Tupakka
Tupakka on tupakoiden kasvisukuun (Nicotiana) kuuluvien kasvien kuivatuista lehdistä valmistettua nautintoainetta, jota käytetään polttamalla, puremalla, imemällä tai nuuskaamalla. Tupakka sisältää nikotiinia, joka käyttötavasta riippuen imeytyy verenkiertoon joko hengityselimissä, tai suun tai nenän limakalvoilta.
Tupakan käytöstä ja savun hengittämisestä voi aiheutua vakavia terveyshaittoja, kuten keuhko- ja hengitystietauteja ja kasvanut syöpään sairastumisen riski. Nikotiiniin voi kehittyä nopeasti riippuvuus.
Viljely ja kypsytys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tupakkakasvit kasvatetaan yleensä siemenestä joka vuosi ja siirretään taimina pellolle. Tupakka vaatii lämpimän ilmaston ja rikkaan, läpäisevän maan. Tupakan lehdet poimitaan joko yksitellen kypsyttyään tai kaikki lehdet kerrallaan varren kanssa. Lehdet kuivataan, fermentoidaan ja kypsytetään, jotta ne saavat aromin ja hyvän tuoksun. Lehdet voidaan kuivata savulla, ilmastoidussa tilassa tai kuumien hormien vieressä. Kuivattu tupakka raastetaan, niputetaan ja pinotaan suljettuihin astioihin, joissa se fermentoidaan ja kypsytetään. Tupakka valmistetaan yleensä sekoituksena, ja siihen lisätään mausteita.[1]
Lisäaineet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Savukkeisiin on lisätty ammoniakkia, joka kasvattaa nikotiinin määrää tupakoijan hengittämässä kaasussa. Reynolds alkoi Philip Morrisin Marlboro-savukkeita tutkittuaan 1970-luvulla myös lisätä ammoniakkia savukkeisiinsa ja vuoteen 1989 mennessä tupakanvalmistajat käyttivät 5 000 tonnia ammoniakkia vuodessa.[2]
Käyttötavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tupakointi on tupakasta valmistettujen tupakkatuotteiden käyttämistä niitä polttamalla ja savua hengittämällä. Yleisin tupakkatuote on savuke, muita ovat sikari, pikkusikari, piipputupakka. Lisäksi nuuskaa käytetään huulen alla. Muita tapoja ovat bidi sekä harvinaisina nenänuuska ja varsinainen purutupakka. Maailmassa arvioidaan olevan noin miljardi tupakoitsijaa.
Tupakan historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Tupakan historia
Tupakoinnin keksivät intiaanit. Heillä tupakointi oli usein rituaalinomaista kuten myös virola, koka ja peyote eli meskaliinikaktus. Tupakkaa käytettiin pieninä annoksina piristeenä, ehkäisemään nälän tunnetta sekä kipulääkkeenä. Kristoffer Kolumbus teki matkansa Amerikkaan, minkä jälkeen tupakka levisi Eurooppaan 1500-luvulla, ensin Espanjan ja Portugalin satamakaupunkeihin. Aluksi tupakointia eli "savun juomista", kuten tuolloin sanottiin, pidettiin jonkinlaisena lähes kaikkiin vaivoihin auttavana ihmehoitona. Kirkon piirissä tupakointi tuomittiin sen pakanallisen alkuperän vuoksi. Kolmikymmenvuotinen sota aiheutti sen, että tupakointi Saksassa yleistyi. Kirjailija Hans Jacob von Grimmelshausen (1622–1676) oli ensimmäisiä tupakan vastustajia.
1600-luvulla piipunpoltto oli suosittua, mutta muoti vaihtui nuuskaamiseen Ludvig XIV:n hovissa, ja englantilainen yläluokka omaksui nuuskan 1700-luvulla. Lääkärit olivat arvostelleet savun juomista, mutta nuuskaaminen sai heidän hyväksyntänsä. Nuuskarasioista tuli seurapiirien villitys, ja nuuskaan oli monia mausteita: sivetti, myski, neilikka, jasmiini, minttu, kumina, sinappi.
Nuuskasta tuli yläluokan, myös papiston huvi, ja piipun polttoa pidettiin rahvaanomaisena. Myös naiset nuuskasivat, ja se oli 1700-luvulla suosituin tapa käyttää tupakkaa. 1700-luvun lopulla ja 1800-luvulla muoti kuitenkin muuttui, kun sikarin poltto ja liitupiippu jälleen yleistyivät. Syy oli tapakulttuurissa. Nuuskaamista alettiin pitää sotkuisena tapana. Aikakauden tunnetuin tupakanvastustaja oli Johann Wolfgang von Goethe (1749–1832).
Savukkeet yleistyivät Ranskassa 1830-luvulla. Ne levisivät muualle Eurooppaan ja sisällissodan jälkeen (1861–1865) myös Yhdysvaltoihin. Savukkeiden suosioon vaikutti uusi tupakan kuivausmenetelmä flue-cured, joka paransi makua.
Savukkeiden leviämistä etenkin Yhdysvalloissa edisti mainonta, jolla siirtolaisten ja köyhien huvista tehtiin houkutteleva. Savuke alettiin yhdistää nuoruuteen, vauhtiin, urheiluun, terveyteen ja muodikkuuteen. Vaikka Yhdysvalloissa naisten tupakointi yritettiin kieltää lailla, myös naisten tupakointi yleistyi.[3]
1600-luvun puolivälin Kiinassa saattoi saada kuolemantuomion tupakan myynnistä tai käytöstä.[4]
Terveyshaitat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Tupakoinnin terveysvaikutukset
Tupakan käyttö aiheuttaa nopeasti syntyvän ja voimakkaan fyysisen, sosiaalisen ja ennen kaikkea henkisen riippuvuuden. Terveyshaitoista merkittävimmät ovat tupakoinnin aiheuttamat keuhko- ja hengitystietaudit ja kasvanut syöpään sairastumisen riski. Tupakointi myös heikentää verenkiertoa sekä lyhentää elinikää. Ihoon tupakointi vaikuttaa sitä ennenaikaisesti vanhentaen ja sen kuntoa heikentäen.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Tobacco: Cultivation and Curing Infoplease.com. Viitattu 22.6.2016.
- ↑ http://articles.cnn.com/1998-02-04/us/9802_04_minnesota.tobacco_1_highnicotine-nicotine-levels-nicotine-content?_s=PM:US (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Rauno Lahtinen, Savun lumo. Tupakan kulttuurihistoria. Atena, 2007
- ↑ Pyhä huumesota: huumepolitiikan pelkoja ja utopioita archive.org.stream. Viitattu 24.1.2015.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hanna Hankaniemi: Tupakan kemiaa, Kandidaattitutkielma, Helsingin yliopisto, Kemian laitos, 13.8.2015 (pdf)
- Terveyden ja hyvinvoinnin laitos/ Tupakointi ja tupakoinnin lopettaminen (Arkistoitu – Internet Archive)
- Syöpäjärjestöt/ Tupakka ja syöpä