Marcus Rashford

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Marcus Rashford
Henkilötiedot
Koko nimi Marcus Rashford
Syntymäaika 31. lokakuuta 1997 (ikä 27)[1]
Syntymäpaikka Manchester, Englanti
Pelipaikka hyökkääjä
Pituus 180 cm [1]
Paino 70 kg [1]
Seura
Seura Manchester United
Pelinumero 10
Junioriseurat
2003–2005 Fletcher Moss Rangers
2005–2015 Manchester United
Seurat
Vuodet Seura O (M)
2016– Manchester United 272 (83)
Maajoukkue
2012 Englanti U16 2 (0)
2014 Englanti U18 2 (0)
2016 Englanti U20 2 (0)
2016 Englanti U21 1 (3)
2016– Englanti 60 (17)

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 29. toukokuuta 2024.
Maajoukkueuran tilastot päivitetty 29. toukokuuta 2024.

Marcus Rashford (s. 31. lokakuuta 1997 Manchester) on englantilainen jalkapalloilija, joka edustaa Englannin Valioliigassa pelaavaa Manchester Unitedia sekä Englannin maajoukkuetta. Oikeajalkainen Rashford on pelipaikaltaan hyökkääjä.[2]

Rashford on Manchester Unitedin kasvatti. Hän debytoi seuran edustusjoukkueen paidassa 25. helmikuuta 2016 Eurooppa-liigan ottelussa FC Midtjyllandia vastaan ollen avauksessa loukkaantuneen Anthony Martialin tilalla.[3] Rashford onnistui ottelussa kahdesti maalinteossa. Valioliigassa hän teki debyyttinsä samalla viikolla 28. helmikuuta 2016 Arsenalia vastaan tehden niin ikään kaksi maalia.[4] Rashford teki debyyttiottelussaan maalin myös Manchesterin derbyssä (20. maaliskuuta 2016),[5] Englannin maajoukkueessa (27. toukokuuta 2016),[6] Englannin alle 21-vuotiaiden maajoukkueessa (6. syyskuuta 2016),[7] Englannin liigacupissa (21. syyskuuta 2016)[8] ja Mestarien liigassa (12. syyskuuta 2017).[9]

Seurajoukkueura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Manchester United

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rashford syntyi Wythenshawessa, Etelä-Manchesterissa. Hän aloitti jalkapallon Fletcher Moss Rangersissa 5-vuotiaana[10] ja liittyi Manchester Unitedin junioriakatemiaan 7-vuotiaana.[11][12]

Kausi 2015–2016

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Louis van Gaal nimesi Rashfordin ensimmäistä kertaa ManU:n penkille 21. marraskuuta 2015 Valioliigan otteluun Watfordia vastaan, jonka United voitti 2–1.[13] 25. helmikuuta 2016 Rashford lisättiin viime hetkellä Manchester Unitedin avauskokoonpanoon Eurooppa-liigan pudotuspelikierroksen otteluun FC Midtjyllandia vastaan, kun Anthony Martial loukkaantui lämmittelyssä. Rashford teki 5–1 voitossa kaksi maalia.[14] Rashfordista tuli tuolloin Manchester Unitedin historian nuorin maalintekijä Euro-otteluissa. Aiempi ennätys oli George Bestin nimissä.[15] Kolme päivää myöhemmin Rashford teki Valioliigadebyyttinsä Arsenalia vastaan. Rashford teki jälleen kaksi maalia 3–2 kotivoitossa ja hänestä tuli Unitedin kolmanneksi nuorin maalintekijä Valioliigassa Federico Machedan ja Danny Welbeckin jälkeen.[16] 20. maaliskuuta Rashford teki Manchesterin derbyssä ottelun ainoan maalin, kun United haki ensimmäisen vierasvoittonsa Citystä sitten vuoden 2012.[17] Rashford oli ottelun aikaan 18 vuotta ja 141 päivää vanha ja näin hänestä tuli nuorin maalintekijä Manchesterin derbyssä Valioliigan ajalta.[18] Hän oli voittamassa Wembleyllä FA Cupia, jossa teki neljässä ottelussa yhden maalin. Yhteensä Rashford teki kaudella 2015–2016 18 ottelussa 8 maalia. Valioliigassa pelejä kertyi 11 ja maaleja 5.[19]

Kausi 2016–2017

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uudelle kaudelle, jolloin Rashford nimitettiin osaksi edustusjoukkuetta, uusi manageri José Mourinho antoi hänelle uudeksi pelinumerokseen 19.[20] Rashford pelasi 20 minuuttia Unitedin voittaessa FA Community Shieldin. Hän teki kauden ensimmäisen maalinsa 27. elokuuta 2016 Hull Cityä vastaan mahtavalla tavalla. Rashford tuli Juan Matan tilalle 71. peliminuutilla ja iski voittomaalin lisäajan toisella minuutilla. United voitti ottelun 0–1.[21] Hän maalasi kolmesti syyskuun aikana, 18. syyskuuta 3–1 tappiossa Watfordia vastaan, 21. syyskuuta 3–1 voitossa Northamptonia vastaan Liigacupin kolmannella kierroksella sekä 4–1 voitossa Leicesteriä vastaan.[22][23][24] Lokakuussa Rashford arvostettiin toiseksi lahjakkaimpana alle 21-vuotiaana jalkapalloilijana portugalilaisen Renato Sanchesin jälkeen.[25] Maalinteossa Rashford onnistui seuraavan kerran 7. tammikuuta FA Cupin ottelussa Jaap Stamin valmentamaa Readingia vastaan. Hän teki kaksi maalia 4–0 voitossa.[26]

Rashford Manchester Unitedin paidassa syyskuussa 2016.

Rashford voitti kolmannen pokaalinsa 26. helmikuuta, kun Manchester United voitti Englannin liigacupin finaalissa Southamptonin 3–2. Rashford tuli kentälle 77. minuutilla Jesse Lingardin tilalle.[27] 16. huhtikuuta Rashford oli merkittävässä roolissa 2–0 voitossa Chelseaa vastaan. Hän teki 1–0 maalin 7. peliminuutilla Ander Herreran läpisyötöstä.[28] Neljä päivää myöhemmin Rashford teki jälleen tärkeän maalin, kun United voitti Eurooppa-liigan puolivälierien toisessa osaottelussa Anderlechtin jatkoajan jälkeen 2–1.[29] Rashford teki voittomaalin ottelun 107. peliminuutilla ja näin United meni jatkoon yhteismaalein 3–2. 24. toukokuuta Rashford pelasi avauksessa Eurooppa-liigan loppuottelussa hollantilaista Ajaxia vastaan, jonka United voitti 0–2. Pokaali oli Rashfordille uran neljäs ja ensimmäinen Euroopan kilpailuissa.[30] Rashford pelasi kauden aikana enimmäkseen laidalla, kun United hankki ennen kauden alkua joukkueeseensa Zlatan Ibrahimovićin. Rashford pelasi kauden aikana eniten pelejä koko joukkueesta, kun hän esiintyi kaikkiaan 53 ottelussa kauden aikana.[31][32] Rashford teki kaudella 2016–2017 kaikkiaan 11 maalia. Valioliigassa pelejä kertyi 32 ja maaleja 5.[19]

Rashford Manchester Unitedin paidassa huhtikuussa 2017 ottelussa Anderlechtia vastaan.

Kausi 2017–2018

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rashford pelasi toisen täyden edustusjoukkuekautensa ensimmäisen pelin 8. elokuuta UEFA Super Cupin ottelussa Real Madridia vastaan. Rashfors tuli Jesse Lingardin tilalle puoliajalla. United hävisi ottelun 2–1.[33] Rashford oli viisi päivää myöhemmin avauskokoonpanossa Valioliigakauden avausottelussa West Hamia vastaan. Hän syötti United-debyyttinsä pelanneen Romelu Lukakun avausmaalin, kun United voitti 4–0.[34] Rashford iski kauden ensimmäisen maalinsa 26. elokuuta 2–0 voitossa Leicesteriä vastaan.[35] 12. syyskuuta Rashford teki maalin Mestarien liiga-debyytissään Baselia vastaan.[36] United voitti ottelun 3–0 ja Rashford teki kuudetta kertaa eri kilpailussa debyyttimaalinsa heti ensimmäisessä ottelussa. 20. syyskuuta Rashford iski kahdesti ja syötti kerran Liigacupin ottelussa Burtonia vastaan.[37] 23. lokakuuta Rashforc arvostettiin kolmanneksi lahjakkaimpana alle 21-vuotiaana jalkapalloilijana. Edellä olivat voittaja Kylian Mbappé ja FC Barcelonan Ousmane Dembélé.[38] Hän pelasi kauden aikana 35 valioliigaottelua, joissa viimeisteli seitsemän ja syötti viisi maalia. Mestarien liigassa hän tekl kahdeksassa ottelussa kolme maalia. Kansallisissa cupeissa hän teki yhteensä kolme maalia kahdeksassa ottelussa.[2]

Kausi 2018–2019

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rashford pelasi kaudella 2018–2019 kaikkiaan 33 valioliigaottelua, joissa teki kymmenen ja syötti seitsemän maalia. Vuodenvaihteen tienoilla hän teki maalin neljässä peräkkäisessä liigaottelussa ja yhteensä seitsemän maalia kymmenessä sarjaottelussa. Mestareiden liigassa hän teki kymmenessä ottelussa kaksi maalia, joista jälkimmäinen ratkaisi Unitedille voiton otteluparissa Paris Saint-Germainia vastaan. FA Cupissa hän teki neljässä ottelussa yhden maalin.[2]

Kausi 2019–2020

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rashford aloitti valioliigakauden 2019–2020 tekemällä kaksi maalia Chelseaa vastaan. Lokakuun 20. päivän Liverpool-ottelusta alkaen hän teki kahdeksan liigapelin aikana seitsemän maalia, muun muassa kaksi maalia Tottenhamia vastaan. Hän teki kaksi maalia myös tammikuun Norwich-ottelussa. Selkävamman katkaistessa hänen kautensa tammikuun puolivälissä hän oli tehnyt 22 valioliigaottelussa 14 maalia ja antanut viisi maalisyöttöä. Kun kausi jatkui koronaviruspandemian aiheuttaman tauon jälkeen kesäkuussa, nosti Rashford koko kauden valioliigaottelumääränsä 31:een, syöttömääränsä kahdeksaan ja maalimääränsä 17:ään, millä hän oli Anthony Martialin kanssa joukkueensa paras maalintekijä ja koko sarjan maalintekijätilastossa jaetulla kahdeksannella sijalla. Eurooppa-liigan kuudessa ottelussa hän teki yhden maalin. Liigacupissa hän viimeisteli kolmessa ottelussa neljä maalia. FA Cupissa hän pelasi neljässä ottelussa.[2]

Kausi 2020–2021

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rashford pelasi kaudella 2020–2021 yhtä vaille kaikissa Unitedin liigaotteluissa. Hän teki 11 maalia ja antoi yhtä monta maalisyöttöä. Ottelussa Sheffield Unitedia vastaan hän teki kaksi maalia. Mestarien liigan kuudessa ottelussa hän viimeisteli kuusi maalia mukaan lukien hattutemppu RB Leipzigia vastaan lokakuussa 2020. Eurooppa-liigassa hän pelasi seitsemän ottelua, mukaan lukien tappiollinen finaali, ja teki kaksi maalia.[2]

Kausi 2021–2022

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rashford oli olkapäävamman vuoksi sivussa kauden alusta lokakuun puoliväliin saakka. Hän teki maalin kauden ensimmäisessä valioliigapelissään Leicesteriä ja neljännessä pelissään Tottenhamia vastaan. Seuraavan kerran hän osui liigaottelussa maaliin tammikuussa 2022 peräkkäisissä otteluissa Brentfordia ja West Hamia vastaan. Tämän jälkeen hän ei loppukauden aikana tehnyt maaliakaan. Kaikkiaan hän pelasi 25 valioliigaottelua. Mestarien liigassa pelaamissaan viidessä ottelussa hän teki maalin Atalantaa vastaan lokakuussa 2021.[2]

Kausi 2022–2023

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rashford pelasi kaudella 2022–2023 kaikkiaan 35 valioliigaottelua, joissa hän teki 17 maalia ja antoi viisi maalisyöttöä. Hän teki kaksi maalia otteluissa Arsenalia ja Leicesteriä vastaan. Joulukuun 27. ja helmikuun 19. päivän välillä pelatuissa kymmenessä liigaottelussa hän teki kymmenen maalia ja jäi vain yhdessä pelissä maaleitta. Eurooppa-liigassa pelaamissaan yhdeksässä ottelussa hän viimeisteii kuusi maalia. Unitedin voittamassa Englannin liigacupissa hän teki kuudessa ottelussa kuusi maalia, joista viimeisen loppuottelussa Newcastlea vastaan.[2]

Kausi 2023–2024

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rashford pelasi kaudella 2023–2024 kaikkiaan 33 valioliigaottelua, joista 26 avauskokoonpanossa. Hän teki seitsemän maalia ja antoi kaksi maalisyöttöä. Mestarien liigassa pelaamissaan neljässä ottelussa hän syötti kaksi maalia. Unitedin voittamassa FA Cupissa hän teki viidessä ottelussa yhden maalin.[2]

Maajoukkueura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rashford valittiin Englannin jalkapallomaajoukkueen 26 pelaajan ryhmään, joka matkusti Euroopan-mestaruuskilpailuihin 2016.[39] Hän oli tehnyt debyyttinsä Manchester Unitedissa vain alle neljä kuukautta aiemmin.[40] Manchester Unitedin akatemian valmentaja Nicky Butt arvosteli Rashfordin valintaa ”liian aikaisena” ja hän sanoi, että valinnasta voi olla haittaa pelaajan kehityksen kannalta.[41]

27. toukokuuta 2016 Rashford pelasi debyyttinsä maajoukkueessa aikuisten tasolla ottelussa Australiaa vastaan. Rashford teki ottelun avausmaalin vain kolmen peliminuutin jälkeen ja hänestä tuli Englannin historian nuorin debyytissään maalin tehnyt pelaaja sekä kaikkiaan kolmanneksi nuorin maalintekijä. Aiemmin nuorin maalin tehnyt debytantti oli Tommy Lawton vuonna 1938.[42]

16. kesäkuuta Rashford tuli EM-kisoissa Adam Lallanan tilalle 73. minuutilla ottelussa Walesia vastaan, jonka Englanti voitti 2–1. Rashford oli EM-kisadebyyttinsä aikaan 18 vuotta ja 229 päivää vanha ja näin hänestä tuli Englannin historian nuorin turnauksessa pelannut pelaaja. Aiempi ennätys oli Wayne Rooneyn nimissä EM-kisoista 2004.[43] 11 päivää myöhemmin, Englannin pudottua kisoista hävittyään Islannille 2–1, Rashford tuli kentälle viimeiseksi neljäksi minuutiksi. Hän ohitti tuona aikana vastustajansa kolme kertaa ollen joukkueensa paras tuossa tilastossa, vaikka pelasikin ainoastaan muutaman minuutin.[44]

Seuraavat maaottelumaalinsa Rashford teki syyskuussa 2017 MM-karsintaottelussa Slovakiaa vastaan[2][45] ja kesäkuussa 2018 ystävyysottelussa Costa Ricaa vastaan. MM-kilpailuissa 2018 hän pelasi kuusi ottelua, joista yhden kokonaan, mutta ei onnistunut maalinteossa. Syksyllä 2018 hän teki maalin kahdessa Kansojen liigan ottelussa Espanjaa vastaan sekä niiden välissä ystävyysottelussa Sveitsiä vastaan.[2]

Vuonna 2019 Rashford teki neljä maaottelumaalia: Kansojen liigan lopputurnauksen välieräottelussa Alankomaita vastaan sekä EM-karsinnassa Bulgariaa, Montenegroa ja Kosovoa vastaan. Lokakuussa 2020 hän teki maalin Kansojen liigan ottelussa Belgiaa vastaan ja kesäkuussa 2021 ystävyysottelussa Romaniaa vastaan. Kesän 2021 EM-kilpailuissa hän tuli vaihdosta kentälle viidessä Englannin seitsemästä ottelusta. Tappiollisessa loppuottelussa Italiaa vastaan hän tuli kentälle jatkoajan viime hetkillä ja epäonnistui laukauksessaan rangaistuspotkukilpailussa. EM-kilpailujen jälkeen Rashford pelasi seuraavat maaottelunsa vasta marras-joulukuussa 2022 Qatarin MM-kilpailuissa, joissa hän pelasi avauskokoonpanossa viimeisen alkulohko-ottelun Walesia vastaan ja tuli neljässä muussa ottelussa vaihdosta kentälle. Hän teki alkulohkossa yhden maalin Irania ja kaksi maalia Walesia vastaan.[2]

Rashford teki vuonna 2023 maalin EM-karsintaotteluissa Pohjois-Makedoniaa ja Italiaa vastaan.[2]. Häntä ei valittu EM-kilpailuihin 2024[46].

Muuta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rashford keräsi vuoden 2020 koronaviruspandemian aikana yhdessä FareShare UK -järjestön kanssa yli 22 miljoonan euron avustussumman, jolla mahdollistettiin kolmen miljoonan aterian välittäminen köyhien perheiden lapsille näiden jäätyä ilman kouluruokaa pandemian ja kesäloman vuoksi.[47]

Saavutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Manchester United

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henkilökohtaiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Jimmy Murphy Vuoden nuori pelaaja: 2015–2016
  • MBE: 2020

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c https://www.premierleague.com/players/13565/Marcus-Rashford/overview (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l Marcus Rashford Transfermarkt-sivustolla (englanniksi)
  3. ↑ Marcus Rashford - News, views, pictures, video The Mirror. 29.5.2024. Viitattu 29.5.2024. (englanniksi)
  4. ↑ ManU:n teinikärjellä häikäisevä debyytti – Arsenalin mestaruushaaveille kova kolaus YLE Urheilu. 28.2.2016. Viitattu 8.3.2018.
  5. ↑ Result: Marcus Rashford fires Manchester United to derby glory Sports Mole. 20.3.2016. Viitattu 8.3.2018. (englanniksi)
  6. ↑ Man United sensation Rashford scores on England debut USA Today. 27.5.2016. Viitattu 8.3.2018. (englanniksi)
  7. ↑ Rashford hits debut hat-trick 6.9.2016. Manchester United. Viitattu 8.3.2018. (englanniksi)
  8. ↑ Marcus Rashford continued a stunning debut record in United's EFL Cup win over Northampton Express. 21.9.2016. Viitattu 8.3.2018. (englanniksi)
  9. ↑ Rashford extends incredible debut record with Champions League strike Goal. 12.9.2017. Viitattu 8.3.2018. (englanniksi)
  10. ↑ Manchester's cold war 2.3.2017. Tom Fordyce. Viitattu 8.3.2018. (englanniksi)
  11. ↑ Marcus Rashford rejected Liverpool to join Manchester United 26.2.2016. Samuel Luckhurst. Viitattu 8.3.2018. (englanniksi)
  12. ↑ Marcus Rashford could have joined Manchester City at the age of nine but was lured to join United by Rene Meulensteen 26.2.2016. Joe Bernstein. Viitattu 8.3.2018. (englanniksi)
  13. ↑ Watford 1–2 Manchester United 21.2.2015. Shamoon Hafez. Viitattu 8.3.2018. (englanniksi)
  14. ↑ Manchester United 5–1 FC Midthylland 25.2.2016. Neil Johnston. Viitattu 8.3.2018. (englanniksi)
  15. ↑ Five things you need to know about Manchester United’s new hero Marcus Rashford 26.2.2016. George Bellshaw. Viitattu 8.3.2018. (englanniksi)
  16. ↑ Manchester United 3–2 Arsenal 28.2.2016. Jonathan Jurejko. Viitattu 8.3.2018. (englanniksi)
  17. ↑ Manchester City v Manchester United: Premier League – as it happened 20.3.2016. Jacob Steinberg. Viitattu 8.3.2018. (englanniksi)
  18. ↑ Louis van Gaal eyes fourth place after Manchester United close in on City 20.3.2016. Jamie Jackson. Viitattu 8.3.2018. (englanniksi)
  19. ↑ a b https://www.transfermarkt.co.uk/marcus-rashford/leistungsdatendetails/spieler/258923
  20. ↑ 2016/17 Premier League squad numbers 21.7.2016. Mark Froggatt. Viitattu 8.3.2018. (englanniksi)
  21. ↑ Hull City 0–1 Manchester United 27.8.2016. Mike Henson. Viitattu 8.3.2018. (englanniksi)
  22. ↑ Watford 3–1 Manchester United 18.9.2016. Chris Osborne. Viitattu 8.3.2018. (englanniksi)
  23. ↑ Northampton Town 1–3 Manchester United 21.9.2016. Phil McNulty. Viitattu 8.3.2018. (englanniksi)
  24. ↑ Manchester United 4–1 Leicester City 24.9.2016. Tom Rostance. Viitattu 8.3.2018. (englanniksi)
  25. ↑ Renato Sanches beats Marcus Rashford to 2016 Golden Boy award 24.10.2016. Ed Aarons. Viitattu 8.3.2018. (englanniksi)
  26. ↑ Manchester United 4–0 Reading 7.1.2017. Jamie Strickland. Viitattu 8.3.2018. (englanniksi)
  27. ↑ Manchester United 3–2 Southampton 26.2.2017. Phil McNulty. Viitattu 8.3.2018. (englanniksi)
  28. ↑ Manchester United 2–0 Chelsea 16.4.2017. Phil McNulty. Viitattu 8.3.2018. (englanniksi)
  29. ↑ Manchester United 2–1 RSC Anderlecht 20.4.2017. Phil McNulty. Viitattu 8.3.2018. (englanniksi)
  30. ↑ Ajax 0–2 Manchester United 24.5.2017. Phil McNulty. Viitattu 8.3.2018. (englanniksi)
  31. ↑ Marcus Rashford explains his best position at Manchester United 26.3.2017. The Peoples Person. Viitattu 8.3.2018. (englanniksi)
  32. ↑ Mourinho's trust is "massive" for Rashford 16.5.2017. James Tuck. Viitattu 8.3.2018. (englanniksi)
  33. ↑ Real Madrid 2–1 Manchester United 8.8.2017. Jonathan Jurejko. Viitattu 8.3.2018. (englanniksi)
  34. ↑ Manchester United 4–0 West Ham 13.8.2017. Jonathan Jurejko. Viitattu 8.3.2018. (englanniksi)
  35. ↑ Manchester United 2–0 Leicester City 26.8.2017. Saj Chowdhury. Viitattu 8.3.2018. (englanniksi)
  36. ↑ Manchester United 3 FC Basel 0 12.9.2017. Ryan Grant. Viitattu 8.3.2018. (englanniksi)
  37. ↑ Manchester United 4–1 Burton Albion 20.9.2017. Neil Johnston. Viitattu 8.3.2018. (englanniksi)
  38. ↑ Golden Boy 2017: Kylian Mbappé beats Dembélé and Rashford to award 23.10.2017. Guardian Sport. Viitattu 8.3.2018. (englanniksi)
  39. ↑ Euro 2016: Marcus Rashford makes England provisional squad 16.5.2016. BBC Sport. Viitattu 8.3.2018. (englanniksi)
  40. ↑ Euro 2016: Marcus Rashford's England rise 'doesn't seem real' 9.6.2016. BBC Sport. Viitattu 8.3.2018. (englanniksi)
  41. ↑ Euro 2016 too early for Man Utd's Marcus Rashford - Nicky Butt 14.3.2016. David Ornstein. Viitattu 8.3.2018. (englanniksi)
  42. ↑ England 2–1 Australia 27.5.2016. Phil McNulty. Viitattu 8.3.2018. (englanniksi)
  43. ↑ Marcus Rashford becomes England's youngest ever player at Euros 16.6.2016. ESPN Staff. Viitattu 8.3.2018. (englanniksi)
  44. ↑ Marcus Rashford dribbled past more players in four minutes than any other player during England’s defeat to Iceland 27.6.2016. Sean Kearns. Viitattu 8.3.2018. (englanniksi)
  45. ↑ England 2–1 Slovakia 4.9.2017. Phil McNulty. Viitattu 8.3.2018. (englanniksi)
  46. ↑ Kovia nimiä ulos Englannin EM-ryhmästä – "Toisilla ollut parempi kausi" mtvuutiset.fi. 21.5.2024. Viitattu 29.5.2024.
  47. ↑ Manchester Unitedin nuori tähtihyökkääjä keräsi yli 20 miljoonaa puntaa hyväntekeväisyyteen pelastaakseen lapset nälänhädältä: "Tämä on Englanti vuonna 2020" mtvuutiset.fi. 12.6.2020. Viitattu 29.5.2021.
Manchester United – Englannin Valioliiga
Englannin joukkue – Jalkapallon EM-kilpailut 2016

1 Hart | 2 Walker | 3 Rose | 4 Milner | 5 Cahill | 6 Smalling | 7 Sterling | 8 Lallana | 9 Kane | 10 Rooney | 11 Vardy | 12 Clyne | 13 Forster | 14 Henderson | 15 Sturridge | 16 Stones | 17 Dier | 18 Wilshere | 19 Barkley | 20 Alli | 21 Bertrand | 22 Rashford | 23 Heaton | Valmentaja Hodgson

Englannin joukkue – Jalkapallon MM-kilpailut 2018

1 Pickford | 2 Walker | 3 Rose | 4 Dier | 5 Stones | 6 Maguire | 7 Lingard | 8 Henderson | 9 Kane | 10 Sterling | 11 Vardy | 12 Trippier | 13 Butland | 14 Welbeck | 15 Cahill | 16 Jones | 17 Delph | 18 Young | 19 Rashford | 20 Alli | 21 Loftus-Cheek | 22 Alexander-Arnold | 23 Pope | Valmentaja Southgate

Englannin joukkue – Jalkapallon EM-kilpailut 2020

1 Pickford | 2 Walker | 3 Shaw | 4 Rice | 5 Stones | 6 Maguire | 7 Grealish | 8 J. Henderson | 9 Kane | 10 Sterling | 11 Rashford | 12 Trippier | 13 D. Henderson / Ramsdale | 14 Phillips | 15 Mings | 16 Coady | 17 Sancho | 18 Calvert-Lewin | 19 Mount | 20 Foden | 21 Chilwell | 22 White | 23 Johnstone | 24 James | 25 Saka | 26 Bellingham | Valmentaja Southgate

Englannin joukkue – Jalkapallon MM-kilpailut 2022

1 Pickford | 2 Walker | 3 Shaw | 4 Rice | 5 Stones | 6 Maguire | 7 Grealish | 8 Henderson | 9 Kane | 10 Sterling | 11 Rashford | 12 Trippier | 13 Pope | 14 Phillips | 15 Dier | 16 Coady | 17 Saka | 18 Alexander-Arnold | 19 Mount | 20 Foden | 21 White | 22 Bellingham | 23 Ramsdale | 24 Wilson | 25 Maddison | 26 Gallagher | Valmentaja Southgate

Kansainväliset
Kansalliset
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Marcus_Rashford&oldid=22415060”