John Pierpont Morgan
John Pierpont Morgan I (17. huhtikuuta 1837 Hartford – 30. maaliskuuta 1913 Rooma)[1] oli yhdysvaltalainen liikemies ja pankkiiri. Hän pääsi liikealan mahtiasemaan välittämällä englantilaista pääomaa amerikkalaisiin hankkeisiin.[2] 1900-luvun alussa hän oli yksi maailman rikkaimmista miehistä. Hän oli myös Titanicin omistaja. Hänen nimeään kantaa nykyään maailman suurimpiin rahoitusalan yrityksiin kuuluva JPMorgan Chase.
Elämä ja aikaisempi ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Morgan opiskeli Bostonin englantilaisessa lukiossa ja luki matematiikkaa Göttingenin yliopistossa Saksassa. Hänen vanhempansa olivat Junius Spencer Morgan ja Juliet Pierpont. Hän kuului USA:n anglikaanikirkkoon ja oli sen huomattava jäsen.
Morgan työskenteli Duncan, Sherman & Coupery -pankissa New Yorkissa vuosina 1857–1861. Myöhemmin hän toimi yhtiön seuraajaksi perustetun J:S Morgan & Co:n johtajana. Yhtiö Dabney, Morgan & Coupery hyväksyi Morganin osakkaakseen. Morgan perusti vuonna 1871 yhtiön Drexel, Morgan & Co, jossa hän oli yhteistyössä Anthony J. Drexelin kanssa. Drexelin kuoltua yhtiöstä tuli J. P. Morgan & Co., josta kasvoi vuoteen 1900 mennessä yksi maailman suurimmista pankkitaloista.[1] Morgan menestyi välittämällä englantilaista sijoituspääomaa lupaaviin amerikkalaisiin hankkeisiin, erityisesti rautateiden rakentamiseen[2].
Yhdysvaltain sisällissodan aikana Morgan osti Yhdysvaltain valtiolta epäkuntoisia kiväärejä ja myi ne sille kunnostettuina takaisin. Hän myös kauppasi amerikkalaisia valtionobligaatioita Euroopassa. Asepalveluksen Morgan vältti maksamalla 1 000 dollaria sijaiselleen.[3]
Myöhemmin William H. Vanderbilt, joka oli New York Central System -rautatieyhtiön johtaja, otti Morganiin yhteyttä. Morgan pääsi tämän yhtiön hallitukseen, ja pian hänestä tuli Yhdysvaltain rautateiden pääomistaja. Morgan auttoi Yhdysvaltain hallitusta sen rahoituskriisissä vuonna 1895 presidentti Clevelandin toisella virkakaudella. Yhdysvaltain hallitus, jonka vastuulla olleen valtionkassan kultareservit olivat kriisin takia huvenneet, osti Morganilta rahaa ja maksoi sen obligaatioilla. Lain mukaan se oli mahdollista. Morgan huolehti obligaatioiden sijoittamisesta ja Yhdysvaltain talous saatiin kuntoon.[4]
Vuonna 1891 hän järjesti Edison General Electricin ja Thomson-Houston Electric Companyn fuusion, josta muodostui General Electric, ja siitä tuli Yhdysvaltojen johtava sähkölaitevalmistaja. Vuonna 1902 Morgan yhdisti useita johtavia maatalouskoneiden valmistajia International Harvester Companyksi.[5]
US Steel -yhtiön perustaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Neuvottelut teräs- ja rautateollisuusyhtiöiden yhdistämisestä aloitettiin vuonna 1900. Morgan osti yhtiön Andrew Carnegielta 480 miljoonalla dollarilla.[6] Sopimus oli tehty ilman lakimiehiä ja ilman kirjallista sopimusta. Uutiset teollisuusyhtymästä ilmestyivät sanomalehtiin tammikuussa 1901. Näin syntyi United States Steel Corporation -yhtiö, joka oli ensimmäinen miljardin dollarin yhtiö maailmassa[7], ja Morgan osti Gainsboroughin satamaoikeuden Devonshiren herttuattarelta itselleen vuonna 1901selvennä.[4]
Vuoden 1907 finanssikiriisi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uusi talouskriisi puhkesi Yhdysvalloissa vuonna 1907. Morgan kokosi johtavat pankkiirit yhteen ja he tekivät tarvittavat päätökset tilanteen korjaamiseksi. Morgan osti itse romahtamassa olevan yrityksen Tennessee Coal, Iron and Railroadin helpottaakseen painetta ja laajentaakseen vaikutuspiiriään. Yhdysvaltain pankkisektori saatiin näillä toimenpiteillä elvytetyksi.[4]
Kulttuurin tukija
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]John Pierpont Morgan harrasti taiteita. Hänellä oli maailman suurin yksityinen kirja- ja taide-esinekokoelma. Se käsitti esimerkiksi Rubensin, Rembrandtin, Velasquezin, Gainsbouroughin, Reynoldsin ja Turnerin maalauksia. Morgan tuki avokätisesti museotoimintaa ja hänestä tuli Metropolitan Museumin hallituksen puheenjohtaja.
Viimeiset vuodet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]RMS Titanic oli White Starin omistama ja operoima laiva, ja Morganilla oli siellä oma yksityishytti ja oleskelukansi. Morgan oli valmistautunut matkustamaan Titanicin neitsymatkalla, mutta perui matkansa noin kuukautta ennen lähtöään, sillä hänellä olikin taideteoksiinsa liittyviä asioita hoidettavana Ranskassa, salaliittoteorioiden mukaan Morgan perui matkansa viime minuutilla ennen Titanicin lähtöä 10. huhtikuuta, ja sitten olisi upottanut laivan, jotta hänen epäillyt "viholliset" kuten Benjamin Guggenheim olisivat kuolleet laivalla. Todellisuudessa, esimerkiksi Benjamin Guggenheim varasi lippunsa Titanicille 8. huhtikuuta, jo sen jälkeen, kun Morgan oli perunut matkansa [8]. Morgan kuoli Roomassa, Italiassa vuonna 1913, 75-vuotiaana.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b J. P. Morgan. Britannica. Viitattu 3.4.2015.
- ↑ a b Erling Bjøi & Olof G. Lidin & Göran Malmqvist: Otavan suuri maailmanhistoria 15: Imperialismin aika, s. 118. (Suomentanut Heikki Eskelinen) Otava, 1986. ISBN 951-1-06922-5
- ↑ Howard Zina, "A People's history of the United States". New York:Perinnial, 2003, sivu 255. ISBN 0060528370
- ↑ a b c Svanström, Ragnar: Kansojen historia. Osa 20. Imperialismi - demokratia, s. 42-52. WSOY, 1984. ISBN 951-0-09748-9
- ↑ J.P. Morgan Encyclopædia Britannica. 2024. Viitattu 10.5.2024.
- ↑ Peter Kracs, He did it!(creation of U.S Steel by J.P Morgan). Across the Board (Professional collection).lähde tarkemmin?
- ↑ J.P Morgan,"Microsoft Encarta Online Encyclopedia 2006 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Fact-checking QAnon conspiracy theories: Did J.P. Morgan sink the Titanic? Washington Post. 28.10.2021. Viitattu 11.9.2024. (englanti)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta John Pierpont Morgan Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||||||
