Walter Reuther

Walter Reuther.

Walter Reuther (toinen oikealta) Washingtonissa kansalaisoikeusmarssilla 28. elokuuta 1963.

Walter Philip Reuther (1. syyskuuta 1907 Wheeling, Länsi-Virginia, Yhdysvallat – 9. toukokuuta 1970 Pellston, Michigan, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen ammattiyhdistysjohtaja ja kansalaisoikeusaktivisti. Hän teki autotyöläisten liiton UAW:sta (United Automobile Workers) huomattavan vaikuttajan. Ammattiliitto oli huomattava vaikuttaja ei ainoastaan autoteollisuudessa, vaan myös Demokraattisessa puolueessa. Reuther oli sosialisti 1930-luvun alussa; hänestä tuli johtava liberaali New Deal -koalition puolustaja, sitten 1940-luvulla johtava antikommunisti sekä kylmän sodan ja Vietnamin sodan kannattaja.

Nuoruus

Reuther oli syntynyt Wheelingissä, Länsi-Virginiassa saksalaisen sosialistin ja panimotyöläisen perheeseen. Reuther oli muuttanut autoteollisuuskaupunki Detroitiin vuonna 1927 ja työskenteli Fordin tehtailla. Walter suoritti ylioppilastutkinnon ja opiskeli muun muassa Waynen yliopistossa.

Reuther lähti vuonna 1932 veljiensä kanssa Eurooppaan polkupyöräretkelle suuren talouslaman aikana. Retkellään he tutkivat eurooppalaisten autotehtaiden ja -korjaamojen oloja. He pyöräilivät lopulta Neuvostoliittoon ja työskentelivät neuvonantajina autotehtaassa Gorkissa Neuvostoliitossa. He jatkoivat polkupyöräretkeä Turkin, Iranin, Intian ja Kiinan lopulta Japaniin. He palasivat Yhdysvaltoihin vuoden 1935 lopulla.

Ammattiyhdistystoiminta

Walterista tuli ensin paikallisosaston 86 jäsen edustamaan General Motorsin Termstadtin autotehtaan työntekijöitä 1936, vaikka hän ei ollut yhtiössä töissä. Myöhemmin Reuther liittyi paikallisosasto 174:een, jossa oli 100 jäsentä 100 000 työläisen alueella Detroitin länsipuolella, Michiganissa. Ensimmäisen vuoden jälkeen heidän liitossaan oli 32 000 jäsentä. Reuther oli järjestämässä useita lakkoja 1937. Hänellä oli hyvin tunnettu yhteenotto Fordin turvallisuusjoukkojen välillä 26. toukokuuta 1937. UAW:n jäsenistö oli laajentunut ja paikallisosasto 174 oli voima UAW:n sisällä. Sosialistipuolueen jäsenenä Reuther hävisi yrityksen päästä Detroitin kaupungin hallitukseen 1937. Presidentti Franklin D. Rooseveltin vaikutuksesta hän liittyi Demokraattiseen puolueeseen, mutta erosi puolueesta jo vuonna 1939. Samana vuonna Reutherista tuli General Motorsin UAW:n johtaja.

Vanhempana järjestöorganisoijana Reuther auttoi voittamaan lakot ammattiliiton yhdistymisessä General Motorsia 1940 ja Fordia vastaan 1941. Vuonna 1940 Reuther oli pahoin sairastunut lakonmurtajien pahoinpitelyn jäljiltä. Hän myös selvisi kahdesta murhayrityksestä. Pearl Harborin jälkeen Reuther hyväksyi sodan vaikutukset ja pidättäytyi laittomista lakoista turvatakseen tärkeän teollisuustuotannon. Vuonna 1942 hänet valittiin liiton varapresidentiksi. Hän työskenteli Sotatuotanto komissiossa. Vuonna 1945 tapahtuneen ammattiliittojen yhdistymisen jälkeen autotyöläisten liiton UAW:n jäsenmäärä oli 1 250 000, ja se oli samalla Yhdysvaltojen suurin ammattiliitto. General Motorsin lakkotaistelu alkoi 1946 alkupuolella, ja siihen liittyivät myös United States Steelin 750 000 työläistä. Presidentti Harry S. Truman joutui puuttumaan lakkoiluun. Suurimmat yhtiöt United States Steel ja General Motors joutuivat taipumaan ammattiliiton vaatimukseen. Reuther voitti R. J. Thomasin UAW:n johtajuudesta tulemalla liiton presidentiksi ja puhdisti UAW:n kaikista kommunisteista 1946. Reuther oli perustamassa Americans for Democratic Action -järjestöä 1947.

Hänen oikea kätensä loukkaantui lakkotaistelussa 20. huhtikuuta 1948. Vuonna 1948 General Motors solmi kaksivuotisen työehtosopimuksen UAW:n kanssa, jossa turvattiin reaalitulojen tasainen kasvu ja työrauha. Seuraavana tavoitteena oli turvatun vuosipalkan saaminen työttömyystason vaihteluista riippumatta. Reuther oli aktiivinen CIO:ssa erottamalla yksitoista kommunistien hallitsemaa liittoa CIO:sta 1949. Samana vuonna hän johti CIO:n Lontoon konferenssiin, jossa perustettiin International Confederation of Free Trade Unions- järjestö vastustamaan kommunistien hallitsemaa World Federation of Trade Unions -järjestöä. Vuonna 1952 Reutherista tuli teollisuusliittojen kongressin CIO:n puheenjohtaja. Vuonna 1955 Fordin kanssa solmittiin kolmivuotinen sopimus vuosipalkasta työttömiksi jääneille. General Motors teki samoin ja edellytti lisäksi että uusien työntekijöiden oli liityttävä ammattiliittoon viimeistään kahden kuukauden työhön tulostaan. Ammattiyhdistysliikkeen asema vahvistui joulukuussa 1955, jolloin suuret ammatilliset keskusjärjestöt, Amerikan työnliitto AFL (American Federation of Labor) ja CIO teollisuusliittojen kongressi (Congress of Industrial Organisations) yhdistyivät 15 miljoonan jäsenen AFL-CIO liitoksi. Myöhemmin vuonna 1968 Reuther johti UAW:n ulos AFL-CIO:sta, lyhytaikaisella liitolla kuljetustyöväenliiton Teamsters kanssa. Viimeisenä työnään hän oli rakentamassa UAW:n koulutuskeskusta Pohjois-Michiganiin.

Kansalaisoikeuden puolesta

Reuther oli tavannut Martin Luther Kingin vuonna 1959, ja heistä oli tuli pian ystäviä. Reuther oli kannattamassa Yhdysvaltain mustan väestönosan kansalaisoikeusliikettä. Reuther osallistui Washingtonin marssille Vapautta ja Työtä puolesta elokuussa 1963 ja Selmasta Montgomerylle marssille maaliskuussa 1965. Reuther seisoi Kingin vierellä tämän pitäessä "I Have a Dream" -puhetta maaliskuussa 1963.

Valkoisen Talon taustavaikuttaja

Aloitettuaan Franklin Rooseveltin kanssa Reutherista tuli neuvonantaja jokaiselle demokraattisen puolueen presidentille Lyndon B. Johnsoniin saakka. Hän tapasi viikoittain presidentti Lyndon B. Johnsonia 1964–1965.

Aikakauslehti Time sijoitti Reutherin 1900-luvun sadan merkittävimmän henkilön joukkoon.

Lokakuussa 1968 Reuther ja veljensä Victor olivat vähällä kuolla pienlentokoneen laskussa Dullesin lentokentällä. Reuther kuoli myöhemmin lento-onnettomuudessa matkalla UAW:n koulutuskeskukseen 1970.

Lähteet

• Grimberg, Kansojen Historia osa 23, s. 73–75, 78, 104

Aiheesta muualla

• UAW:n sivut (Arkistoitu – Internet Archive)
• Aflcion sivut