Theodore Roosevelt

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Teddy Roosevelt)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Theodore Roosevelt
Yhdysvaltain 26. presidentti
14. syyskuuta 1901 – 4. maaliskuuta 1909
Varapresidentti ei kukaan (1901–1905)
Charles W. Fairbanks (1905–1909)
Edeltäjä William McKinley
Seuraaja William Howard Taft
Yhdysvaltain 25. varapresidentti
4. maaliskuuta 1901 – 14. syyskuuta 1901
Presidentti William McKinley
Edeltäjä Garret A. Hobart
Seuraaja Charles W. Fairbanks
New Yorkin 33. kuvernööri
1. tammikuuta 1899 – 31. joulukuuta 1900
Varakuvernööri Timothy Woodruff
Edeltäjä Franck Black
Seuraaja Benjamin Odell
Henkilötiedot
Syntynyt27. lokakuuta 1858
New York City,
New York
Kuollut6. tammikuuta 1919 (60 vuotta)
New York
Ammatti kirjailija, historioitsija, virkamies
Puoliso (1) Alice Hathaway
Lee Roosevelt,
(2) Edith Carow
Roosevelt
Tiedot
Puolue Republikaanit
Uskonto protestantti
Kunnianosoitukset Nobelin rauhanpalkinto Nobelin rauhanpalkinto (1906)
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Theodore Roosevelt (27. lokakuuta 1858 – 6. tammikuuta 1919) oli Yhdysvaltain 26. presidentti vuosina 1901–1909. Roosevelt toimi presidentti William McKinleyn varapresidenttinä kunnes tämä murhattiin, ja 42-vuotiaana hänestä tuli Yhdysvaltain nuorin presidentti.[1]

Osa artikkelisarjaa
Sosiaaliliberalismi
Käsitteet
Filosofit
Poliitikot
Organisaatiot
Katso myös

Roosevelt oli republikaanipuolueen uudistaja, joka muutti puolueensa konservatiivisia ajatuksia 1900-luvun mukaisiksi. Roosevelt oli ensimmäinen yhdysvaltalainen Nobel-palkinnon vastaanottaja: hän sai rauhanpalkinnon vuonna 1906 Venäjän–Japanin sodan menestyksellisestä rauhanneuvottelutyöstä.[2]

Nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Roosevelt syntyi 27. lokakuuta 1858 varakkaaseen perheeseen New Yorkissa. Hän oli vanhempiensa, Theodore vanhemman ja Marthan, neljästä lapsesta toinen. Theodore Roosevelt matkusteli lapsuudessaan pitkiä aikoja vanhempiensa kanssa Euroopassa ja Lähi-idässä. Hänen varhaiskasvatuksensa perustui yksityisten opettajien antamaan kotiopetukseen.[3]

Theodore Roosevelt kärsi lapsena astmasta, minkä vuoksi hän sairasteli usein. Teini-ikäisenä Roosevelt alkoi kuitenkin harrastamaan aktiivisesti liikuntaa ja jatkoi liikuntaharrastustaan koko elämänsä ajan. Liikuntaharrastuksen ansiosta Roosevelt oli fyysisesti vahva.[3]

Vuonna 1876 Roosevelt aloitti opiskelun Harvardin yliopistossa. Harvardissa ollessaan Roosevelt opiskeli laajasti erilaisia oppiaineita aina saksasta luonnonhistoriaan. Harvardissa ollessaan Roosevelt tapasi varakkaaseen pankkiiriperheeseen kuuluneen Alice Hathaway Leen ja avioitui tämän kanssa lokakuussa 1880. Avioitumisen jälkeen Roosevelt alkoi opiskella lakia Columbian yliopistossa, mutta lopetti opiskelut jo vuoden päästä lähteäkseen mukaan politiikkaan.[3]

Poliittisen uran alku ja pako länteen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Roosevelt valittiin vuonna 1882 New Yorkin osavaltion lainsäädäntöelimeen, jossa hän toimi kahden kauden ajan vuoteen 1884 asti. 12. helmikuuta 1884 Alice Lee synnytti pariskunnan esikoistytön, joka sai saman nimen kuin äitinsä. Kaksi päivää synnytyksen jälkeen Theodore Rooseveltin oma äiti kuitenkin kuoli lavantautiin. Vain muutamaa tuntia tämän jälkeen Rooseveltin vaimo Alice menehtyi munuaisongelmien vuoksi. Kahden läheisen ihmisen menettäminen järkytti Rooseveltia syvästi ja hän pakeni seuraavien kuukausien ajaksi surua työhönsä politiikan parissa.[3]

Roosevelt päätti lopulta luopua työstään ja lähteä länteen Dakotan territorioon. Roosevelt jätti tyttärensä siskonsa hoidettavaksi ja muutti asumaan Dakotan erämaihin. Dakotassa Roosevelt osti itselleen kaksi karjatilaa ja tuhatpäisen karjalauman. Roosevelt vietti aikaansa ratsastaen, metsästäen, hoitaen karjaansa ja jahdaten sheriffinä Dakotan lainsuojattomia.[3]

Roosevelt muutti takaisin itään vuonna 1886, mutta vieraili tämänkin jälkeen useita kertoja Dakotan erämaissa. Takaisinmuuttoon vaikutti suuresti se, että Roosevelt oli tutustunut uudelleen Edith Kermit Carowiin, johon Roosevelt oli ollut nuorempana ihastunut. Pari meni naimisiin Lontoossa joulukuussa 1886 ja muutti asumaan New Yorkin Oyster Bayhyn[1]. Pariskunta sai yhteensä viisi omaa lasta, joiden lisäksi he huolehtivat Rooseveltin esikoistyttärestä Alice Leesta.[3]

New Yorkissa Roosevelt alkoi kirjoittaa ahkerasti kirjoja. Hän kirjoitti useita teoksia muun muassa merisodankäynnistä, Thomas Hart Bentonista ja Gouverneur Morrisista.[3]

Paluu politiikkaan ja sota Espanjaa vastaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eversti Roosevelt Rough riderin univormussa 1898.

Roosevelt palasi politiikkaan vuonna 1886, kun hän pyrki New Yorkin kaupungin pormestariksi. Roosevelt ei kuitenkaan voittanut vaaleja. Kaksi vuotta myöhemmin Roosevelt kampanjoi republikaanien Benjamin Harrisonin puolesta presidentinvaaleissa. Harrison voitti vaalit ja nimitti Rooseveltin henkilöstökomissioon (United States Civil Service Commission), jossa hän jatkoi vielä seuraavan presidentin, demokraattien Grover Clevelandin alaisuudessa vuoteen 1895. Tuolloin Rooseveltistä tuli New Yorkin kaupungin poliisikomission (New York City Police Board) johtaja.[4] Poliisikomissiossa Roosevelt muun muassa kitki korruptiota poliisilaitoksesta ja kielsi viinan myymisen sapattina.[3]

Republikaanipresidentti William McKinley nimitti Rooseveltin laivaston varaministeriksi vuonna 1897. Vuonna 1898 Yhdysvaltain laivaston alus USS Maine räjähti Havannan satamassa vieden mukanaan 266 yhdysvaltalaissotilasta ja Roosevelt asetti Yhdysvaltain laivaston täyteen hälytystilaan. Yhdysvaltalaisessa mediassa Espanjaa syytettiin laivan upottamisesta, vaikka todellisuudessa Espanjalla ei ollut mitään osuutta asiaan[5]. Mediassa velloneiden syytösten vuoksi Roosevelt alkoi kuitenkin valmistaa laivastoa sotaan Espanjaa vastaan. Kun sota Espanjaa vastaan lopulta alkoi, niin Roosevelt erosi laivastoministeriöstä ja järjesti eversti Leonard Woodin kanssa ensimmäisen vapaaehtoisen ratsuväkirykmentin, jolle lehdistö antoi nimen ”Rough riders”. Roosevelt johti rykmenttiä yhdessä Santiagon taistelun hyökkäyksistä, minkä seurauksena hänestä tuli sodan jälkeen suuri sotasankari.[6][3]

Sodasta palattuaan Rooseveltia pyydettiin republikaanien ehdokkaaksi New Yorkin kuvernöörinvaaleihin demokraattien ja Tammany Hallin suosittua Judge Augustus van Wyckia vastaan. Republikaanien puoluekoneiston ja erityisesti republikaanipuolueessa merkittävässä asemassa olleen Thomas C. Plattin voimakkaan tuen ansiosta Roosevelt voitti vaalit täpärästi. Kuvernööriksi noustuaan Roosevelt kuitenkin toimi usein juuri päinvastoin kuin republikaaninen puolue olisi toivonut: Roosevelt muun muassa kieltäytyi nimittämästä Plattin haluamia puolueaktiiveja tiettyihin julkisiin virkoihin ja tuki julkista infrastruktuuria pyörittäneiden yritysten verotuksen kiristämistä. Tämän seurauksena Rooseveltin ja Plattin välit tulehtuivat. Platt ei halunnut Rooseveltin pyrkivän enää toiselle kuvernöörikaudelle, minkä vuoksi hän päätti vuonna 1900 ehdottaa Rooseveltia istuvan presidentin William McKinleyn varapresidenttiehdokkaaksi seuraaviin vaaleihin. Roosevelt suostui ehdotukseen, koska hän ajatteli sen tarjoavan väylän lähteä presidenttiehdokkaaksi vuoden 1904 vaaleissa.[3]

Presidentinvaalit 1901 ja McKinleyn murha

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alkuperäinen teddykarhulelu sai inspiraation tästä Washington Postissa 16. syyskuuta 1902 julkaistusta pilakuvasta Rooseveltin kieltäydyttyä ampumasta puuhun ajettua mustakarhun pentua.

Demokraatit asettivat vuoden 1900 presidentinvaaleissa McKinleyn ja Rooseveltin vastaehdokkaiksi William Jennings Bryanin ja Adlai E. Stevensonin. Roosevelt kampanjoi ahkerasti ja kiersi kampanjansa aikana puhumassa yli 500 eri kaupungissa. Vaaleissa McKinley ja Roosevelt löivät vastaehdokkaansa selvästi saaden yli 860 000 ääntä enemmän ja vieden valitsijamiehet äänin 292–155. McKinleyn presidenttikausi jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä anarkisti Leon Czolgosz ampui McKinleytä 6. syyskuuta 1901, ja tämä kuoli viikkoa myöhemmin[7].

Roosevelt vannoi virkavalansa 14. syyskuuta 1901 Näin 42-vuotiaasta Rooseveltista tuli maan historian nuorin presidentti[3].[6]

Presidenttinä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Roosevelt toimi presidenttinä lopulta vajaan kahden kauden ajan. Vuoden 1904 presidentinvaaleissa Roosevelt voitti demokraattiehdokkaan Alton B. Parkerin selvästi valitsijamiesäänin 336–140.[6]

Sisäpolitiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Presidentiksi noustuaan Roosevelt lupasi leikata trustien valtaa Yhdysvalloissa. Roosevelt nosti kahden presidenttikautensa aikana yhteensä 44 syytettä suuryrityksiä vastaan, mistä hän sai lempinimen ”trust-buster”.[6][1] Trustien vastainen Sherman Antitrust Act oli säädetty jo vuonna 1890, mutta sitä ei ollut ennen Rooseveltin presidenttikautta juurikaan käytetty. Vuonna 1902 Yhdysvaltain oikeusministeriö kuitenkin haastoi John Pierpont Morganin johtaman The Northern Security Company -rautatieyhtiön oikeuteen. Yhtiö oli fuusioiden kautta saanut itselleen monopoliaseman, minkä vuoksi Yhdysvaltain korkein oikeus määräsi sen vuonna 1904 purettavaksi.[8] Lisäksi Rooseveltin presidenttikaudella hyväksyttiin useita yritysten toimintaa sääteleviä uusia lakeja: Hepburn Act määritteli 1906 suurimmat lippujen hinnat rautateillä. Pure Food and Drug Act ja Meat Inspection Act määräsivät elintarvikkeiden tarkastamisesta sekä tehtaiden hygieniasta.[6]

Trustien purkamisen lisäksi Roosevelt otti aktiivisen roolin työtaistelujen selvittämisessä, vaikka hänellä ei ollutkaan muodollista valtaa sopia työtaisteluja. Toukokuussa 1902 hiilityöläiset ryhtyivät lakkoon, mikä uhkasi monien amerikkalaisten lämmöntuotantoa. Roosevelt kutsui työnantajien ja -tekijöiden edustajat neuvottelemaan Valkoiseen taloon. Lisäksi hän uhkasi ottaa kaivokset liittovaltion hallintaan armeijan avulla[8] ja sopi suurten investointiyritysten kanssa, että nämä lopettaisivat hiiliyhtiöiden rahoittamisen, jos lakkoa ei saataisi päätökseen. Uhkailu tehosi ja osapuolet pääsivät sopimukseen, joka lopetti lakon. Roosevelt antoi tälle taktiikalle nimen "square deal", jonka hän myös otti vuoden 1904 presidentinvaaleissa kampanjasloganikseen.[6][8]

Roosevelt puhui myös aktiivisesti luonnonsuojelun puolesta. Rooseveltin presidenttikaudella Yhdysvaltoihin luotiin viisi uutta kansallispuistoa ja suojeltujen luontoalueiden määrä maassa vähintään nelinkertaistui. Roosevelt myös kasvatti liittovaltion metsistä huolehtivan Forest Servicen vaikutusvaltaa.[8][6]

Rooseveltin suhtautuminen afroamerikkalaisiin oli kaksijakoinen. Roosevelt uskoi joidenkin yksittäisten afroamerikkalaisten olevan lahjakkaampia kuin yksittäiset valkoihoiset ja halusi tarjota näille mahdollisuuden todistaa omat kykynsä, mutta toisaalta hän piti afroamerikkalaisia yleensä valkoihoisia heikompana rotuna. Presidenttikautensa alussa Roosevelt sai etelävaltioiden median vihat niskoilleen, kun hän kutsui tummaihoisen Booker T. Washingtonin keskustelemaan Valkoiseen taloon etelävaltioiden poliittisista virkanimityksistä. Vuonna 1906 Roosevelt taas erotti kunniattomasti ("dishonorable discharge") kolmen komppanian verran tummaihoisia sotilaita Yhdysvaltain armeijasta ilman oikeudenkäyntiä, koska pieni osa miehistä oli osallistunut yhden valkoihoisen miehen surmaan, eikä kukaan sotilaista tunnustanut syyllisyyttään.[8]

Ulkopolitiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Roosevelt istuu höyrykaivuukoneessa Panaman kanavalla 1906.

Rooseveltin omasta mielestä hänen koko presidenttikautensa tärkein saavutus oli Yhdysvalloille strategisesti hyvin merkittävän Panaman kanavan rakennustöiden aloittaminen. Koska Panama tuolloin kuului Kolumbialle, Yhdysvallat tuki Panaman itsenäisyyttä ajaneita vallankumouksellisia – kolumbialaisille sotilaille muun muassa tarjottiin 50 dollaria taistelusta luopumisesta.[6] Panaman itsenäistyttyä Yhdysvallat ja Panama allekirjoittivat vuonna 1903 Hay-Bunau-Varillan sopimuksen, jossa Yhdysvallat maksoi Panamalle kanavasta 10 miljoonan dollarin kertamaksun ja 250 000 dollarin vuosittaisen korvauksen.[9]

Roosevelt lisäsi merkittävästi laivaston kokoa. Kuudentoista taistelulaivan ”Great White Fleet” kiersi maailmaa 1907–1909 esittelykierroksella.[1] Roosevelt lisäsi Monroen oppiin ”Rooseveltin korollaarin”, jonka mukaan Yhdysvaltain piti avustaa Karibiaa, jos maiden hallitusten asioiden hoito tekisi asian välttämättömäksi.[6]

Roosevelt keräsi kansainvälistä tunnustusta neuvottelemalla Venäjän–Japanin sotaan rauhan, mistä hän sai Nobelin rauhanpalkinnon. Myöhemmin hän selvitteli Ranskan ja Saksan välejä Marokon kriisin yhteydessä.[9]

”Ted-setä” antoi suostumuksensa Eleanor Rooseveltin ja viidennen serkkunsa, Franklin D. Rooseveltin, avioliitolle New Yorkissa maaliskuussa 1905.

Presidenttiyden jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Afrikan safari

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Roosevelt kaadetun norsun vieressä ase kädessä (n. 1909–1919).

Pian kautensa jälkeen Roosevelt matkusti yli vuodeksi safarille Afrikkaan metsästämään suurriistaa ja keräämään eläinnäytteitä uuteen luonnontieteelliseen museoon ja eläintarhaan. Matkan olivat rahoittaneet Smithsonian Institute ja National Geographic Society. Matka sai maailmanlaajuista huomiota, sillä sen aikana tapettiin tai vangittiin 23 151 eläintä.[10]

Murhayritys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Roosevelt puhumassa yleisölle autosta juuri ennen joutumistaan ammutuksi

14. lokakuuta 1912 Roosevelt oli kampanjoimassa Milwaukeen kaupungissa Wisconsinissa Gilpatrick-hotellin edessä kun harhoista kärsinyt saluunanpitäjä John Flammang Schrank ampui häntä noin 2,1 metrin päästä.[11][12] Luoti pysähtyi Rooseveltin rintaan läpäistyään hänen rintataskussaan olleet teräksisen silmälasikotelon ja 50-sivuisen kopion Rooseveltin puheesta.[13] Rooseveltin pikakirjoittaja Elbert E. Martin otti Schrankin välittömästi kiinni kun tämä yritti ampua toista laukausta Rooseveltia kohti. Väkijoukko oli aikeissa lynkata Schrankin kun Roosevelt pyysi heitä jättämään hänet rauhaan.[14] Roosevelt vakuutti väkijoukolle olevansa kunnossa ja käski poliisia huolehtimaan Schrankista jottei hänelle tehtäisi väkivaltaa.[15]

Kokeneena metsästäjänä ja anatoomikkona Roosevelt päätteli että koska hän ei yskinyt verta, luoti ei ollut päässyt hänen keuhkoonsa. Hän kieltäytyi lähtemästä sairaalaan ja sen sijaan jatkoi puhettaan samalla kun hänen paitansa tahriintui verestä.[16] Hänen ensimmäiset kommenttinsa yleisölle olivat: "Ystävät, haluan teidän nyt olevan mahdollisimman hiljaa. En tiedä ymmärrättekö että minua on juuri ammuttu - mutta ei vanhaa hirvisonnia niin helpolla tapeta."[17]

Vasta puheensa jälkeen Roosevelt suostui lähtemään sairaalaan. Sairaalassa lääkärit huomasivat että oli turvallisempaa jättää luoti Rooseveltin rintaan kuin yrittää poistaa sitä, ja Roosevelt kantoi luotia rinnassaan koko loppuelämänsä.[18][19] Ehdokkaat William Taft ja Woodrow Wilson pitivät taukoa kampanjoissaan kunnes Roosevelt oli toipunut vammoistaan. Kun Rooseveltilta kysyttiin vaikuttiko ampuminen hänen kampanjaansa, hän vastasi "Olen terve kuin hirvisonni." Hirvisonnista tuli jälkeenpäin Rooseveltin ja Edistyspuolueen symboli, ja puoluetta kutsuttiin sittemmin Hirvisonnipuolueeksi.[20]

Progressiivipuolueen presidenttiehdokkaana vuonna 1912

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1912 presidentinvaaleissa Roosevelt sai 4,1 miljoonaa (27 prosenttia) ja Taft 3,5 miljoonaa ääntä. Presidentinvaalit voitti kuitenkin Wilson 6,3 miljoonalla äänellä. Jos republikaanien äänet eivät olisi jakaantuneet Taftin ja Rooseveltin kesken, Wilson olisi hävinnyt vaalit.[21]

Seuraavana vuonna Roosevelt teki tutkimusmatkan Etelä-Amerikkaan. Hän kuvaa matkaansa vuonna 1913 ilmestyneessä suositussa kirjassa Through the Brasilia Wilderness.

Ensimmäinen maailmansota

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Roosevelt pettyi presidentti Woodrow Wilsonin ulkopolitiikkaan. Hän hyväksyi Ison-Britannian, Ranskan ja muiden ympärysvaltojen toiminnan taistelussa sivilisaation puolesta. Hän päätti koota sotaan oman vapaaehtoisdivisioonan, mutta silloinen presidentti Wilson hylkäsi hankkeen.[4] Rooseveltin terveys oli huonontunut trooppisten sairauksien vuoksi, ja hän kuoli 60-vuotiaana 6. tammikuuta 1919 Oyster Bayssa.[22][6]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Theodore Roosevelt White House. Viitattu 20.10.2014.
  2. ↑ The Nobel Peace Prize 1906 Nobelprize.org – The Official Website of the Nobel. Viitattu 16.7.2012. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f g h i j k Theodore Roosevelt: Life before precidency Miller Center. Viitattu 7.12.2017. (englanniksi)
  4. ↑ a b Theodore Roosevelt – Biographical Nobelprize.com. Viitattu 7.12.2017.
  5. ↑ "McKinley, William." Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica Ultimate Reference Suite. Chicago: Encyclopædia Britannica, 2015.
  6. ↑ a b c d e f g h i j Theodore Roosevelt Encyclopedia Britannica. Viitattu 20.10.2014.
  7. ↑ Laati, Iisakki: Mitä Missä Milloin 1951, s. 72. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1950.
  8. ↑ a b c d e Theodore Roosevelt: Domestic Affairs Miller Center. Viitattu 20.4.2024. (englanniksi)
  9. ↑ a b Theodore Roosevelt Foreign Affairs Miller Center. Viitattu 16.4.2024.
  10. ↑ Smithsonian-Roosevelt African Expedition Smithsonian. Arkistoitu 12.4.2013. Viitattu 20.10.2014.
  11. ↑ "Schrank, Who Shot T. Roosevelt Dies", The New York Times 17. syyskuuta 1943, s. 23. Viitattu 6. toukokuuta 2021.
  12. ↑ Gores, Stan: "The attempted assasination of Teddy Roosevelt", Wisconsin Magazine of History (1970) 53#4, ss. 269-277.
  13. ↑ "Artifacts", Wisconsinin historiallinen seura. Viitattu 14. syyskuuta 2010.
  14. ↑ Yhdysvaltain kongressi: Congressional Record: Proceedings and Debates of the ... Congress. Viitattu 31. lokakuuta 2020.
  15. ↑ Remey, Oliver E.; Cochems, Henry F.; Bloodgood, Wheeler P. (1912): The Attempted Assassination of Ex-President Theodore Roosevelt, The Progressive Publishing Company, s. 192. Viitattu 20. maaliskuuta 2018.
  16. ↑ "Medical History of American Presidents", Doctor Zebra. Viitattu 14. syyskuuta 2010.
  17. ↑ Smithsonian Magazine: "The Speech That Saved Teddy Roosevelt's Life". Viitattu 15. kesäkuuta 2023.
  18. ↑ "Roosevelt Timeline". Viitattu 14. syyskuuta 2010.
  19. ↑ Helferich, Gerard: Theodore Roosevelt and the Assassin: Madness, Vengeance, and the Campaign of 1912 (2013)
  20. ↑ Roosevelt, Theodore (1926); Bishop, Joseph Bucklin (toim.): The Works of Theodore Roosevelt: Volume 24 - Theodore Roosevelt and His Times Shown in His Own Letters, C. Scribner's Sons, s. 405. Viitattu 20. tammikuuta 2024.
  21. ↑ Schulman, Bruce J.: Student's Guide to Elections, s. 123. CQ Press, 2008. ISBN 9781452267401 Teoksen verkkoversio (viitattu 20.10.2014).
  22. ↑ Theodore Roosevelt dies History Channel. Viitattu 20.10.2014.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
New Yorkin kuvernöörit
Nobelin rauhanpalkinnon saajat
1901–1925

1901: Dunant, Passy 1902: Ducommun, Gobat 1903: Cremer 1904: Kansainvälisen oikeuden instituutti 1905: Suttner 1906: Roosevelt 1907: Moneta, Renault 1908: Arnoldson, Bajer 1909: Beernaert, Paul Balluet d’Estournelles de Constant 1910: Kansainvälinen Rauhantoimisto 1911: Asser, Fried 1912: Root 1913: La Fontaine 1917: Punainen Risti 1919: Wilson 1920: Bourgeois 1921: Branting, Lange 1922: Nansen 1925: Chamberlain, Dawes

1926–1950

1926: Briand, Stresemann 1927: Buisson, Quidde 1929: Kellogg 1930: Söderblom 1931: Addams, Butler 1933: Angell 1934: Henderson 1935: Ossietzky 1936: Lamas 1937: Cecil 1938: Nansenin kansainvälinen pakolaistoimisto 1944: Punainen Risti 1945: Hull 1946: Balch, Mott 1947: Kveekarit 1949: Boyd Orr

1951–1975

1950: Bunche 1951: Jouhaux 1952: Schweitzer 1953: Marshall 1954: Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestö 1957: Pearson 1958: Pire 1959: Noel‑Baker 1960: Lutuli 1961: Hammarskjöld 1962: Pauling 1963: Punainen Risti 1964: King 1965: Unicef 1968: Cassin 1969: Kansainvälinen työjärjestö 1970: Borlaug 1971: Brandt 1973: Kissinger, Lê 1974: MacBride, Satō 1975: Saharov

1976–2000

1976: B. Williams, Corrigan 1977: Amnesty International 1978: Sadat, Begin 1979: Äiti Teresa 1980: Esquivel 1981: YK:n pakolaisapujärjestö 1982: Myrdal, García Robles 1983: Wałęsa 1984: Tutu 1985: Lääkärit ydinsotaa vastaan 1986: Wiesel 1987: Arias 1988: YK:n Rauhanturvaajat 1989: Dalai Lama 1990: Gorbatšov 1991: Suu Kyi 1992: Menchú 1993: Mandela, de Klerk 1994: Arafat, Peres, Rabin 1995: Pugwash-liike, Rotblat 1996: Belo, Ramos Horta 1997: Kampanja maamiinojen kieltämiseksi (ICBL), J. Williams 1998: Hume, Trimble 1999: Lääkärit ilman rajoja 2000: Kim

2001–

2001: YK, Annan 2002: Carter 2003: Ebadi 2004: Maathai 2005: IAEA, ElBaradei 2006: Yunus, Grameen Bank 2007: Gore, IPCC 2008: Ahtisaari 2009: Obama 2010: Liu 2011: Gbowee, Johnson Sirleaf, Karman 2012: EU 2013: Kemiallisten aseiden kieltojärjestö 2014: Satyarthi, Yousafzai 2015: Tunisian kansallisen vuoropuhelun kvartetti 2016: Juan Manuel Santos 2017: International Campaign to Abolish Nuclear Weapons 2018: Murad, Mukwege 2019: Abiy 2020: Maailman ruokaohjelma 2021: Ressa, Muratov 2022: Bjaljatski, Memorial, Center for Civil Liberties 2023: Mohammadi 2024: Nihon Hidankyō

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Theodore_Roosevelt&oldid=22807337”