Adventismi

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Adventistit)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Adventismi
Suuntautuminen protestantismi
Teologia anabaptismi, restorationismi
Hallinto presbyteriaanisuus
Toiminta-alue maailmanlaajuinen
Perustaja William Miller
Perustettu 1840-luvulla Yhdysvalloissa
Irtautunut Baptismista
Kirkosta irtautuneet Seitsemännen päivän adventistit
Jehovan todistajat
Jäseniä noin 18 miljoonaa kastettua
Seitsemännen päivän adventistien kirkko Ottawassa, Kanadassa.

Adventismi on protestanttisen kristinuskon suuntaus, jossa odotetaan Kristuksen (Jeesuksen) pikaista toista tulemista (lat. adventus).[1][2] Nykyisin maailmanlaajuisesti merkittävin adventistiryhmä on seitsemännen päivän adventistit.[1] Sanoilla ”seitsemännen päivän adventistit” viitataan tapaan viettää pyhäpäivää sapattina, (perjantain auringonlaskusta lauantain auringonlaskuun) sunnuntain sijaan.[3]

Adventismille on ominaista Raamatun arvovallan korostaminen. Raamatun tulkintaa ohjaavassa perinteessä merkittävänä tekijänä voidaan pitää Ellen G. Whitea, joskin liikkeen teologiset peruspiirteet syntyivät vuosien 1838–1848 aikana, jolloin Whiten merkitys Raamatun tulkitsijana oli vähäinen.

Adventistinen teologia on yhdistelmä kaikista kolmesta protestantismin pääsuunnasta: luterilaisuudesta (lähinnä maltillisesta pietismistä), kalvinismin arminiolaisesta haarasta (metodismi) ja radikaalireformaatiosta (anabaptismi), jonka vaikutus on huomattavin.

Adventistien mukaan korkein valta on Jumalalla. Adventtikirkossa muodollista korkeinta valtaa käyttää kansainvälinen viiden vuoden välein kokoontuva yleiskokous, jonka valta kuitenkin on lähinnä neuvoa-antavaa. Adventtikirkolla ei ole uskontunnustusta vaan nykyisin 28 perustavanlaatuista opinkohtaa, joiden sisältöön on vuosien varrella tehty tarkennuksia, ja niitä on lisätty tarpeen mukaan virallisen kannan vahvistamiseksi. Niiden perustana on adventtikirkon mukaan aina Raamattu.

Adventistit uskovat yhdessä muiden kristittyjen ja erityisesti konservatiivisten protestanttien kanssa muun muassa seuraavaan:

  • Kolmiyhteiseen Jumalaan, Isään ja Poikaan ja Pyhään Henkeen, joka on Luoja ja kaikkeuden kuningas, kaikkitietävä, kaikkivoiva ja kaikkialla läsnä oleva. Adventistit muotoilevat kolminaisuusoppia lähinnä vanhan kirkon ajan antiokialaisen koulukunnan niin sanotun ekonomisen triniteetin mukaisesti eli he tarkastelevat kolminaisuutta Jumalan tekojen kautta. Muissa lännen kirkoissa ontologinen triniteetti, jossa tarkastellaan enemmän Jumalan olemusta, on yleisempi. Adventistien näkemys kolminaisuudesta onkin lähempänä idän kirkkoja kuin lännen kirkkoja.
  • Raamattuun, sekä Vanhaan että Uuteen testamenttiin, Jumalan ilmoitettuna, erehtymättömänä sanana. Adventistien raamatuntulkinta perustuu niin sanottuun sola scriptura (yksin kirjoituksista) -periaatteeseen, mutta monista muista protestanteista poiketen adventistit muodostavat oppiaan suhteessa koko Raamattuun, ei vain johonkin osaan siitä.
  • Jeesukseen Kristukseen, sekä pelastukseen yksin armosta, uskon kautta.

Adventistit näkevät seksuaalisuuden kuuluvan ainoastaan naisen ja miehen väliseen avioliittoon, mikä sulkee pois homoseksuaalisuuden ja esiaviollisen seksin. Adventtikirkko ei hyväksy avoliittoa.[4]

Adventistien näkemykset eroavat merkittävimmin valtakirkkojen vallitsevista näkemyksistä seuraavissa kohdissa:

  • Kymmenen käskyn neljännessä (luterilaisuudessa kolmannessa) käskyssä mainittu sapatti eli lauantai on myös kristittyjä koskeva lepopäivä.
  • Adventistit kiinnittävät huomiota erityisesti ”hyviin elämäntapoihin”, mikä poikkeaa muista seurakunnista.[1] Kristitty on vastuussa elämäntavoistaan Jumalalle, mikä koskee myös liikuntaa[5] ja ruokavaliota. Suurin osa adventisteista pidättäytyy tämän takia tupakasta, alkoholista, huumeista sekä Raamatussa kiellettyjen niin sanottujen epäpuhtaiden eläinten kuten sian lihasta.[6][7] Nykyisin adventisteja kehotetaan olemaan syömättä myös muita eläinkunnan tuotteita, sokeroituja ruokia, valmisruokia ja välipaloja[8]. Jotkut pidättäytyvät myös kahvista[9] ja teestä.
  • Kristus toimii taivaallisen pyhäkön kaikkein pyhimmässä ylipappina ja puolustajana oikeudenkäynnissä, joka tunnetaan myös tutkivana tuomiona. Tämä oikeudenkäynti alkoi syksyllä 1844 ja jatkuu Kristuksen tulemiseen saakka. Sen aikana käydään läpi uskovien asiat, jotta muulle maailmankaikkeudelle paljastuisi, ketkä saavat osallistua elämän ylösnousemukseen ja ketkä tuhotaan yhdessä jumalattomien kanssa. Tätä erottelua adventistit perustelevat muun muassa Jeesuksen vertauksella vehnästä ja rikkaviljasta, ja vertauksella kuninkaan pojan häistä.
  • Jeesuksen toinen tuleminen taivaan pilvissä on näkyvä tapahtuma, joka päättää maailmanhistorian ja jossa Jeesukseen uskovat herätetään kuolleista elämän ylösnousemuksessa. Tästä tapahtumasta alkaa Ilmestyskirjassa viitattu tuhatvuotis­kausi, jonka uskovat viettävät taivaassa. Adventistit korostavat Jeesuksen pikaista paluuta (paruusiaa). Adventistit eivät usko tuhatvuotiseen valtakuntaan maan päällä ja hylkäävät kokonaan dispensationalistisen tulkinnan lopun ajoista.
  • Helvettiä ei ole tällä hetkellä olemassa, eikä se ole ikuinen. Helvetti on viimeisen päivän tulimeri, jossa jumalattomat tuhotaan tuhatvuotiskauden jälkeen. Helvetissä sielut tuhoutuvat sen jälkeen, kun ovat kärsineet tulessa tekojensa mukaan määrätyn ajan, ja niiden olemassaolo lakkaa. Oppia kutsutaan kristillisessä teologiassa annihilationismiksi.

Adventistit kastavat uskonsa tunnustaneita upotuskasteella.

Kirkot, joista jotkut kutsuivat itseänsä adventisteiksi, aloittivat toimintansa 1840-luvun Yhdysvalloissa. Ensimmäisen päivän liikkeiden yksi alullepanija oli baptistiseurakuntaan kuulunut William Miller, joka ennusti, että Jeesuksen toinen tuleminen tapahtuisi aikavälillä 21. maaliskuuta 1843 – 21. maaliskuuta 1844.[10][11] Miller oli päätynyt ajankohtaan tutkittuaan Danielin kirjaa ja Ilmestyskirjaa, ja erityisesti Danielin kirjan 8. luvun 14. jae oli vaikuttanut häneen.[12]

Miller alkoi saarnata vuonna 1831, ja hänen taakseen kertyi nopeasti monia seuraajia.[12] Tuhannet ihmiset uskoivat häntä ja myivät omaisuutensa. Hänen seuraajansa, joita kutsuttiin milleristeiksi odottivat Jeesuksen toista tulemista ja maailmanloppua.[10] Kun Jeesus ei ilmennyt, monet pettyivät ja Miller tunnusti tehneensä virheen. Hän myös jätti liikeen, ja hänen jatkajansa Samuel S. Snow ehdotti uutta päivämäärää, lokakuun 22. päivää 1844.[6] Kun maailma ei loppunut 1844 monet hänen seuraajistaan olivat katkerasti pettyneitä. He hylkäsivät liikkeen ja perustivat uusia. Osa taas menetti uskonsa ja palasivat aikaisempiin kirkkoihinsa.[10]

Millerin ennustuksiin uskoneet kokoontuivat 1845 konferenssiin sopimaan asioista. Sen pohjalta syntyi modernin adventistien kirkkojen perusta. Milleriin seuraajista Joseph Bates sekä James ja Ellen G. White uskoivat Millerin tulkinneen tapahtuvan väärin. Päivämäärä oli heidän tulkintansa mukaan oikein, mutta tuolloin Jumala oli alkanut tutkia Elämän kirjan nimiä. Kristuksen tuleminen tapahtuisi vasta Jumalan saatua tutkimisen valmiiksi. He eivät enää ennustaneet tiettyä päivää, mutta totesivat silti Kristuksen adventin olevan lähellä.[12]

Suurin uusista Millerin seuraajien liikkeistä – seitsemännen päivän adventistit – ilmestyi suurin piirtein Yhdysvaltain sisällissodan aikoihin 1863.[6][13] Liike uskoi Ellen Whitella olleen profetian lahja, ja Whiten luennot ja kirjoitukset vaikuttivat merkittävästi seitsemännen päivän adventistien uskoon ja käytäntöihin.[12]

1800-luvulla syntyi seitsemännen päivän adventistien lisäksi muitakin adventistisia liikkeitä. Näistä esimeriksi Advent Christian Church ja Life and Advent Union eivät tunnustaneet Whiten asemaa eivätkä seitsemännen päivän palvontaa. [12] Aluksi millerilaisessa adventistiliikkeessä mukana ollut Charles Taze Russell muodosti Raamatuntutkijat-liikkeen 1870-luvulla ja Siionin Vartiotorni ja Traktaattiseura -kustannusyhtiön vuonna 1884. Russellin kuoleman jälkeen vuonna 1917 Siionin Vartiotorni ja Traktaattiseuran seuraavaksi puheenjohtajaksi tuli Joseph Franklin Rutherford, jonka johtamasta ryhmästä kehittyi nykyinen Jehovan todistajat.[14]

Adventistit ylläpitävät eri puolilla maailmaa useita korkeakouluja, joita ovat Englannissa Newbold College ja Yhdysvalloissa Andrews University, Southern Adventist University ja Loma Lindan yliopisto. Suomessa Adventtikirkko omistaa Piikkiössä Suomen kristillisen yhteiskoulun ja vastaa sen toiminnasta.

Seitsemännen päivän adventistien pääkonferenssia johti 1999–2010 norjalainen teologian tohtori Jan Paulsen. Vuodesta 2010 esimies on ollut yhdysvaltalainen teologian tohtori Ted N. C. Wilson. Seitsemännen päivän adventistien kirkkokunnan päämaja sijaitsee Silver Springissä Yhdysvaltojen Marylandissä.

Adventisteja motivoi lähetystyöhön heidän uskonsa Jeesuksen toisen tulemisen ajankohdasta. Aikaa ei olisi kovin paljoa. Seitsemännen päivän adventistien ensimmäinen lähetti J. N. Andrews, joka lähti matkaan 1874. Adventismi levisi ympäri maailmaan, ja sen lähetystyön painopiste oli Latinalaisessa Amerikassa, Karibialla ja Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.[12]

Adventismi Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Adventismi Suomessa

Adventisteja oli Suomessa noin 3 400 vuonna 2016 Tilastokeskuksen väestörakennetilaston mukaan.[15]. Lisäksi runsaat tuhat jäsentä kuuluu Adventtikirkon paikallisseurakuntiin olematta väestörekisterissä Adventtikirkon jäseniä. Näiden jäsenten lisäksi aikuiskasteesta johtuen kirkon tilaisuuksissa käy myös etenkin nuoria, jotka eivät vielä ole tehneet tai eivät halua tehdä henkilökohtaista uskonratkaisua. Koko maailmassa on noin 18 miljoonaa kastettua jäsentä, ja jumalanpalvelustilaisuuksiin osallistuu noin 35 miljoonaa ihmistä. 12. kesäkuuta 1943 rekisteröity Suomen Adventtikirkko on osa maailmanlaajuista seitsemännen päivän adventistien kirkkokuntaa. Organisatorisesti Suomen Adventtikirkko on seurakuntien unioni. Paikallisseurakuntia Suomen Adventtikirkolla on 78.

Adventistikirkko Oulun Karjasillalla.

Sapattireformaatio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhan testamentin ajan juutalaiset ja alkuseurakunta viettivät lepo- ja pyhäpäivänään viikon seitsemättä päivää, sapattia, joka sijoittuu Suomen nykyisessä kalenterissa perjantain auringonlaskun ja lauantain auringonlaskun väliin. Kirkkohistorioitsijat (muun muassa Sozomen) kirjoittavat, että vielä 400-luvulla suuri osa seurakunnista vietti lepo- ja pyhäpäivänään sapattia.

300-luvun alkupuolella Roomassa alkanut seurakunnan liittoutuminen ja yhdistyminen poliittisen vallan kanssa johti siihen, että Rooman seurakunta lopetti sapatin vieton ja alkoi viettää lepo- ja pyhäpäivänään sunnuntaita, auringon päivää, joka tähän aikaan oli Rooman valtakunnan virallinen lepo- ja virkistyspäivä. Liittoutumasta muodostunut paavin johtama roomalaiskatolinen kirkko toteutti ja vahvisti tämän muutoksen ja alkoi voimallisesti ja pakkokeinoin levittää tätä uutta käytäntöä kaikkien kristittyjen keskuuteen, samalla vainoten niitä jotka pysyivät alkuperäisen sapatin vietossa. Keskiajalle tultaessa katolinen kirkko oli saanut lähes koko kristillisen maailman siirtymään sapatin vietosta sunnuntain viettoon. Kuitenkin aina oli sapattia viettäviä ryhmiä, muun muassa valdolaiset, joista ainakin osa vietti sapattia.

Sapattireformaatio alkoi anabaptistiliikkeen keskuudesta 1500-luvun lopussa tai 1600-luvun alussa, kun jotkut kastajaliikkeen sisällä huomasivat ettei Raamattu tue laisinkaan sunnuntainviettoa.lähde? Varsinaisesti 1600-luvulta alkoi muodostua sapattia viettäviä seitsemännen päivän baptistiseurakuntia.lähde?

Voimallinen eteenpäinmeno sapattireformaatiossa tapahtui 1800-luvulla. Amerikan 1800-luvun suuren adventtiherätyksen jakautuessa 1845 Albanyn konferenssissa kolmeen liikkeeseen, yksi seurakunta seitsemännen päivän baptistien vaikutuksesta omaksui sapatin vieton. Tämä liike, joka tunnetaan nykyisin seitsemännen päivän adventtiseurakuntana, alkoi kasvaa.

Tunnettuja adventisteja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. a b c ”adventistit”, CD-Facta 2005. Suomenkielinen tietosanakirja. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29148-X
  2. Rantala Risto (päätoim.) & Itkonen Mikko & Suramo, Ari (toimittajat): ”adventismi”, Otavan tietosanakirja. Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-15139-8
  3. Melton, John Gordon & Smylie, James Hutchinson: ”Beliefs and practices”, Adventist. (Luvun toinen kappale) Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica Ultimate Reference Suite, 2015. ISBN 978-1625132963 (englanniksi)
  4. Miroslav, Kiš M.: Seventh-day Adventist Position on Cohabitation 30.5.2001. Biblical Research Insitute. Arkistoitu 7.4.2014. Viitattu 4.4.2014. (englanniksi)
  5. Exercise Principle - Seventh-Day Adventist Diet seventhdayadventistdiet.com. 12.9.2021. Viitattu 21.1.2024. (englanti)
  6. a b c Adventists. Compton’s Interactive Encyclopedia Deluxe, The Learning Company, Inc., Heinäkuu 1999. OLC: 46887893 (englanniksi)
  7. 3. Mooseksen kirja 11 - Raamattu 1992 (KR92) - Raamattu.fi - Raamattu siellä missä sinäkin - Suomen Pipliaseura raamattu.fi. Viitattu 21.1.2024.
  8. Nutrition Principle - Seventh-Day Adventist Diet seventhdayadventistdiet.com. 11.9.2021. Viitattu 21.1.2024. (englanti)
  9. Why Is Coffee Still Taboo? – Adventist Today atoday.org. 1.8.2023. Viitattu 21.1.2024. (englanti)
  10. a b c ”I. Introduction”, Adventists. Encarta Multimedia Encyclopedia, Microsoft® Student 2009 [DVD], Microsoft Corporation, 2009. (englanniksi)
  11. Wright, Conrad: Adventists. 2003 Grolier Multimedia Encyclopedia, Grolier Interactive Inc., 2002. 043965419 [sic] (ISBN) (englanniksi)
  12. a b c d e f Melton, J. Gordon & Smylie, James Hutchinson: Adventist Encyclopedia Britannica. 25.8.2022. Viitattu 30.10.2024. (englanniksi)
  13. H. Lippy, Charles ja Martin, Leroy A.: Adventist. The World Book Multimedia Encyclopedia, 2013. ISBN 978-0-71668332-2 (englanniksi)
  14. Jehovah’s Witness Encyclopaedia Britannica. 2023. Viitattu 13.5.2023.
  15. Tilastokeskus[vanhentunut linkki].
  16. Desmond Doss: The Real Story desmonddoss.com. Viitattu 9.5.2022. (englanniksi)
  17. Hollantilainen poliitikko

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Suuri Taistelu, Ellen White
  • Sapatti vai sunnuntai, Samuel Bacchiochi

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]