Valtatie 1

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Turun moottoritie)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Valtatie 1
Ykköstie, Tarvontie, Turunväylä
Valtatie 1
Valtatie 1
Maa Suomi
Tieluokka valtatie
Omistaja Suomen valtio
Tienpitäjä Väylävirasto
Pituus 165,2 km
Alkupiste Helsinki
Reitti Espoo (20 km)
Lohja (53 km)
Salo (112 km)
Päätepiste Turku (165,2 km)
Päällyste asfaltti
Kaistaluku vähintään nelikaistainen
Katso myös Valtatie 1 Commonsissa

Valtatie 1 eli Turunväylä on Helsingistä Turkuun johtava valtatie. Se on osa kansainvälistä E18-väylää. Tien pituus on 165,2 kilometriä. Tie kuuluu liikenne- ja viestintäministeriön määrittämiin maanteiden pääväyliin ja yleiseurooppalaiseen TERN-tieverkkoon.

Tien kulku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtatie 1 on lukuun ottamatta Helsingin kaupungin alueella katuverkossa kulkevaa 5,8 kilometrin ja Turun päässä olevaa 2,5 kilometrin osuutta moottoritie, jonka viimeinen osa avattiin liikenteelle 28. tammikuuta 2009[1]. Tien avaamista viivästyttivät tunneleiden varotoiminnoissa ilmenneet ongelmat. Tien liikenne on varsin sujuvaa, lukuun ottamatta ajoittaisia ruuhkia Helsingissä.lähde?

Tie kulkee seuraavien maakuntien kautta: Uusimaa – Varsinais-Suomi.

Tie kulkee seuraavien kuntien kautta: Helsinki – Espoo – Kauniainen – Espoo (uudelleen) – Kirkkonummi – Vihti – Lohja – Vihti (uudelleen) – Lohja (uudelleen) – Salo – Paimio – Kaarina – Turku. Vilkkaimmillaan valtatie 1 on Kehä I:n ja Kehä II:n välillä, missä keskimääräinen liikennemäärä oli vuonna 2021 noin 70 000 ajoneuvoa vuorokaudessa[2].

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin ja Turun välillä on kulkenut maantie 1300-luvun puolivälistä, jolloin Turusta Viipurin johtava Suuri rantatie muodostui.[3]

Vuoden 1938 tienumerointijärjestelmässä Helsingin ja Turun välinen valtatie nimettiin valtatieksi 1. Valtatien 1 rakentaminen oli eräs Suomen varhaisimmista valtatiehankkeista. Sen rakentaminen alkoi 1930-luvulla, ja uusi tie valmistui vaiheittain vuoteen 1951 mennessä. Valmistunut tie oli aikanaan hyvin uudenaikainen. Liikennemäärien kasvaessa tien suorituskyky ja turvallisuus kuitenkin heikkenivät, ja ennen moottoritieosuuksien valmistumista ykköstie oli ollut pitkään profiililtaan vanhanaikainen, mutkainen ja mäkinen, ruuhkainen ja vaarallinen. Pitkät mäet osoittautuivat ongelmallisiksi etenkin raskaalle liikenteelle, jota varten tielle rakennettiin 1960–70-luvulla erillisiä ryömintäkaistoja. Ryömintäkaistojen loppupäät osoittautuivat kuitenkin onnettomuusalttiiksi raskaan liikenteen liittyessä muun liikenteen sekaan. Liikenteen sujuvuuden parantamiseksi ryömintäkaistat muutettiin 1980-luvulla ohituskaistoiksi, mutta nekään eivät parantaneet liikenneturvallisuutta, vaan erityisesti kaistojen päätekohdat osoittautuivat hyvin onnettomuusalttiiksi. Tie kulki myös aivan Salon ydinkeskustan läpi 1970-luvun loppupuolelle saakka, kunnes valmistui säästöbudjetilla rakennettu, pohjoisreunalta ydinkeskustan ohittava mutta taajama-alueen läpäisevä ohikulkutie, jonka läpäisykykyä rajoittivat useat liikennevalot.[4]

Vuosien 1956 ja 2009 välisenä aikana rakennettiin Helsingin ja Turun välille vaiheittain moottoritie. Sen ensimmäinen osuus Helsingin Munkkiniemestä Espoon Gumböleen valmistui joulukuussa 1962. Moottoritie piteni Veikkolaan vuonna 1967 ja Lohjanharjulle 1971. Turun päässä oleva moottoritieosuus Turusta Paimioon valmistui vaiheittain 1990-luvulla ja Paimiosta Salon ohitse Muurlaan vuonna 2003. Viimeisenä valmistui varsin vaativan maaston läpi kulkeva osuus Lohjanharjulta Muurlaan. Muurlan ja Lahnajärven välinen osuus valmistui loppuvuodesta 2008. Tammikuussa 2009 valmistui viimeinen osuus Lahnajärven ja Lohjan välillä.[5] Sitä mukaa kuin moottoritien eri osat otettiin käyttöön, vanha ykköstie jäi rinnakkaistieksi, jonka numero alun perin oli 118. 1990-luvun puolivälin tienumerouudistuksessa rinnakkaistien numero "standardisoitiin" ja muutettiin seututieksi 110.lähde?

Moottoritien rakennusvaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tien alkupää Helsingissä kävi nopeasti ahtaaksi, ja vuonna 1956 aloitettiin Suomen ensimmäisen moottoritien rakentaminen Helsingin Munkkiniemestä Espoon Gumböleen, suunnilleen nykyiseen Kehä III:n liittymään saakka. Uusi, Tarvontieksi kutsuttu moottoritie valmistui 16. joulukuuta 1962. Nykyään sen nimenä on Helsingin, Espoon ja Kirkkonummen alueella Turunväylä. Moottoritietä jatkettiin Lohjanharjulle 1970-luvulle mennessä kolmessa osassa: Ensin vuonna 1967 rakennettiin 14 kilometrin osuus Veikkolaan, sitten neljän kilometrin osuus Veikkolan ohi ja tämän jälkeen Nummenkylään loppuosuus, joka valmistui 1971. Viimeiseen urakkaan kuuluivat myös Porintien alkuosuus Palojärven liittymästä ja Lohjan suuntaan erkaneva muutaman kilometrin moottoriliikennetieosuus. 10. syyskuuta 1977 tiellä avattiin maailman ensimmäinen automaattinen sääasema[6].

Tämän jälkeen moottoriteiden rakentaminen pysähtyi ykköstien osalta lähes 15 vuodeksi. Vuonna 1973 valmistui tosin lyhyt nelikaistainen katuosuus Kaarinan ja Turun välille ja vuonna 1977 valmistui Salon ohikulkutie. Salon ohitustietä oli aikanaan suunniteltu moottoritieksi, mutta talousvaikeuksien vuoksi päädyttiin halvempaan ratkaisuun. Salon keskustan pohjoispuolelle rakennettiin kaksikaistainen ohikulkutie, jonka sujuvuuskykyä rajoittivat useat liikennevalot.[4]

Moottoritien rakentamista jatkettiin 1990-luvulla Turun päästä. Ensimmäisenä valmistui Paimion ja Kaarinan välinen osuus 1990-luvun puolivälissä. Kaarinan ja Turun välinen osuus valmistui 1990-luvun lopulla ensin valtatien 10 liittymään saakka; viimeinen osuus, johon kuului Aurajoen ylittävä silta, valmistui 2000-luvun alussa. Muurlan ja Paimion välinen moottoritieosuus valmistui vuonna 2003.lähde?

Lohjanharjun ja Muurlan välisen moottoritieosuuden rakentaminen aloitettiin tammikuussa 2004. Sen ensimmäinen, 12 kilometriä pitkä osuus Lohjanharjulta Lohjalle avattiin liikenteelle 15. joulukuuta 2005. Hankkeeseen sisältyi yksi uusi eritasoliittymä, minkä lisäksi olemassa olevaa Hevoskallion eritasoliittymää parannettiin. Tätä osuutta ei kuitenkaan vielä liitetty valtatiehen.[7] Alun perin uusi tie oli tarkoitus avata kokonaisuudessaan liikenteelle 15. marraskuuta 2008.[8] Tunneliturvallisuusjärjestelmien testauksen vuoksi Lohjan ja Lahnajärven välisen osuuden käyttöönotto viivästyi runsaat kaksi kuukautta.[9] Ensimmäisenä otettiin käyttöön osuus Lahnajärveltä Muurlaan 19. marraskuuta 2008.[10] Lopulta 28. tammikuuta 2009 valmistui myös Lohjan ja Muurlan välinen moottoritieosuus.[11]

Uuteen osuuteen sisältyi kahdeksan eritasoliittymää ja seitsemän tunnelia, joiden yhteispituus on 5,1 kilometriä. Tunneleista pisin, Karnaisten tunneli, on 2,3 kilometriä pitkä ja Suomen toiseksi pisin maantietunneli. Koko Lohjanharju–Muurla-tien kustannusarvio oli 335 miljoonaa euroa, mikä sisälsi myös valtatiehen 25 kuuluvan Lohjan läntisen sisääntulotien. Tietä on rakennettu niin sanotulla elinkaarimallilla, jossa Tieyhtiö Ykköstie Oy rakensi tien ja myös vastaa tien kunnossapidosta vuoteen 2029 asti. Tien käyttöönoton yhteydessä myös osa vuonna 2005 valmistuneesta moottoritieosuudesta muutettiin valtatieksi 1. Kun uusi moottoritie avattiin liikenteelle, valtatiestä 1 tuli kokonaan vähintään nelikaistainen.

Myöhemmät tiehankkeet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kehä I:n ja Nihtisillan väliin avautui 2015 uusi liittymä, Turvesolmu.[12] Liittymästä etelään kulkeva Turveradantie johtaa Koivumankkaantielle.[13]

Käynnissä olevat ja suunnitellut tiehankkeet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Pääkaupunkiseudulla tien kapasiteettia kasvatettiin merkittävästi vuoteen 2020. Ensin rakennettiin kolmannet kaistat Kehä I:ltä Kehä II:lle Kehä I:n parantamishankkeen yhteydessä. Toisessa vaiheessa kolmannet kaistat Kehä II:lta Kehä III:sta eteenpäin Histaan saakka. Kolmannessa vaiheessa kolmannet kaistat Histasta edelleen valtatie 2:n liittymään Palojärvelle saakka.lähde?

Kirkkojärven kohdan perusparannus 2017

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espoon Kirkkojärven kohdalla tie on rakentamisen jälkeen painunut 1–2 metriä pehmeän savisen maaperän vuoksi, koska tietä ei aikanaan paalutettu. Vesi on noussut tielle 2011 ja 2017. Vuoden 2011 tulvimisen jälkeen tietä päätettiin nostaa ja painumisen estämiseksi tehdä betonipaalutus. Työ oli meneillään, kun lokakuussa 2017 vesi nousi tielle niin paljon, että toinen kaista kumpaankin suuntaan jouduttiin sulkemaan ja liikenne puuroutui jatkuvasti. Veden nousua tielle estettiin hiekkasäkkivallein.[14][15]

Tunnelit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtatie 1:llä on useita merkittävän pituisia tietunneleita, joissa jokaisessa on useita hätäpoistumisteitä ja hätäpuhelimet.

Tunnelit on numeroitu seuraavasti:

Nro Tunneli Kunta Pituus metriä
2 Isokylän tunneli Salo 435
3 Hepomäen tunneli Salo 250
4 Lakiamäen tunneli Salo 480
5 Tervakorven tunneli Lohja 575
6 Pitkämäen tunneli Lohja 620
7 Orosmäen tunneli Lohja 645
8 Karnaisten tunneli Lohja 2 230
9 Lehmihaan tunneli Lohja 265

Tunnelia nro 1 ei ole vielä rakennettu, vaan sen numero lienee varattu Turun kehätielle (osa E18:aa) Raision keskustan kohdille suunniteltuun tunneliin.[16] Lohjan alueen viisi tunnelia ovat ketjussa niin ettei niiden väleissä ole yhtään liittymää. [17]

Taukopaikkoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turunväylän varren pysähdyspaikkoja huoltamoineen ja ravintoloineen ovat muun muassa Lohjan sekä Salon ABC:t, Paimion Neste, Halikon Shell[18] ja Suomusjärven Neste Kivihovi[19]. Tienvarren kahviloita ovat lisäksi Halikon Shellin viereinen Design Hill[20] sekä Ykköspesä ja Haukanpesä tien molemmin puolin sijaitsevilla levähdysalueilla Saukkolassa[21]. Vähän kauempana moottoritiestä, vanhan ykköstien (nyk. seututie 110) varrella sijaitsevat Sammatin Kasvihuoneilmiö,[22] Lahnajärven taukopaikka[23] ja Muurlan lasi.[24]

Kuvia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2009/01/e_18_moottoritie_avataan_510409.html (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. ↑ Suomen Väylät -karttapalvelu (Valinta: Liikennemäärät 2021) Väylävirasto. Viitattu 20.9.2023.
  3. ↑ Suuri Rantatie – Kuninkaantie Tiehallinto. Arkistoitu 9.2.2016. Viitattu 29.7.2007.
  4. ↑ a b Valtatie 1 Matti Grönroos. Arkistoitu 14.1.2012. Viitattu 24.4.2016.
  5. ↑ E18 Muurla-Lohja moottoritie ykkostie.net. Tieyhtiö ykköstie. Arkistoitu 25.1.2023. Viitattu 21.1.2023.
  6. ↑ Luoma, Jukka: Mitä Missä Milloin 1979, s. 12. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1978. ISBN 951-1-04873-2
  7. ↑ E18 -moottoritie Lohja–Lohjanharju 24.1.2007. Tiehallinto. Arkistoitu 29.9.2007. Viitattu 29.7.2007.
  8. ↑ E18 Muurla–Lohja Tiehallinto. Arkistoitu 29.9.2007. Viitattu 29.7.2007.
  9. ↑ Turun moottoritien avaaminen viivästyy edelleen YLE Uutiset. 2.12.2008. Yleisradio Oy. Viitattu 2.12.2008.
  10. ↑ E18-moottoritien Muurla–Lahnajärvi-osuus avataan 19.11.2008 18.11.2008. Tiehallinto. Arkistoitu 20.7.2011. Viitattu 19.11.2008.
  11. ↑ E18 Muurla–Lohja-moottoritie skanska.fi. Skanska. Viitattu 21.1.2023.
  12. ↑ Espoon kaupunki: Turvesolmun eritasoliittymä espoo.fi. Arkistoitu 21.2.2014. Viitattu 3.2.2014.
  13. ↑ Espoon kaupunki: Turveradantien rakentaminen espoo.fi. Arkistoitu 6.3.2016. Viitattu 3.2.2014.
  14. ↑ Armeija säkitti Turunväylän ja se pysyy auki, Yle.fi, uutiset 12.10.2017
  15. ↑ Vesi tulvii Turun moottoritielle, koska tie on rakennettu keskelle järveä, Hs.fi 11.10.2017
  16. ↑ Kysy.fi: Valtatien ykkösen tunnelien numeroinnista - tunnelit 1-3 Kysy.fi. 27.8.2017. Arkistoitu 22.9.2017. Viitattu 22.9.2017.
  17. ↑ Teillä ja Turuilla koeajaa: Moottoritie Lohja-Lahnajärvi teilla.blogspot.com.
  18. ↑ Shell Salo Halikko helmisimpukka.fi. Viitattu 23.4.2024.
  19. ↑ Neste ja Hesburger laajentavat yhteistyötään – Valtatie 1:n varrella sijaitsevasta Salo-Kivihovi-liikenneasemasta Neste-asema Neste. 27.4.2023. Viitattu 23.5.2023.
  20. ↑ Design Hillin sijainti moottoritien liittymässä on ihanteellinen yrityssalo.fi. Viitattu 23.4.2024.
  21. ↑ Tiainen, Paula: Näin kaikki eteni 265 päivää sitten, kun Uusimaa laitettiin säppiin Yle Uutiset. 17.12.2020. Viitattu 24.3.2022.
  22. ↑ Mäntymaa, Marjut: Yhden naisen taistelu mainoskyltistä jatkuu – vastakkain laki ja yrittäjän tulevaisuus Yle Uutiset. 18.7.2014. Viitattu 13.11.2019.
  23. ↑ Hjelt, Yrjö: Suomen vanhin taukopaikka Lahnajärvi Ċ taas henkiin 12.9.2015. Yle Uutiset. Viitattu 12.9.2015.
  24. ↑ Helsinki–Turku taukopaikat ailajajuha.com. 9.7.2020. Viitattu 24.3.2022.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Liittymät Helsingistä Turkuun
}} { {
Nro Km   Nimi   Tie   Viitoitus
  Mannerheimintie (2+2)
  Eteläesplanadi, risteyksessä aukio Erottaja,
Bulevardi		 Lahti, Kotka
  Pohjoisesplanadi
Lönnrotinkatu
  Mannerheimintie (2+2)
  Kalevankatu
Aleksanterinkatu
  Kaivokatu
Simonkatu
  Postikatu, risteyksessä Mannerheimin aukio
  Salomonkatu (kävelykatu)
Arkadiankatu
risteyksessä Paasikiven aukio		 Turku, Hanko
  Pohjoinen Rautatiekatu
  Töölönlahdenkatu
    Museokatu
Aurorankatu
  Cygnaeuksenkatu
  Eteläinen Hesperiakatu
  Pohjoinen Hesperiakatu
  Dunckerinkatu
    Kivelänkatu
  Helsinginkatu
Runeberginkatu		 Lahti, Kotka
 
    Sibeliuksenkatu
  Toivonkatu
Eino Leinon katu
  Sallinkatu
Humalistonkatu
    Linnankoskenkatu
  Savilankatu
Ruusankatu
  Nordenskiöldinkatu Pasila
    Päivärinnankatu
  Reijolankatu
Stenbäckinkatu
  Mannerheimintie
Lääkärinkatu		 Tampere, Haaga; kääntyy
  Tukholmankatu (2+2)
  Topeliuksenkatu
    Pihlajatie
    Haartmaninkatu
    Jalavatie
    Valpurintie
    Mäntytie
  Paciuksenkatu kääntyy
  Paciuksenkatu (3+3)
    Meilahdentie
    Kallioportaankuja
  Paciuksenkaari
  Pikku-Huopalahti
  Munkkiniemen puistotie
Ramsaynranta
Tammitie		 kääntyy
Otaniemi, Kuusisaari
 
  Huopalahdentie (1+3+2+1)
    alkaa
    Perustie
  Lokkalantie
  Huopalahdentie (1+2+2+1)
    Rakuunantie
  Tietokuja
  Huopalahdentie
Turunväylä (2+3)
Helsingin ja Espoon kunnanraja
 46
Vermonsolmun eritasoliittymä (Suuntaisliittymä Helsingin suuntaan) Gallen-Kallelan tie
Itsehallintotie		 Ruukinranta
Perkkaa, Vermo
 45
Leppävaaransolmun eritasoliittymä Kehä I
Kehä I		 Kehä I, Tapiola, Leppävaara
Turunväylä (4+4)
 44
Turvesolmun eritasoliittymä (Suuntaisliittymä Helsingin suuntaan) Turveradantie Mankkaa
Turunväylä (3+3)
 43
Nihtisillan eritasoliittymä Nihtisilta Kauniainen, Kilo
Mankkaa
 42
Sepänsolmun eritasoliittymä Kehä II Kehä II, Matinkylä, Viherlaakso
Turunväylä (2+2)
 41
Tuomarilansolmun eritasoliittymä (Suuntaisliittymä Helsingin suuntaan) Tuomarilantie Espoon keskus, Tuomarila
Ymmersta
  Rantarata
Espoon ja Kauniaisten kunnanraja (kuntakylttejä ei ole tien varrella, koska kohdassa ei ole liittymiä)
Kauniaisten ja Espoon kunnanraja (kuntakylttejä ei ole tien varrella, koska kohdassa ei ole liittymiä)
 40
Kivikirkonsolmun eritasoliittymä Espoontie Espoon keskus, Muurala
Lommila
 29
Espoonsolmun eritasoliittymä Kehä III
Kehä III		 Kotka
Espoon keskus
Turunväylä (2+2)
 28
Histansolmun eritasoliittymä Nupurintie Nupuri, Nuuksio, Ämmässuo
Espoon ja Kirkkonummen kunnanraja
 27
Veikkolan eritasoliittymä Veikkolantie Veikkola
Moottoritie (2+2)
Kirkkonummen ja Vihdin kunnanraja
 26
Palojärven eritasoliittymä Porintie Pori, Nummela
Vihdin ja Lohjan kunnanraja
 25
Hevoskallion eritasoliittymä Turuntie Saukkola, Somero
 24
Muijalan eritasoliittymä 1125 Lohjanharjuntie
Kehätie		 Muijala
Hyvinkää
Moottoritie (2+2)
 23
Lempolan eritasoliittymä Hanko, Lohja
Moottoritie (2+2)
  Lohjanjärvi
 22
Karnaisten eritasoliittymä Hossantie Lohja, Routio
    Lehmihaan tunneli 265 metriä  
    Karnaisten tunneli 2230 metriä  
  Lohjanjärvi
    Orosmäen tunneli 645 metriä  
    Pitkämäen tunneli 620 metriä  
    Tervakoven tunneli 575 metriä  
 21
Kärklammen eritasoliittymä Nummentie Saukkola, Sammatti, Karjalohja
    Hauklammen levähdysalue    
 20
Paikkarin eritasoliittymä Paikkarintie Sammatti, Nummi
Uudenmaan ja Varsinais-Suomen maakunnanraja
Lohjan ja Salon kunnanraja
 19
Lahnajärven eritasoliittymä Honkakurjentie Lahnajärvi
    Suomusjärven palvelualue    
 18
Suomusjärven eritasoliittymä Suomusjärventie Suomusjärvi, Kisko, Kiikala
  Varesjoki
 17
Kruusilan eritasoliittymä Kalkkilantie Kruusila, Rekijoki
  Pernjärvi
    Lakiamäen tunneli 480 metriä  
    Hepomäen tunneli 250 metriä  
 16
Kaukelmaan eritasoliittymä Romsilantie Muurla, Pertteli
    Haukkala  
  Salonjoki
 15
Ruoksmäen eritasoliittymä Somerontie Tammisaari, Salo, Forssa, Somero, Pertteli
    Isokylän tunneli 450 metriä  
 13
Tavolan eritasoliittymä Vaskiontie Aura, Halikko, Meriniitty
  Halikonjoki
 12
Hajalan eritasoliittymä Tapiolantie Hajala
Salon ja Paimion kunnanraja
    Pitkäporras    
  Rantarata
 11
Lähteenmäen eritasoliittymä Iso-Iivarintie Paimio
 10
Valkojan eritasoliittymä (Suuntaisliittymä Turun suuntaan) Kravinkuja Kemiö, Sauvo, Paimio
  Paimionjoki
 9
Tammisillan eritasoliittymä Paimiontie Tammisilta, Paimio
Paimion ja Kaarinan kunnanraja
  Rantarata
    Makarla  
  Hepojoki
 8
Kirismäen eritasoliittymä Turun kehätie
2271 Ohikulkutie		 Naantali, Raisio, Pori
Piikkiö
Moottoritie (2+2)
  Rantarata
 7
Raadelman eritasoliittymä Raadelmantie Raadelma, Piikkiö
 6
Väntsin eritasoliittymä etelään: Kaarinantie
pohjoiseen: Kaarinantie		 Kaarina, Parainen, Nauvo, Korppoo
Littoinen
 5
Kurkelan eritasoliittymä Kaarina, Piispanristi
Kaarinan ja Turun kunnanraja
Moottoritie (3+3)
 4
Skanssin eritasoliittymä Sorakatu
Itäkaari		 Skanssi, Varissuo
Moottoritie (2+2)
 3
Jaanin eritasoliittymä Skarppakullantie
Ahtolantie		 Vasaramäki, Pääskyvuori
  Helsingin valtatie (2+2)
         
  Helsingin valtatie (3+2)
  Kalevanramppi Kupittaa, Itäharju
 2
Nummenmäen eritasoliittymä Hämeentie Hämeenlinna, Keskusta itä; päättyy
  Helsinginkatu (2+2)
  Suntiontie Ylioppilaskylä
  Assistentinkatu Yliopisto
  Tuomaansilta Aurajoki
  Lonttistentie Lonttinen
Tervatori
Aninkaisten eritasoliittymä Tampere, Raisio
Välimatkataulukko
(km) Helsinki
Lohjanharju 42 Lohjanharju
Salo 112 70 Salo
Turku 164 122 52 Turku
Valtatiet 1–29

| | | | | | | | | | | | | |
| | | | | | | | | | | |

Eurooppatiet Suomessa

| | | | | | |

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Valtatie_1&oldid=22818963”