Sol Campbell
| |||
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Koko nimi | Sulzeer Jeremiah Campbell[1] | ||
| Syntymäaika | 18. syyskuuta 1974 | ||
| Syntymäpaikka | Newham, Lontoo, Englanti | ||
| Pelipaikka | Keskuspuolustaja | ||
| Junioriseurat | |||
| 1988–1989 | West Ham United | ||
| 1989–1992 | Tottenham Hotspur | ||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 1992–2001 | Tottenham Hotspur | 255 | (10) |
| 2001–2006 | Arsenal | 135 | (8) |
| 2006–2009 | Portsmouth | 95 | (2) |
| 2009 | Notts County | 1 | (0) |
| 2010 | Arsenal | 11 | (0) |
| 2010–2011 | Newcastle United | 7 | (0) |
| Yhteensä | 504 | (20) | |
| Maajoukkue | |||
| 1996–2007 | Englanti | 73 | (1) |
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | |||
Sulzeer Jeremiah "Sol" Campbell (s. 18. syyskuuta 1974) on englantilainen jalkapalloilija. Keskuspuolustajana pelannut Campbell päätti pelaajauransa vuonna 2012. Hän edusti vuosina 1992–2011 muun muassa Tottenham Hotspuria, Arsenalia ja Portsmouthia sekä Englannin maajoukkuetta.
Campbell voitti Arsenalissa kaksi Valioliigan mestaruutta ja kolme FA Cupia sekä yhden FA Cupin Portsmouthissa. Hänet valittiin kolmesti Valioliigan vuoden joukkueeseen.
Englannin maajoukkueessa Campbell pelasi 73 maaottelua[2] ja kuudesti arvokisoissa. Hänet valittiin turnauksen tähdistöjoukkueeseen vuoden 2002 MM-kisoissa ja 2004 EM-kisoissa.
Seurajoukkueura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tottenham
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Campbell liittyi Tottenham Hotspuriin juniorijoukkueeseen 1989 pelattuaan ensin West Ham Unitedissa. Hän pelasi ensimmäisen kerran Tottenhamin edustusjoukkueessa joulukuussa 1992 Chelseaa ja teki ottelussa maalin. Ottelu oli kaudella Campbellin ainoa, mutta seuraavien kahden kauden aikana hän vakiinnutti paikkansa Tottenhamin puolustuksessa.[1][3]
Campbell nousi Tottenhamissa avainasemaan ja hänet nimettiin myös joukkueen kapteeniksi. Tottenham voitti liigacupin kaudella 1998–1999, mutta Valioliigassa seura sijoittui parhaimmillaan seitsemänneksi.[1][4]
Campbellin sopimus päättyi kesällä 2001 eikä hän suostunut jatkosopimukseen vaikka Tottenhamin tarjous olisi tehnyt hänestä seuran historian parhaiten palkatun pelaajan. Campbell halusi isompaan seuraan ja päätyi hyväksymään Arsenalin, Tottenhamin pahimman kilpailijan, tarjouksen, vaikka oli aiemmin haastatteluissa sanonut ettei aio vaihtaa seuraa eikä voisi koskaan pelata Arsenalissa. Muun muassa Daily Mail valitsi siirron takia Campbellin vuonna 2009 jalkapallon suurimmaksi "petturiksi".[5][6][7]
Campbell pelasi Tottenhamissa yhdeksän kauden aikana kaikissa kilpailuissa yhteensä 315 ottelua ja teki 15 maalia.[3]
Arsenal
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Arsenaliin siirryttyään Campbell pelasi varmasti keskuspuolustuksessa joko Tony Adamsin tai Martin Keownin parina. Arsenal voitti Campbellin ensimmäisellä kaudella 2001–2002 Valioliigan ja FA Cupin.[8] Kaudella 2002–2003 Arsenal jäi toiseksi liigassa, mutta voitti FA Cupin. Campbell ei pelannut FA Cupin loppuottelussa pelikiellon vuoksi.[9] Kauden päätteeksi hänet valittiin vuoden tähdistöjoukkueeseen.[10]
Kaudella 2003–2004 Campbellin toppariparina pelasi Kolo Touré. Pari oli tärkeässä roolissa kun Arsenalin voitti mestaruuden keväällä 2004. Arsenal ei hävinnyt kaudella yhtään ottelua.[9] Tappioton putki jatkui seuraavan kauden puolelle kestäen ennätykselliset 49 ottelua.[11] Arsenal ei onnistunut uusimaan mestaruutta, mutta voitti FA Cupin.[1]
Kausi 2005–2006 oli Campbelliltä rikkonainen loukkaantumisten vuoksi. Hän ei myöskään pelillisesti päässyt omalle tasolleen. Campbell pelasi kuitenkin Mestarien liigan loppuottelussa, jossa hän teki avausmaalin, mutta Barcelona voitti ottelun 2–1. Kauden jälkeen Campbell päätti siirtyä pois Arsenalista.[1]
Campbell pelasi Arsenalissa viiden kauden aikana kaikissa kilpailuissa yhteensä 197 ottelua ja teki 11 maalia.[3] Vuonna 2008 hänet valittiin Arsenalin kaikkien aikojen 15. parhaaksi pelaajaksi yleisöäänestyksessä.[12]
Portsmouth ja Notts County
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuussa 2006 Campbell siirtyi Valioliigan Portsmouthiin. Hän pelasi seurassa kolme kautta ja toimi kaudella 2007–2008 seuran kapteenina johdattaen Portsmouthin FA Cupin voittoon keväällä 2008.[13]
Kesällä 2009 Campbell siirtyi sopimuksensa päätyttyä kakkosliigassa pelanneeseen Notts Countyyn, jonka sijoittajat Lähi-idästä olivat juuri ostaneet. Campbell pelasi seurassa vain yhden ottelun, jonka jälkeen sopimus purettiin ja hän lähti seurasta.[13][14]
Uran loppu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Campbell ei voinut siirtyä minnekään ennen tammikuun 2010 siirtoikkunaa ja hän piti kuntoaan yllä harjoittelemalla Arsenalin kanssa. Tammikuussa hän solmi loppukauden mittaisen sopimuksen Arsenalin kanssa. Campbell sai loppukauden aikana säännöllisesti peliaikaa muiden puolustajien loukkaantumisten takia.[9][15]
Kesällä 2010 Campbell siirtyi Valioliigaan nousseeseen Newcastle Unitediin yksivuotisella sopimuksella. Campbell pelasi kaudella 2010–2011 vain kahdeksan ottelua eikä hänelle tarjottu enää jatkosopimusta.[16] Campbell ei löytänyt itselleen sopivaa seuraa ja toukokuussa 2012 hän ilmoitti lopettavansa jalkapallouransa.[13]
Maajoukkueura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Campbell pelasi ensimmäisen A-maaottelunsa toukokuussa 1996 Unkaria vastaan. Terry Venables valitsi hänet mukaan vuoden 1996 EM-kisoihin. Seuraavien vuosien aikana hänestä tuli Englannin puolustuksen vakiopelaaja ja toukokuussa 1998 hänet nimettiin maajoukkueen kapteeniksi. Campbell on kaikkien aikojen toiseksi nuorin Englannin maajoukkueen kapteeni Bobby Mooren jälkeen.[1][17]
Campbell pelasi maajoukkueen avauskokoonpanossa kesän 1998 MM-kisoissa, joissa Englanti putosi ensimmäisessä jatko-ottelussa, ja 2000 EM-kisoissa.[18][19] Vuoden 2002 MM-kisoissa Englanti eteni puolivälieriin, jossa se hävisi mestaruuden voittaneelle Brasilialle 1–2.[20] Campbell teki turnauksessa yhden maalin ja hänet valittiin turnauksen tähdistöjoukkueeseen ainoana Englannin pelaajana.[1]
Campbell pysyi Englannin puolustuksen vakiopelaajana vuoden 2004 EM-kisojen karsinnoissa ja oli avauskokoonpanossa myös kaikissa lopputurnauksen otteluissa.[21] Englanti putosi puolivälierissä, mutta Campbell valittiin turnauksen tähdistöjoukkueeseen.[22] Kisojen jälkeen Campbellista tuli maajoukkueen vaihtopelaaja, mutta hänet valittiin mukaan vuoden 2006 MM-kisoihin. Campbell pääsi vaihdosta kentällä Ruotsia vastaan, jolloin hänestä tuli ensimmäinen kuusissa peräkkäisissä arvokisoissa pelannut englantilainen jalkapalloilija.[1][17]
Campbell pelasi myös vuoden 2008 EM-kisojen karsinnoissa, joissa Englanti ei selvinnyt lopputurnaukseen. Sen jälkeen Campbellia ei enää valittu maajoukkueeseen. Hän pelasi maajoukkueessa kaikkiaan 73 maaottelua ja teki yhden maalin.[2][17]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Campbellin on nuorin kahdestatoista lapsesta. Hänen vanhempansa Sewell ja Wihelmina Campbell ovat kotoisin Jamaikalta.[1]
Sol Campbell on naimisissa Fiona Barrattin kanssa. Heillä on yksi lapsi, joka syntyi 2011.[23]
Tilastot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Seurajoukkuetilastot | Sarja | FA Cup | Liigacup | Eurocupit | Yhteensä | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Kausi | Seura | Sarja | Pelit | Maalit | Pelit | Maalit | Pelit | Maalit | Pelit | Maalit | Pelit | Maalit |
| 1992–1993 | Tottenham Hotspur | Valioliiga | 1 | 1 | 0 | 0 | 0 | 0 | — | 1 | 1 | |
| 1993–1994 | 34 | 0 | 4 | 0 | 2 | 0 | — | 40 | 0 | |||
| 1994–1995 | 30 | 0 | 4 | 0 | 4 | 1 | — | 38 | 1 | |||
| 1995–1996 | 31 | 1 | 4 | 0 | 4 | 0 | — | 39 | 1 | |||
| 1996–1997 | 38 | 0 | 1 | 0 | 4 | 1 | — | 43 | 1 | |||
| 1997–1998 | 34 | 0 | 3 | 1 | 3 | 0 | — | 40 | 1 | |||
| 1998–1999 | 37 | 6 | 7 | 0 | 8 | 2 | — | 52 | 8 | |||
| 1999–2000 | 29 | 0 | 2 | 0 | 2 | 0 | 2 | 0 | 35 | 0 | ||
| 2000–2001 | 21 | 2 | 5 | 0 | 1 | 0 | — | 27 | 2 | |||
| 2001–2002 | Arsenal | Valioliiga | 31 | 2 | 7 | 1 | 0 | 0 | 10 | 0 | 48 | 3 |
| 2002–2003 | 33 | 2 | 5 | 1 | 0 | 0 | 10 | 0 | 48 | 3 | ||
| 2003–2004 | 35 | 1 | 5 | 0 | 0 | 0 | 9 | 0 | 49 | 1 | ||
| 2004–2005 | 16 | 1 | 1 | 0 | 0 | 0 | 4 | 0 | 21 | 1 | ||
| 2005–2006 | 20 | 2 | 1 | 0 | 2 | 0 | 6 | 1 | 29 | 3 | ||
| 2006–2007 | Portsmouth | Valioliiga | 32 | 1 | 2 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 34 | 1 |
| 2007–2008 | 31 | 1 | 5 | 0 | 1 | 0 | 0 | 0 | 37 | 1 | ||
| 2008–2009 | 32 | 0 | 3 | 0 | 0 | 0 | 5 | 0 | 40 | 0 | ||
| 2009–2010 | Notts County | Kakkosliiga | 1 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 1 | 0 |
| 2009–2010 | Arsenal | Valioliiga | 11 | 0 | 1 | 0 | 0 | 0 | 2 | 1 | 14 | 1 |
| 2010–2011 | Newcastle United | 7 | 0 | 0 | 0 | 1 | 0 | 0 | 0 | 8 | 0 | |
| Yhteensä | 504 | 20 | 60 | 3 | 32 | 4 | 48 | 2 | 644 | 29 | ||
Saavutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Seurajoukkueessa
- Valioliigan mestaruus: 2002, 2004
- FA Cupin mestaruus: 2002, 2003, 2005, 2008
- Liigacupin mestaruus: 1999
- FA Community Shield: 2002, 2004
- Maajoukkueessa
- Henkilökohtaiset
- Maailmanmestaruuskilpailujen tähdistöjoukkue: 2002
- Euroopan-mestaruuskilpailujen tähdistöjoukkue: 2004
- Englannin pelaajayhdistyksen vuoden joukkue: 1999, 2003, 2004
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i Burt, Jason: Inside the mind of Sol Campbell 6.8.2006. The Independent. Viitattu 3.5.2012. (englanniksi)
- ↑ a b Arnhold, Matthias & Mamrud, Roberto: England - Record International Players 17.7.2018. RSSSF. Viitattu 5.11.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c d Sol Campbellin pelaajatilastot Soccerbase. Viitattu 3.5.2012. (englanniksi)
- ↑ England - Football Statistics Archive - League Records RSSSF. Viitattu 4.5.2012. (englanniksi)
- ↑ Wallace, Sam & Norton, Charlie: Arsenal manager beats Europe's best to finally get his man 3.7.2001. The Telegraph. Viitattu 4.5.2012. (englanniksi)
- ↑ Sol Campbell Saga footballtransfers.co.uk. Arkistoitu 24.11.2012. Viitattu 4.5.2012. (englanniksi)
- ↑ THE LIST: Sportsmail's top ten of football's biggest traitors 27.2.2009. The Daily Mail. Viitattu 4.5.2012. (englanniksi)
- ↑ Who will win the Premiership? The Daily Mail. Viitattu 4.5.2012. (englanniksi)
- ↑ a b c Sol Campbell Arsenal FC. Viitattu 4.5.2012. (englanniksi)
- ↑ Arsenal Players of the 21st Century - Sol Campbell Bleacher report. Viitattu 4.5.2012. (englanniksi)
- ↑ Cross, John: Wenger still hasn't forgiven Rooney for penalty dive mirrorfootball.co.uk. 29.1.2010. Viitattu 4.5.2012. (englanniksi)
- ↑ Greatest 50 Players Arsenal FC. Viitattu 4.5.2012. (englanniksi)
- ↑ a b c Sol Campbell: Former England defender confirms retirement 2.5.2012. BBC. Viitattu 4.5.2012. (englanniksi)
- ↑ Campbell seals Notts County move 25.9.2009. BBC. Viitattu 4.5.2012. (englanniksi)
- ↑ Sol Campbell completes shock return to Arsenal 15.1.2010. BBC. Viitattu 4.5.2012. (englanniksi)
- ↑ Campbell and Kuqi released 25.5.2011. Sky Sports. Viitattu 4.5.2012. (englanniksi)
- ↑ a b c England Player Profile - Sol Campbell englandfc.com. Arkistoitu 28.5.2012. Viitattu 4.5.2012. (englanniksi)
- ↑ World Cup 1998 RSSSF. Viitattu 4.5.2012. (englanniksi)
- ↑ European Championship 2000 - Full Details Final Tournament RSSSF. Viitattu 4.5.2012. (englanniksi)
- ↑ World Cup 2002 RSSSF. Viitattu 4.5.2012. (englanniksi)
- ↑ European Championship 2004 - Details RSSSF. Viitattu 4.5.2012. (englanniksi)
- ↑ Four lions in Euro all-star squad 5.7.2004. The Guardian. Viitattu 4.5.2012. (englanniksi)
- ↑ Bull, Sarah: Sol Campbell and wife Fiona Barratt expecting their first child together 25.5.2011. The Daily Mail. Viitattu 4.5.2012. (englanniksi)
- ↑ Magowan, Alistair: England U-17s beat Spain to win European Championship 31.5.2010. BBC. Viitattu 4.5.2012. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sol Campbell FIFA:n kilpailuissa (Arkistoitu – Internet Archive)
- Sol Campbellin pelaajatilastot Soccerbase.com
1 Seaman | 2 G. Neville | 3 Pearce | 4 Ince | 5 Adams | 6 Southgate | 7 Platt | 8 Gascoigne | 9 Shearer | 10 Sheringham | 11 Anderton | 12 Howey | 13 Flowers | 14 Barmby | 15 Redknapp | 16 Campbell | 17 McManaman | 18 Ferdinand | 19 P. Neville | 20 Stone | 21 Fowler | 22 Walker | Valmentaja Venables
1 James | 2 G. Neville | 3 A. Cole | 4 Gerrard | 5 Terry | 6 Campbell | 7 Beckham | 8 Scholes | 9 Rooney | 10 Owen | 11 Lampard | 12 Bridge | 13 Robinson | 14 P. Neville | 15 King | 16 Carragher | 17 Butt | 18 Hargreaves | 19 J. Cole | 20 Dyer | 21 Heskey | 22 Walker | 23 Vassell | Valmentaja Eriksson
1 Robinson | 2 Neville | 3 A. Cole | 4 Gerrard | 5 Terry | 6 Ferdinand | 7 Beckham | 8 Lampard | 9 Rooney | 10 Owen | 11 J. Cole | 12 Campbell | 13 James | 14 Bridge | 15 Carragher | 16 Hargreaves | 17 Jenas | 18 Carrick | 19 Lennon | 20 Downing | 21 Crouch | 22 Carson | 23 Walcott | Valmentaja Eriksson
| ||||||||||
