Tämä on hyvä artikkeli.

Diego Maradona

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Hakusana ”Maradona” ohjaa tänne. Muista Maradonista katso täsmennyssivu.
Diego Maradona
Henkilötiedot
Koko nimi Diego Armando Maradona Franco
Syntymäaika 30. lokakuuta 1960
Syntymäpaikka Lanús, Argentiina
Kuolinaika 25. marraskuuta 2020 (60 vuotta)
Kuolinpaikka Tigre, Argentiina
Pelipaikka hyökkäävä keskikenttäpelaaja
Pituus 165 senttimetriä
Lempinimi El Diego
El Pelusita[1]
Junioriseurat
1968–1969 Estrella Roja
1970–1974 Los Cebollitas
1975–1976 Argentinos Juniors
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1976–1981 Argentinos Juniors 166 (116)
1981–1982 Boca Juniors 40 (28)
1982–1984 Barcelona 36 (22)
1984–1991 Napoli 188 (81)
1992–1993 Sevilla 26 (5)
1993 Newell’s Old Boys 5 (0)
1995–1997 Boca Juniors 30 (7)
Yhteensä 491 (259)
Maajoukkue
1977–1979 Argentiina U20 24 (13)
1977–1994 Argentiina 91 (34)
Valmennusura
1994 Mandiyú de Corrientes
1995 Racing Club
2008–2010 Argentiinan maajoukkue
2011–2012 Al Wasl
2013–2017 Deportivo Riestra (apuv.)
2017–2018 Furaijah
2018–2019 Dorados de Sinaloa
2019–2020 Gimnasia de La Plata

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

Mitalit
Miesten jalkapallo
Maa:  Argentiina (pelaajana)
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Meksiko 1986 Jalkapallo
Hopeaa Hopeaa Italia 1990 Jalkapallo
Copa América
Pronssia Pronssia Brasilia 1989 Jalkapallo
U-20 MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Japani 1979 Jalkapallo
U-20 Etelä-Amerikan mestaruuskisat
Hopeaa Hopeaa Uruguay 1979 Jalkapallo

Diego Armando Maradona Franco (30. lokakuuta 1960 Lanús, Buenos Airesin maakunta, Argentiina – 25. marraskuuta 2020 Tigre, Buenos Airesin maakunta, Argentiina[2][3]) oli argentiinalainen jalkapalloilija. Häntä pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaista pelaajista. Lyhyen mutta vantteran Maradonan vahvuuksiin kuuluivat hänen peliuransa aikana nopeus, voima, tekninen taituruus ja peliäly.

Maradona aloitti uransa Argentinos Juniorsissa liittymällä 9-vuotiaana sen junioriseuraan. Ensimmäisen ottelun Argentiinan pääsarjassa hän pelasi 16-vuotiaana. Vuonna 1981 Maradona siirtyi Boca Juniorsiin ja saavutti kaudella maan mestaruuden. Hän oli Argentiinassa viidesti paras maalintekijä. 1982 Maradona siirtyi maailmanennätyssummalla FC Barcelonaan, jossa saavutti Copa del Reyn ja Cup-voittajien cupin voitot. Barcelonasta Maradona siirtyi Italiaan SSC Napoliin. Siellä hän saavutti kaksi Italian mestaruutta sekä UEFA Cupin voiton. Vuonna 1991 Maradona jäi doping-testeissä kiinni kokaiinista ja joutui 15 kuukaudeksi kilpailukieltoon. Kilpailukiellon jälkeen Maradona siirtyi Sevillaan. Hän pelasi siellä yhden kauden, jonka jälkeen siirtyi takaisin Argentiinaan Newell’s Old Boysiin. Hän jäi kiinni uudestaan dopingtesteissä, tällä kertaa efedriinistä, ja joutui jälleen 15 kuukaudeksi kilpailukieltoon. Kiellon jälkeen hän palasi vielä Boca Juniorsiin, kunnes 1997 lopetti ammattilaisuransa.

Maajoukkueessa Maradona voitti yhden MM-kullan Meksikon MM-kisoissa 1986 sekä MM-hopean Italian MM-kisoissa 1990. Hän oli Meksikon kilpailujen paras pelaaja. Hän sai myös yhden nuorten MM-kullan 1979 Japanin MM-kisoissa. Hän pelasi maajoukkueessa 91 ottelua ja teki 34 maalia.[4]

Pelaajauransa aikana Maradona valmensi Mandiyú de Corrientesia ja Racing Clubia. Myöhemmin hän valmensi Argentiinan maajoukkuetta.

Tausta ja lapsuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maradona vuonna 1973.

Diego Armando Maradona Franco syntyi 30. lokakuuta 1960 köyhälistön asuinalueella Villa Fioritossa. Hän oli Diego Maradona vanhemman (don Diegon) ja Dalma Salvadore Francon (La Totan) viides lapsi ja ensimmäinen poika. Don Diego teki töitä paikallisessa tehtaassa. Diego Maradonalla oli viisi sisarta ja kaksi veljeä. Toinen veljistä, Hugo Maradona, oli myös ammattilaisjalkapalloilija.[5]

Ensimmäisen jalkapallonsa Diego sai serkultaan kolmevuotiaana, ja hän pelasi jo pikkulapsena jalkapalloa joutomailla. Vuonna 1969 hän meni Argentinos Juniorsin kykyjenetsintätilaisuuteen ja liittyi myöhemmin seuran alle 14-vuotiaiden juniorijoukkueeseen, joka tunnettiin nimellä Los Cebollitas (esp. Pikku sipulit). Diego valitsi seurakseen Argentinos Juniorsin, vaikka hän ihaili suuresti Independienten Ricardo Bochinia. Los Cebollitas voitti 136 ottelua peräkkäin, ja sen sanotaan voittaneen kaikki turnaukset, joihin se osallistui[6]. Diego pelasi usein monta vuotta vanhempia pelaajia vastaan, mutta menestyi silti erittäin hyvin. Syyskuussa 1971 hänestä ilmestyi pieni kirjoitus sanomalehti Clarínissa. Nuorena hän esiintyi Argentinosin otteluiden tauoilla ja esitteli pallon käsittelytaitojaan. Moni muukin seura, kuten River Plate, olisi halunnut Diegon junioriseuraansa, mutta hän ei vaihtanut seuraa.[7]

14-vuotiaana Diego Maradona pääsi pelaamaan yhdeksänteen divisioonaan. Joukkueen valmentaja oli Jorge Cyterszpiller, josta tuli myöhemmin hänen managerinsa. Vuonna 1974 Los Cebollitas voitti yhdeksännen divisioonan mestaruuden ja nousi sarjatasoa ylemmäs. Seuraavalla kaudella Diego siirrettiin seitsemänteen divisioonaan, jossa pelasi kaksi ottelua, ja sen jälkeen hänet siirrettiin viidenteen divisioonaan. Diego pelasi siellä neljä ottelua ja siirtyi kolmanteen divisioonaan, missä hän pelasi kolme ottelua, kunnes siirtyi Argentiinan 1. divisioonaan vuonna 1976.[8]

Seurajoukkueura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Argentinos Juniors

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Argentiinan pääsarjassa Maradona pelasi ensimmäisen ottelunsa 20. lokakuuta 1976, kymmenen päivää ennen kuin täytti kuusitoista vuotta. Argentinos Juniorsin vastustaja oli Club Atlético Talleres, ja Argentinos Juniors hävisi ottelun. Ensimmäisellä kaudellaan Maradona teki kaksi maalia 11 ottelussa, kummankin San Lorenzoa vastaan. Maradona herätti myös median kiinnostuksen, erityisesti pelattuaan ensimmäisen kerran maajoukkueessa helmikuussa 1977.[9] Vuonna 1978 Maradona voitti Metropolitano-liigan maalikuninkuuden 21 maalillaan, mutta samana vuonna hän pelasi Nacional-liigassa vain neljä ottelua ja teki neljä maalia. Samana vuonna Jorge Cyterszpiller alkoi toimia Maradonan managerina.[10]

Vuonna 1979 Maradona ja Sergio Fortunato olivat Metropolitano-liigan parhaat maalintekijät, kun kumpikin teki 22 maalia. Maradona ei voinut pelata kuitenkaan pelissä, jossa ratkaistiin toinen sija, sillä hän oli saanut aikaisemmin ystävyysottelussa punaisen kortin. Samana vuonna hän oli Nacional-liigassa paras maalintekijä, ja seuraavana vuonna myös Metropolitano-liigan paras maalintekijä 25 maalillaan. Vuonna 1980 Maradona teki Nacional-liigassa sadannen maalinsa Argentinosin joukkueessa. Lokakuussa 1980 Maradonalla oli Hugo Gattin kanssa julkinen selkkaus, kun Gatti oli sanonut, että Maradona on lihava ja lehdistö kohuaa liikaa hänestä. Maradona vastasi sanomalla, että Gatti on nykyään pelkkä nolla. Myöhemmin Maradona teki Gattin seuraa Boca Juniorsia vastaan neljä maalia.[11]

Maradona pelasi Argentinos Juniorsissa 167 ottelua tehden niissä 115 maalia. Hän oli kolmesti Metropolitano-liigan ja kahdesti Nacional-liigan paras maalintekijä.

Boca Juniors

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

River Plate tarjosi Maradonalle sopimusta 1981, mutta Maradona halusi siirtyä Boca Juniorsiin, jota hänen isänsä ja muu perheensä oli aina kannattanut. Maradona kertoikin Crónican toimittajalle, että häntä oli pyydetty Bocaan eikä hän aikonut allekirjoittaa sopimusta River Platen kanssa. Bocalla ei kuitenkaan ollut rahaa, ja River Plate oli tarjonnut Maradonasta 13 miljoonaa dollaria. Maradona ajautui 3. helmikuuta käsirysyyn River Platen johtomiesten kanssa heidän moitittuaan häntä. Boca Juniors lainasi Maradonan 20. helmikuuta ja sai option ostaa hänet myöhemmin, mistä hyvästä Argentinos Juniors sai 4 miljoonaa dollaria ja kuusi pelaajaa. Ensimmäisen ottelunsa Boca Juniorsissa Maradona pelasi 20. helmikuuta 1981. Se oli ystävyysottelu Argentinos Juniorsia vastaan, ja Maradona pelasi ensimmäisen puoliajan Argentinoksen, toisen puoliajan Bocan puolella. Hän oli kuitenkin reväyttänyt reitensä Argentinoksen viimeisissä harjoituksissa, mikä laski hänen pelinsä tasoa.[12]

Varsinaisen debyyttinsä Maradona teki 22. helmikuuta, vastustajana oli Club Atlético Talleres. Maradonaan oli pistetty kipulääkettä ja lisäksi hänelle oli annettu unilääkettä kipujen helpottamiseksi. Siitä huolimatta hän teki ottelussa kaksi maalia.

” Barcelona tahtoi hänet
River Platekin tahtoi
vaan Maradona kuuluu Bocaan
hän ei ole kana1 		”

– Boca Juniorsin kannatuslaulu Maradonalle
1 Kana (esp. Gallina) on River Platen kannattajista käytetty pilkkanimi. [13]

Maradona jatkoi hyviä esityksiään, kun hän teki Istitutoa vastaan kaksi maalia, vaikka hänen kuntonsa heikkenikin koko ajan. Samaan aikaan Bocan piti pelata ystävyysotteluja, jotta Maradonan siirto saataisiin maksettua. Huracánia vastaan 8. maaliskuuta pelatun ottelun jälkeen Maradona ei pelannut seuraavissa neljässä ottelussa. Hän palasi pelaamaan 29. päivä Newell’s Old Boysia vastaan ja teki maalin rangaistuspotkusta. Boca pelasi 10. huhtikuuta River Platea vastaan La Bombonerallalla. Boca voitti ottelun 3–0, ja Maradona teki yhden maalin.[14]

River Plate -voiton jälkeen Boca pelasi viidessä seuraavassa ottelussa kolme tasapeliä, voitti yhden ja hävisi yhden, mutta johti silti sarjaa viidellä pisteellä. Club Atlético Platensea vastaan Maradona teki kaksi maalia. Seuraavan ottelun Boca hävisi, mutta voitti tämän jälkeen San Lorenzon Maradonan tehdessä maalin suoraan vapaapotkusta. San Lorenzo -ottelun jälkeen Boca voitti yhden ottelun ja pelasi neljä tasapeliä. Tasapelien jälkeen Bocan väkivaltainen kannattajajoukko (Barra brava) tunkeutui joukkueen majapaikkaan. Boca voitti seuraavan ottelun. Maradona oli nimetty joukkueen kapteeniksi. Seuraavassa ottelussa vastustajana oli Ferro Carrilia, joka oli Bocan pahin kilpailija mestaruustaistelussa, ja Boca saavutti 1–0 -voiton. Viimeisellä kierroksella Boca varmisti Argentiinan mestaruuden (Campeonato Metropolitano).[15]

Metropolitanon voiton jälkeen huhuttiin paljon Maradonan myymisestä Barcelonaan, sillä Bocalla ei ollut rahaa pitää Maradonaa seurassa. Boca pelasi paljon ystävyysotteluita ympäri maailman, mutta Nacionalissa joukkue ei menestynyt hyvin. Kolmen peräkkäin hävityn ottelun jälkeen seuran johtohahmon Pablo Abbatángelon ja Maradonan välille tuli erimielisyyksiä Maradonan sanottua tv-ohjelmassa Abbatángeloa typerykseksi. Liigassa Maradona teki 11 maalia 12 ottelussa, ja Boca voitti oman lohkonsa. Puolivälierissä Vélez voitti Bocan, ja Maradona sai toisessa osaottelussa punaisen kortin. Tämä ottelu jäi lopulta Maradonan viimeiseksi viralliseksi otteluksi Bocassa. Ennen maailmanmestaruuskilpailuja Boca kiersi ympäri maailmaa ja pelasi yhden kesäturnauksen.[16]

Kaikkiaan Maradona pelasi Bocassa 40 ottelua, teki 28 maalia ja voitti yhden Argentiinan mestaruuden.

FC Barcelona

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen Espanjan MM-kilpailuja 1982 Maradona oli siirtynyt maailmanennätyssummalla (kolme miljoonaa puntaa) FC Barcelonaan.[17] Barcelonaan siirtyminen tarkoitti myös siirtymistä huomattavasti fyysisempään ja nopeampaan peliin kuin Argentiinassa. Joukkueen valmentajana oli saksalainen Udo Lattek, jonka harjoitustapoja Maradona kritisoi. Myöhemmin joukkueen valmentajaksi tuli César Luis Menotti. Joulukuussa Maradonalla todettiin hepatiitti, ja hänen nilkkansa oli kipeytynyt. Maradona pääsi takaisin pelaamaan maaliskuussa Real Betisiä vastaan, joka oli myös Menottin debyyttiottelu. Toiseksi viimeisessä ottelussa Las Palmasia vastaan Maradona teki kolme maalia. Myöhemmin keväällä Maradonan ja seuran puheenjohtajan Josep Lluís Núñezin välit kiristyivät, kun Núñez kieltäytyi päästämästä Maradonaa ja Bernd Schusteria Paul Breitnerin jäähyväisotteluun. Maradona huomasi, että hänen passinsa oli seuralla, eikä sitä annettu hänelle. Tämän jälkeen Maradona tuhosi yhden Teresa Herrera -pokaalin. Barcelona voitti Cup-voittajien cupin, ja kesäkuussa Barcelona voitti Copa del Reyn loppuottelussa Real Madridin. Maradona teki kummassakin osaottelussa maalin.[18] Yhteensä Maradona teki liigassa 11 maalia 20 ottelussa ja Copa del Reyssä 6 maalia 11 ottelussa.[19]

Seuraavan kauden ensimmäisessä ottelussa Barcelona hävisi Sevillalle mutta voitti sen jälkeen Osasunan ja Mallorcan. Syyskuun 24. päivänä Andoni Goikoetxea mursi Maradonan säären. Hän oli jo aikaisemmin aiheuttanut Schusterin loukkaantumisen. Arvostettu urheilulehti Marca otsikoi: ”Taiteilu kielletty.” Maradonan jalka jouduttiin leikkaamaan. Viikon kuluttua kipsi voitiin poistaa, ja kahden viikon päästä leikkauksesta Maradona pystyi kävelemään ilman sauvoja. Hän lähti Buenos Airesiin hoitamaan jalkaansa. Pelaamaan hän pääsi jo 8. tammikuuta Sevillaa vastaan ja teki kaksi maalia. Hän teki myös seuraavassa ottelussa Osasunaa vastaan kaksi maalia ja Athletic Bilbaota vastaan jälleen kaksi maalia. Barcelona menetti kuitenkin mahdollisuutensa mestaruuteen hävittyään helmikuussa Real Madridille 2–1 ja sijoittui lopulta kolmanneksi. Maradonan riita Núñezin kanssa jatkui erityisesti lehdistössä, ja Maradona vaati, että hänet myytäisiin. Barcelonassa Maradona aloitti myös huumeiden käytön. Viimeisen ottelunsa Maradona pelasi 5. toukokuuta Athletic Bilbaoa vastaan Copa del Reyn loppuottelussa. Barcelona hävisi 1–0, mutta kesken ottelun Barcelonan ja Athleticin pelaajat aloittivat joukkotappelun, erityisesti Maradonaa vastaan. Maradona teki liigassa 11 maalia 16 ottelussa ja Copa del Reyssä yhden maalin neljässä ottelussa.[20]

Maradona pelasi FC Barcelonan paidassa kaikkiaan 58 ottelua ja teki 38 maalia. Lisäksi hän voitti Copa del Reyn 1982 ja Cup-voittajien cupin samana vuonna.

Napoli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kohti mestaruutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SSC Napoli oli havitellut Maradonaa jo vuonna 1979 mutta lopulta tarjosi vuonna 1984 hänestä 5,0 miljoonaa puntaa.[17] Maradona sai itse siirtosummasta 15 %, millä hän maksoi velkansa. Ennen siirtoa Napolin kannattajat olivat alkaneet nälkälakkoon, jotta Maradona saataisiin seuraan. Hänet esiteltiin Napolin kannattajille 5. heinäkuuta 1984 Stadio San Paololla, jonne oli tullut 80 000 ihmistä. Maradonan oli kuitenkin ennen kauden alkua kohotettava kuntoaan ja totuteltava italialaiseen pelityyliin, johon kuului paljon tarkempi vartiointi kuin Espanjassa. Ensimmäisen virallisen ottelun Maradona pelasi 16. syyskuuta 1984 Veronaa vastaan. Syksyn aikana Napoli saavutti yhdeksän pistettä ja oli sarjassa toiseksi viimeinen. Lopulta Napoli sai 24 pistettä ja sijoittui kahdeksanneksi. Maradona teki ensimmäisen kauden aikana 14 maalia ja oli Serie A:n kolmanneksi paras maalintekijä.[21]

Seuraavalle kaudelle Maradona oli pyytänyt seurajohtoa ostamaan uusia pelaajia, kuten Alessandro Renican ja Bruno Giordanon. Maradona vaihtoi managerikseen Guillermo Cóppolan. Napoli saavutti liigassa menestystä, sijoittui kolmanneksi ja sai paikan UEFA Cupissa. Maradona teki kauden aikana 11 maalia. Kaudella 1986–1987 Napoli osti jälleen uusia pelaajia. Kauden päätteeksi Napoli voitti Scudetton, Italian mestaruuden sekä Italian cupin, jonka loppuottelussa Napoli kaatoi Atalantan. Napoli sai menestyksestään paljon rahaa. Kauden aikana Maradona uusi sopimuksensa Napolin kanssa, vaikka muun muassa Silvio Berlusconin omistama AC Milan olisi halunnut Maradonan joukkueeseen. Uuden sopimuksen arvoksi tuli lopulta viisi miljoonaa dollaria vuodelta. Maradona nautti suurta suosiota Napolissa eikä voinut kulkea julkisilla paikoilla aiheuttamatta kaaosta.[22]

Ensimmäisen mestaruuden jälkeiset kaudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maradona pelasi neljännen kautensa Napolissa 1987–1988, jolloin seura oli ostanut Maradonan ja Giordanon seuraksi Antonio Carecan. Lokakuussa 1987 Maradonan reidet kipeytyivät, sillä hän oli pelannut lähes 200 ottelua ilman kunnon taukoa. Maradona joutui pelaamaan vahvan kipulääkityksen alaisena. Hän teki silti kuudessa peräkkäisessä ottelussa maalin, ja Napoli sai 19 ottelussa 33 pistettä (38 mahdollisesta). Ennen viittä viimeistä ottelua Napoli johti sarjaa viidellä pisteellä. Viimeisistä peleistä Napoli sai kuitenkin vain yhden pisteen pelattuaan tasapelin Veronan kanssa ja hävittyään Juventukselle, Milanille, Fiorentinalle ja Sampdorialle. Milan voitti lopulta kauden kolmen pisteen erolla Napoliin. Maradona oli liigan paras maalintekijä 15 maalillaan, ja hänen joukkuetoverinsa Careca toinen 13 maalilla. Kauden jälkeen monet seuran pelaajista allekirjoittivat tiedotteen, jossa vaadittiin valmentaja Ottavio Bianchin eroa. Seura kuitenkin uusi Bianchin sopimuksen. Kauden päätyttyä Maradona lähti Buenos Airesiin, ja Italiaan hän palasi Italiaan heinäkuussa harjoittelemaan joukkueen kanssa.[23]

Kausi 1988–1989 oli Maradonan viides Napolissa. Syksyn aikana Napoli voitti Juventuksen ja Milanin, mutta pahin vastustaja oli Internazionale. Samaan aikaan Maradona sai tarjouksen Marseillesta, mutta Napoli ei suostunut myymään häntä, vaikka olisi saanut 25 miljoonaa dollaria. Myöhemmin joukkueen presidentti Ferlaino lupasi, että Maradona saa lähteä Marseilleen, jos Napoli voittaa UEFA Cupin. Napoli selviytyikin loppuotteluun Stuttgartia vastaan. Ensimmäisessä osaottelussa Napolissa SSC Napoli voitti 2–1, ja kun toisessa ottelussa Saksassa pelattiin 3–3 tasapeli, joukkue voitti UEFA Cupin. UEFA Cupin voitto oli Maradonan ensimmäinen kansainvälinen mestaruus. Loppuottelun jälkeen Ferlaino kuitenkin sanoi, ettei myisi Maradonaa ja lupaus oli tarkoitettu vain nostamaan Maradonan motivaatiota. Maradona kärsi myös alaselkävaivoista. Maradona lähti Brasiliaan harjoittelemaan maajoukkueen kanssa ja lähetti sähkeen, jossa pyysi siirtoa tai uhkasi pitää lomaa. Maradona yhdistettiin loma-aikana huumeisiin ja camorraan, Napolin mafiaan.[24]

Toinen mestaruus ja dopingkäry

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maradona pelasi seuraavan ottelunsa syyskuussa 1989 Fiorentinaa vastaan ja sen jälkeen hän pelasi 20 ottelua peräkkäin. Napolin kausi sujui hyvin, mutta AC Milan oli silti viemässä mestaruutta. Lopulta Napoli voitti liigan kahden pisteen erolla Milaniin ja voitti näin toisen Scudettonsa. Seuraava kausi olisi Maradonan viimeinen Italiassa. Napolin vuodet olivat olleet erittäin menestyksekkäitä, mutta Maradonan yksityiselämän ongelmat alkoivat näkyä. Edeltävänä kesänä Argentiina oli pudottanut Italian loppuottelusta Italian MM-kisoissa, mikä laski Maradonan suosiota. Maaliskuussa 1991 Maradona jäi dopingtesteissä kiinni kokaiinista. Tosin testit tutkineen laboratorion laillisuutta on epäilty.[25] Maradona väitti jääneensä kiinni siksi, että Argentiina pudotti Italian kotikisoissa.[26] Maradona tuomittiin 15 kuukaudeksi kilpailukieltoon,[26] mutta pelikieltonsa aikana hän pelasi muutamia hyväntekeväisyysotteluita.[27]

Yhteensä Diego Maradona pelasi Napolissa liigassa 186 ottelua ja teki 83 maalia. Muissa turnauksissa hän pelasi 71 ottelua ja teki 34 maalia. Maradona voitti Italiassa kaksi mestaruutta 1987 ja 1990, Italian liigan maalipörssin 1988, Italian cupin 1989, UEFA cupin 1989 ja Italian super cupin 1991.

Siirto Sevillaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelikiellon jälkeen alkoivat Maradonan siirtoneuvottelut, mutta ongelmaksi muodostui Napolin haluttomuus myydä Maradonaa. Maradona siirtyi lopulta Sevillaan, sillä siirto Marseilleen epäonnistui ja jatkosopimus Napolin kanssa kaatui taloudellisiin erimielisyyksiin. Sopimus Sevillan kanssa solmittiin 28. syyskuuta 1992.[28]

Esittelytilaisuudessa Sevilla pelasi Bayern Münchenia vastaan. Virallisesti Maradona pelasi ensimmäisen ottelunsa Sevillan joukkueessa 4. lokakuuta Athletic Bilbaota vastaan. Bilbaolaiset vihelsivät Maradonalle ja hurrasivat Goikoetxealle, joka oli murtanut Maradonan säären yhdeksän vuotta aikaisemmin. Andoni Lakabeg potkaisi Maradonaa nilkkaan, ja hän joutui vaihtoon 20 minuuttia ennen ottelun loppua. Sevillan kotikentällä, Estadio Ramón Sánchez Pizjuánilla, Maradona pelasi ensimmäisen kerran seuraavalla viikolla Real Zaragozaa vastaan. Maradona teki ottelussa ensimmäisen maalinsa Sevillan joukkueessa. Tammikuussa 1993 Maradonaa pyydettiin pelaamaan Buenos Airesiin Argentiinan jalkapalloliiton juhlaotteluun Brasiliaa vastaan sekä myöhemmin Tanskaa vastaan. Sevillan johto ei pitänyt siitä, että Maradona pelasi myös Tanskaa vastaan, joten tämän Maradonan perään laitettiin etsiviä, jotka raportoivat seurajohdolle. Maradonan vanha polvivaiva paheni Sevillassa. Ottelussa Real Burgosia vastaan hänen polveensa pistettiin puoliajalla kolme kipupiikkiä, sillä valmentaja Bilardo halusi Maradonan pelaavan myös toisen puoliajan. Bilardo otti hänet vaihtoon kuitenkin, kun toista puoliaikaa oli pelattu 10 minuuttia. Vaihdon jälkeen Maradona kirosi Bilardolle ja rikkoi pukuhuoneessa muiden pelaajien tavaroita. Seuraavana yönä Maradona löi Bilardoa. Sitten Maradona siirtyi pelaamaan takaisin Argentiinaan.[29]

Maradona pelasi Sevillassa 26 ottelua ja teki 5 maalia.

Newell’s Old Boys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaksi kuukautta Sevillasta lähdön jälkeen Maradonan piti siirtyä pelaamaan takaisin Argentinos Juniorsiin. Elokuussa 1993 Argentinosin kannattajat tulivat Maradonan pihalle vaatimaan häneltä rahaa, ja he myös solvasivat Maradonan perhettä. Sen jälkeen Maradona siirtyi Newell’s Old Boysiin. Maradona pudotti ennen kautta painoaan 72 kiloon, ja 10. lokakuuta 1993 hän pelasi ensimmäisen virallisen ottelun Newell’s Old Boysissa Independienteä vastaan. Newell’s hävisi ottelun sekä ottelun Boca Juniorsia vastaan. Joulukuussa Maradona reväytti takareitensä pelissä Huracánia vastaan, ja hänen viimeiseksi ottelukseen jäi lopulta ystävyysottelu Vasco da Gamaa vastaan. Maradona pelasi Newell’s Old Boysissa viisi ottelua eikä tehnyt maaliakaan.[30]

Paluu Boca Juniorsiin ja uran päättyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltain MM-kilpailujen jälkeen Maradona tuomittiin 15 kuukaudeksi kilpailukieltoon, ja hän valmensi sen aikana kahta seuraa. Hän oli jo siirtymässä Santosiin, mutta myöhemmin Bocan seurajohto oli valmis hankkimaan Maradonan. Ennen kilpailukiellon päättymistä hän harjoitteli Bocan kanssa ja oli mukana perustamassa jalkapalloilijoiden ammattiliittoa. Maradona pelasi ensimmäisen ottelunsa Bocan paidassa Soulin olympiastadionilla Etelä-Koreaa vastaan, mutta varsinaisen debyyttinsä hän teki 7. lokakuuta Colónia vastaan. Boca voitti ottelun 1–0. Seuraavassa ottelussa Argentinosia vastaan Maradona kohtasi samalla ensimmäistä kertaa sisarenpoikansa Danyn. Maradona teki ottelussa maalin rangaistuspotkusta.[31]

Loppuvuodesta 1995 huhuttiin, että joku Bocan pelaaja oli jäänyt kiinni dopingista. Paikallisottelussa River Platea vastaan Maradona sai keltaisen kortin ja joutui olemaan pois loppukauden otteluista, koska hän oli saanut liikaa keltaisia kortteja. Boca jäi lopulta neljänneksi sarjassa. Seuraava kausi alkoi erittäin hyvin, ja Boca voitti muutamia otteluita. Helmikuussa Maradonan takareisi revähti. Hän palasi myöhemmin pelaamaan Argentinosta vastaan, mutta hänen takareitensä revähti uudestaan ja hän pääsi pelaamaan uudestaan vasta kesäkuussa. Hänet ajettiin ulos kentältä 16. kesäkuuta Véleziä vastaan, ja hän sai sairaskohtauksen mentyään valittamaan tuomiosta erotuomarille. Heinäkuussa Boca lähti Kiinaan pelaamaan kaksi ystävyysottelua. Elokuussa Racingia vastaan Maradona epäonnistui viidettä kertaa peräkkäin rangaistuspotkussaan, ja ottelussa tullut tappio varmisti, ettei Boca voita mestaruutta. Tämän jälkeen Maradona ei pelannut virallista ottelua Bocassa 11 kuukauteen. Helmikuussa 1997 Maradona sai suorassa TV-lähetyksessä sairaskohtauksen. Heinäkuussa 1997 hän palasi Bocan pelaavaan kokoonpanoon ja teki maalin Newell’siä vastaan. Maradona pelasi viimeisen ottelunsa 25. lokakuuta 1997 River Platea vastaan.[32]

Yhteensä Maradona teki Bocassa 7 maalia 29 ottelussa.

Maajoukkueura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuorten maajoukkueessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Diego Maradona edusti ensimmäisen Argentiinan nuorten maajoukkuetta 3. huhtikuuta 1977 ystävyysottelussa Chascomús Teamia vastaan. Maradona pelasi 24 ottelua nuorten maajoukkueessa ja teki niissä 13 maalia. Vuonna 1977 Maradona osallistui nuorten Etelä-Amerikan mestaruuskilpailuihin, mutta Argentiina oli alkulohkonsa neljäs viidestä joukkueesta,[33] joten se putosi jatkopeleistä.[34]

Vuonna 1978 Maradona kiersi nuorten maajoukkueen mukana eri puolilla Argentiinaa. Nuorten maajoukkue selvitti tiensä Japanin nuorten MM-kilpailuihin voittamalla karsinnoissa Perun ja pelaamalla tasan Uruguayn ja Brasilian kanssa. Lopputurnauksessa Argentiina voitti alkulohkonsa kaikki ottelut: ensin Indonesian 5–0, sitten Jugoslavian 1–0 ja lopuksi Puolan 4–1. Puolivälierissä Argentiina kaatoi Algerian 5–0, mutta Maradona otettiin vaihtoon 54 minuutin jälkeen, jolloin hän meni pukuhuoneeseen itkemään.[35] Välierissä Argentiina voitti Uruguayn Maradonan ja Ramón Díazin maaleilla. Loppuottelussa Argentiina voitti Neuvostoliiton 3–1. Neuvostoliitto teki ottelun avausmaalin toisella puoliajalla, mutta Hugo Alves tasoitti ottelun ja Diáz siirsi Argentiinan 2–1 johtoon. Maradona teki ottelun viimeisen maalin vapaapotkusta. Maradona teki turnauksessa kuusi maalia, ja hänet valittiin turnauksen parhaaksi pelaajaksi.[36]

Ensimmäiset aikuisten ottelut ja MM-kilpailut 1982

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Argentiinan A-maajoukkueessa Diego Maradona pelasi ensimmäisen kerran 27. helmikuuta 1977 Unkaria vastaan. Hän tuli vaihdosta kentälle, kun ottelua oli pelattu 65 minuuttia.[37] Vuonna 1978 Maradona oli mukana harjoittelemassa maajoukkueen mukana Argentiinan MM-kilpailuihin, mutta päävalmentaja César Luis Menotti ei valinnut häntä joukkueeseen. Maradona on sanonut sen olleen elämänsä suurin pettymys.[38]

Vuoden 1982 MM-kilpailut pelattiin Espanjassa, ja Argentiina oli yksi ennakkosuosikeista hallitsevana maailmanmestarina. Maajoukkue harjoitteli neljä kuukautta ennen kilpailuja Villajoyosassa, mutta fyysinen valmennus oli liian rankkaa ja pelaajat olivat ylikuntoisia ja väsyneitä kesäkuussa alkaneissa kilpailuissa. Alkulohkon ensimmäisessä ottelussa Belgia voitti Argentiinan 1–0. Toisessa ottelussa Maradona teki kaksi maalia, kun Argentiina voitti Unkarin 4–1. Lohkon päätösottelussa Argentiina voitti El Salvadorin 2–0 ja varmisti jatkopaikan. Jatkolohkossa Italia kaatoi kuitenkin Argentiinan 1–0. Italian puolustaja Claudio Gentile vartioi koko ottelun Maradonaa. Jatkolohkon toisessa ottelussa Brasilia voitti Argentiinan 3–1. Maradona sai ottelussa punaisen kortin potkaistuaan Batistaa nivusiin. Itse asiassa hänen piti kostaa Paulo Falcãolle, joka oli potkinut häntä koko ottelun ajan. Argentiina jäi jatkolohkonsa viimeiseksi eikä päässyt jatkopeleihin.[39]

MM-kilpailut 1986 ja sensaatiomaiset maalit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Diego Maradona vuoden 1986 loppuottelun jälkeen.

Ennen Meksikon MM-kilpailuja Maradona osallistui Argentiinan karsintaotteluihin, vaikka pelasi samaan aikaan Napolissa. Hän pelasi toukokuussa 1985 kahdessa viikossa viisi ottelua, joista kolme Italiassa ja kaksi Argentiinassa. Karsinnat alkoivat toukokuun 1985 lopussa. Ennen ensimmäistä Venezuelaa vastaan käytävää ottelua eräs Venezuelan kannattaja potkaisi Maradonaa polveen. Potku rikkoi Maradonan polvinivelen, mutta hän pelasi silti Venezuelaa vastaan ja teki kaksi maalia.[40] Seuraavassa ottelussa Argentiina voitti Kolumbian 3–1, ja sen jälkeen sekä Venezuelan että Kolumbian Argentiinassa. Ratkaisevissa otteluissa Perua vastaan Argentiina hävisi ensimmäisen ottelun Limassa 1–0. Luis Reyna vartioi Maradonaa koko ottelun ajan. Argentiina pelasi kuitenkin Estadio Monumentalilla tasapelin, mikä riitti paikkaan lopputurnauksessa. Lokakuussa Maradona piti tiedotustilaisuuden koskien Daniel Passarellan aikaisempaa lausuntoa, jossa hän uhkasi olla osallistumatta maajoukkueen otteluihin, jos ei pääsisi varmasti MM-turnaukseen.[41]

Lopputurnaus alkoi Argentiinan osalta 2. kesäkuuta 1986 Estadio Olímpicolla ottelulla Etelä-Koreaa vastaan. Eteläkorealaiset rikkoivat Maradonaa koko ottelun ajan, mutta Argentiina voitti 2–0. Ottelun jälkeen Maradona kritisoi FIFAa siitä, että erotuomarit sallivat rikkomisen ja ottelut pelattiin televisioinnin takia keskipäivällä, jolloin Meksikossa on erittäin kuuma. Seuraava ottelu Italiaa vastaan päättyi 1–1. Maradona teki Argentiinan ainoan maalin. Lohkon päätösottelussa Bulgariaa vastaan Argentiina saavutti 2–0 -voiton. Pudotuspeleissä ensimmäisenä vastaan tuli Uruguay, jonka Argentiina voitti Pascullin maalilla.[42]

Puolivälierissä Argentiina kohtasi Englannin. Falklandin sota oli käyty neljä vuotta sitten, mikä toi lisäjännitystä otteluun. Maradonan ensimmäistä maalia kutsutaan Jumalan käsi -maaliksi, sillä Maradona löi kädellään pallon Englannin maalivahdin Peter Shiltonin yli. Toisessa maalissa Maradona harhautti kolme Englannin kenttäpelaajaa sekä maalivahdin ja sijoitti pallon tyhjään maaliin.[43] FIFA äänesti sen MM-kisahistorian upeimmaksi maaliksi ja Maradonan samassa lopputurnauksessa Belgiaa vastaan tekemä maali pääsi listalla neljänneksi.[44] Kädellä tekemästään maalista Maradona on todennut, että ei ole katunut sitä hetkeäkään.[45] Elokuussa 2015 Maradona kuitenkin pyysi tekoaan anteeksi ottelun tuominneelta tunisialaiselta erotuomarilta Ali Bin Nasserilta.[46]

»Annoin kahden miehen tehtäväksi ottaa Maradona, koska yhdelle se olisi ollut mahdotonta. Mutta siihen ei pystynyt kaksikaan miestä.»
(Belgian maajoukkuevalmentaja Guy Thys välieräottelun jälkeen[47])

Välierissä Maradona teki kaksi maalia ja Argentiina voitti Belgian 2–0. Loppuottelussa Argentiina kohtasi Saksan, jota Maradona piti turnauksen kovimpana vastustajana. Argentiina meni 2–0 -johtoon, mutta Saksa tasoitti. Jorge Burruchaga kuitenkin teki Argentiinan voittomaalin, kun ottelua oli pelattu 83 minuuttia. Lothar Matthäus vartioi Maradonaa koko ottelun ajan. Maradona teki turnauksessa viisi maalia, ja hänet valittiin myös turnauksen parhaaksi pelaajaksi.[42]

Copa América 1987 ja 1989

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maradona osallistui vuoden 1987 Copa Américaan, joka järjestettiin Argentiinassa. Hän teki maalin heti turnauksen avausottelussa Perua vastaan. Ottelu päättyi 1–1. Toisessa ottelussa Argentiina voitti Ecuadorin 3–0 ja Maradona teki kaksi maalia. Hän oli flunssassa, joka kehittyi keuhkoputkentulehdukseksi, mutta pelasi siitä huolimatta välieräottelussa Uruguayta vastaan. Uruguay voitti 1–0, ja Argentiina hävisi vielä pronssiottelun Kolumbialle 2–1.[48]

Vuonna 1989 Copa América järjestettiin Brasiliassa. Maradonan takareisi revähti juuri ennen kilpailuja, mikä heikensi hänen pelinsä tasoa. Argentiina aloitti turnauksen voitolla Chilestä, mutta Ecuadoria vastaan se pelasi maalittoman tasapelin. Kolmannessa ottelussa Argentiina voitti Uruguayn, ja alkulohkon päätösottelussa se pelasi maalittoman tasapelin Boliviaa vastaan. Päätöskierroksella Argentiinan voitti ensin Brasilia 1–0 ja sitten Uruguay 2–0. Turnauksen päätösottelussa Argentiina pelasi tasapelin Paraguayta vastaan, ja se voitti lopulta pronssia. Maradona ei tehnyt maaliakaan.[49]

Maailmanmestaruuskilpailut 1990

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolme kuukautta ennen Italian MM-kilpailuja Maradona kärsi alaselkäongelmista, ja hänen isovarpaansa kynsi jouduttiin suojaamaan hiilikuitukotelolla. Hän pudotti ennen kilpailuja painoaan viisi kiloa. Argentiina pelasi myös muutamia ystävyysotteluita ennen turnausta. Argentiinan presidentti Carlos Menem nimitti Maradonan Argentiinan urheilulähettilääksi, ja hänelle myönnettiin diplomaattipassi.[50]

Argentiina pelasi avausottelussa Kamerunia vastaan Milanossa. Benjamin Massing vartioi Maradonaa koko ottelun ajan ja muun muassa potkaisi häntä olkapäähän. Kamerun voitti ottelun 1–0. Seuraavan ottelun Argentiina pelasi Neuvostoliittoa vastaan Napolissa. Siellä Argentiinalle hurrattiin, kun Milanossa oli vihelletty. Ottelussa Maradona torjui kädellään neuvostoliittolaisen pelaajan puskun, mutta tuomari ei huomannut virhettä. Ennen alkulohkon päätösottelua Romaniaa vastaan Maradona loukkasi polvensa, ja ottelun aikana hän loukkasi myös nilkkansa. Ottelu päättyi lopulta 2–2, ja Argentiina pääsi jatkamaan turnauksessa oltuaan lohkonsa kolmas. Neljännesvälierissä Argentiina kohtasi Brasilian Torinossa. Brasilia painosti ensimmäiset 55 minuuttia, mutta sen jälkeen ote alkoi siirtyä Argentiinalle. Kun peliä oli pelattu 80 minuuttia, Maradona syötti Caniggialle, joka teki ottelun ainoan maalin. Puolivälierissä Argentiina voitti Jugoslavian rangaistuspotkukilpailussa, vaikka Maradona epäonnistui omassa yrityksessään. Välierissä vastaan tuli isäntämaa Italia. Välieräottelu pelattiin Napolissa, jonka seurajoukkuetta Maradona oli edustanut. Ottelun varsinainen peliaika päättyi 1–1, ja lopulta seurasi rangaistuspotkukilpailu. Argentiina voitti 4–3, ja tällä kertaa Maradonakin onnistui. Loppuottelussa Argentiina kohtasi Saksan, joka voitti 1–0 Andreas Brehmen maalilla. Ottelun jälkeen Maradona väitti, että tulos oli sovittu ennalta.[51]

MM-kilpailut 1994 ja toinen doping-tapaus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

18. helmikuuta 1993 Maradona palasi maajoukkueeseen, kun hänen 15 kuukauden kilpailukieltonsa oli päättynyt. Samassa kuussa Argentiina voitti Artemio Franchi Trophyn. Argentiina jäi toiseksi Yhdysvaltain MM-kilpailujen karsintalohkossa, joten se joutui jatkokarsintaan Australiaa vastaan. Maradona pelasi vain karsintaottelun Australiaa vastaan. Sitä ennen hän pudotti painoaan 11 kiloa. Tammikuussa 1994 Maradona reväytti takareitensä, ja hänen osallistumisensa MM-kilpailuihin oli epävarmaa. Maaliskuussa 1994 Maradona oli ensimmäisen kerran 15 vuoteen maajoukkueen vaihtopenkillä ystävyysottelussa Brasiliaa vastaan. Tämän jälkeen Maradona kuntoutti takareittänsä maaseudulla, ja huhtikuussa hän pystyi pelaamaan Marokkoa vastaan. Hän teki ottelussa maalin, joka oli hänen ensimmäinen maajoukkueessa tekemänsä sitten vuoden 1990 toukokuun. Ennen turnausta Argentiina pelasi vielä muutamia ystävyysotteluita Ecuadorissa, Kroatiassa ja Israelissa.[52]

Lopputurnaus alkoi ottelulla Kreikkaa vastaan. Maradona teki ottelussa yhden maalin ja Gabriel Batistuta kolme. Toisessa ottelussa Argentiina voitti Nigerian 2–1. Nigeria-ottelun jälkeen sairaanhoitaja tuli hakemaan Maradonan dopingtesteihin, ja kolmen päivän päästä Maradona sai tiedon, että hänen näytteestään oli löydetty efedriiniä. Myöhemmin hän antoi tiedotteen, jossa sanoi: ”Tänään minulta katkaistiin jalat.” Maradonan mukaan hän oli saanut efedriiniä nesteenpoistovalmisteesta: argentiinalaisessa valmisteessa ei ollut efedriiniä, mutta yhdysvaltalaisessa oli ja hänen valmentajansa olisi vaihtanut yhdysvaltalaiseen versioon tietämättä ongelmasta.[53] Argentiina putosi turnauksessa neljännesvälierissä.

Kaikkiaan Maradona pelasi 91 virallista maaottelua ja teki niissä 34 maalia. Hän kilpaili neljissä jalkapalloilun maailmanmestaruuskisoissa vuosina 1982–1994 ja voitti yhden maailmanmestaruuden ja yhden MM-hopean. Pelaamissaan MM-lopputurnauksen otteluissa hän teki yhteensä 9 maalia.

Valmennusura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maradona Argentiinan maajoukkueen valmentajana.

Corrientes ja Racing Club, 1994 & 1995

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maradona tuomittiin Yhdysvaltain MM-kilpailujen jälkeen 15 kuukauden kilpailukieltoon, minä aikana hän valmensi ensin 1994 Mandiyú de Corrientesia. Maradonalla ei ollut lupaa mennä vaihtopenkille, joten hän valmensi katsomosta. Eräänä päivänä, kun seuran omistaja Oscaldo Cruz tuli pukuhuoneeseen puhumaan joukkueelleen, Maradona löi häntä ja lähti seurasta. Corrientes pelasi hänen valmennuksessaan yhden voiton, kuusi tasapeliä ja viisi tappiota. Paras saavutus oli tasapeli River Platea vastaan.[54]

Vuonna 1995 Maradona valmensi Racing Club de Avellanedaa. Racing oli rahapulassa eikä saanut hankittua uusia pelaajia, vaikka Maradona sitä vaatikin. Myöhemmin seuranjohtaja Juan De Stéfano hävisi vaalit, ja Maradona oli sanonut lähtevänsä hänen mukanaan. Racing pelasi Maradonan valmennuksessa kaksi voittoa, kuusi tasapeliä ja kolme tappiota.[55]

Argentiinan maajoukkueen päävalmentaja, 2008–2010

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lokakuussa 2008 Maradona valittiin monien yllätykseksi Argentiinan jalkapallomaajoukkueen uudeksi päävalmentajaksi, eronneen Alfio Basilen tilalle.[56] Maradonan sopimus kesti vuoden 2010 MM-kisoihin asti, ja maajoukkue pelasi Maradonan johdolla ensi kertaa harjoitusmaaottelussa vuonna 2008, jossa se kohtasi Skotlannin vieraskentällä. Maradonaa kritisoitiin ankarasti, kun Argentiinalla oli vaikeuksia MM-kilpailujen karsinnoissa. Pahimpina esimerkkeinä Argentiinan kompuroinnista oli karsinnoissa kärsitty 6–1 -vierastappio Bolivialle sekä ikuiselle kiistakumppanille Brasilialle taipuminen, maalein 3–1. Argentiina oli jopa lähellä pudota lopputurnauksesta, mikä olisi ollut jättikatastrofi, mutta lopulta Argentiina kuitenkin selvitti tiensä lopputurnaukseen. Kun jatkopaikka varmistui, ottelussa Uruguayta vastaan, jonka Argentiina voitti 1–0, Maradona hyppäsi vatsalleen ja liukui märällä kentällä. Kun Argentiinan kisapaikka varmistui Maradona vastasi myös lehdistön kritiikkiin solvauksilla, mistä FIFA rankaisi häntä kahden kuukauden toimitsijakiellolla.[57] Vaikka Argentiinan MM-karsinnat olivat vaikeat, onnistui joukkue ajoittain Maradonan valmennuksessa pelaamaan myös loistavasti, mistä esimerkkinä hieno 1–0 -voitto Saksasta harjoitusmaaotteluissa.

Karsintojen aikana Maradona nosti useita uusia, nuoria pelaajia Argentiinan ryhmään ja myös vanhoja konkareita takaisin maajoukkueeseen. Maradona peluuttikin Argentiinan maajoukkueessa valmennuskaudellaan MM-karsinta- sekä harjoitusotteluissa yli 100 pelaajaa. Vastaavasti Maradona kuitenkin myös riitaantui muutamien joukkueen kokeneempien pelaajien kanssa, ja esimerkiksi erimielisyydet konkari Roman Riquelmen kanssa johtivat Riquelmen pudottamiseen maajoukkueesta.

Maradonan toimitsijakielto päättyi ja hän otti jälleen maajoukkueen johtoonsa ennen jalkapallon MM-kisojen 2010 alkua. Maradona nimesi ennen kisojen alkua yli 30 pelaajan alustavan MM-kokoonpanon, josta nousi Argentiinassa suuri meteli, sillä FC Internazionale Milanossa pelaavat kokeneet maajoukkuepelaajat Esteban Cambiasso ja Javier Zanetti oli jätetty Maradonan MM-ryhmän ulkopuolelle, ja heidän sijaansa joukkueeseen mahtui useita pelaajia kotimaisesta Argentiinan liigasta. Kesäkuun alussa Maradona nimesi lopullisen MM-kokoonpanonsa. El Diego valitsi kisoihin Argentiinaa edustamaan maalivahdit Sergio Romeron, Mariano Andújarin ja Diego Pozon, puolustajat Clemente Rodríguezin, Nicolas Otamendin, Walter Samuelin, Martin Demichelisin, Nicolás Burdisson, Ariel Garcén ja Gabriel Heinzen, keskikenttäpelaajat Javier Mascheranon, Juan Verónin, Javier Pastoren, Maxi Rodríguezin, Mario Bolattin ja Angel Di Marían sekä hyökkääjät Jonás Gutierrezin, Carlos Tevezin, Lionel Messin, Martín Palermon, Sergio Agüeron, Diego Militon ja Gonzalo Higuaínin.

Argentiina aloitti Etelä-Afrikassa järjestetyt MM-kisat 1–0 -voitolla Nigeriasta. Argentiina hallitsi ottelua alusta asti, mutta onnistui lopulta tekemään ainoastaan yhden maalin, jonka viimeisteli kulmapotkusta Gabriel Heinze. Ottelun jälkeen Maradona kehui suuresti Nigerian maalivahtia Vincent Enyeamaa, joka teki ottelussa monta huipputorjuntaa.

Toisessa alkulohko-ottelussaan Argentiina kohtasi Etelä-Korean. Argentiina voitti koko ajan hallitsemansa ottelun selvin 4–1 -numeroin. Maradonan maajoukkueeseen nostama Gonzalo Higuaín teki ottelussa kolme maalia, ja viimeisteli samalla kisojen ainoan hattutempun.

Kolmannessa ja viimeisessä B-lohkon ottelussa Argentiinaa vastaan asettui Kreikka. Argentiinan jatkopaikka oli jo varma, joten Maradona lepuutti osaa avainpelaajistaan. Lähinnä kakkoskokoonpanollaan pelannut Argentiina hallitsi ottelua suvereenisti, ja Kreikan maalivahti Alexandros Tzorvas venyi ottelussa useasti loistaviin torjuntoihin. Lopulta Argentiina siirtyi 1–0 -johtoon, kun toppari Martin Demichelis puski pallon maaliin. Aivan lopussa vaihtomies, Argentiinan liigan Bocassa pelannut konkarihyökkääjä Martín Palermo laukoi Argentiinalle 2–0 -voiton.

Argentiina aloitti myös MM-turnauksen pudotuspelivaiheen vahvasti. Joukkue voitti neljännesvälierissä Meksikon vakuuttavasti 3–1, kun Carlos Tevez puski Lionel Messin syötöstä Argentiinan johtoon, ja Gonzalo Higuaín tuplasi johtolukemat 2–0:aan. Ottelu päättyi Argentiinan 3–1 -voittoon, kun Carlos Tevez laukoi vielä upealla kaukolaukauksella päätösnumerot. Puolivälierissä Argentiina kohtasi Saksan. Saksa siirtyi jo kolmen minuutin pelin jälkeen johtoon ja Argentiinan puolustuksella oli vaikeuksia Saksan hyökkääjien kanssa. Argentiinallakin oli ottelussa useita maalipaikkoja, mutta Saksan maalilla Manuel Neuer torjui jokaisen argentiinalaislaukauksen. Lopulta ottelu päättyi Saksan 4–0 -voittoon ja näin ollen Argentiinan turnaus päättyi puolivälieriin. Turnauksen lopputaulukossa Argentiina sijoittui lopulta viidenneksi, edellään Saksa, Hollanti, Uruguay ja maailmanmestaruuden voittanut Espanja.

Turnauksen jälkeen Helsingin Sanomien Heikki Miettinen arvosteli ”Argentiinan sekavaa pelitaktiikkaa”, jonka vuoksi Lionel Messin MM-turnaus painui ”penkin alle”,[58] vaikka Maradona oli juuri yrittänyt rakentaa joukkueensa FC Barcelonan tähtipelaajan Messin ympärille.

Kisojen jälkeen Maradona haukkui Argentiinan jalkapalloliiton johtajat ”selkään puukottajiksi”, eikä hyväksynyt liiton tarjoamaa jatkosopimusta, joka olisi jatkunut aina vuoden 2014 Brasilian MM-kisoihin asti. Syyksi Maradona mainitsi myös sen, että liitto halusi erottaa hänen apuvalmentajansa ja muun valmennustiimin, ja jatkaa ainoastaan Maradonan sopimusta.

Myöhemmin Maradona tuli katumapäälle, ja ilmoitti olevansa valmis jatkamaan maajoukkueen päävalmentajana ehdoista huolimatta, mutta Argentiinan jalkapalloliitto kuitenkin ilmoitti, ettei se enää tee Maradonalle sopimustarjousta.

Maradonan ura Argentiinan päävalmentajana päättyi MM-kisoihin 2010, joissa Argentiinan joukkue sijoittui viidenneksi.

Al Wasl, 2011–2012

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukokuussa 2011 Maradona palkattiin dubailaisen Al Waslin valmentajaksi.[59] Maradona ei onnistunut johdattamaan Al Waslia mestaruuteen kaudella 2011–2012, mikä johti lopulta seurajohdon eroamiseen. Myös Maradona itse sai potkut heinäkuussa 2012.[60]

Pelitapa ja arvostus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maradonan pelipaita esillä museossa.

Maradonaa on kuvailtu kaikkien aikojen taitavimmaksi pelaajaksi,[61] ja häntä pidetään myös yhtenä parhaista vapaapotkujen ja rangaistuspotkujen antajista.[62][63] Hän pelasi usein vapaassa roolissa hyökkääjien takana ja pystyi paikaltaan syöttämään tai ratkaisemaan itse maalipaikkoja.[64] Maradona oli lähes kokonaan vasenjalkainen. Pelé on sanonut, että Maradona oli kiistattomasti aikansa paras jalkapalloilija. Hän sanoi Maradonaa erittäin nopeaksi ja taitavaksi, vaikka hänen puolustus- ja pääpelinsä ja oikea jalkansa olisivat vaatineet harjoitusta.[65][66]

Maradonan on myös sanottu olevan pienikokoinen, mutta voimakas.[67] Häntä vartioitiin aina tiukasti, mikä johti myös useisiin rikkeisiin häntä vastaan: Italian MM-kilpailuissa 1990 häntä rikottiin peräti 53 kertaa rikkeen arvoisesti 7 ottelussa.[68] Maradona kärsi myös usein loukkaantumisista: 1983 Andoni Goikoetxea mursi Maradonan säären, ja 1985 venezuelalainen kannattaja potkaisi Maradonaa polveen. Hänellä oli myös toistuvia alaselkä- ja takareisiongelmia.

Huumeongelmista huolimatta Maradona oli huippusuosittu, ja hänet rinnastettiin usein jopa Jumalaan.[69][61] Napolissa oli sanonta: ”Jumala taivaassa, Maradona maan päällä”, ja Maradonan edustaessa Napolia kaupunkia sanottiin Maradonapoliksi.[61] Hän ei voinut liikkua kaupungilla ilman, että liikenne olisi mennyt sekaisin koko korttelissa.[61]

Vuonna 1993 Argentiinan jalkapalloliitto valitsi Maradonan kaikkien aikojen parhaaksi argentiinalaiseksi jalkapalloilijaksi, ja vuonna 2000 hänet valittiin vuosisadan argentiinalaiseksi urheilijaksi.[70] 1995 France Football myönsi Maradonalle Kultaisen pallon urastaan jalkapalloilijana.[55] Loppuvuodesta 1995 Oxfordin yliopisto myönsi Maradonalle ”Unelmien innoittamisen maisterin” palkinnon.[71] Vuosisadan vaihteessa FIFA palkitsi Pelén vuosisadan parhaana pelaajana, vaikkakin oli ensin suunnittelut jakavansa tittelin Maradonan ja Pelén kesken.[57] Pelé sanoi ehdotuksesta, että jos hän (Maradona) kuvittelee olevansa vuosisadan paras, se on hänen ongelmansa.[57] FIFA:n vuonna 1998 valitsemassa vuosisadan joukkueessa Maradona oli yksi joukkueen hyökkääjistä.[72] Argentiinan jalkapalloliitto on pyytänyt FIFA:a jäädyttämään hänen pelinumeronsa 10 Argentiinan maajoukkueessa, mutta FIFA kieltäytyi.[57][73] Myöhemmin Etelä-Korean ja Japanin MM-kisoissa Argentiina yritti ensin olla käyttämättä pelinumeroa 10, mutta FIFA puuttui asiaan ja lopulta Ariel Ortega käytti numeroa kisoissa.[74] Maradonan kasvattajaseuran Argentinos Juniorsin kotistadion on nimetty hänen mukaansa.

Saavutukset, mestaruudet, palkinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[75]

  • Metropolitano-liigan paras maalintekijä: 1978 (22 maalia), 1979 (14 maalia), 1980 (25 maalia)
  • Kansallisen liigan paras maalintekijä: 1979 (12 maalia), 1980 (18 maalia)
  • Serie A:n paras maalintekijä: 1987
  • Argentiinan vuoden paras pelaaja: 1979 1980, 1981, 1986
  • El Mundo -lehden mukaan Amerikan paras jalkapalloilija: 1979 1980, 1986, 1989, 1990, 1992
  • Jalkapallon MM-kilpailujen paras pelaaja (Kultainen pallo): 1986
  • Kultainen pallo (Ballon d'Or), erityispalkinto elämäntyöstä: 1996
  • Valinta vuosisadan joukkueeseen (FIFA): 1998
  • 1900-luvun merkittävin argentiinalainen urheilija: 1999

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maradona presidentti Cristina Fernández de Kirchnerin ja Evo Moralesin kanssa entisen Argentiinan presidentin Néstor Kirchnerin hautajaisissa vuonna 2010.

Diego Maradona tapasi vaimonsa Claudian lokakuussa 1976,[76] ja he menivät naimisiin marraskuussa 1989. Parilla on kaksi lasta: Dalma Nerea ja Gianinna Dinorah.[77] He erosivat vuonna 2004, minkä jälkeen Maradona tunnusti, että Club Atlético River Platessa pelaava Diego Sinagra on hänen avioton poikansa.[57] Puerto Rico Islandersin valmentaja ja Ascolissakin pelannut Hugo Maradona on Diego Maradonan veli.[78]

Maradona joutui vararikkoon pelatessaan Barcelonassa, koska hänen managerinsa Cyterszpiller oli sijoittanut Maradonan rahoja muun muassa öljyyn ja kiinteistöihin. Maradona sai kuitenkin maksettua velkansa, kun hän siirtyi Napoliin ja sai siirrosta yli 10 miljoonaa dollaria sekä myi Barcelonan asuntonsa.[79] Vuonna 1987 Maradona solmi viiden miljoonan dollarin arvoisen sopimuksen Napolin kanssa, minkä lisäksi hän ansaitsi muutaman miljoonaa dollaria vuodessa mainostuloja. Yhdysvaltalainen International Management Group tarjosi Maradonan kuvasta 100 miljoonaa dollaria, mutta yhtiö vaati, että Maradona hankkisi Argentiinan ja Yhdysvaltain kaksoiskansalaisuuden, mistä Maradona kieltäytyi. Maradonalla oli myös oma tv-ohjelma, viiden miljoonan dollarin sopimus Hitachin kanssa sekä useita muita mainossopimuksia.[80]

Koko Maradonan uran ajan hänen puhuttiin pettävän vaimoaan, mutta Maradona väitti vaimonsa hyväksyvän sen.[81]

Maradona toimi myös tv-juontajana: hänellä oli oma TV-sarja Napolissa sekä 2005 alkanut TV-sarja Argentiinassa.[57] Vuonna 2008 sai ensi-iltansa serbialaisen Emir Kusturican ohjaama dokumenttielokuva Maradona ja vuonna 2019 Asif Kapadian ohjaama elokuva Diego Maradona.

Maradona seurusteli vuodesta 2012 lähtien häntä 30 vuotta nuoremman argentiinalaisen ammattilaisjalkapalloilija Rocio Olivan kanssa ja he kihlautuivat vuonna 2014.[82] Vuonna 2019 Maradona tunnusti, että hänellä on kolme aviotonta lasta Kuubassa. Kaikilla kolmella on eri äidit. Tämä tunnustus nosti Maradonan lapsiluvun kahdeksaan.[83]

Viimeisinä vuosinaan Maradona kärsi maksa-, munuais-, sydän- ja verisuonitaudeista, minkä lisäksi hän kamppaili kokaiini- ja alkoholiriippuvuuksien kanssa[84]. Hänelle tehtiin marraskuussa 2020 leikkaus, jossa korjattiin kovakalvonalainen verenvuoto.[85] Myöhemmin samassa kuussa Maradona sai sydäninfarktin, johon hän elvytyksestä huolimatta kuoli. Hän oli kuollessaan 60-vuotias.[2][3] Lääketieteen asiantuntijapaneelin raportin mukaan hänen saamansa lääketieteellinen hoito oli riittämätöntä ja hänet jätettiin oman onnensa nojaan ”pitkittyneeksi, tuskalliseksi ajaksi” ennen kuolemaansa[84]. Poliisi tutkii, syyllistyikö Maradonan lääkäri Leopoldo Luquen kuolemantuottamukseen.[86]

Huumeet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maradona alkoi käyttää huumeita Barcelonassa, mutta hän kiisti, että se olisi vaikuttanut hänen pelaamiseensa.[87] Uransa jälkeen Maradona hoiti kokaiiniriippuvuuttaan klinikoilla Sveitsissä ja Kuubassa. Vuonna 1991 hän joutui 15 kuukauden kilpailukieltoon kokaiinin takia. Hän oli mukana muun muassa Sol sin Drogas -kampanjassa (esp. Aurinkoa ilman huumeita), joka pyrki vähentämään lasten ja nuorten huumeidenkäyttöä.[88] Vuonna 2004 Maradona sai sairaskohtauksen kokaiinin yliannostuksen vuoksi.[89]

Rikollisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1989 Maradona yhdistettiin camorraan eli mafiaan. Maradona vieraili camorran klubeilla ja otti vastaan lahjoja, kuten autoja ja kelloja. Vastineeksi hänestä otettiin kuva yhdessä Carmine Ciolionon, camorran johtajan, kanssa. Samaan aikaan Maradonan väitettiin välittävän huumeita mafialle.[90] Huhtikuussa 1991 Maradona ja hänen kaksi ystäväänsä pidätettiin Buenos Airesissa. Poliisi oli kertonut pidätyksestä etukäteen lehdistölle, joka saapui seuraamaan sitä.[91]

Maradona sai 2 vuotta ja 10 kuukautta ehdollista vankeutta ammuttuaan journalisteja ilmakiväärillä vuonna 1994. Ehdollinen tuomio vuonna 1998 mahdollisti matkustamisen Ranskaan MM-kisojen kommentaattoriksi. Vahingoittuneet toimittajat pitivät tuomiota liian lievänä.[92]

Vuonna 2013 Maradonaa syytettiin toimittajan pahoinpitelystä. Poliisin mukaan pahoinpitely tapahtui Maradonan isän talon luona. Samana vuonna hän heitti valokuvaajia kivillä.[93]

Vuonna 2014 silloin entinen tyttöystävä Rocio Oliva julkaisi Youtube-videon, jossa Maradona löi häntä nyrkillä. Hän oli aiemminkin syyttänyt Maradonaa väkivallasta mutta palannut myöhemmin taas yhteen.[94] Samana vuonna Maradonan filmattiin läimäisseen miestoimittajaa, jota hän syytti silmäniskusta entiselle tyttöystävälleen.[95] Vuonna 2013 matkustajat kertoivat hänen tarttuneen Olivaa kaulasta kesken riidan niin, että matkustajat ja lentohenkilökunta joutuivat rauhoittelemaan häntä.[96] Toimittaja Joan Smithin mukaan Maradona on esimerkki siitä, miten naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vähätellään.[97]

Politiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maradona tunnettiin vasemmistolaisista aatteistaan.[98] Hänellä oli muun muassa Che Guevaraa ja Fidel Castroa esittävät tatuoinnit.[99] Castroon hän tutustui vuonna 2000 ollessaan Kuubassa hoitamassa päihdeongelmaansa.[100] Vuonna 2005 Maradona protestoi George W. Bushin Argentiinan vierailua vastaan.[101] Maradona vieraili useita kertoja Venezuelassa ja tapasi maan sosialistisen presidentin Hugo Chávezin. Chávezin kuoleman jälkeen huhtikuussa 2013 Maradona kehotti venezuelalaisia äänestämään Nicolás Maduroa ja oli myös mukana hänen vaalikampanjassaan.[100]

Kuoleman jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maradona on haudattuna Jardín de Bella Vistan hautausmaalle noin 50 kilometrin päähän Buenos Airesista. Hänet kaivetaan ylös haudastaan ja siirretään hänelle rakennettavaan mausoleumiin Puerto Maderon kaupunginosaan Buenos Airesin ydinkeskustaan. Mausoleumin rakentaminen alkaa vuonna 2025. Näin täytetään hänen toiveensa "levätä ikuisesti lähellä Argentiinan kansaa".[102]

Populaarikulttuurissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisen Teflon Brothers -yhtyeen ”Maradona (kesä ’86)” -kappaleessa (2014) lauletaan: ”Liian pikanen, vähän likanen, mielenvikanen / Niinku Maradona, Maradona, oo-o.”[103] Maradonaan viitataan myös vuonna 1990 Aku Ankan 24:nnessa numerossa ilmestyneessä sarjakuvatarinassa, jossa Iines Ankka ajattelee, että Aku Ankka luulee itseään Diego Ankkadonaksi.[104] Maradona on pelihahmona monissa EA Sports -yhtiön FIFA-videopeleissä.[105]

Tilastot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kausi Seura Sarja Kansallinen sarja[106] Cup[106] Maanosan sisäiset[106]
Ottelut Maalit Ottelut Maalit Ottelut Maalit
1976 Argentinos Juniors Campeonato Nacional 11 2
1977 Campeonato Metropolitano 37 13
1977 Campeonato Nacional 12 6
1978 Campeonato Metropolitano 31 21
1978 Campeonato Nacional 4 4
1979 Campeonato Metropolitano 14 14
1979 Campeonato Nacional 13 12
1980 Campeonato Metropolitano 32 25
1980 Campeonato Nacional 13 18
1976–80 Argentinos Juniors Yhteensä 167 115
1981 Boca Juniors Campeonato de Primera Division 28 17
1981 Campeonato Nacional 12 11
1981 Boca Juniors Yhteensä 40 28
1982–83 FC Barcelona Primera División 20 11 11 6 4 5
1983–84 16 11 4 1 3 3
1982–84 FC Barcelona Yhteensä 36 22 15 7 7 8
1984–85 SSC Napoli Serie A 30 14 6 3 – –
1985–86 29 11 2 2 – –
1986–87 29 10 10 7 2 0
1987–88 28 15 9 6 2 0
1988–89 26 9 12 7 12 3
1989–90 28 16 3 2 5 0
1990–91 16 8 4 2 4 2
1985–91 SSC Napoli Yhteensä 186 83 46 29 25 5
1992–93 Sevilla FC Primera División 25 4
1992–93 Sevilla Yhteensä 25 4
1994 Newell’s Old Boys Clausura 1994 5 0
1994 Newell’s Old Boys Yhteensä 5 0
1995 Boca Juniors Apertura 1995 11 3
1996 Clausura 1996 13 2
1997 Apertura 1997 5 2
1995–97 Boca Juniors Yhteensä 29 7
Maajoukkue[107][108]
Vuosi Ottelut Maalit
1977 3 0
1978 1 0
1979 8 3
1980 10 7
1981 2 1
1982 10 2
1983 0 0
1984 0 0
1985 10 6
1986 10 8
1987 6 4
1988 3 1
1989 7 0
1990 10 1
1991 0 0
1992 0 0
1993 4 0
1994 7 2
Yhteensä* 91 34

*=Joissakin lähteessä 89 ottelua, joissa 33 maalia[109]

Maalit maajoukkueessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maradonan maajoukkuemaalit[108][107]

Taulukossa Argentiinan maalit mainitaan aina ensin.

# Päivä Paikka Vastustaja Maradonan maali
(Ottelun lopputulos)		 Ottelutyyppi
1. 2. kesäkuuta 1979 Glasgow, Skotlanti Skotlanti ET
(3–1)		 Ystävyysottelu
2. 25. kesäkuuta 1979 Estadio Monumental, Buenos Aires, Argentiina FIFA 1–0
(1–2)		 Ystävyysottelu1 [110]
3. 8. elokuuta 1979 Estadio José Amalfitani, Buenos Aires, Argentiina Bolivia 3–0
(3–0)		 Copa América [111]
4. 30. huhtikuuta 1980 Buenos Aires, Argentiina Irlannin tasavalta 1–0
(1–0)		 Ystävyysottelu
5. 21. toukokuuta 1980 Wien, itävalta Itävalta ET
(5–1)		 Ystävyysottelu
6. 21. toukokuuta 1980 Wien, itävalta Itävalta ET
(5–1)		 Ystävyysottelu
7. 21. toukokuuta 1980 Wien, itävalta Itävalta ET
(5–1)		 Ystävyysottelu
8. 12. lokakuuta 1980 Buenos Aires, Argentiina Puola ET
(2–1)		 Ystävyysottelu
9. 4. joulukuuta 1980 Mar del Plata, Argentiina Neuvostoliitto ET
(1–1)		 Ystävyysottelu
10. 16. joulukuuta 1980 Córdoba, Argentiina  Sveitsi ET
(5–0)		 Ystävyysottelu
11. 4. tammikuuta 1981 Estadio Centenario, Montevideo, Uruguay Brasilian lippu Brasilia 1–0
(1–1)		 Mundialito [112]
12. 18. kesäkuuta 1982 Estadio José Rico Pérez, Alicante, Espanja Unkari 2–0
(4–1)		 Espanjan MM-kilpailujen alkolohko [113]
13. 18. kesäkuuta 1982 Estadio José Rico Pérez, Alicante, Espanja Unkari 3–0
(4–1)		 Espanjan MM-kilpailujen alkolohko [113]
14. 9. toukokuuta 1985 Buenos Aires, Argentiina Paraguay ET
(1–1)		 Ystävyysottelu
15. 14. toukokuuta 1985 Buenos Aires, Argentiina Chile ET
(2–0)		 Ystävyysottelu
16. 26. toukokuuta 1985 Pueblo Nuevo, San Cristóbal, Venezuela Venezuela 1–0
(3–2)		 MM-kilpailujen karsinnat [114]
17. 26. toukokuuta 1985 Pueblo Nuevo, San Cristóbal, Venezuela Venezuela 3–1
(3–2)		 MM-kilpailujen karsinnat [114]
18. 9. kesäkuuta 1985 Estadio Monumental, Buenos Aires, Argentiina Venezuela 3–0
(3–0)		 MM-kilpailujen karsinnat [115]
19. 14. marraskuuta 1985 Los Angeles, Yhdysvallat Meksiko ET
(1–1)		 Ystävyysottelu
20. 4. toukokuuta 1986 Tel-Aviv, Israel Israel ET
(7–2)		 Ystävyysottelu
21. 4. toukokuuta 1986 Tel-Aviv, Israel Israel ET
(7–2)		 Ystävyysottelu
22. 6. kesäkuuta 1986 Estadio Cuauhtémoc, Puebla, Meksiko Italia 1–1
(1–1)		 MM-kilpailujen alkolohko [116]
23. 22. kesäkuuta 1986 Estadio Azteca, México, Meksiko Englanti 1–0
(2–1)		 MM-kilpailujen puolivälierät [117]
24. 22. kesäkuuta 1986 Estadio Azteca, México, Meksiko Englanti 2–0
(2–1)		 MM-kilpailujen puolivälierät [117]
25. 25. kesäkuuta 1986 Estadio Azteca, México, Meksiko Belgia 1–0
(2–0)		 MM-kilpailujen välierät [118]
26. 25. kesäkuuta 1986 Estadio Azteca, México, Meksiko Belgia 2–0
(2–0)		 MM-kilpailujen välierät [118]
27. 10. kesäkuuta 1987 Zürich, Sveitsi Italia ET
(1–3)		 Ystävyysottelu
28. 27. kesäkuuta 1987 Estadio Monumental, Buenos Aires, Argentiina Peru 1–0
(1–1)		 Copa América [119]
29. 2. heinäkuuta 1987 Estadio Monumental, Buenos Aires, Argentiina Ecuador 2–0
(3–0)		 Copa América [119]
30. 2. heinäkuuta 1987 Estadio Monumental, Buenos Aires, Argentiina Ecuador 3–0
(3–0)		 Copa América [119]
31. 31. maaliskuuta 1988 Länsi-Berliini, Länsi-Saksa Neuvostoliitto ET
(2–4)		 Four Nations Cup2 [120]
32. 22. toukokuuta 1990 Tel-Aviv, Israel Israel ET
(2–1)		 Ystävyysottelu
33. 20. huhtikuuta 1994 Estadio El Gigante del Norte, Salta, Argentiina Marokko ET
(3–1)		 Ystävyysottelu [121]
34. 21. kesäkuuta 1994 Foxboro Stadium, Boston, Yhdysvallat Kreikka 3–0
(4–0)		 MM-kilpailujen alkulohko [122]

1=Argentiinan maailmanmestaruuteen liittyviä juhlallisuuksia
2=Neljän maajoukkueen turnaus, järjestettiin kerran
ET=Ei tiedossa

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Maradona, Diego & Arcucci, Daniel & Bialo, Ernesto Cheequis: El Diego. (Yo soy El Diego, 2000) Jyväskylä: Ajatus Kirjat, 2006. ISBN 951-20-7195-9
  • Lahtinen, Esko S. & Tamminen, Juha: Jalkapallon MM-kisat Uruguay 1930 - USA 1994. Vantaa: Intereuropean Publications, 1997. ISBN 951-96178-9-2
  • Ivor Baddiel (suom. Esko S. Lahtinen): Jalkapallo. Lontoo: Dorling Kindersley, 1998.
  • Radnedge, Keir & Robson, Bobby: The Complete Encyclopedia of Football. Lontoo: Carlton Book, 2009. ISBN 978-1-84732-305-7 (englanniksi)
  • Burns, Jimmy: Maradona – Maailman paras jalkapalloilija? Minerva Kustannus, 2014. ISBN 9789523122734

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 14
  2. ↑ a b Conmoción mundial: murió Diego Armando Maradona Clarin. 25.11.2020. Viitattu 25.11.2020. (espanjaksi)
  3. ↑ a b Argentiinalaismedia: Diego Maradona on kuollut Ilta-Sanomat. 25.11.2020. Viitattu 25.11.2020.
  4. ↑ Diego Armando Maradona - International Appearances 30.7.2001. RSSSF. Viitattu 17.2.2019. (englanniksi)
  5. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 10–13.
  6. ↑ ”Diego Armando Maradona - Pallon kesyttäjä”, Kuningas jalkapallo, s. 94. Vantaa: Intereuropean publications, 2003. ISBN 951-97920-7-4
  7. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 16–22.
  8. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 22–23.
  9. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 23–27.
  10. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 33.
  11. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 44–47.
  12. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 49–53.
  13. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 54.
  14. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 53–58.
  15. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 59–65.
  16. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 59–72.
  17. ↑ a b Bilal, Ahmed: Football Transfer Fee Records 7.7.2006. Soccerlens. Viitattu 20.3.2011. (englanniksi)
  18. ↑ Ferrer, Carles Lozano: Spain - Cups 1983 3.2.2004. RSSSF. Viitattu 20.3.2011. (englanniksi)
  19. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 74-82.
  20. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 82–90.
  21. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 91–94.
  22. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 95–104.
  23. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 104–109.
  24. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 110–114.
  25. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 115–199.
  26. ↑ a b Maradona, Arcucci, Bialo s. 203.
  27. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 232–237.
  28. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 238–247.
  29. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 247–256.
  30. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 257–259.
  31. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 265–274.
  32. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 277–293.
  33. ↑ Diogo, Julio Bovi: VIII Sudamericano Juvenil 1977 (Venezuela) 11.6.2000. RSSSF. Viitattu 9.3.2011. (englanniksi)
  34. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 34.
  35. ↑ Match Report Argentina - Algeria FIFA. Arkistoitu 21.7.2012. Viitattu 9.3.2011. (englanniksi)
  36. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 35–41.
  37. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 27–28.
  38. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 32.
  39. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 73–75.
  40. ↑ World Cup 1986 - Qualifications - Venezuela vs Argentina allworldcup.narod.ru. Viitattu 22.3.2011. (englanniksi)
  41. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 124–128.
  42. ↑ a b Maradona, Arcucci, Bialo s. 136–149.
  43. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 142–144.
  44. ↑ Diego Maradona goal voted the FIFA World Cup™ Goal of the Century 30.5.2002. FIFA. Arkistoitu 21.5.2015. Viitattu 23.3.2011. (englanniksi)
  45. ↑ Diego Maradona Quotes Great Quotes. Arkistoitu 20.9.2012. Viitattu 23.3.2011. (englanniksi)
  46. ↑ 29 vuoden hiljaisuus päättyi - legenda pyysi anteeksi historian kiistanalaisinta maalia Iltalehti. Viitattu 20.8.2015.
  47. ↑ Lahtinen & Tamminen s. 141.
  48. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 166–167.
  49. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 171–173.
  50. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 175–176, 179–182.
  51. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 182–187, 193–201.
  52. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 206–220.
  53. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 221–229.
  54. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 261–262.
  55. ↑ a b Maradona, Arcucci, Bialo s. 263.
  56. ↑ Maradonasta Argentiinan maajoukkueen uusi päävalmentaja 29.10.2008. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 14.7.2014. Viitattu 29.10.2008.
  57. ↑ a b c d e f Diego Maradona’s 50th Birthday: 50 facts about the Argentina legend 29.10.2010. Goal. Viitattu 5.4.2011. (englanniksi)
  58. ↑ Helsingin Sanomat 11.7.2010 s. A17, urheilutoimittaja Heikki Miettinen.
  59. ↑ Maradona siirtyy valmentajaksi Dubaihin 16.5.2011. Helsingin Sanomat. Viitattu 18.5.2011.
  60. ↑ Diego Maradona sacked as manager of Al Wasl 10.7.2012. Helsingin Sanomat. Viitattu 17.7.2012.
  61. ↑ a b c d Lahtinen & Tamminen s. 144.
  62. ↑ Axon, Adam: Top Ten Free Kick Specialists Of All Time 27.1.2009. Soccerlens. Viitattu 5.4.2011. (englanniksi)
  63. ↑ Tips for how to save a soccer penalty kick Soccer Training Guide. Arkistoitu 4.4.2011. Viitattu 5.4.2011. (englanniksi)
  64. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 207.
  65. ↑ Lahtinen & Tamminen s. 142.
  66. ↑ Diego Armando Maradona Expert Football. Arkistoitu 18.5.2011. Viitattu 5.4.2011. (englanniksi)
  67. ↑ Baddiel s. 61.
  68. ↑ Baddiel s. 85.
  69. ↑ Radnedge & Robson s. 194.
  70. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 206.
  71. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 277.
  72. ↑ Hughes, Rob: A Wave of Enthusiasm for the Lingua Franca of Kicking a Ball: From Pele and the Streets, Hope The New York Times. 10.6.1998. Viitattu 6.4.2011. (englanniksi)
  73. ↑ Maradona, Diego messi-maradona.com. Arkistoitu 28.12.2010. Viitattu 6.4.2011. (englanniksi)
  74. ↑ Ortega fills Maradona’s shirt 27.5.2002. BBC Sport. Viitattu 6.4.2011. (englanniksi)
  75. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 328–330.
  76. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 29.
  77. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 295.
  78. ↑ Habib, Hal: Hugo Maradona, brother of Argentina’s favorite son, keeps eye on World Cup from Greenacres bakery 5.6.2010. Palm Beach Post. Arkistoitu 25.4.2011. Viitattu 28.4.2011. (englanniksi)
  79. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 92.
  80. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 102–104.
  81. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 296.
  82. ↑ Kumpu, Ville: Kaikki yhdessä yhteisen ilmaston puolesta? Yksimielisyys ja erimielisyys Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien ilmastokokousuutisoinnissa. Media & viestintä, 15.12.2014, nro 4. doi:10.23983/mv.62839 ISSN 2342-477X Artikkelin verkkoversio.
  83. ↑ https://yle.fi/uutiset/3-10681107.
  84. ↑ a b Maradonan hoidosta tehty raportti on karu: jalkapalloikoni jätettiin kuolemaan yksin ”pitkittyneeksi, tuskalliseksi ajaksi” Helsingin Sanomat. 1.5.2021. Viitattu 11.9.2022.
  85. ↑ Diego Maradonan kiireellinen leikkaus onnistui yle.fi. Viitattu 4.11.2020.
  86. ↑ Poliisi tutki Maradonan lääkärin kodin ja klinikan, epäillään kuolemantuottamuksesta. Helsingin Sanomat 29.11.2020. Viitattu 30.11.2020.
  87. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 87.
  88. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 282.
  89. ↑ Diego Maradona NNBD. Viitattu 5.4.2011. (englanniksi)
  90. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 114–115.
  91. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 231.
  92. ↑ Maradona sentenced for shooting reporters BBC News. 13.6.1998. (englanniksi)
  93. ↑ Maradonaa syytetään pahoinpitelystä - ”Se ei ollut normaalin ihmisen potku” Yle Urheilu. 18.2.2015.
  94. ↑ Diego Maradonaa syytetään ex-kihlattunsa pahoinpitelystä - exä julkaisi videon iskusta Ilta-Sanomat. 28.10.2014.
  95. ↑ Diego Maradona branded a psychopath after his girlfriend ’secretly films him hitting her’ Mail Online. 28.10.2014. (englanniksi)
  96. ↑ Diego Maradona ’grabbed’ girlfriend by neck during plane bust-up DNA India. 26.5.2013. (englanniksi)
  97. ↑ Smith, Joan: Tributes to Diego Maradona show how easily violence against women is ignored The Guardian. 27.11.2020. (englanniksi)
  98. ↑ Pesonen, Mikko: Senna, Amy ja nyt Diego – Oscar-palkittu Asif Kapadia tekee elokuvaa Maradonasta Yle. 26.6.2017. Viitattu 3.12.2022.
  99. ↑ Maradona’s tattoos 28.10.2008. BBC Sport. Viitattu 2.3.2014. (englanniksi)
  100. ↑ a b When Diego met Fidel... Maradona continues whistle-stop tour with Cuba visit 16.4.2013. Daily Mail. Viitattu 2.3.2014. (englanniksi)
  101. ↑ Diego Maradona v George W Bush 26.6.2013. The Guardian. Viitattu 2.3.2014. (englanniksi)
  102. ↑ Jalkapallo: Diego Maradonalle rakennetaan mausoleumi Ilta-Sanomat. 3.10.2024. Viitattu 3.10.2024.
  103. ↑ Kostiainen, Pasi: Suomalaisbändi odottaa palautetta hitistään Diego Maradonalta – tähtäävät futislegendan avulla maailman markkinoille IS.fi. 27.6.2018 kello 7.20. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 3.6.2024.
  104. ↑ Kivekäs, Markku & Kyhyräinen, Tero: Kupla tai tuutti : 1000 kysymystä Aku Ankasta ja Ankkalinnasta, s. 146, 187. Sanoma Magazines Finland Oy, 2005. ISBN 951-32-1953-4
  105. ↑ Hartikainen, Nico: EA vahvisti: Diego Maradona hyllytetään Fifa-pelistä toistaiseksi IS.fi. 21.3.2022 kello 20.30 (päivitetty 23.3.2022 kello 13.26). Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 3.6.2024.
  106. ↑ a b c Diego Maradona - Career Statistics expertfootball.com. Arkistoitu 21.1.2012. Viitattu 25.2.2011. (englanniksi)
  107. ↑ a b 34 Goles en 91 Partido con la seleccíon Argentina diegoeldiez.com. Arkistoitu 9.11.2010. Viitattu 5.4.2011. (englanniksi)
  108. ↑ a b Pierrend, José Luis: Diego Armando Maradona - International Appearances 30.7.2001. RSSSF. Viitattu 5.4.2011. (englanniksi)
  109. ↑ Diego Maradona National Football Teams. Viitattu 26.2.2011. (englanniksi)
  110. ↑ Arruda, Marcelo Leme de: FIFA XI Matches 31.3.2011. RSSSF. Viitattu 6.4.2011. (englanniksi)
  111. ↑ Martín Tabeira: Copa América 1979 12.8.2009. RSSSF. Viitattu 6.4.2011. (englanniksi)
  112. ↑ Martín Tabeira: Mundialito 1980 (Montevideo, Uruguay) 12.2.2006. RSSSF. Viitattu 5.4.2011. (englanniksi)
  113. ↑ a b Match Report Argentina - Hungary FIFA. Arkistoitu 29.8.2011. Viitattu 5.4.2011. (englanniksi)
  114. ↑ a b Venezuela - Argentiina 26.5.1985 allworldcup. Viitattu 6.4.2011. (englanniksi)
  115. ↑ Argentiina - Venezuela 9.6.1985 allworldcup. Viitattu 6.4.2011. (englanniksi)
  116. ↑ Match Report: Italy - Argentina, 5 june 1986 FIFA. Arkistoitu 19.12.2013. Viitattu 6.4.2011. (englanniksi)
  117. ↑ a b Match Report: Argentina - England, 22 june 1986 FIFA. Arkistoitu 15.10.2012. Viitattu 6.4.2011. (englanniksi)
  118. ↑ a b Match Report: Argentina - Belgium, 25 june 1986 FIFA. Arkistoitu 28.9.2013. Viitattu 6.4.2011. (englanniksi)
  119. ↑ a b c Martín Tabeira: Copa América 1987 22.8.2008. RSSSF. Viitattu 6.4.2011. (englanniksi)
  120. ↑ José Luis Pierrend: Four Nations Tournament (West-Berlin, West Germany 1988) 29.9.1998. RSSSF. Viitattu 6.4.2011. (englanniksi)
  121. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 217.
  122. ↑ Match Report: Argentina - Greece, 21 june 1994 FIFA. Arkistoitu 29.1.2009. Viitattu 6.4.2011. (englanniksi)

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Diego Maradona.
Edeltäjä:
Alfio Basile 		Argentiinan maajoukkueen päävalmentaja
10/2008–7/2010 		Seuraaja:
Sergio Batista
Edeltäjä:
Sérgio Farias 		Al Waslin päävalmentaja
2011–2012 		Seuraaja:
Bruno Metsu
Jalkapallon maailmanmestaruuden voittaneet kapteenit

1930 Uruguay José Nasazzi | 1934 Gianpiero Combi | 1938 Giuseppe Meazza | 1950 Uruguay Obdulio Varela | 1954 Saksa Fritz Walter | 1958 Brasilia Hilderaldo Bellini | 1962 Brasilia Mauro Ramos | 1966 Englanti Bobby Moore | 1970 Brasilia Carlos Alberto | 1974 Saksa Franz Beckenbauer | 1978 Argentiina Daniel Passarella | 1982 Italia Dino Zoff | 1986 Argentiina Diego Maradona | 1990 Saksa Lothar Matthäus | 1994 Brasilia Dunga | 1998 Ranska Didier Deschamps | 2002 Brasilia Cafu | 2006 Italia Fabio Cannavaro | 2010 Espanja Iker Casillas | 2014 Saksa Philipp Lahm | 2018 Ranska Hugo Lloris

Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen Kultaisen pallon voittajat

1982 Italia Paolo Rossi | 1986 Argentiina Diego Maradona | 1990 Italia Salvatore Schillaci | 1994 Brasilia Romário | 1998 Brasilia Ronaldo | 2002 Saksa Oliver Kahn | 2006 Ranska Zinédine Zidane | 2010 Uruguay Diego Forlán | 2014 Argentiina Lionel Messi | 2018 Kroatia Luka Modrić

Argentiinan joukkue – Jalkapallon MM-kilpailut 1982

1 Ardiles | 2 Baley | 3 Barbas | 4 Bertoni | 5 Calderón | 6 Díaz | 7 Fillol | 8 Galván | 9 Gallego | 10 Maradona | 11 Kempes | 12 Hernández | 13 Olarticoechea | 14 Olguín | 15 Passarella | 16 Pumpido | 17 Santamaría | 18 Tarantini | 19 Trossero | 20 Valdano | 21 Valencia | 22 Van Tuyne | Valmentaja Menotti

Argentiinan joukkue – Jalkapallon MM-kilpailut 1986

1 Almirón | 2 Batista | 3 Bochini | 4 Borghi | 5 Brown | 6 Passarella | 7 Burruchaga | 8 Clausen | 9 Cuciuffo | 10 Maradona | 11 Valdano | 12 Enrique | 13 Garré | 14 Giusti | 15 Islas | 16 Olarticoechea | 17 Pasculli | 18 Pumpido | 19 Ruggeri | 20 Tapia | 21 Trobbiani | 22 Zelada | Valmentaja Bilardo

Argentiinan joukkue – Jalkapallon MM-kilpailut 1990

1 Pumpido | 2 Batista | 3 Balbo | 4 Basualdo | 5 Bauza | 6 Calderón | 7 Burruchaga | 8 Caniggia | 9 Dezotti | 10 Maradona | 11 Fabbri | 12 Goycochea | 13 Lorenzo | 14 Giusti | 15 Monzón | 16 Olarticoechea | 17 Sensini | 18 Serrizuela | 19 Ruggeri | 20 Simón | 21 Troglio | 22 Cancelarich | Valmentaja Bilardo

Argentiinan joukkue – Jalkapallon MM-kilpailut 2010

1 Pozo | 2 Demichelis | 3 C. Rodríguez | 4 Burdisso | 5 Bolatti | 6 Heinze | 7 Di María | 8 Verón | 9 Higuaín | 10 Messi | 11 Tévez | 12 Garcé | 13 Samuel | 14 Mascherano | 15 Otamendi | 16 Agüero | 17 Gutiérrez | 18 Palermo | 19 Milito | 20 M. Rodríguez | 21 Andújar | 22 Romero | 23 Pastore | Valmentaja Maradona

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Diego_Maradona&oldid=22708199”