Manchester City FC

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Manchester City
Koko nimi Manchester City Football Club
Lempinimet City, The Citizens, The Sky Blues
Perustettu 1880; nimellä St. Mark’s (West Gorton)
16. huhtikuuta 1894; nimellä Manchester City
Kaupunki Manchester
Kotiareena City of Manchester Stadium
– kapasiteetti 53 400
Sarja Englannin Valioliiga
Sarjataso 1.
Värit          
Omistaja City Football Group
Toimitusjohtaja Espanja Ferran Soriano
Puheenjohtaja Arabiemiraatit Khaldoon Al Mubarak
Päävalmentaja Espanja Pep Guardiola
}}
Kotipeliasu
}}
Vieraspeliasu
}}
Kolmas peliasu

Manchester City Football Club on jalkapalloseura Manchesterista, Englannista. Se pelaa maan korkeimmalla sarjatasolla Valioliigassa.

City on voittanut Mestarien liigan ja Cup-voittajien cupin kerran, Englannin liigan / Valioliigan mestaruuden yhdeksän kertaa, FA Cupin kuudesti sekä Liigacupin kahdeksan kertaa. Seuran menestyksekkäimmät ajat ovat toistaiseksi ajoittuneet 1960- ja 1970-lukujen vaihteen molemmin puolin sekä 2010- ja 2020 -luvuilla.

Manchester Cityn omistaa Abu Dhabin emiirin Khalifa bin Zayed al-Nahyanin velipuolen šeikki Mansour bin Zayed al-Nahyanin omistama Abu Dhabi United Group, joka osti sen Thaimaan vallasta syöstyltä entiseltä pääministeriltä Thaksin Shinawatralta syksyllä 2008.[1] Manchester City oli vuonna 2023 Forbesin listauksessa maailman 23. arvokkain urheiluseura 4,99 miljardin dollarin arvolla.[2]

Manchester Cityn suurin kilpailija on samasta kaupungista tuleva Manchester United.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1880 Gortonissa, Manchesterin kaakkoisosassa, kaksi St. Marksin kirkon vartijaa perusti seuran nimeltään West Gorton (St. Marks). Vuonna 1887 seura muutti Hyde Roadille, Ardwickiin, kaupungin itäpuolelle ja sen uudeksi nimeksi tuli uuden sijaintipaikan mukaan Ardwick AFC. Joukkue liittyi Englannin jalkapalloliigaan 2. divisioonaan vuonna 1892. Kaudella 1893–1894 seura kärsi talousvaikeuksista ja se jouduttiin perustamaan uudelleen nykyisellä nimellään, Manchester City Football Club.

Vuonna 1899 City voitti 2. divisioonan mestaruuden, minkä myötä se nousi 1. divisioonaan. Seura putosi 1. divisioonasta kauden 1901–1902, kun se jäi sarjan viimeiseksi 28 pisteellä. Toiseksi viimeiseksi sijoittunut Birmingham City keräsi kaksi pistettä enemmän. Manchester City nousi takaisiin 1. divisioonaan seuraavalla kaudella. 23. huhtikuuta 1904 joukkue ylsi ensimmäiseen suursaavutukseensa, kun se voitti FA Cupin loppuottelussa Bolton Wanderersin maalein 1–0. Samalla kaudella se sijoittui liigassa toiseksi. Mestaruuden voitti Sheffield Wednesday 47 sarjapisteellä, kun Manchester City sai kasaan 44 pistettä.[3] Tämän jälkeen seura kärsi jälleen talousvaikeuksista ja joutui erottamaan vuonna 1906 17 pelaajaa, joukossa kapteeni Billy Meredith.lähde? Joukkue putosi 1. divisioonasta kauden 1908–1909 päätteeksi, mutta nousi heti seuraavalla kaudella takaisin.[3] Vuonna 1920 Hyde Roadin pääkatsomo tuhoutui tulipalossa ja 1923 seura muutti Maine Roadille.

1930-luvulla City pelasi kahdesti FA Cupin loppuottelussa. Vuonna 1933 se hävisi Evertonille, mutta vuoden kuluttua, 1934, voitti Portsmouthin ja historiansa toisen cup-mestaruuden. Vuonna 1937 seura voitti ensimmäisen liigamestaruutensa, mutta seuraavalla kaudella se putosi 2. divisioonaan, vaikka teki kauden aikana enemmän maaleja kuin yksikään muu joukkue.

1950-luvulla Manchester City otti taktiseen peliinsä vaikutteita unkarilaisilta, jotka olivat 1953 voittaneet Englannin maajoukkueen Wembleyllä maalein 6–3. Taktiikan avainpelaaja oli Don Revie, joten taktiikasta käytettiin nimeä Revie Plan. Seura eteni jälleen kahtena peräkkäisenä vuotena, 1955 ja 1956, FA Cupin finaaliin. Ensimmäisenä vuonna se hävisi ottelun, mutta 1956 voitti Birmingham Cityn maalein 3–1. Ottelussa maalivahti Bert Trautmann jatkoi peliä niska murtuneena.

Vuonna 1965 joukkueen managereiksi tulivat Joe Mercer ja Malcolm Allison. Heti ensimmäisellä kaudella City voitti 2. divisioonan mestaruuden. Kahden vuoden kuluttua tästä seura voitti liigan mestaruuden toisen kerran historiansa aikana. Menestystä jatkui vielä vuosia eteenpäin, kun joukkue 1969 voitti FA Cupin ja 1970 Euroopan cup-voittajien cupin peitottuaan loppuottelussa Górnik Zabrzen maalein 2–1. Samana vuonna se voitti lisäksi Liigacupin. 1970-luvun alkupuolella City jäi kahdesti pisteen päähän liigamestaruudesta ja selvityi 1974 liigacupin finaaliin, mutta jäi siinäkin vailla pokaalia. 1970-luvun viimeisen suursaavutuksensa City saavutti 1976 Liigacupissa, missä se voitti loppuottelussa Newcastle Unitedin maalein 2–1.

Vuonna 1979 Malcolm Allison palasi seuran peräsimeen ja tuhlasi suuria summia rahaa epäonnistuneisiin pelaajahankintoihin kuten Steve Daleyyn. 1980-luvun aikana joukkueella oli peräti seitsemän eri manageria. Vuonna 1981 se selviytyi FA Cupin finaaliin, missä uusintakohtaamisessa hävisi tittelin Tottenhamille. Vuosikymmenen aikana se putosi kaksi kertaa, 1983 ja 1987, korkeimmalta sarjatasolta, mutta sijoittui vielä manageri Peter Reidin kaudella 1. divisioonassa, joka tuolloin oli korkein sarjataso, viidenneksi kaudella 1990–1991. Kuitenkin pian tämän jälkeen joukkueella alkoi alamäki. Vielä 1992 se oli mukana korkeimman sarjatason joukkueena perustamassa nykyistä Valioliigaa. Vuonna 1996 se putosi 1. divisioonaan ja kahden siellä vietetyn kauden jälkeen se putosi vielä sarjaporrasta alemmas. 2. divisioonassa City pelasi kuitenkin vain yhden kauden voitettuaan dramaattisessa playoff-finaalissa Gillinghamin rangaistuspotkuilla 4–2. City oli 2–0 tappiolla vielä 88. minuutin kohdalla, mutta 2–2-tasoituksen iski lisäajan viidennellä minuutilla Paul Dickov.

Vuoden 2006 FA Cupin neljännen kierroksen ottelu Wigania vastaan.

Seuran pelastajaksi tuli uusi puheenjohtaja David Bernstein, jonka alaisuudessa City kipusi jälleen korkeimmalle sarjatasolle, vaikkakin vain väliaikaisesti pudotakseen jälleen vuonna 2001 ykköseen. Joukkueen manageriksi palkattiin entinen maajoukkuekapteeni Kevin Keegan ja se voittikin 1. divisioonan mestaruuden kaudella 2001–2002 ja rikkoi kaikki vanhat ennätyksensä kerättyjen pisteiden ja tehtyjen maalien määrissä. Kaudella 2002–2003 joukkue voitti ensimmäistä kertaa 13 vuoteen paikallisvastustajansa Manchester Unitedin Manchesterin derbyssa ja pääsi myös UEFA Cupiin fair play -arvonnan kautta. Samana vuonna seura myös muutti uudelle, City of Manchester -stadionille. Maaliskuussa 2005 Keegan lähti seurasta ja hänen tilalleen tuli Stuart Pearce.

Manchester Cityn aiempi logo.

Stuart Pearce sai potkut 14. toukokuuta 2007 joukkueen heikkojen esitysten ja joukkueen kurinpidollisten ongelmien vuoksi. Heinäkuussa 2007 Pearcen seuraajaksi nimitettiin Englannin maajoukkueen entinen valmentaja Sven-Göran Eriksson. Hänen alaisuudessaan City voitti kaudella 2007–2008 molemmat paikallisottelut Unitedia vastaan ja sijoittui sarjassa lopulta yhdeksänneksi. Eriksson kuitenkin erosi tehtävästään kesäkuussa, ja hänen korvaajakseen nimettiin Mark Hughes.

Abu Dhabi United Group for Development and Investment osti joukkueen elokuussa 2008 ja lupailivat joukkueen taistelevan kärkisijoista seuraavalla kaudella, mutta kausi osoittautuikin pettymykseksi joukkueen jäätyä sijalle 10.

Seuraavana kesänä seuran varakas omistaja käytti yli 100 miljoonaa puntaa pelaajahankintoihin, jolloin joukkue oli Real Madridin jälkeen toiseksi eniten rahaa siirtomarkkinoilla käyttänyt seura. Kausi lähtikin liikkeelle edellistä mallikkaammin neljällä voitolla putkeen, kunnes Manchester United kukisti Manchester Cityn huippujännittävässä Manchesterin derbyssä 4–3. Tämän jälkeen alkoi pitkä tasapeliputki, jonka vuoksi Mark Hughes lopulta erotettiin managerin tehtävistä 19. joulukuuta. Hänen tilalleen tuli Roberto Mancini, jonka johdolla pelit lähtivät jälleen sujumaan. Mancinin parannus ei riittänyt Mestarien liiga -paikkaan vaan joukkue oli viides.

Manchester City voitti keväällä 2011 FA Cupin kukistettuaan Yaya Tourén maalilla loppuottelussa Stoke Cityn 1–0. Kyseessä oli Cityn ensimmäinen merkittävä titteli vuoden 1976 liigacupin jälkeen.[4] Valioligassa joukkue sijoittui kolmanneksi, mikä oli sen paras sijoitus vuoden 1977 jälkeen.[5]

Kaudella 2011–2012 Manchester City voitti seurahistoriansa ensimmäisen valioliigamestaruuden. Mestaruus varmistui kauden viimeisellä kierroksella 13. toukokuuta 2012 Cityn kaataessa Queens Park Rangersin kotonaan maalein 3–2. Seuraavalla kaudella City oli Valioliigassa toinen ja hävisi FA Cupin loppuottelussa Wiganille 0–1. Roberto Mancini erotettiin kauden jälkeen managerin tehtävästä ja hänet korvasi Manuel Pellegrini.

Kaudella 2013–2014 City voitti Valioliigan mestaruuden kahden pisteen erolla Liverpooliin. City voitti lisäksi Liigacupin kukistettuaan loppuottelussa Sunderlandin 3–1. Seuraavalla kaudella City sijoittui Valioliigassa toiseksi. Vuonna 2016 City voitti Liigacupin kukistettuaan loppuottelussa Liverpoolin rangaistuspotkukilpailussa.[6] Mestarien liigassa City eteni välierään, jonka hävisi Real Madridille yhteismaalein 0–1.[7] Valioliigassa City sijoittui neljänneksi.[8]

Pep Guardiola korvasi Pellegrinin Cityn valmentajana kesällä 2016[9]. Seuraavalla kaudella City sijoittui Valioliigassa kolmanneksi[10]. Kaudella 2017–2018 City voitti Valioliigan mestaruuden ennätyksellisellä 19 pisteen erolla toiseksi sijoittuneeseen Manchester Unitediin. City rikkoi kauden aikana useita muitakin Englannin pääsarjan ennätyksiä keräten muun muassa ensimmäisenä pääsarjajoukkueena sata sarjapistettä yhdellä kaudella.[11] City voitti 2018 myös Liigacupin kukistettuaan loppuottelussa Arsenalin 3–0[12]

Kaudella 2018–2019 City voitti kansallisen triplamestaruuden. Valioliigan mestaruuden se voitti tiukan kaksinkamppailun jälkeen pisteen erolla Liverpooliin.[13]. FA Cupin loppuottelussa City voitti Watfordin maalein 6−0[14]. Liigacupin loppuottelussa City kukisti Chelsean rangaistuspotkukilpailussa.[15] City teki kauden aikana kaikissa kilpailuissa yhteensä 169 maalia, eniten englantilaisen jalkapallon historiassa[13].

Kaudella 2019–2020 City voitti liigacupin kolmannen kerran peräkkäin kukistettuaan loppuottelussa Aston Villan 2–1.[16] Valioliigassa City sijoittui toiseksi 18 pistettä Liverpoolille hävinneenä.[17]

Uefa sulki Manchester Cityn helmikuussa 2020 kausiksi 2020–2021 ja 2021–2022 pois Mestarien liigasta ja kaikista Uefan alaisista seurajoukkuekilpailuista. Syynä oli se, että seura oli rikkonut Uefan taloudellisen reilun pelin sääntöjä. Lisäksi sille langetettiin 30 miljoonan euron sakko.[18] Urheilun kansainvälinen vetoomustuomioistuin CAS kuitenkin kumosi pelikiellon ja pudotti sakot 10 miljoonaan euroon.[19]

City voitti kaudella 2020–2021 Valioliigan mestaruuden 12 pisteen erolla Manchester Unitediin.[20] Liigacupin se voitti neljännen kerran peräkkäin kukistettuaan loppuottelussa Tottenhamin 1–0[21]. City selviytyi ensimmäisen kerran Mestarien liigan loppuotteluun, mutta hävisi sen Chelsealle 0–1.[22]

Kaudella 2021–2022 City voitti Valioliigan mestaruuden pisteen erolla Liverpooliin. Se varmisti mestaruuden voitettuaan kauden päätösottelussa Aston Villan 3–2. City oli 0–2-tappiolla vielä 15 minuuttia ennen varsinaisen peliajan loppua.[23] Mestarien liigassa City putosi välierissä Real Madridille jatkoajalla. Real oli noussut toisen osaottelun loppuhetkillä tasoihin kahden maalin tappioasemasta.[24]

Kaudella 2022–2023 City voitti triplamestaruuden. Se voitti Valioliigan viiden pisteen erolla Arsenaliin[25]. FA Cupin loppuottelussa City kukisti paikallisvastustaja Manchester Unitedin maalein 2–1[26]. Viikkoa myöhemmin City voitti ensimmäisen kerran Mestarien liigan kukistettuaan Istanbulissa pelatussa loppuottelussa Interin 1–0[27].

Edustusjoukkue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pelaajat Valmennusjohto
Nro. Paik. Kan. Pelaaja Ikä Ed. joukkue Sopimus
Maalivahdit
18 1M Saksa Stefan Ortega 32 Saksa Arminia Bielefeld 2026
31 1M Brasilia Ederson 31 Portugali SL Benfica 2026
33 1M Englanti Scott Carson 39 Englanti Derby County 2025
Puolustajat
2 2P Englanti Kyle Walker 34 Englanti Tottenham Hotspur 2026
3 2P Portugali Rúben Dias 27 Portugali SL Benfica 2027
5 2P Englanti John Stones Loukkaantunut 30 Englanti Everton 2026
6 2P Alankomaat Nathan Aké Loukkaantunut 29 Englanti AFC Bournemouth 2027
24 2P Kroatia Joško Gvardiol 22 Saksa RB Leipzig 2028
25 2P Sveitsi Manuel Akanji Loukkaantunut 29 Saksa Borussia Dortmund 2027
82 2P Englanti Rico Lewis 20 junioriakatemia 2028
97 2P Englanti Joshua Wilson-Esbrand 21 junioriakatemia 2027
Keskikenttäpelaajat
8 3KK Kroatia Mateo Kovačić Loukkaantunut 30 Englanti Chelsea 2027
10 3KK Englanti Jack Grealish 29 Englanti Aston Villa 2027
11 3KK Belgia Jérémy Doku 22 Ranska Stade Rennais 2028
16 3KK Espanja Rodri Loukkaantunut 28 Espanja Atlético Madrid 2027
17 3KK Belgia Kevin De Bruyne 33 Saksa VfL Wolfsburg 2025
19 3KK Saksa İlkay Gündoğan 34 Espanja FC Barcelona 2025
20 3KK Portugali Bernardo Silva 30 Monaco AS Monaco 2026
26 3KK Brasilia Savinho 20 Ranska ESTAC Troyes 2029
27 3KK Portugali Matheus Nunes 26 Englanti Wolverhampton Wanderers 2028
47 3KK Englanti Phil Foden Loukkaantunut 24 junioriakatemia 2027
52 3KK Norja Oscar Bobb Loukkaantunut 21 junioriakatemia 2029
87 3KK Englanti James McAtee 22 junioriakatemia 2026
Hyökkääjät
9 4H Norja Erling Haaland 24 Saksa Borussia Dortmund 2027
Päävalmentaja

Espanja Pep Guardiola

Apuvalmentaja

Espanja Carlos Vicens
Espanja Juanma Lillo

Maalivahtivalmentaja

Espanja Xabier Mancisidor
Englanti Richard Wright

Joukkuelääkäri

Espanja Edu Mauri
Italia Max Sala

Selite
  • Paik. : Pelipaikka
  • Kan. : Kansalaisuus
  • Kapteeni

Päivitetty 13. joulukuuta 2024

Lähde: Manchester City

Lainalla olevat pelaajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivitetty 13. joulukuuta 2024.[28]

Numero Pelaaja Pelipaikka Joukkue Päättymispäivä
78 Burkina Faso Issa Kaboré P Portugali SL Benfica 30. kesäkuuta 2025
98 Brasilia Yan Couto P Saksa Borussia Dortmund 30. kesäkuuta 2025
4 Englanti Kalvin Phillips KK Englanti Ipswich Town 30. kesäkuuta 2025
32 Argentiina Máximo Perrone KK Italia Como 1907 30. kesäkuuta 2025
– Argentiina Claudio Echeverri KK Argentiina River Plate 31. joulukuuta 2024

Käytöstä poistetut numerot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuolloin Manchester Cityä edustanut Foé kuoli kesken Kamerunin maaottelun 26. kesäkuuta 2003, eikä hänen silloista pelinumeroaan ole käytetty sen jälkeen.

Siirtohistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Päivitetty 13. joulukuuta 2024.[29]

2020-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kausi Ostot Myynnit Ostot/Myynnit +- Arvokkain hankinta Siirtosumma Arvokkain myynti Siirtosumma
2024–2025 25,0M € 141,0M € +116,0M € Brasilia Savinho 25,0M € Argentiina Julián Álvarez 75,0M €
2023–2024 259,6M € 121,5M € -138,1M € Kroatia Joško Gvardiol 90,0M € Englanti Cole Palmer 47,0M €
2022–2023 155,0M € 162,17M € +7,17M € Norja Erling Haaland 60,0M € Englanti Raheem Sterling 56,2M €
2021–2022 138,9M € 93,8M € -45,1M € Englanti Jack Grealish 117,5M € Espanja Ferran Torres 55,0M €
2020–2021 173,4M € 64,0M € -109,4M € Portugali Rúben Dias 71,6M € Saksa Leroy Sané 49,0M €
Yht. 751,9M € 582,47M € -169,43M €

2010-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kausi Ostot Myynnit Ostot/Myynnit +- Arvokkain hankinta Siirtosumma Arvokkain myynti Siirtosumma
2019–2020 169,82M € 71,0M € -98,82M € Espanja Rodri 70,0M € Brasilia Danilo 37,0M €
2018–2019 78,59M € 57,6M € -20,99M € Algeria Riyad Mahrez 67,8M € Espanja Brahim Díaz 17,0M €
2017–2018 317,5M € 91,35M € -226,15M € Ranska Aymeric Laporte 65,0M € Nigeria Kelechi Iheanacho 27,7M €
2016–2017 216,25M € 35,35M € -180,9M € Englanti John Stones 55,6M € Montenegro Stevan Jovetić 13,5M €
2015–2016 208,47M € 67,44M € -141,03M € Belgia Kevin De Bruyne 76,0M € Espanja Álvaro Negredo 28,0M €
2014–2015 102,8M € 30,3M € -72,5M € Ranska Eliaquim Mangala 45,0M € Espanja Javi García 16,8M €
2013–2014 115,5M € 11,3M € -104,2M € Brasilia Fernandinho 40,0M € Argentiina Carlos Tévez 9,0M €
2012–2013 61,95M € 44,3M € -17,65M € Espanja Javi García 20,2M € Italia Mario Balotelli 20,0M €
2011–2012 91,05M € 31,2M € -59,85M € Argentiina Sergio Agüero 40,0M € Saksa Jérôme Boateng 13,5M €
2010–2011 183,61M € 40,15M € -143,46M € Bosnia ja Hertsegovina Edin Džeko 37,0M € Brasilia Robinho 21,0M €
Yht. 1545,54M € 479,99M € -1065,55M €

2000-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kausi Ostot Myynnit Ostot/Myynnit +- Arvokkain hankinta Siirtosumma Arvokkain myynti Siirtosumma
2009–2010 147,3M € 29,2M € -118,1M € Argentiina Carlos Tévez
Togo Emmanuel Adebayor 		29,0M € Englanti Daniel Sturridge 7,25M €
2008–2009 157,35M € 26,5M € -130,85M € Brasilia Robinho 43,0M € Kroatia Vedran Ćorluka 13,75M €
2007–2008 77,95M € 10,56M € -67,39M € Kroatia Vedran Ćorluka
Italia Rolando Bianchi 		13,0M € Englanti Joey Barton 8,6M €
2006–2007 6,5M € 4,2M € -2,3M € Ruotsi Andreas Isaksson 3,0M € Englanti David James 1,7M €
2005–2006 12,48M € 32,5M € +20,02M € Kreikka Giórgos Samarás 8,5M € Englanti Shaun Wright-Phillips 31,5M €
2004–2005 1,5M € 7,94M € +6,44M € Wales Ben Thatcher 1,5M € Ranska Nicolas Anelka 7,19M €
2003–2004 14,26M € 6,62M € -7,64M € Yhdysvallat Claudio Reyna
Englanti Trevor Sinclair 		3,75M € Meksiko Matías Vuoso 1,5M €
2002–2003 44,45M € 0,75M € -43,7M € Ranska Nicolas Anelka 15,0M € Nigeria Dickson Etuhu 0,45M €
2001–2002 20,51M € 6,6M € -13,91M € Irlanti Jon Macken 7,5M € Irlanti Mark Kennedy 3,0M €
2000–2001 20,28M € 1,46M € -18,82M € Costa Rica Paulo Wanchope 5,6M € Skotlanti Lee Peacock 0,9M €
Yht. 502,58M € 126,33M € -376,25M €

1990-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kausi Ostot Myynnit Ostot/Myynnit +- Arvokkain hankinta Siirtosumma Arvokkain myynti Siirtosumma
1999–2000 9,48M € 1,04M € -8,44M € Englanti Steve Howey 4,6M € Englanti Michael Brown 0,6M €
1998–1999 1,08M € 11,35M € +10,27M € Wales Gareth Taylor 0,55M € Georgia Giorgi Kinkladze 8,0M €
1997–1998 8,91M € 1,9M € -7,01M € Englanti Lee Bradbury 4,5M € Englanti Nicky Summerbee 1,5M €
1996–1997 4,77M € 3,83M € -0,94M € Skotlanti Paul Dickov 1,5M € Pohjois-Irlanti Steve Lomas 2,4M €
1995–1996 11,76M € 6,93M € -4,83M € Georgia Giorgi Kinkladze 4,0M € Englanti Gary Flitcroft 5,25M €
1994–1995 2,5M € 2,86M € +0,36M € Englanti Nicky Summerbee 2,25M € Englanti David Rocastle 1,48M €
1993–1994 7,59M € 0 € -7,59M € Irlanti Alan Kernaghan
Englanti David Rocastle 		2,4M € Englanti Peter Reid Ilmainen
1992–1993 0 € 1,85M € +1,85M € Englanti Ray Ranson Ilmainen Englanti Neil Pointon 0,675M €
1991–1992 2,35M € 1,81M € -0,54M € Englanti Steve McMahon 1,03M € Skotlanti Colin Hendry 1,05M €
1990–1991 2,05M € 1,33M € -0,72M € Englanti Tony Coton 1,15M € Englanti Andrew Hinchcliffe 1,2M €
Yht. 50,49M € 32,9M € -17,59M €

Pelaajien siirtoennätykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tilanne 13. joulukuuta 2024[30][31]

Kalleimmat ostot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Siirtosumma Pelaaja Vanha seura Vuosi
117,5 M € Englanti Jack Grealish Englanti Aston Villa 2021
90,0 M € Kroatia Joško Gvardiol Saksa RB Leipzig 2023
76,0 M € Belgia Kevin De Bruyne Saksa Wolfsburg 2015
71,6 M € Portugali Rúben Dias Portugali Benfica 2020
70,0 M € Espanja Rodri Espanja Atlético Madrid 2019
67,8 M € Algeria Riyad Mahrez Englanti Leicester 2018
65,0 M € Portugali João Cancelo Italia Juventus 2019
65,0 M € Espanja Aymeric Laporte Espanja Athletic Bilbao 2018
63,7 M € Englanti Raheem Sterling Englanti Liverpool 2015
62,0 M € Portugali Matheus Nunes Englanti Wolves 2023

Kalleimmat myynnit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Siirtosumma Pelaaja Uusi seura Vuosi
75,0 M € Argentiina Julián Álvarez Espanja Atlético Madrid 2024
56,2 M € Englanti Raheem Sterling Englanti Chelsea 2022
55,0 M € Espanja Ferran Torres Espanja Barcelona 2022
52,2 M € Brasilia Gabriel Jesus Englanti Arsenal 2022
49,0 M € Saksa Leroy Sané Saksa Bayern München 2020
47,0 M € Englanti Cole Palmer Englanti Chelsea 2023
37,0 M € Brasilia Danilo Italia Juventus 2019
35,0 M € Ukraina Oleksandr Zintšenko Englanti Arsenal 2022
35,0 M € Algeria Riyad Mahrez Saudi-Arabia Al-Ahli 2023
31,5 M € Englanti Shaun Wright-Phillips Englanti Chelsea 2005

Saavutuksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • FA Cup
    • Voittaja (6): 1903–1904, 1933–1934, 1955–1956, 1968–1969, 2010–2011, 2018–2019, 2022–2023
  • Englannin liigacup
    • Voittaja (8): 1969–1970, 1975–1976, 2013–2014, 2015–2016, 2017–2018, 2018–2019, 2019–2020, 2020–2021
  • FA Community Shield (aiemmin Charity Shield)
    • Voittaja (6): 1937, 1968, 1972, 2012, 2018, 2019
  • Fifa Club World cup
    • Voittaja (1) 2022–2023

Hall of Fame

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavat pelaajat kuuluvat Manchester Cityn Hall of Fameen [32]:

Palkinto elämäntyöstä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ http://www.arabianbusiness.com/529580-abu-dhabi-seals-deal-for-manchester-city?ln=en
  2. ↑ The World's 50 most valuable Sports teams Forbes. 8.9.2023. Viitattu 19.7.2024. (englanniksi)
  3. ↑ a b Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 172–173. Otava, 1970.
  4. ↑ Mancini: Teimme pienen palan Cityn historiaa yle.fi. 14.5.2011. Viitattu 23.5.2011.
  5. ↑ Bolton 0 - 2 Man City bbc.co.uk. 22.5.2011. Viitattu 23.5.2011.
  6. ↑ Manchester City vei taas liigacupin - Liverpool taipui Wembleyn trillerissä yle.fi. 28.2.2016. Viitattu 28.2.2016.
  7. ↑ Real Madrid 1–0 Manchester City bbc.com. 4.5.2016. Viitattu 7.11.2018. (englanniksi)
  8. ↑ Barclays Premier League 2015/16 skysports.com. Viitattu 7.11.2018. (englanniksi)
  9. ↑ Guardiola korvaa kesällä Pellegrinin Cityn valmentajana ts.fi. 1.2.2016. Viitattu 7.11.2018.
  10. ↑ Barclays Premier League 2016/17 skysports.com. Viitattu 7.11.2018. (englanniksi)
  11. ↑ Valioliiga-kausi 2017-2018 yhteenveto tilastoin ylikerroin.com. 19.5.2018. Viitattu 7.11.2018.
  12. ↑ City jyräsi liigacupin voittoon satakunnankansa.fi. 25.2.2018. Arkistoitu 7.11.2018. Viitattu 7.11.2018.
  13. ↑ a b Seven records set by Manchester City and Liverpool in the 2018-19 season planetfootball.com. 14.5.2019. Viitattu 25.5.2019.
  14. ↑ Manchester City’s sky blue smashing of Watford proves football is broken theguardian.com. 19.5.2019. Viitattu 25.5.2019.
  15. ↑ City voitti dramaattisesti Englannin liigacupin rangaistuspotkukisan jälkeen – Kepa kieltäytyi vaihdosta yle.fi. 24.2.2019. Viitattu 25.2.2019.
  16. ↑ Manchester City juhlii taas Englannin liigacupin pokaalia yle.fi. 1.3.2020. Viitattu 2.8.2020.
  17. ↑ Sarjataulukko valioliiga.com. Viitattu 2.8.2020.
  18. ↑ Uutispommi! Manchester Citylle läimäistiin kahden vuoden kielto Mestarien liigaan www.iltalehti.fi. Viitattu 15.2.2020.
  19. ↑ Virallista: Manchester Cityn europelikielto kumottiin – seura saa osallistua Mestarien liigaan suomifutis.com. 13.7.2020. Viitattu 2.8.2020.
  20. ↑ Valioliiga 2020/2021 livetulokset.com. Viitattu 8.7.2021. (englanniksi)
  21. ↑ Manchester City jyräsi jälleen – Tottenham taipui finaalissa, johon otettiin 8000 katsojaa yle.fi. 25.4.2021. Viitattu 8.7.2021.
  22. ↑ Chelsea kaappasi Mestarien liigan voiton avauspuoliajan maalilla – Manchester Cityn supertähti törmäsi rajusti ja loukkaantui yle.fi. 30.5.2021. Viitattu 8.7.2021.
  23. ↑ Manchester City on Valioliigan mestari! Päätöskierroksella riitti draamaa valioliiga.com. 22.5.2022. Viitattu 22.5.2022.
  24. ↑ Real Madrid kampesi huimalla kirillä Manchester Cityn finaalista ulos aamulehti.fi. 5.5.2022. Viitattu 22.5.2022.
  25. ↑ Valioliiga sarjataulukko livesport.cm. Viitattu 11.6.2023.
  26. ↑ Ilkay Gündogan tykitteli Manchester Cityn kohti häikäisevää unelmaa – Pep Guardiola latasi pelaajilleen painetta kesken juhlahumun yle.fi. 3.6.2023. Viitattu 11.6.2023.
  27. ↑ Manchester City teki historiaa – Rodri pyssytti seurahistorian isoimman täysosuman Istanbulin illassa yle.fi. 11.6.2023. Viitattu 11.6.2023.
  28. ↑ Players on loan Transfermarkt. Viitattu 7.1.2019. (englanniksi)
  29. ↑ Manchester City - All transfers transfermarkt.com. Viitattu 16.2.2024. (englanniksi)
  30. ↑ Kalleimmat ostot Transfermarkt.com sivustolla transfermarkt.com. Viitattu 7.11.2018. (englanniksi)
  31. ↑ Kalleimmat myynnit Transfermarkt.com sivustolla transfermarkt.com. Viitattu 7.11.2018. (englanniksi)
  32. ↑ Past Players Manchester Cityn FC. Arkistoitu 5.6.2016. Viitattu 4.2.2011.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Manchester City FC.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Manchester_City_FC&oldid=22908454”