Roy Hodgson
 |
Tämän artikkelin tai sen osan neutraalius on kyseenalaistettu. Asiasta keskustellaan keskustelusivulla. Voit auttaa Wikipediaa muokkaamalla artikkelin näkökulmaa neutraalimmaksi. Mallineen saa poistaa vasta kun asiasta on saavutettu konsensus keskustelusivulla. Tarkennus: Hodgsonin tuloksia kehutaan ilman lähdettä. Pitäisi vain todeta tulokset eikä arvioida niitä |
| ||
| Henkilötiedot | ||
|---|---|---|
| Syntymäaika | 9. elokuuta 1947 | |
| Syntymäpaikka |  Croydon, Englanti, Iso-Britannia
| |
| Seura | ||
| Seura |  Watford
| |
| Tehtävä | Päävalmentaja | |
| Urheilijan ura | |||
|---|---|---|---|
| Junioriseurat | |||
| 1963–1965 | Crystal Palace
| ||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | Ottelut (Maalit) | |
| 1965–1966 1966–1969 1969–1971 1971–1972 1972–1973 1973–1974 1974–1976 |
Crystal Palace FC Tonbridge Angels FC Gravesend & Northfleet Maidstone United FC Ashford Town FC Berea Park FC Carshalton Athletic FC
|
0 (0) 59 (1) | |
| Valmennusura | |||
| 1976–1980 1980–1982 1983–1984 1985–1989 1990–1992 1992–1995 1995–1997 1997–1998 1999 1999–2000 2000–2001 2001 2001–2003 2004–2006 2006–2007 2007–2010 2010–2011 2011–2012 2012–2016 2017−2021 2021- |
 Halmstads BK Bristol City FC Örebro SK Malmö FF Neuchâtel Xamax Sveitsin maajoukkue Internazionale Milano Blackburn Rovers FC Internazionale Milano Grasshoppers  FC Kööpenhamina Udinese Calcio Arabiemiirikuntien maajoukkue Viking FK Suomen maajoukkue Fulham FC Liverpool FC West Bromwich Albion FC Englannin maajoukkue Crystal Palace Watford
| ||
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | |||
Roy Hodgson (s. 9. elokuuta 1947 Croydon, Englanti, Iso-Britannia) on entinen englantilainen jalkapalloilija ja valmentaja.
Hodgson tunnetaan kansainvälisesti ehkä parhaiten menestyksestään Sveitsin maajoukkueessa, jonka hän johdatti 1990-luvun puolivälissä kahteen arvoturnaukseen. Hodgson on valmentanut myös useita tunnettuja seurajoukkueita, kuten Liverpool FC:tä, Malmö FF:ää, Inter Milanoa, Blackburnia, Grasshopperia, FC Kööpenhaminaa ja Udinesea, sekä Suomen ja Englannin maajoukkuetta.
Hodgson on toiminut FIFAn ja UEFAn teknisten komiteoiden jäsenenä useissa arvoturnauksissa.
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hodgsonin pelasi muun muassa Crystal Palacessa ennen valmennusuransa aloittamista vuonna 1976 ruotsalaisessa Halmstadissa. Hodgson valmensi Halmstadin kahdesti Ruotsin mestariksi. Vuonna 1980 hän siirtyi englantilaiseen Bristol Cityyn toimien aluksi apulaismanagerina ja myöhemmin managerina. Hodgson palasi Ruotsiin vuonna 1983, kun hänestä tuli Örebron päävalmentaja. Vuonna 1985 Hodgson siirtyi Malmön päävalmentajaksi. Hän johti Malmön kahteen Ruotsin mestaruuteen ja kahteen Ruotsin cupin voittoon.
Vuonna 1990 Hodgson muutti Sveitsiin, kun hänestä tuli Neuchâtel Xamaxin päävalmentaja. Sveitsin maajoukkueen päävalmentajaksi Hodgson nimitettiin vuonna 1992. Hän johti Sveitsin vuoden 1994 MM-kisoihin ja siellä toiselle kierrokselle sekä vuoden 1996 EM-kisoihin; tätä ennen Sveitsi ei ollut pelannut arvokisojen lopputurnauksessa sitten 1960-luvun. Hodgson ei kuitenkaan valmentanut itse vuoden 1996 EM-lopputurnauksessa, sillä hän siirtyi syksyllä 1995 Italian suurseuroihin lukeutuvan Interin päävalmentajaksi. Inter-pestin suurimmaksi saavutukseksi jäi UEFA Cupin loppuotteluun selviäminen. Vuonna 1997 Hodgson palasi kotimaahansa, kun hänestä tuli Valioliiga-seura Blackburnin manageri. Hodgsonin ensimmäinen kausi Blackburnissa sujui hyvin, mutta toisella kaudella hänet erotettiin huonon menestyksen johdosta. Seuraavaksi Hodgson valmensi lyhyen ajan Interiä ja sen jälkeen vuoden sveitsiläistä Grasshopperia.
Vuonna 2000 Hodgson nimitettiin tanskalaisen FC Kööpenhaminan päävalmentajaksi. Hän johtikin seuran ainoalla kaudellaan Tanskan mestariksi. Vuonna 2001 Hodgson siirtyi italialaisen Udinesen päävalmentajaksi, mutta hän sai potkut seurasta jo puolen vuoden jälkeen. Tämän jälkeen Hodgson toimi Arabiemiirikuntien maajoukkueen päävalmentajana. Vuodesta 2004 lähtien hän valmensi kaksi kautta norjalaista Vikingiä.
Elokuussa 2005 Hodgson sopi Suomen maajoukkueen valmentamisesta vuoden 2008 EM-kisojen karsinnoissa. Hän aloitti työssään tammikuussa 2006. Hodgson ei onnistunut viemään Suomea kisoihin, vaan Suomi jäi karsintalohkossaan neljänneksi Puolan, Portugalin ja Serbian taakse. Suomi tosin oli kiinni kisapaikassa aina viimeiseen otteluun asti: voitto viimeisessä Portugali-ottelussa olisi vienyt Suomen lopputurnaukseen. Hodgsonin Suomea kiitettiin hyvin organisoidusta puolustuspelistä, mutta moitittiin vaisusta hyökkäyspelistä. Joukkue pelasi karsinnoissa viisi 0–0-tasapeliä, joista yksi oli mainittu karsintojen päätösottelu.
30. marraskuuta 2007 Suomen Palloliitto ilmoitti, ettei Hodgson enää jatka Suomen maajoukkueen valmentajana. Palloliitto olisi halunnut Hodgsonin jatkavan, mutta hän päätti etsiä uusia haasteita.[1] Hodgsonin oli määrä siirtyä tehtäviin Inter Milanin johtoportaaseen. Hänet palkattiin kuitenkin Valioliiga-seura Fulhamin manageriksi, jossa hän aloitti 30. joulukuuta 2007. [2] [3]
Hodgsonin johdolla Fulham selvisi putoamiskamppailusta kuiville kauden 2007–08 päätteeksi. Ensimmäisellä täydellä kaudellaan Hodgson johdatti Fulhamin Valioliigassa seitsemänneksi, mikä on seuran historian paras sijoitus.[4] Kaudella 2009/10 Hodgson johdatti Fulhamin Eurooppa-liigassa finaliin, jossa se kuitenkin joutui taipumaan Atlético Madridille jatkoajan jälkeen maalein 2–1. [5] Hyvät tulokset herättivät jopa keskustelua Hodgsonista seuraavana Englannin maajoukkuevalmentajana. [6]
Toukokuussa 2010 englantilaisvalmentajat (LMA) valitsivat Hodgsonin vuoden parhaaksi valmentajaksi Englannissa. [7]
Pitkän spekuloinnin jälkeen Hodgson allekirjoitti 1. heinäkuuta 2010 kolmivuotisen sopimuksen Liverpool FC:n kanssa. [8] Kausi oli Hodgsonille ja Poolille vaikea. Seura jäi kauas tulostavoitteistaan, eivätkä peliesityksetkään tyydyttäneet. Hodgson joutui myös seuran kannattajien epäsuosioon kritisoituaan heitä tuen puutteesta. Näistä syistä Hodgson saikin Liverpoolista potkut tammikuussa 2011. Hänen paikkansa otti seuraikoni Kenny Dalglish. [9]
Hodgsonin ei kuitenkaan tarvinnut olla kauaa työttömänä, sillä jo helmikuussa 2011 Valioliigan hännille juuttunut West Bromwich Albion FC palkkasi hänet valmentajakseen vuoteen 2012 ulottuvalla sopimuksella. [10] Hodgson pelasti West Bromwichin putoamiselta ja jatkoi hyvää työtään seuran valmentajana myös kaudella 2011–12. Vappuna 2012 hänestä tuli Englannin maajoukkueen päävalmentaja nelivuotisella sopimuksella. Hodgson siirtyi tehtäväänsä Valioliigakauden päätyttyä toukokuun puolivälissä. [11]
Hodgson ilmoitti eroavansa valmennustehtävästään Englannin maajoukkueessa sen kärsittyä 1–2 tappion Islannille jalkapallon EM-kisojen 2016 neljännesvälierässä.[12]
Syyskuussa 2017 Hodgsonista tuli Crystal Palacen päävalmentaja.[13]
Saavutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ruotsin mestaruus (4): 1976, 1979, 1986 ja 1988
- Ruotsin cup (2): 1986 ja 1989
- Tanskan mestaruus: 2001
- UEFA Cup / UEFA Europa League
- Finalisti: 1997, 2010
- MM-2.kierros: 1994
- Selviytyminen EM-kisoihin 1996
- LMA:n vuoden valmentaja Englannissa: 2010
Muuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Roy Hodgson johti Muun maailman joukkuetta heinäkuussa 2007 Nelson Mandelan 89-vuotispäivän kunniaksi pelatussa ystävyysottelussa, jossa "kotijoukkue" koostui Afrikan mannerta edustaneista pelaajista.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ http://www.palloliitto.fi/viestinta/?num=103424 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://news.bbc.co.uk/sport1/hi/football/teams/f/fulham/7163374.stm
- ↑ http://sport.independent.co.uk/football/premier-league/article3291528.ece (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Hodgson keeps focus on top flight
- ↑ Forlan pilasi Fulhamin tuhkimotarinan - katso dramaattinen ratkaisu
- ↑ Hodgson's the choice
- ↑ Hodgson vuoden manageri Englannissa
- ↑ Liverpool appoint Hodgson
- ↑ Hodgson on the brink - reports (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Hodgson named new West Brom boss[vanhentunut linkki]
- ↑ Roy Hodgson 5/4 to see out four-year contract in charge of England
- ↑ Hodgson veti odotetun johtopäätöksen – katastrofitulos johti eroilmoitukseen iltalehti.fi. Viitattu 27.6.2016. fi-FI
- ↑ Roy Hodgson: Crystal Palace's new boss believes he can keep club in Premier League
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Haastattelu – MTV3 Internet
- Haastattelu – uefa.com (englanniksi)
- Haastattelu – FIFA.com[vanhentunut linkki] (englanniksi)
- Ylen Elävä arkisto – Roy Hodgson on kokenut koutsi
| Edeltäjä: David Moyes |
LMA:n vuoden valmentaja Englannissa 2010 |
Seuraaja: Alex Ferguson |
| Edeltäjä: Uli Stielike |
Sveitsin maajoukkueen päävalmentaja 1/1992–11/1995 |
Seuraaja: Artur Jorge |
| Edeltäjä: Ray Harford |
Blackburn Roversin päävalmentaja 1997–1998 |
Seuraaja: Brian Kidd |
| Edeltäjä: Rolf Fringer |
Grasshopper-Club Zürichin päävalmentaja 1999–2000 |
Seuraaja: Hans-Peter Zaugg |
| Edeltäjä: Kim Brink |
FC Kööpenhaminan päävalmentajana 2000–2001 |
Seuraaja: Kent Karlsson |
| Edeltäjä: Jo Bonfrere |
Arabiemiirikuntien maajoukkueen päävalmentaja 2002–2004 |
Seuraaja: Aad de Mos |
| Edeltäjä: Kjell Inge Olsen |
Viking FK:n päävalmentaja 2004–2005 |
Seuraaja: Tom Prahl |
| Edeltäjä: Lawrie Sanchez |
Fulhamin päävalmentaja 12/2007–2010 |
Seuraaja: Mark Hughes |
| Edeltäjä: Rafael Benítez |
Liverpoolin päävalmentaja 2010–1/2011 |
Seuraaja: Kenny Dalglish |
| Edeltäjä: Roberto Di Matteo |
West Bromwich Albionin päävalmentaja 2/2011–2012 |
Seuraaja: Steve Clarke |
| Edeltäjä: Frank de Boer |
Crystal Palacen päävalmentaja 9/2017– |
Seuraaja: – |
1 Hart | 2 Johnson | 3 Cole | 4 Gerrard | 5 Kelly | 6 Terry | 7 Walcott | 8 Henderson | 9 Carroll | 10 Rooney | 11 Young | 12 Baines | 13 Green | 14 Jones | 15 Lescott | 16 Milner | 17 Parker | 18 Jagielka | 19 Downing | 20 Oxlade-Chamberlain | 21 Defoe | 22 Welbeck | 23 Butland | Valmentaja Hodgson
1 Hart | 2 Johnson | 3 Baines | 4 Gerrard | 5 Cahill | 6 Jagielka | 7 Wilshere | 8 Lampard | 9 Sturridge | 10 Rooney | 11 Welbeck | 12 Smalling | 13 Foster | 14 Henderson | 15 Oxlade-Chamberlain | 16 Jones | 17 Milner | 18 Lambert | 19 Sterling | 20 Lallana | 21 Barkley | 22 Forster | 23 Shaw | Valmentaja Hodgson
- Fossati (1909–1915)
- Resegotti (1920–1922)
- Spottiswood (1922–1924)
- Scheidler (1924–1926)
- Weisz (1926–1928)
- Viola (1928–1929)
- Weisz (1929–1931)
- Tóth (1931–1932)
- Weisz (1932–1934)
- Feldmann (1934–1936)
- Carraro (1936)
- Castellazzi (1936–1938)
- Cargnelli (1938–1940)
- Peruchetti (1940)
- Zamberletti (1941)
- Fiorentini (1941–1942)
- Ferrari (1942–1945)
- Carcano (1945–1946)
- Nutrizio (1946)
- Meazza (1947–1948)
- Carcano (1948)
- Astley (1948)
- Cappelli (1949–1950)
- Olivieri (1950–1952)
- Foni (1952–1955)
- Campatelli (1955)
- Meazza (1955–1956)
- Carver (1957–1958)
- Bigogno (1958)
- Campatelli (1959–1960)
- Achilli (1960)
- Cappelli (1960)
- Hel. Herrera (1960–1968)
- Foni (1968–1969)
- Her. Herrera (1969–1970)
- Invernizzi (1970–1973)
- Masiero (1973)
- Hel. Herrera (1973)
- Masiero (1974)
- Suárez (1974–1975)
- Chiappella (1976–1977)
- Bersellini (1977–1982)
- Marchesi (1982–1983)
- Radice (1983–1984)
- Castagner (1984–1985)
- Corso (1985–1986)
- Trapattoni (1986–1991)
- Orrico (1991–1992)
- Suárez (1992)
- Bagnoli (1992–1994)
- Marini (1994)
- Bianchi (1994–1995)
- Suárez (1995)
- Hodgson (1995–1997)
- Castellini (1997)
- Simoni (1997–1998)
- Lucescu (1998–1999)
- Castellini (1999)
- Hodgson (1999)
- Lippi (1999–2000)
- Tardelli (2000–2001)
- Cúper (2001–2003)
- Verdelli (2003)
- Zaccheroni (2003–2004)
- Mancini (2004–2008)
- Mourinho (2008–2010)
- Benítez (2010)
- Leonardo (2010–2011)
- Gasperini (2011)
- Ranieri (2011–2012)
- Stramaccioni (2012–2013)
- Mazzarri (2013–2014)
- Mancini (2014–2016)
- De Boer (2016)
- Pioli (2016–2017)
- Spalletti (2017–2019)
- Conte (2019–2021)
- Inzaghi (2021–)
Öhman (1922) • Fabra (1936–37) • Obitz (1939) • Mårtensson (1945) • Tammisalo (1946) • Lehtonen (1947–55, 1959–61) • Weinreich (1955–58) • Laaksonen (1962–74) • Kosma (1974–75) • Rytkönen (1975–78) • Malm (1979–81) • Kuusela (1982–87) • Vakkila (1988–92) • Lindholm (1992–94) • Ikäläinen (1994–96) • Møller Nielsen (1996–99) • Muurinen (2000–05) • Heliskoski (2005–06) • Hodgson (2006–07) • Baxter (2008–10) • Huttunen (2010) • Kanerva (2011) • Paatelainen (2011–15) • Kanerva (2015) • Backe (2016) • Kanerva (2016–)
Winterbottom (1946–62) • Ramsey (1963–74) • Mercer (1974) • Revie (1974–77) • Greenwood (1977–82) • Robson (1982–90) • G. Taylor (1990–93) • Venables (1994–96) • Hoddle (1996–99) • Keegan (1999–2000) • Wilkinson (väliaikainen) (2000) • P. Taylor (väliaikainen) (2000) • Eriksson (2001–06) • McClaren (2006–07) • Capello (2007–12) • Pearce (väliaikainen) (2012) • Hodgson (2012-16) • Allardyce (2016) • Southgate (2016–)