Tämä on lupaava artikkeli.

Bill Clinton

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Bill Clinton
Bill Clintonin virallinen muotokuva vuodelta 1993.
Bill Clintonin virallinen muotokuva vuodelta 1993.
Yhdysvaltain 42. presidentti
20. tammikuuta 1993 – 20. tammikuuta 2001
Varapresidentti Al Gore
Edeltäjä George H. W. Bush
Seuraaja George W. Bush
Arkansasin 42. kuvernööri
11. tammikuuta 1983 – 12. joulukuuta 1992
Varakuvernööri Winston Bryant
Jim Guy Tucker
Edeltäjä Frank D. White
Seuraaja Jim Guy Tucker
Arkansasin 40. kuvernööri
9. tammikuuta 1979 – 19. tammikuuta 1981
Varakuvernööri Joe Purcell
Edeltäjä Joe Purcell (ma.)
Seuraaja Frank D. White
Henkilötiedot
Syntynyt19. elokuuta 1946 (ikä 78)
Hope, Arkansas
Ammatti asianajaja
Puoliso Hillary Rodham Clinton
Tiedot
Puolue Demokraatit
Uskonto baptisti
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
www.clintonlibrary.gov

William Jefferson ”Bill” Clinton (synt. William Jefferson Blythe III, 19. elokuuta 1946 Hope, Arkansas[1]) on yhdysvaltalainen demokraattipoliitikko. Hän oli Yhdysvaltain 42. presidentti kahden kauden ajan 1993–2001. Sitä ennen Clinton toimi Arkansasin kuvernöörinä.

Presidenttinä Clinton edisti koulutusta, tuki perhevapaita, lisäsi vähemmistöjen edustusta hallinnossa, rajoitti käsiaseiden myyntiä ja edisti ympäristönsuojelua. Hän palautti valtion budjetin ylijäämäiseksi. Ulkopolitiikassa hän vei eteenpäin vapaakauppaa ja toimi välittäjänä maailman konflikteissa kuten Pohjois-Irlannissa. Ideologisesti Clinton kuului poliittiseen keskustaan ja kampanjoi niin sanottuna uutena demokraattina.[2]

Demokraatti Clintonin suhde republikaanien hallitsemaan Yhdysvaltain kongressiin oli ongelmallinen. Clintonia vastaan nostettiin syyte niin sanotussa Lewinsky-skandaalissa, mutta senaatti julisti hänet syyttömäksi.

Lapsuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bill Clinton syntyi Hopen kaupungissa Arkansasissa ja varttui Hot Springsissä. Hän sai nimen William Jefferson Blythe III isänsä William Jefferson Blythe II:n mukaan; isä kuoli liikenneonnettomuudessa kolme kuukautta ennen poikansa syntymää.[1] Vuonna 1950 Billin äiti Virginia Dell Cassidy meni uudelleen naimisiin Roger Clintonin kanssa. Uusi isäpuoli oli alkoholisti, joka pahoinpiteli vaimoaan ja joskus myös Billin velipuolta Rogeria. Bill käytti uutta sukunimeään jo peruskoulussa, vaikkakin vaihtoi sen virallisesti vasta viidentoista ikäisenä.[3]

Billillä on monesti naimisissa olleen biologisen isänsä puolelta useita puolisisaruksia.[4]

Opiskelu ja avioituminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Clinton valmistui Georgetownin yliopistosta, jossa hän opiskeli kansainvälistä politiikkaa. Hän sai Rhodes-stipendin Oxfordin yliopistoon, minkä jälkeen hän luki lakia Yalen yliopistossa, josta valmistui vuonna 1973.[1] Siellä hän tapasi Hillary Rodhamin, jonka kanssa hän meni naimisiin vuonna 1975. Heidän ainut lapsensa, Chelsea, syntyi vuonna 1980.[1]

Asianajajana ja Arkansasin kuvernöörinä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vastavalittu kuvernööri Clinton presidentti Jimmy Carterin seurassa 1978.

Clinton opetti lakia Arkansasin yliopistossa 1973–1976 ja työskenteli samalla yksityisenä asianajajana. Hän pyrki edustajainhuoneeseen 1974 mutta hävisi. Vuonna 1976 Clinton oli Jimmy Carterin vaalikampanjan paikallispäällikkö Arkansasissa. Hän toimi Arkansasin yleisenä syyttäjänä 1977–1979. Vuonna 1979 Clinton aloitti vastavalittuna Arkansasin kuvernöörinä. Hän kuitenkin hävisi seuraavat kuvernöörinvaalit 1980. Vuosina 1981–1982 Clinton työskenteli Little Rockissa asianajajana. Hänet valittiin uudelleen Arkansasin kuvernööriksi 1982, ja hän voitti myös seuraavat kuvernöörinvaalit 1984 ja 1988.[5]

Clinton harjoitti kuvernööriaikanaan keskustalaista politiikkaa ja ajoi vahvasti koulutusuudistuksia Arkansasissa. Hän uudisti myös sosiaalitukijärjestelmää rohkaisemaan tuensaajia työhön. Hän kannatti kuolemanrangaistusta ja lisäsi afroamerikkalaisten määrää hallinnossa. Hän kiinnitti usein huomiota mielipidetiedustelujen tuloksiin antaessaan tukeaan lakiehdotuksille.[6]

Clinton nousi viiden kuvernöörikautensa aikana demokraattisen puolueen johtavien uudistusmielisten kuvernöörien joukkoon, ja hän alkoi muokata itselleen kansallista profiilia. Hän toimi kansallisen kuvernöörien järjestön puheenjohtajana 1986–1987. Clinton toimi 1990-luvun alussa Democratic Leadership Councilissa puolueen vahvistamiseksi ja yhdistämiseksi sekä pyrki laajentamaan sen äänestäjäkuntaa.[7]

Presidenttinä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Clinton vuonna 1997. Takana vasemmalla varapresidentti Al Gore.
Clintonin perhe Valkoisessa talossa

Vaalit 1992 ja 1996

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Clinton lähti tavoittelemaan Yhdysvaltain presidenttiyttä demokraattien ehdokaskilvassa vuonna 1992. Hän voitti muut demokraattiehdokkaat selkeästi siitäkin huolimatta, että hänen Vietnamin sodan välttelynsä ja väitetty uskottomuutensa nousivat esille. Vaalikampanjassaan demokraattien ehdokkaana Clinton korosti edellisten presidenttien Reaganin ja Bushin luomaa alijäämää ja maan talouden huonoja tulevaisuudennäkymiä.[8] Varapresidenttiehdokkaakseen Clinton otti Tennesseen senaattori Al Goren. Presidentinvaalissa 1992 Clinton voitti 31 osavaltiossa ja sai 43,00 prosenttia äänistä istuvan presidentti George Bushin 37,45 prosenttia vastaan. Näin hänestä tuli Yhdysvaltain 42. presidentti.[9] Clinton astui virkaansa 20. tammikuuta 1993. Virkaanastujaispuheessaan hän peräänkuulutti uudistumista, vastuullisuutta ja uhrauksia.[10]

Clinton valittiin toiselle kaudelleen presidentinvaalissa 1996 republikaanien Bob Dolea vastaan, Gore jälleen varapresidenttiehdokkaanaan. Clinton voitti 31 osavaltiossa ja sai 49,24 prosenttia äänistä.[11]

Presidenttikaudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisellä presidenttikaudellaan Clinton hyväksyi useita lakeja, jotka liittyivät perhe- ja sairausvapaisiin, naisiin kohdistuvaan väkivaltaan, rikollisuuteen ja aseväkivaltaan, koulutukseen, ympäristöön ja sosiaaliturvauudistukseen. Hän ryhtyi supistamaan maan budjettialijäämää. Hän perusti Pohjois-Amerikan vapaakauppa-alueen, joka poisti kauppaesteet Yhdysvaltain, Kanadan ja Meksikon väliltä. Hän pyrki luomaan kattavan sairausvakuutusjärjestelmän ja nimitti vaimonsa Hillaryn johtamaan suunnittelukomiteaa. Uudistus ei kuitenkaan mennyt läpi kongressissa.[12]

Kongressivaaleissa 1994 republikaanit saivat 54 lisäpaikkaa ja enemmistön alahuoneeseen ensimmäistä kertaa 40 vuoteen. Tämä johti 1995 ja alkuvuodesta 1996 taisteluihin kongressin ja presidentin välillä. Puhemies Newt Gingrichin johdolla republikaanit vaativat laajoja leikkauksia valtion menoihin, jotka Clinton hylkäsi. Republikaaneilla oli niin suuri ylivoima, että he pystyivät ohittamaan presidentin veto-oikeuden, eivätkä esitelleet uutta budjettia, vaan liittovaltion toimintoja jouduttiin ajamaan alas alkuvuodesta 1996 rahoituksen loppuessa. Demokraatit hyökkäsivät republikaanien oletettuja motiiveja vastaan. Tilanteen oletetaan kääntyneen Clintonin hyväksi ja auttaneen hänen uudelleenvalintaansa loppuvuodesta 1996.[13][14]

Clinton nimitti useita naisia ja vähemmistöjen edustajia tärkeille paikoille hallinnossaan, kuten oikeusministeri Janet Renon, korkeimman oikeuden jäsenen Ruth Bader Ginsburgin ja toisella kaudellaan ulkoministeri Madeleine Albrightin. Vuonna 1994 Clinton palautti vallasta syöstyn Haitin presidentti Jean-Bertrand Aristiden valtaan. Vuonna 1995 Clintonin hallinto välitti Daytonin rauhanneuvotteluja, joilla lopetettiin Bosnian sota.[12]

Clintonin toisen kauden aikana Yhdysvallat nautti terveestä taloudesta, korkeasta työllisyydestä ja teknologiabuumista. Vuoden 1998 valtion budjetti oli ensimmäistä kertaa kolmeen vuosikymmeneen ylijäämäinen, kuten kaksi seuraavaakin. Clintonin hallinto toimi välittäjänä Pohjois-Irlannin rauhansopimuksen solmimisessa 1998. Samana vuonna Yhdysvallat pommitti Irakin asetehtaita, ja vuonna 1999 maa johti Naton operaatiota Kosovon etnisten puhdistusten lopettamiseksi. Vuonna 2000 Clinton allekirjoitti lain, joka normalisoi kauppasuhteet Kiinan kanssa.[12]

Clintonin hallitusten tärkeimmät ministerit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Clintonin hyväksymisluku toisen presidenttikauden aikana vaihteli kyselyissä 60 prosentin molemmin puolin.[15] Ylin käyrä kuvaa hyväksymistä, keskimmäinen käyrä vastustusta.
Virka Nimi[16] Kausi
Varapresidentti Al Gore 1993−2001
Ulkoministeri Warren Christopher 1993–1997
Madeleine Albright 1997–2001
Valtiovarainministeri Lloyd Bentsen 1993–1994
Robert Rubin 1995–1999
Lawrence Summers 1999–2001
Puolustusministeri Leslie Aspin 1993–1994
William Perry 1994–1997
William Cohen 1997–2001
Oikeusministeri Janet Reno 1993–2001
Sisäministeri Bruce Babbitt 1993–2001

Syytteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bill ja Hillary Clintonin toimia tutkittiin Clintonin ensimmäisen presidenttikauden aikana niin sanotussa Whitewater-skandaalissa vuonna 1978 tapahtuneista epäselvyyksistä kiinteistöalalla. Clintonit todettiin syyttömiksi vuonna 1996, mutta useita muita asiaan liittyneitä henkilöitä tuomittiin vankeuteen.[17]

Arkansasin hallinnon työntekijä Paula Jones syytti vuonna 1994 Clintonia vuonna 1991 hotellihuoneessa tapahtuneesta ahdistelusta. Juttu sovittiin 1999, kun Clinton maksoi Jonesille 850 000 dollaria.[18]

Jonesin jutun tutkinnassa kävi ilmi, että Clintonilla oli ollut salasuhde Valkoisen talon harjoittelijaan Monica Lewinskyyn. Asian ilmitulemisesta syntyi skandaali. Clinton kiisti aluksi suhteen, ja häntä syytettiin väärästä valasta.[19] Hänet vapautettiin syytteistä 1999.[20]

Presidenttikauden jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Clinton alkoi kerätä varoja William J. Clinton Foundation -säätiölleen presidenttikautensa jälkeen. Säätiö tukee muun muassa pienyrittäjyyttä, kasvihuonekaasujen rajoittamista, koululaisten terveyttä, halpoja aids-lääkkeitä köyhille maille sekä Afrikan ja latinalaisen Amerikan viljelijöitä. Clinton on ansainnut suuria summia pitämällä puheita yrityksille.[21]

Clinton tuki voimakkaasti ja näkyvästi vaimonsa Hillary Clintonin esivaalikampanjaa vuoden 2008 presidentinvaaleissa.[22]

Clintonille tehtiin sydämen ohitusleikkaus 2004 ja sydämen pallolaajennus sepelvaltimon ahtauman takia 2010.[23] Tästä lähtien Clinton on myös ollut vegaani, vaikka onkin toisinaan lipsunut ruokavaliosta.[24][25][26]

The Wall Street Journal -lehden, NBC Newsin ja Annenbergin vuonna 2014 teettämässä kyselyssä Bill Clinton oli selvästi arvostetuin maan viimeisen neljän presidentin joukossa.[27] Quinnipiacin yliopiston 2014 teettämässä kyselyssä Clintonia piti maan parhaana sodanjälkeisenä presidenttinä 18 prosenttia vastaajista, toiseksi eniten Ronald Reaganin jälkeen.[28]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennetut teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Clinton, Bill: Elämäni. (My Life, 2004) Suomentanut Pirkko Leino, Matti Kinnunen, Leena Nivala. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29877-8
  • Clinton, Bill: Annetaan: Miten jokainen meistä voi muuttaa maailmaa. (Giving: How each of us can change the world, 2007) Suomentanut Aleksi Milonoff. Dublin: Nordstrom, 2007. ISBN 978-87-92089-03-8
  • Clinton, Bill & Patterson, James: Kadonnut presidentti. (The President is Missing, 2018) Suomentanut Ilkka Rekiaro. Otava, 2018. ISBN 9789511320418

Kunnianosoituksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Logon ritarikunnan lisäksi Clinton on myös kunniapäällikön arvonimi Papua-Uudella-Guinealla.[33]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Biography of William J. Clinton Whitehouse.gov. Valkoinen talo. Viitattu 9.7.2010. (englanniksi)
  2. ↑ A New Democrat? Independent Institute. Arkistoitu 27.4.2019. Viitattu 27.4.2019. (englanniksi)
  3. ↑ Bill Clinton: His Life, CBS News, 2004
  4. ↑ Kane 2009, s. 548–549.
  5. ↑ Kane 2009, s. 552.
  6. ↑ Russell L. Riley: Bill Clinton: Life Before the Presidency: Law, Politics, and Marriage Miller Center. Viitattu 4.5.2016.
  7. ↑ Russell L. Riley: Bill Clinton: Life Before the Presidency: Creating a National Image Miller Center. Viitattu 4.5.2016.
  8. ↑ Russell L. Riley: Bill Clinton: Campaigns and Elections: The Campaign and Election of 1992 Miller Center. Viitattu 4.5.2016.
  9. ↑ Kane 2009, s. 554–555.
  10. ↑ Kane 2009, s. 557.
  11. ↑ Kane 2009, s. 556.
  12. ↑ a b c Bill Clinton History.com. A&E Television Networks. Viitattu 10.12.2015.
  13. ↑ The State of Newt PBS. Viitattu 23.08.2007.
  14. ↑ Newt Gingrich's Implosion nationalreview. Arkistoitu 13.12.2007. Viitattu 23.08.2007. Web archive 2007
  15. ↑ Clinton Presidential Approval, Roper Center, Cornellin yliopisto
  16. ↑ Kane 2009, s. 560−561.
  17. ↑ Kane 2009, s. 572–573.
  18. ↑ Kane 2009, s. 573.
  19. ↑ 20 vuotta Clinton-Lewinsky-skandaalista - millainen kohu olisi nykypäivän #metoo-maailmassa? 27.2.2018. Iltalehti.fi. Viitattu 4.12.2019.
  20. ↑ Kane 2009, s. 573–574.
  21. ↑ Kane 2009, s. 575–576.
  22. ↑ Quotes on Bill Clinton's campaign role USA Today. 24.1.2008. Viitattu 17.12.2015. (englanniksi)
  23. ↑ Bill Clintonin leikkaus onnistui Iltalehti. 12.2.2010. Viitattu 17.12.2015. (englanniksi)
  24. ↑ Bill Clinton: Going vegan has kept me alive The Hill. 25.2.2016. Viitattu 13.2.2023. (englanti)
  25. ↑ Bill Clinton dishes on vegan diet POLITICO. 31.7.2013. Viitattu 13.2.2023. (englanniksi)
  26. ↑ Bill Clinton May Cheat On His Diet - But Vegans Love Him ABC News. 14.4.2014. Viitattu 13.2.2023. (englanniksi)
  27. ↑ Hook, Janet: Poll: Bill Clinton Most Admired President of Past 25 Years The Wall Street Journal. 15.6.2014. Viitattu 11.12.2015. (englanniksi)
  28. ↑ Obama Is First As Worst President Since WWII, Quinnipiac University National Poll Finds; More Voters Say Romney Would Have Been Better 2.7.2014. Quinnipiac University. Arkistoitu 3.7.2014. Viitattu 11.12.2015. (englanniksi)
  29. ↑ President Obama Names Presidential Medal of Freedom Recipients whitehouse.gov. 8.8.2013. Viitattu 16.2.2023. (englanniksi)
  30. ↑ Secretary Cohen presents the Department of Defense Medal for Distinguished Public Service to President Clinton at Fort Myer. Department of Defense. 2023. Viitattu 16.2.2023. (englanniksi)
  31. ↑ Liberty Medal National Constitution Center. 2023. Viitattu 19.11.2023. (englanniksi)
  32. ↑ 1998 National Orders awards South African Government Information. 1998. Arkistoitu 2011. Viitattu 16.2.2023. (englanniksi)
  33. ↑ a b It's now 'Chief Bill Clinton UPI. 3.12.2006. Viitattu 16.2.2023. (englanniksi)
  34. ↑ Peres confers Medal of Distinction on Clinton The Jerusalem Post. 19.7.2013. Viitattu 16.2.2023. (englanniksi)
  35. ↑ Kosovo decorates Bill Clinton with a ‘freedom medal’ Al Arabiya English. 11.6.2019. Viitattu 16.2.2023. (englanniksi)

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaarle Suuren palkinnon saajat
1950–1975

1950 Richard Coudenhove-Kalergi · 1951 Hendrik Brugmans · 1952 Alcide De Gasperi · 1953 Jean Monnet · 1954 Konrad Adenauer · 1956 Winston Churchill · 1957 Paul-Henri Spaak · 1958 Robert Schuman · 1959 George Marshall · 1960 Joseph Bech · 1961 Walter Hallstein · 1963 Edward Heath · 1964 Antonio Segni · 1966 Jens Otto Krag · 1967 Joseph Luns · 1969 Euroopan komissio · 1970 François Seydoux de Clausonne · 1972 Roy Jenkins · 1973 Salvador de Madariaga

1976–2000

1976 Leo Tindemans · 1977 Walter Scheel · 1978 Konstantínos Karamanlís · 1979 Emilio Colombo · 1981 Simone Veil · 1982 kuningas Juan Carlos I · 1984 Karl Carstens · 1986 Luxemburgin kansa · 1987 Henry Kissinger · 1988 François Mitterrand, Helmut Kohl · 1989 Veli Roger (Taizé-yhteisö) · 1990 Gyula Horn · 1991 Václav Havel · 1992 Jacques Delors · 1993 Felipe González · 1994 Gro Harlem Brundtland · 1995 Franz Vranitzky · 1996 kuningatar Beatrix · 1997 Roman Herzog · 1998 Bronisław Geremek · 1999 Tony Blair · 2000 Bill Clinton

2001–

2001 György Konrád · 2002 Euro-valuutta · 2003 Valéry Giscard d’Estaing · 2004 Pat Cox, paavi Johannes Paavali II (erikoispalkinto) · 2005 Carlo Azeglio Ciampi · 2006 Jean-Claude Juncker · 2007 Javier Solana · 2008 Angela Merkel · 2009 Andrea Riccardi · 2010 Donald Tusk · 2011 Jean-Claude Trichet · 2012 Wolfgang Schäuble · 2013 Dalia Grybauskaitė · 2014 Herman Van Rompuy · 2015 Martin Schulz · 2016 paavi Franciscus · 2017 Timothy Garton Ash · 2018 Emmanuel Macron · 2019 António Guterres · 2020 Klaus Johannis · 2022 Svjatlana Tsih’anouskaja, Maryja Kalesnikava, Veronika Tsapkala · 2023 Volodymyr Zelenskyi, Ukrainan kansa · 2024 Pinchas Goldschmidt ja Euroopan juutalaisyhteisöt

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Bill_Clinton&oldid=22771397”