Mikkelin tuomiokirkko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mikkelin tuomiokirkko
Mikkelin tuomiokirkko
Mikkelin tuomiokirkko
Sijainti Kaukola, Mikkeli
Koordinaatit 61°41′21.4″N, 027°16′00.3″E
Seurakunta Mikkelin tuomiokirkkoseurakunta
Rakentamisvuosi 1896–1897
Suunnittelija Josef Stenbäck
Materiaali Punatiili
Tyylisuunta Uusgotiikka
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Mikkelin tuomiokirkko on Mikkelin kaupungin pääkirkko ja Mikkelin hiippakunnan piispankirkko. Kirkkoarkkitehti Josef Stenbäckin suunnittelema kirkko rakennettiin puhtaaksimuuratusta punatiilestä 1896–1897. Kirkko on yksi Suomen uusgoottilaisen kirkkoarkkitehtuurin päätöitä.

Mikkelin kaupungin perustamiskirja kirjoitettiin 1838. Ensimmäisen puolen vuosisadan aikana kaupungilla ei ollut omaa seurakuntaa tai kirkkoa, ja sen asukkaat joutuivat käymään Mikkelin maalaiskunnan kirkossa. Kaupunkilaisten pitkään jatkuneiden pyyntöjen jälkeen perustettiin 1891 Mikkelin kaupunkiseurakunta. Kirkon piirustukset tilattiin Suomen kaikkien aikojen tuotteliaimmaltalähde? kirkkoarkkitehdilta Josef Stenbäckiltä. Se rakennettiin Ristinmäelle, jossa harjoitteli aikoinaan tarkk'ampujapataljoona.

Kirkko kärsi vain vähäisiä vaurioita jatkosodan pommituksissa, jotka tuhosivat huomattavan osan vanhaa Mikkeliä. Sodan jälkeen 1945 Viipurin hiippakunnan piispanistuin siirrettiin Mikkeliin ja kirkko vihittiin tuomiokirkoksi.

Punatiilinen kirkkorakennus kuuluu Stenbäckin onnistuneimpiin töihinkenen mukaan? ja edustaa puhdastyylistä uusgotiikkaa. Perinteisestä kirkonrakennustavasta poiketen kirkon alttaria ei arkkitehdin ehdotuksesta sijoitettu itäpäätyyn, auringonnousun ilmansuuntaan, vaan länteen. Näin kirkon torni ja julkisivu saatiin sijoitettua kaupunginpuoleiseen itäpäätyyn. Kirkonkellot tilattiin Bochumin valimosta Saksasta ja aikaa näyttävä tornikello kelloseppä G. W. Linderothin perustamalta Linderothin kellotehtaalta Tukholmasta. Puolipyöreän holvikaton kattaman kirkkosalin lehterit, urkufasadi, alttari ja saarnatuoli koristeltiin runsain puuleikkauksin.

Kirkon tornikellon alkuperäisen koneiston on valmistanut tukholmalainen G. V. Linderoth, mutta sen korvasi 1967 sähköinen koneisto. Vanha on kuitenkin yhä tallella tornissa, mutta sen kunnostaminen ilmeni tutkimuksissa liian kalliiksi. Käytössä oleva kello kunnostettiin, viisarit uusittiin, ja ne otettiin uudestaan käyttöön marraskuussa 2017. Itse kellotaulu säilyi entisellään[1]

Kirkossa oli alun perin 1 400 istumapaikkaa, mutta nykyisellään 1 200[2].

Tiilet valmistettiin Mikkeliläisen Daavid Pulkkisen tiilitehtaassa.[3]

Kirkko peruskorjattiin vuosina 1954–1955 funkisarkkitehti Martti Välikankaan johdolla vastaamaan uuden asemansa asettamia vaatimuksia. Tällöin muun muassa rakennettiin uusi sakasti ja kirkkosalin ilme muuttui pelkistetymmäksi. Vanha saarnatuoli korvattiin funkistyylisellä, ja vanhan urkufasadin taakse rakennettiin uudet, Elis Mårtensonin suunnittelemat Kangasalan urkutehtaan 51-äänikertaiset urut, joissa on neljä sormiota ja jalkio. Alun perin 25-äänikertaiset urut oli rakentanut urkujenrakentaja Bror Axel Thulé Kangasalta.

Alttarikuorin kahteen ikkunaan hankittiin 1955 Antti Salmenlinnan suuret lasimaalaukset. Vasemmanpuoleisen ikkunan maalaukset kuvaavat Viipurin hiippakunnan historiaa, ja siihen ovat kuvattuna muun muassa piispat Mikael Agricola ja Paavali Juusten sekä näkymä Viipurin kaupungista, Käkisalmen linna ja Sortavalan luterilainen kirkko. Oikeanpuoleinen ikkuna kuvastaa Mikkelin ja Savon historiaa: sen keskushahmo on kaupungin nimikkopyhimys arkkienkeli Mikael, jota ympäröivät Savon ja Mikkelin vaakunat, Olavinlinna sekä Mikkelin keskiaikainen kivisakasti. Alttaritaulun Jeesus ristillä maalasi Pekka Halonen 1899.

Rakennus ja ympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkkorakennuksen yhdistää kaupungin järvisatamaan maisemaväylä, joka kulkee Mikkelin keskustan halki. Kirkon ja sataman välinen poikittaiskatu ja junarata poikkeavat osittain maisemakäytävästä.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]