Kirkkojen ja valtion suhde Suomessa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kirkkojen ja valtion suhde Suomessa vaihtelee eri kristillisten kirkkojen kohdalla. Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla ja Suomen ortodoksisella kirkolla on lainsäädännössä erityisasema ja niitä on kutsuttu valtiokirkoiksi[1][2] tai kansankirkoiksi[3][4] tai valtakirkoiksi.[5][6] Muut kirkkokunnat toimivat joko rekisteröityinä uskonnollisina yhdyskuntina tai yhdistyksinä.

Kirkkoja koskevat lait

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uskonnonvapaus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rekisteröidyistä uskonnollisista yhdyskunnista on säädetty uskonnonvapauslaissa.[7] Uskonnonvapauslaissa on säännökset yhdyskunnan perustamisesta, rekisteröinnistä ja yhdyskuntajärjestyksestä[8], ja osa pykälistä koskee kaikkia uskonnollisia yhdyskuntia eli rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien lisäksi evankelis-luterilaista ortodoksista kirkkoa[9] Muun muassa uskonnonvapauslain säännökset uskonnolliseen yhdyskuntaan liittymisestä ja siitä eroamisesta koskevat myös mainittuja kirkkokuntia, joskin näihin liittymiselle on säädetty lisäehtoja myös kirkkolainsäädännössä. Rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan jäsenyys on Suomessa väestötieto ja se merkitään väestötietojärjestelmään. Uskonnollisia yhdyskuntia on virallisesti noin 50. Käytännössä kuitenkin esimerkiksi suomenkieliset baptistit ja ruotsinkieliset baptistit ovat muodollisesti omia yhteisöjään. Myös ortodoksiset Moskovan patriarkaatin alaiset pyhän Nikolauksen ja pokrovan seurakunnat toimivat omina uskonnollisina yhdyskuntinaan.[10] Suurimmat kristilliset yhdyskunnat ovat Suomen vapaakirkko ja katolinen kirkko Suomessa. Helluntailiike on toiminut yhdistyksinä, mutta on nyt siirtymässä yhdyskunnaksi. Jos siirtymä etenee loppuun, tulee Suomen helluntaikirkosta ehdottomasti suurin yhdyskunta.[11]

Uskonnonvapauslain mukaan jokaisella on oikeus päättää uskonnollisesta asemastaan liittymällä sellaiseen uskonnolliseen yhdyskuntaan, joka hyväksyy hänet jäsenekseen, tai eroamalla siitä. Lapsen uskonnollisesta asemasta päättävät hänen huoltajansa yhdessä. Viisitoista vuotta täyttänyt lapsi voi kuitenkin huoltajien kirjallisella suostumuksella itse liittyä uskonnolliseen yhdyskuntaan tai erota siitä. Kaksitoista vuotta täyttänyt voidaan liittää uskonnolliseen yhdyskuntaan tai ilmoittaa eronneeksi siitä vain omalla kirjallisella suostumuksellaan.[12]

Kirkkokuntien asema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen perustuslaki toteaa, että evankelis-luterilaisen kirkon järjestysmuodosta ja hallinnosta säädetään kirkkolaissa.[13] Aloitteen kirkkolain muuttamiseksi voi tehdä vain kirkolliskokous, ja eduskunta voi vain joko hyväksyä ehdotuksen sellaisenaan tai hylätä sen. Kirkkolain mukaan kirkolle on varattava mahdollisuus antaa lausunto säädettäessä asioista, jotka koskevat kirkon suhdetta valtioon tai toisiin uskonnollisiin yhdyskuntiin. Kirkolla on lain mukaan myös oikeus tehdä valtion viranomaisille esityksiä tai antaa lausuntoja kirkon opin ja tehtävän kannalta tärkeistä yhteiskunnallisista kysymyksistä.[14]

Suomen ortodoksista kirkkoa koskee Laki ortodoksisesta kirkosta.[15][16] Lain mukaan kirkolla on oikeus tehdä ehdotuksia lain muuttamisesta ja muusta kirkkoa koskevasta lainsäädännöstä ja sille on annettava mahdollisuus antaa lausunto säädettäessä muutoksia kyseiseen lakiin. Kirkolliskokouksen säätämä kirkkojärjestys antaa tarkempia ohjeita kirkon hallinnosta toiminnasta.[15][16]

Sekä evankelis-luterilaisella että ortodoksisella kirkolla on julkisyhteisön asema. Evankelis-luterilaisessa kirkossa on käytössä palvelussuhteen muotona virkasuhde. Ne perivät jäseniltään kirkollisveroa, joka kannetaan verotuksen yhteydessä. Kirkkojen toimielimien päätöksistä voi nostaa kanteen yleisissä hallintotuomioistuimissa. Evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksessa on myös valtioneuvoston määräämä edustaja, kenttäpiispa ja saamelaiskäräjien valitsema saamelaisedustaja[17]

Kirkkolaissa säädetään myös, että Suomen armeijassa voi olla sotilaspappeja ja vankiloissa vankilapappeja.[18]

Kirkkojen ja uskontojen suhde valtioon Suomessa näkyy useissa yhteyksissä:

  • Valtio tilittää vuosittain kuluttajahintaindeksiin sidotun summan kirkolle sen lakisääteisiä tehtäviä varten kasvavana pysyvänä menona.[19] Vuonna 2015 summa oli 114 miljoonaa euroa.[20]
  • Kirkko täydentää ja käyttää jäsentensä osalta väestötietojärjestelmää liittyen kirkollistoimituksiin.[21]
  • Hautaustoimilain mukaan yleisiä hautausmaita ylläpitävät evankelisluterilaiset seurakunnat, joskin hautausmaita voivat periaatteessa ylläpitää myös valtio, kunta, kuntayhtymä, ortodoksinen seurakunta, uskonnollinen yhdyskunta tai muu rekisteröity yhteisö tai säätiö[22]
  • Kouluissa annetaan uskonnonopetusta pääsääntöisesti sen mukaan, mihin uskonnolliseen yhdyskuntaan oppilaiden enemmistö kuuluu. Myös vähemmistöuskontokuntiin kuuluville voidaan järjestää heidän uskontonsa mukaista opetusta. Uskontokuntiin kuulumattomille järjestetään elämänkatsomustiedon opetusta[23]
  • Helsingin ja Joensuun yliopistoissa sekä Åbo Akademissa on teologinen tiedekunta.
  • Suomen evankelis-luterilaisella ja ortodoksisella kirkolla sekä rekisteröidyillä uskonnollisilla yhdyskunnilla on oikeus vihkiä avioliittoon.[24]
  • Kirkolliset juhlapäivät on määritelty kirkkolaissa.[25] Ne ovat yleisiä vapaapäiviä, ja työaikalaki asettaa rajoituksia sille, millä ehdoilla työtä saadaan teettää kirkollisina juhlapäivinä[26], jota paitsi niitä koskevia säännöksiä on eräissä muissakin muissakin laeissa[27]
  • Tuomiokapituleilla ja ortodoksisella kirkollishallituksella on oikeus liputtaa valtiolipulla[28]

Valtion ja kirkon erottamispyrkimykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Kirkon ja valtion erottamispyrkimykset Suomessa

Suomen kumpikin kansankirkko on kasvanut yhä itsenäisemmäksi suhteessaan valtioon. Tähänastinen kehitys on tapahtunut pitkälti valtionhallinnon ja kirkkojen yhteisymmärryksessä ja yhteisestä tahdosta. Osapuolet eivät kuitenkaan ole toistaiseksi olleet halukkaita kirkon ja valtion täydelliseen eroon.

Kirkon ja valtion eron kannattajien mukaan valtion tulee olla uskontoihin nähden puolueeton.[29] Muun muassa Vapaa-ajattelijain liiton mukaan valtionkirkot Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja Suomen ortodoksinen kirkko tulee muuttaa tavallisiksi yhdistyksiksi, jotka perivät jäsenmaksunsa kuten muutkin yhdistykset eivätkä kirkollisveron kautta. Kirkoilla ei tule olla julkisoikeudellista asemaa eikä mitään erioikeuksia.[29]

Jos mitään uskontoa ei ole mainittu missään valtion laissa ja jos valtio ei suosi mitään uskontoa muillakaan tavoin, voidaan valtiokirkollisuuden vastustajien mielestä sanoa, että kirkko ja valtio tai uskonnot ja valtio on erotettu toisistaan. Tämän käsityksen mukaan Suomessa valtiokirkko on jo pelkästään sillä perusteella, että uskonnoista puhutaan laeissa.[30]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Valtionkirkko Tilastokeskus, käsitteet ja määritelmät. Viitattu 29.6.2009.
  2. ↑ Scheinin, Martin: Koulujen uskonnonopetus ihmisoikeuksien näkökulmasta (PDF) Teologinen aikakauskirja. 2002. Helsinki: Teologinen julkaisuseura. Viitattu 30.6.2009.
  3. ↑ Valtiokirkko purettu kansankirkoksi Evl.fi. Viitattu 3.7.2009.
  4. ↑ Sakaranaho, Tuula: Kansankirkon varjossa: Uskonnollisen tasa-arvon toteutuminen Suomessa – vähemmistöjen näkökulma (PDF) (Pro gradu -työ. Sanatarkka lainaus) 2008. Helsinki: Helsingin yliopisto, humanistinen tiedekunta, uskontotieteen laitos. Viitattu 3.7.2009. Viittaus teokseen Heikkilä, Markku (toim.): Uskonto ja nykyaika: Yksilö ja eurooppalaisen yhteiskunnan murros, s. 128–156. (Sitra 217) Jyväskylä: Atena, 1999. ISBN 951-796-162-6
  5. ↑ Valtakirkko Helsingin Sanomat 1.5.2010
  6. ↑ Valtakirkko Yleisradio 4.5.2010
  7. ↑ Uskonnonvapauslaki 2003/453
  8. ↑ Uskonnonvapauslaki 2003/453 2 luku.
  9. ↑ Uskonnonvapauslaki 2003/453 2 §.
  10. ↑ Rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien jäsenmäärät 2.1.2008. Väestörekisterikeskus. Viitattu 7.7.2009.
  11. ↑ Uskonnonvapauslaki 6.6.2003/453, 3, 4 §.
  12. ↑ Uskonnonvapauslaki (345/2003).
  13. ↑ Suomen perustuslaki 11.6.1999/731. Finlex. Viitattu 3.7.2009.
  14. ↑ Kirkkolaki (1054/1993).
  15. ↑ a b Laki ortodoksisesta kirkosta 10.11.2006. Finlex. Viitattu 3.7.2009.
  16. ↑ a b Lakiesitys ja perustelut 217.71.145.20. Viitattu 30.6.2009.
  17. ↑ Kirkkolaki, 10. luvun 1 §.
  18. ↑ Kirkkolaki, 6. luvun 16 ja 17 §
  19. ↑ Koskinen, Sebastian: Seurakuntien yhteisövero-osuus poistui - jatkossa rahoitus suoraan valtiolta hs.fi. 6.7.2016. Viitattu 27.8.2016.
  20. ↑ Valtiovarainministeriön ehdotus vuoden 2017 talousarvioksi - Valtion rahoitus evankelis-luterilaisen kirkon yhteiskunnallisiin tehtäviin
  21. ↑ Väestötietolaki (507/1993), 26 a ja 39 §.
  22. ↑ Hautaustoimilaki (457/2003), 3, 7 ja 8 §.
  23. ↑ Perusopetuslaki, 11 ja 13 §.
  24. ↑ Avioliittolaki (234/1929), 14 §
  25. ↑ Kirkkolain 4. luvun 3 §.
  26. ↑ Työaikalaki (605/1996), 33 §.
  27. ↑ esimerkiksi Laki säädettyjen määräaikojen laskemisesta (150/1930), 5 §, Laki vähittäiskaupan sekä parturi- ja kampaamoliikkeen aukioloajoista, 2 §.
  28. ↑ Laki Suomen lipusta (380/1978), 5 §.
  29. ↑ a b Vapaa-ajattelijain liitto ry 2009. Tampere: Uskomaton.fi. Viitattu 29.6.2009.
  30. ↑ Hartikainen, Erkki: Mikä on valtiokirkko tai valtionuskonto? Jumalaton. 3.2.2008. Suomen ateistiyhdistys. Viitattu 30.6.2009.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kirkkojen_ja_valtion_suhde_Suomessa&oldid=22299492”