Kymmenen käskyä

Mooses lakitauluineen. Rembrandt, 1659.

Kymmenen käskyä ovat juutalaisen ja kristillisen Raamatun mukaan Jumalan ihmiselle Mooseksen välityksellä Siinainvuorella antamat käskyt. Kristinuskon eri suunnissa käskyistä käytetään hiukan erilaista numerointia.

Kymmenen käskyä ovat osa Raamatun Vanhassa testamentissa esitettyä Mooseksen lakia, jonka 613 käskyssä on kaiken kaikkiaan 365 kieltoa ja 248 käskyä. Mooseksen kirjojen kymmenen käskyä eivät ole erillinen osa juutalaista lakia eikä se kuulu kristinuskon viralliseen dogmiin.

Käskyt Raamatussa

Mooses saa kymmenen käskyä Jumalalta. Raamattukuvitusta 900-luvulta.

Hepreaksi kymmenen käskyä ovat Aseret ha-Dvarîm (עשרת הדברים}}). Nimitys dekalogi tulee kreikan sanasta dekalogos (δεκάλογος), ’kymmenen lausetta’ (lausuntoa, puheenvuoroa, tiedonantoa).

Kymmenen käskyä löytyvät Vanhan testamentin Toisesta Mooseksen kirjasta (2 Moos. 20 ja 2 Moos. 34) sekä Viidennestä Mooseksen kirjasta (5 Moos. 5).

Käskyt välitti Jumalalta israelilaisille näiden johtaja Mooses noustuaan Siinaille, pyhälle vuorelle, kun israelilaiset olivat pakomatkalla Egyptistä kohti luvattua maata. Ensin Mooses rikkoi lakitaulut vihoissaan tavattuaan kansansa palvomasta epäjumalankuvaa, kultaista vasikkaa. Sen jälkeen hän palasi vuorelle ja sai uudet lakitaulut. Näissä uusissa tauluissa olevat käskyt ovat selvästi erilaiset kuin aiemmin siteeratut.

Käskyt luetellaan kolmannen kerran Viidennessä Mooseksen kirjassa, jossa ne ovat palanneet lähelle ensimmäisen maininnan muotoa ja sisältöä. Kohdassa muistutetaan käskyjen saamisesta Horeb-vuorella, ei Siinaivuorella. Lepopäivän eli sapatin pyhittämiselle annetaan eri perustelut. Muuten erot ovat vähäiset.

Kristittyjen Uudessa testamentissa käskyihin viitataan useassa kohdassa.

Historiallinen tausta

Historiallisesti käskyjen saamisen tapahtuman on väitetty sijoittuneen 1400- tai 1300-luvulle eaa. Moni tutkija kuitenkin pitää käskyjen kirjallisen analyysin pohjalta Mooseksen osuutta epähistoriallisena. Historiallis-kriittiset tutkijat ajoittavat tekstien alkuperän usein 1100-luvun ja 800-luvun eaa. välille. Kysymys käskyjen ajoituksesta nivoutuu yleiseen kysymykseen Raamatun kirjoittamisen ajankohdista.

Tarkoitus ja tulkinnat

Osa artikkelisarjaa
Kristinusko
Jeesus Kristus Syntymä Ristiinnaulitseminen Ylösnousemus
Raamattu Vanha testamentti Uusi testamentti Evankeliumi Raamatun kaanon
Teologia Jumala Kolminaisuus Isä Poika Pyhä Henki Apologetiikka Kaste Kirkko Kristologia Lähetystyö Pelastus Uskontunnustus
Historia Aikajana Apostolit Pietari Paavali Maria Varhaiskristillisyys Kirkkoisät Konstantinus Kirkolliskokoukset Augustinus Suuri skisma Ristiretket Akvinolainen Uskonpuhdistus Luther
Tunnustuskunnat Läntinen Katolinen Protestantismi Adventismi Anabaptismi Anglikanismi Baptismi Kalvinismi Evankelikalismi Pyhitysliike Luterilaisuus Metodismi Helluntaiherätys Itäinen Idän katoliset kirkot Ortodoksinen kirkko Orientaaliortodoksiset kirkot Restorationismi Jehovan todistajat Myöhempien aikojen pyhien liike Ykseyshelluntailaisuus
Muuta aiheesta Jumalanpalvelus Kirkko Kirkkovuosi Taide Kritiikki Ekumenia Musiikki Rukous Saarna Symbolit
Kristinuskon teemasivu

Kymmenen käskyä määrittelevät Jumalan ja israelilaisten välisen suhteen sekä israelilaisten keskinäisten suhteiden perustan. Jumala tarkoitti käskyt Vanhan testamentin kertomuksessa nimenomaan israelilaisille, ja ne ovat keskeinen osa Jumalan ja israelilaisten välistä liittoa. Liitolla tarkoitetaan tässä kahden osapuolen välistä harrasta ja sitovaa lupausta, joka sinetöidään valalla. Tässä liitossa Jumala on hallitseva osapuoli ja israelilaiset hänen alamaisiaan, joilta odotetaan kuuliaisuutta.

Kristityt ovat tulkinneet kymmenen käskyä juutalaisia yleisemmin. Käskyt ovat vaikuttaneet kristilliseen ajatteluun ja moraalikäsityksiin, ja niillä on ollut vaikutusta lakijärjestelmiin ja liiketoimintakäytäntöihin.

Sisältö

Teemat

Aiheeltaan käskyt koskevat uskonnollisia ja moraalisia kysymyksiä. Ensimmäiset neljä käskyä käsittelevät ihmisen ja Jumalan suhdetta. Lepopäivän pyhittämiskäskystä lähtien käskyt koskevat ihmisten yhteisöä ja sen sisäisiä suhteita.

Moni käskyistä on lyhyt, mutta joillekin käskyille on annettu myös perustelut. Käskyt ovat enimmäkseen yksikön toisen persoonan kieltomuodossa, ”Älä...”, mutta normaalin lain tapaan ne eivät kuitenkaan määrittele rangaistuksia käskyjen rikkomisesta.

Jaottelu ja numerointi

Käskylauseet on jaoteltu eri tavoin erillisiin käskyihin, ja juutalaisilla, katolisilla ja luterilaisilla on eri käsitys siitä, mitkä lauseet kuuluvat mihinkin käskyyn. Esimerkiksi juutalaisten ensimmäisessä käskyssä Jumala vain esittelee itsensä, mutta kristityillä samassa käskyssä kielletään myös muiden jumalien palvonta. Katoliset ja luterilaiset jakavat eri asioiden tavoittelemisen kiellon kahdeksi erilliseksi käskyksi, mutta ortodoksit ja reformoidut yhdistävät ne yhdeksi käskyksi ja toisaalta kieltävät epäjumalankuvien tekemisen erillisenä käskynä.

Käskylauseiden jaottelu ja numerointi eri uskontokunnissa:

käskyt ev. lut. Katekismuksen (1999) mukaan (suluissa Raamatussa käytettyjä käännöksiä)	ortodoksit	katoliset ja luterilaiset	juutalaiset	anglikaanit, reformoidut ja muut protestantit
Minä olen Herra, sinun Jumalasi.	1	1	1	--
Sinulla ei saa olla muita jumalia.	1	1	2	1
(Älä tee itsellesi jumalankuvaa).	2	-	2	2
Älä käytä väärin Herran, Jumalasi, nimeä.	3	2	3	3
Pyhitä lepopäivä.	4	3	4	4
Kunnioita isääsi ja äitiäsi.	5	4	5	5
Älä tapa.	6	5	6	6
Älä tee aviorikosta.	7	6	7	7
Älä varasta.	8	7	8	8
Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi.	9	8	9	9
Älä tavoittele (himoitse) lähimmäisesi omaisuutta (taloa/huonetta).	10	9	10	10
Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa (vaimoa), työntekijöitä (orjia/palvelijoita), karjaa äläkä mitään, mikä hänelle kuuluu.	10	10	10	10

Merkitysten tarkennuksia

Ensimmäinen käsky kieltää muiden jumalten palvomisen, koska entisaikojen israelilaiset eivät vielä olleet täysin yksijumalaisia vaan palvoivat myös esimerkiksi Baalia, Mardukia ja Ašeraa. Myös kielletty jumalankuvien palvonta oli yleistä.

Herran nimen väärinkäytöllä viitataan esimerkiksi kiroamiseen ja valehteluun.

Lepopäivän pyhittäminen perustellaan ensimmäisessä esiintymisyhteydessä Jumalan levolla luomistyön jälkeen, myöhemmässä yhteydessä israelilaisten Egyptistä paon muistopäivällä.

Tappamisen kieltävässä käskyssä tappamista ilmaisevan hepreankielisen verbin rasah tarkasta merkityksestä on väitelty paljon. Käytetyllä verbillä on tarkoitettu tavallisesti murhaamista eli harkittua tappamista, usein viattoman ihmisen tappamista verikostona. Verbillä on tarkoitettu myös epätarkoituksellisesti tehtyä surmaa sekä tappajan teloittamista. Käskyn on tulkittu kehottamaan israelilaisia harkitsemaan huolellisesti kaikenlaista surmaamista, mukaan lukien kuolemantuomioita, jotka olivat kuitenkin joissain tilanteissa sallittuja.

Israelilaisten laissa aviorikoksen kielto ei koskenut naimisissa olevien miesten oikeutta seksiin naimattomien naisten kanssa.

Kymmenennen (luterilaisilla myös yhdeksännen) käskyn alkukielisessä hepreankielisessä tekstissä kielletään toisten ihmisten omaisuuden himoitseminen (hepr. hamad) jo pelkissä ajatuksissa, ennen kuin ne johtavat tekoihin. Niin ikään alkukielisessä tekstissä puolison himoitsemisen sijaan kielletään vain vaimon himoitseminen.

Elokuvassa

Charlton Heston Mooseksena Hollywood-elokuvassa Kymmenen käskyä.

Mooseksen elämästä ja kymmenen käskyn saamistapahtumasta tehty uskonnollinen draamaelokuva Kymmenen käskyä (1956) palkittiin usealla Oscarilla.

Aiheesta muualla

• Kymmenen käskyä Toisessa Mooseksen kirjassa (2 Moos. 20:2–17).
• Kymmenen käskyä Viidennessä Mooseksen kirjassa (5 Moos. 5:6–21).
• Katekismus: Kymmenen käskyä selityksineen (Arkistoitu – Internet Archive).
• 10 käskyä ortodoksisessa kirkossa.
• What’s Wrong with the Ten Commandments? FFRF. (englanniksi)