällä pallo kentän päädyissä olevan ympyränmuotoisen renkaan läpi koriin ja puolustaa omaa koria vastustajilta tekemättä virheitä.

Koripallokenttä mittoineen

Koripallokentän alusta on yleensä lakattua parkettia. Kansainvälisen koripalloliiton säännöissä kentän mitat ovat 28 × 15 metriä. NBA:ssa kenttä on hiukan suurempi, 29,5 × 15,2 metriä.[1]

Kentässä on viivoilla merkittynä esimerkiksi sivurajat, keskiraja, keskiympyrät, vapaaheittoviivat, kolmen sekunnin alueen viiva ja kolmen pisteen heittoalueen viiva. Kansainvälisessä koripallossa vapaaheittoviiva on 5,80 metrin etäisyydellä päädystä, kolmen sekunnin alue on päädyn ja vapaaheittoviivan välillä 4,90 metriä leveä, ja kolmen pisteen heittoalueen viiva on suurimmaksi osaksi 6,75 metriä korista mutta reunoilla lähempänä. Kolmen sekunnin alueen sisäpuoli on maalattu yksiväriseksi.[2]

Kentän kummassakin päädyssä on korit. Korin keskipiste on 1,575 metriä päätyrajasta.[3] Korirengas on paksuudeltaan 16−20 millimetrinen metallitanko. Korirenkaan sisähalkaisija on 45,0−45,9 senttimetriä. Korirenkaan yläreuna on noin 305,0 senttimetriä lattiatasosta.[4] Korirenkaan takana on suorakulmion muotoinen korilevy. Korirenkaasta roikkuu korisukka, joka hidastaa palloa tehdyn korin havaitsemisen helpottamiseksi ja jonka ansiosta pallo putoaa korista aina kätevästi samaan paikkaan.[1]

Koripallo

Koripallo on ilmalla täytetty pallo, jonka pintamateriaali on yleensä nahkaa tai kumia. Virallisissa otteluissa käytettyjen pallojen pintamateriaali on luonnonnahkaa tai synteettistä nahkaa. Nuorimpien sarjoissa sekä harrastekäytössä erityisesti ulkopeleissä käytetään myös kumipäällysteisiä palloja. Miesten virallinen pallo painaa 567–650 grammaa ja on ympärysmitaltaan 74,9–78,0 senttimetriä. Naisten sekä poikien pallo C-nuorista alkaen on hiukan pienempi, ja mini- ja mikrosarjoissa vielä pienempi.[5]

Pelin tarkoitus on tehdä enemmän pisteitä kuin vastustaja. Pelaajat syöttelevät palloa toisilleen, kuljettavat sitä pomputtelemalla ja yrittävät heittää pallon vastustajan korirenkaan läpi. Jos pallo palaa peliin korilevystä, peli jatkuu. Jos pallo koskettaa lattiaa tai koritelinettä sivurajan takana, toinen joukkue saa rajaheiton. Pelikello pysäytetään aina siksi aikaa kun pallo ei ole pelissä.[1]

Koriin menneestä vapaaheitosta joukkue saa yhden pisteen, kolmen pisteen kaaren ulkopuolelta heitetystä korista kolme pistettä, ja kaikista muista koreista kaksi pistettä. Voittajajoukkue tekee usein yli sata pistettä.[1]

Pelipaikat hyökkäyksessä: 1)pelintekijä , 2) heittävä takamies , 3) pieni laitahyökkääjä, 4) iso laitahyökkääjä, 5) sentteri.

Pelaajien pelipaikat ovat pelintekijä (pg), heittävä takamies (sg), pieni laitahyökkääjä (sf), iso laitahyökkääjä (pf) ja sentteri (c). Takamiehen tehtävä on tuoda pallo ylös hyökkäyksessä ja johtaa peliä. Sentteri on yleensä joukkueen pisin pelaaja, ja hän pyrkii poimimaan levypallot ja torjumaan vastustajan heitot korin alla.[1]

Puolustustaktiikkana voidaan käyttää paikkapuolustusta tai pelaajavartiointia. Paikkapuolustuksessa puolustavan joukkueen pelaajat vartioivat omaa aluettaan ja sille tulevia hyökkääjäpelaajia. Pelaajavartioinnissa he varjostavat kukin omaa hyökkääjäpelaajaansa ja yrittävät estää tätä kuljettamasta, syöttämästä tai heittämästä.[1]

Joukkueeseen kuuluu enintään 12 pelaajaa, joista viisi on kerrallaan kentällä.[1]

Kansainvälisten sääntöjen mukaan koripallo-ottelussa on neljä 10 minuutin erää. Erätauot ovat 2, 15 ja 2 minuuttia.[6] NBA:ssa pelataan neljä 12 minuutin erää.[1] Minikoripallossa pelataan neljä kahdeksan minuutin erää.

Jos peli on tasan neljännen erän jälkeen, pelataan viiden minuutin jatkoeriä voittajan selville saamiseksi.[6] Tätä kohtaa ei nykyään kuitenkaan sovelleta otteluissa, joissa voittaja ratkaistaan kahden tai useamman ottelun yhteistuloksella. Tällöin jatkoeriä käytetään tarvittaessa vain viimeisen ottelun lopussa. Tällä vältetään aikaisemmin silloin tällöin esiin tullut ristiriitatilanne, jossa joukkueen oli jatkomahdollisuutensa säilyttääkseen tähdättävä viimeisen ottelun neljännen erän lopussa vastustajan kanssa tasapisteisiin sen sijasta, että olisi voittanut liian pienellä piste-erolla.

Pallon käsittely

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palloa on pelattava käsin: syöttämällä, heittämällä, lyömällä, vierittämällä tai pomputtamalla. Pallo käsissä ei saa juosta, eikä sitä saa tahallaan pelata jaloilla tai lyödä nyrkillä.[7]

Aikarajoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jotta peli olisi hyökkäävää, säännöissä asetetaan joukkueille erilaisia aikarajoituksia.[1] Pelaaja saa pitää palloa käsissään enintään viiden sekunnin ajan.[1] Pelaaja saa olla hyökkääjän kolmen sekunnin alueella enintään kolme sekuntia kerrallaan.[8] Joukkueen on tuotava pallo etukentälleen keskirajan yli kahdeksassa sekunnissa, ja joukkueen on yritettävä koriinheittoa 24 sekunnissa pallon haltuunotosta.[9]

Mahdollinen kori hyväksytään loppusummerinkin jälkeen, jos pallo oli jo ilmassa peliajan loppuessa.[10]

Henkilökohtaiset ja tekniset virheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jos pelaajaa rikotaan, joukkue saa sisäänheiton tai kaksi vapaaheittoa, jos rikkomus tapahtui heittotilanteessa. Joukkue voi saada myös yhden vapaaheiton, jos heittotilanteessa rikottu pelaaja saa korin siitä. Henkilökohtainen virhe tuomitaan, jos vastustajaa kosketaan sääntöjen vastaisesti. Tekninen virhe tuomitaan yleensä epäurheilijamaisesta käytöksestä, ja se on vakavampi kuin henkilökohtainen virhe.[1]

Rikkomus on jokin sääntöjen vastainen teko palloa käsiteltäessä. Rikkomuksia ovat esimerkiksi pallon pompauttaminen rajan ulkopuolella, askelrikkomus eli pallo käsissä käveleminen, pallon vääränlainen käsittely, kaksoiskuljetus eli pallon kuljettaminen uudelleen tai kahdella kädellä pompottaminen, tai pallon palautus omalle kenttäpuoliskolle. Rikkomuksista tuomitaan yleensä sisäänheitto vastustajalle.[1]

Levinneisyys ja sarjat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koripallo on yksi maailman suosituimmista urheilulajeista. Se on erityisen harrastettua ja seurattua Yhdysvalloissa, mutta myös esimerkiksi Etelä-Amerikassa, Etelä-Euroopassa ja entisissä Neuvostoliiton valtioissa. Liettuassa koripallo on kansallisurheilulaji[11].

Maailman tunnetuin ja kovatasoisin koripalloliiga on yhdysvaltalainen National Basketball Association (NBA). Euroopassa pelataan myös omaa ammattilaissarjaa nimeltään Euroliiga.

Suomessa koripallon pääsarjan nimi on nykyään Korisliiga. Kaudella 2004–2005 käytettiin nimeä Sparliiga. Suomessa on pääsarjatason lisäksi miehille kuusi alempaa divisioonatasoa ja naisille neljä. Suomen Koripalloliiton jäsenenä on noin 250 koripalloseuraa.

NBA:ssa on pelannut kolme suomalaista, Hanno Möttölä, vuonna 2013 Chicago Bullsiin varattu Erik Murphy ja Lauri Markkanen, joka aloitti NBA-uransa Chicago Bullsin joukkueessa 2017. Euroliigassa suomalaisista Möttölän lisäksi ovat pelanneet Petteri Koponen, Emir Sulejmanović, Teemu Rannikko, Jukka Matinen ja Sasu Salin.

Pelin varhainen historia, vuodet 1891–1950-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tyttöjen koripallojoukkue vuodelta 1908. Milton High School, Milton, Pohjois-Dakota.

Vuonna 1891 kanadalaiselle opettajalle, James Naismithille, annettiin tehtäväksi keksiä uusi laji, jota oppilaat pystyisivät pelaamaan talvisin. Naismith toimi tällöin Springfieldissä, Massachusettsin paikallisessa NMKY:ssä. Naismith pyrki keksimään pelin, jossa ei olisi taklauksia ja fyysinen kontakti pyrittiin pitämään mahdollisimman vähäisenä. Esikuvana oli Naismithin lapsuudenpeli Duck on a Rock. Naismith pistikin pelissä maalit korkealle, jolloin lajissa tulisi korostumaan voiman sijaan taito. Hän löysi koulustaan kaksi luumukoria, jotka naulattiin koulun liikuntasalin seinille. Tämän jälkeen Naismith kirjoitti kolmetoistaosaisen säännöstön ja peli oli valmis.[12]

Tammikuussa 1892 pelin säännöt ilmestyivät ensimmäistä kertaa painettuina ja kaksi kuukautta tämän jälkeen pelattiin lajin ensimmäinen virallinen ottelu. Ottelu käytiin Naismithin koulun oppilaiden ja opettajien kesken oppilaiden voittaessa luvuin 5–1.[13][14] Peleissä käytettiin aluksi pallona jalkapalloa, mutta vuoden 1894 aikana käyttöön otettiin oma varsinainen koripallo.[13]

Koripallosta tuli nopeasti hyvin suosittua, ja se levisi NMKY:n verkoston kautta kaikkialle Yhdysvaltoihin. Kymmenen vuoden sisällä keksimisestä myös muut oppilaitokset ja urheiluseurat kiinnostuivat pelistä.

Suomeen koripallo saapui Vilho Nuorevan mukana Kööpenhaminasta noin 1927–1930 lähteestä riippuen[15].[16][17]

National Basketball Association (NBA), 1946–

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koripalloa 1970-luvulla

National Basketball Association (NBA) perustettiin Yhdysvalloissa vuonna 1946 koordinoimaan yhdysvaltalaisten huippujoukkueiden välisiä otteluita. Tämän jälkeen pelin suosio kasvoi entisestään, ja nykyään koripallo (erityisesti myös yliopistokoripalloilu) onkin yksi neljästä suuresta yleisön seuraamasta amerikkalaisesta pallopelistä (muut ovat amerikkalainen jalkapallo, baseball ja jääkiekko).

NBA:n varhaisemmassa historiassa on ollut monia hyvin kuuluisia pelaajia, kuten esimerkiksi George Mikan, Bill Russell, Wilt Chamberlain (ainoa pelaaja NBA:n historiassa, joka on tehnyt yhdessä ottelussa 100 pistettä), Oscar Robertson ja Jerry West. Koripallo tuli erityisen suosituksi 1980- ja 1990-luvulla, jolloin pelin suurimpia tähtiä olivat Kareem Abdul-Jabbar, Earvin "Magic" Johnson, Larry Bird ja maailman kaikkien aikojen parhaaksi koripalloilijaksi arvostettu Michael Jordan. Kolme viimeksi mainittua olivat myös todella suuria urheilijatähtiä vuonna 1992 Barcelonassa pidetyissä kesäolympialaisissa, jossa Yhdysvaltain joukkue (lempinimeltään Dream Team) voitti ylivoimaisesti kultamitalin.

Muita hyvin tunnettuja pelaajia 1980- ja 1990-luvuilla ovat olleet muun muassa Charles Barkley, Karl Malone, John Stockton, Dennis Rodman ja Scottie Pippen. Shaquille O'Neal, ja Kobe Bryant, ovat puolestaan 2000-luvun supertähtiä yhdessä mm. Allen Iversonin ja Tim Duncanin kanssa. 2010- ja 2020-luvun parhaimpiin pelaajiin lukeutuvat mm. LeBron James, Stephen Curry, Nikola Jokić ja Giánnis Antetokoúnmpo.

Kautta aikojen NBA:n parhaimmin menestyneitä ja kuuluisimpia joukkueita ovat olleet muun muassa Boston Celtics ja Los Angeles Lakers, jotka ovat saavuttaneet yhteensä 33 NBA-mestaruutta, eli lähes puolet kaikista otelluista. 1990-luvun parhaiten menestynyt joukkue oli 6 mestaruutta saalistanut Chicago Bulls, jonka myötä koripallon suosio muuallakin maailmassa kasvoi. Bulls onkin ainoa NBA-joukkue, jonka kokoonpanoista kaksi esiintyy NBA:n julkaisemalla 10 parasta joukkuetta-listalla.

Vuonna 1997 perustettiin niin sanottu naisten NBA, Women's National Basketball Association (WNBA).

Kansainvälinen koripallo, 1932–

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kolmen pisteen heitto.

Kansainvälinen koripalloliitto (Fédération Internationale de Basketball Amateur, FIBA) perustettiin vuonna 1932. Tuolloin järjestön järjestämät turnaukset oli tarkoitettu vain amatööripelaajille. Vuonna 1989 sääntöjä muutettiin, mutta kirjain 'A' säilyi silti järjestön lyhenteen viimeisenä kirjaimena (A niin kuin amateur, amatööri).

FIBA määrittää koripalloilun kansainväliset säännöt, hyväksyy kansainväliset pelaajien siirrot ja kontrolloi kansainvälistä tuomarointia. FIBA:ssa on yli 200 maajäsentä.

Koripallo sisällytettiin ensimmäistä kertaa olympialaisten ohjelmaan Berliinin olympialaisissa vuonna 1936. USA:n joukkue on voittanut kaikki turnaukset lukuun ottamatta kolmea, joista etenkin 1972 Münchenin olympialaisten tappio Neuvostoliiton koripallomaajoukkueelle on erityisesti jäänyt koripallohistoriaan viimeisten sekuntien erityisen sekavan toimitsija- ja tuomaritoiminnan vuoksi.

Naisten koripallo lisättiin olympialaisten ohjelmaan 1976 Montrealissa. Parhaita naisjoukkueita ovat kaikki turnaukset huomioon ottaen olleet Yhdysvallat, Neuvostoliitto ja Australia.[18]

Vuonna 1950 pidettiin ensimmäiset miesten maailmanmestaruuskilpailut Argentiinassa. Kolme vuotta myöhemmin pidettiin ensimmäiset naisten maailmanmestaruuskilpailut Chilessä. MM-kilpailut pidetään neljän vuoden välein, olympialaisiin nähden kahden vuoden erolla (esimerkiksi olympialaiset ovat vuosina 2008 ja 2012 – MM-kilpailut vuosina 2006 ja 2010).

FIBA lopetti amatööri- ja ammattilaisurheilijoiden erottelun vuonna 1989, ja sen vuoksi vuodesta 1992 eteenpäin ammattilaiset ovat päässeet pelaamaan olympialaisissa.

Kansainväliset säännöt muuttuivat 2010-2011 alkavalla pelikaudella. Kolmen pisteen heittokaari siirtyi puoli metriä taaemmas ja kolmen sekunnin alue muuttui suorakulmion muotoiseksi.

Viime vuosien huippujoukkueita miesten arvoturnauksissa ovat olleet: Ranska, Argentiina, Espanja, Italia, Kreikka, Liettua, Saksa, Jugoslaviaan kuuluneet Kroatia ja Serbia sekä Yhdysvallat.

Suomen ja Meksikon välinen ottelu vuoden 1952 olympialaisissa.

Suomen miesten maajoukkue on osallistunut EM-kilpailuihin 15 kertaa. Parhaan sijoituksen arvokisoissa joukkue saavutti vuonna 1967 kun Suomi oli 6. Euroopan mestaruuskilpailujen lopputurnauksessa. Suomen miesten koripallomaajoukkuetta kutsutaan nimellä Susijengi. Suomen naisten maajoukkue on osallistunut viidesti EM-kisojen lopputurnaukseen, paras sijoitus on 11. tila vuosina 1952 ja 1956.

Kansainvälisiä turnauksia pidetään lisäksi eri ikätasoilla. Erityisesti yli 35-vuotiaiden, 40-vuotiaiden ja 50-vuotiaiden sarjoissa on ollut voimakasta kasvua.

Pyörätuolikoripallo on yksi maailman suosituimmista vammaisurheilulajeista. Siinä pelaajat ovat pyörätuoleissa, mutta muuten laji vastaa hyvin pitkälti tavallista koripalloa.

Ulkona pelataan katukoripalloksi kutsuttua versiota.

Katukoripallon tyyppinen, yhteen koriin pelattava 3x3-koripallo on virallinen olympialaji vuodesta 2020 lähtien.

Harrastuksena

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsille koripallo on keskihintainen tai sitä halvempi harrastus. Harrastetasolla pelaaminen maksaa keskimäärin 1 153 euroa vuodessa (vaihdellen välillä 876 – 1 480 euroa) ja kilpatasolla keskimäärin 2 115 euroa vuodessa (vaihteluvälillä 1 470 – 2 670 euroa) [19].

  1. a b c d e f g h i j k l Suuri urheilulajikirja: säännöt, tekniikka & taktiikka, s. 104–109. (alkuteos: The Sports Book, 2015) Karisto, 2016. ISBN 978-951-23-6001-7
  2. Koripallon viralliset pelisäännöt 2014, s. 4−6.
  3. Koripallon viralliset pelisäännöt 2014, s. 5.
  4. Koripallon viralliset pelisäännöt 2010: Koripallopelin varusteet, s. 7.
  5. Koripallokenttä ja varusteet Suomen Koripalloliitto. Arkistoitu 15.3.2016. Viitattu 7.3.2016.
  6. a b Koripallon viralliset pelisäännöt 2014, s. 14.
  7. Koripallon viralliset pelisäännöt 2014, s. 18.
  8. Koripallon viralliset pelisäännöt 2014, s. 27.
  9. Koripallon viralliset pelisäännöt 2014, s. 28.
  10. Koripallon viralliset pelisäännöt 2014, s. 15.
  11. Sports in Lithuania: Introduction, TrueLithuania.com
  12. History of basketball in Europe - timeline FIBA Europe. Viitattu 14.6.2010. (englanniksi)
  13. a b Kansainvälisen koriksen tärkeimmät rajapyykit Suomen Koripalloliitto. Arkistoitu 6.1.2010. Viitattu 14.6.2010.
  14. History FIBA. Arkistoitu 7.4.2010. Viitattu 14.6.2010. (englanniksi)
  15. Eeva Järvenpää: Kertomuksia Helsingin Kortteleista Osa 52: Kaniini. Helsingin Sanomat, 21.10.2006. Helsinki: Helsingin Sanomat Oy. 0355-2047 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 27.6.2008. (Arkistoitu – Internet Archive)
  16. Kimmo Turunen: Piispan siunaus turnaukselle. Itä-Savo, 27.6.2008, 101. vsk, nro 173, s. 20. Savonlinna: Itä-Savo Oy. 0356-4444
  17. Martti Huhtamäki: Olympian henki. Helsinki 450-vuotias, 12.6.2000, 24. vsk. Helsingin kaupunki. 0782-0453 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 27.6.2008.
  18. Women's Olympic All-Time Results & Standings USA Basketball. Viitattu 15.11.2009. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  19. Jättiselvitys julki: Urheiluharrastusten hinnat repesivät järjettömyyksiin – suosikkilaji voi maksaa perheelle jopa 100 000 euroa Ilta-Sanomat. 15.3.2023. Viitattu 11.12.2023.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Vasara, Erkki: Koritalkoot – Puoli vuosisataa järjestäytynyttä koripallourheilua Suomessa 1939-1989. SKL, Helsinki 1990

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]