Aleksei Kangaskolkka
Henkilötiedot | |||
---|---|---|---|
Syntymäaika | 29. lokakuuta 1988 | ||
Syntymäpaikka | Viipuri, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto | ||
Pelipaikka | hyökkääjä | ||
Pituus | 188 cm[1] | ||
Paino | 86 kg[1] | ||
Junioriseurat | |||
MyPa | |||
Seurat | |||
Vuodet | Seura | O | (M) |
2004–2008 | MyPa | 49 | (9) |
2005 | → Rakuunat | 4 | (0) |
2009–2011 | Tampere United | 48 | (13) |
2011–2012 | IFK Mariehamn | 50 | (20) |
2013 | Jönköpings Södra | 12 | (4) |
2013–2014 | Heracles Almelo | 4 | (0) |
2015–2018 | IFK Mariehamn | 99 | (34) |
Yhteensä | 266 | (80) | |
Maajoukkue | |||
2009–2010 | Suomi U21 | 11 | (1) |
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 28. lokakuuta 2023.[1] |
Aleksei Kangaskolkka (s. 29. lokakuuta 1988 Viipuri, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto) on suomalainen entinen jalkapalloilija, jolla on myös Venäjän kansalaisuus[2]. Pelipaikaltaan Kangaskolkka on hyökkääjä. Hänen viimeiseksi Veikkausliigaseurakseen jäi IFK Mariehamn.
Kangaskolkka debytoi liigatasolla 15-vuotiaana kaudella 2004 Myllykosken Pallon paidassa KooTeePeetä vastaan. Tuo jäi tosin hänen kauden ainoaksi ottelukseen liigatasolla. Myös kaudella 2005 hän pelasi yhdessä liigaottelussa, mutta oli kuitenkin osa MyPan Suomen mestaruuden voittanutta joukkuetta.[3][4] Enemmän peliaikaa hän sai tuolloin kuitenkin Lappeenrannan Rakuunoissa[5]. Läpimurron MyPan pelaavaan kokoonpanoon Kangaskolkka teki varsinaisesti kaudella 2006[3], minkä jälkeen Kangaskolkka herätti kiinnostusta suurseura Moskovan Spartakissa. Sopimusta sinne ei syntynyt ja Kangaskolkka jäi vielä Myllykoskelle.[6].
Kaudeksi 2009 Kangaskolkka siirtyi Tampere Unitediin[7]. Hän pelasi tuolloin Liigacupissa vahvasti ja sivusi tuolloin kilpailun maaliennätystä[8]. Ensimmäisellä liigakaudellaan hän teki seitsemän maalia ja seuraavalla kuusi[3]. Kangaskolkka oli TamUn mukana vielä kevään 2011 muun muassa Liigacupin finaalissa FC Honkaa vastaan[9]. Tämä jäi kuitenkin TamUn viimeiseksi otteluksi, sillä se suljettiin kaikesta kilpailutoiminnasta 2011 ja niinpä Kangaskolkka siirtyi IFK Mariehamniin yhdessä kolmen muun TamU-pelaajan Jonas Emetin, Kristian Kojolan ja Jarkko Värtön kanssa[10][11]. Maarianhaminassa kausi 2012 oli Kangaskolkalle hyvä, sillä hän teki 16 maalia ja tuli Veikkausliigan maalintekijätilaston toiseksi.
Tämän jälkeen kaudeksi 2013 Kangaskolkka siirtyi Ruotsin Superettanin Jönköpings Södraan[12]. Hän edusti sitä kuitenkin vain puoli kautta ennen siirtymistään Heraclesin riveihin Alankomaiden Eredivisieen[13]. Alankomaissa hän ei saanut peliaikaa kuin muutamassa pelissä ja palasi sieltä kesäksi 2015 takaisin Maarianhaminaan loppu-urakseen.
Saavutuksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Veikkausliigan mestaruus: 2005 (MYPA), 2016 (IFK Mariehamn)
- Liigacupin voitto: 2009 (TamU)
- Veikkausliigan maalikuninkuus: 2017 (16 maalia)
- Veikkausliigan maalipörssin kakkonen: 2012
Tilastot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Päivitetty 28. lokakuuta 2023.[1]
Kausi | Seura | Sarja | O | M |
---|---|---|---|---|
2004 | MYPA | Veikkausliiga | 1 | 0 |
2005 | MYPA | Veikkausliiga | 1 | 0 |
Rakuunat | Ykkönen | 4 | 0 | |
2006 | MYPA | Veikkausliiga | 22 | 6 |
2007 | MYPA | Veikkausliiga | 16 | 3 |
2008 | MYPA | Veikkausliiga | 9 | 0 |
2009 | Tampere United | Veikkausliiga | 25 | 7 |
2010 | Tampere United | Veikkausliiga | 23 | 6 |
2011 | IFK Mariehamn | Veikkausliiga | 21 | 4 |
2012 | IFK Mariehamn | Veikkausliiga | 29 | 16 |
2013 | Jönköpings Södra | Superettan | 12 | 4 |
2013–2014 | Heracles Almelo | Eredivisie | 4 | 0 |
2014–2015 | Heracles Almelo | Eredivisie | 0 | 0 |
2015 | IFK Mariehamn | Veikkausliiga | 10 | 2 |
2016 | IFK Mariehamn | Veikkausliiga | 29 | 6 |
2017 | IFK Mariehamn | Veikkausliiga | 30 | 16 |
2018 | IFK Mariehamn | Veikkausliiga | 30 | 10 |
Yhteensä | 266 | 80 |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Aleksei Kangaskolkka Soccerway-sivustolla (englanniksi)
- ↑ Suomalaishyökkääjä vakuutti Heraclesin - siirto lähellä 12.7.2013. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 8.1.2014. Viitattu 8.1.2014.
- ↑ a b c Tilastohistoria Veikkausliiga. Viitattu 8.1.2014.
- ↑ Liigaikkuna: MyPa on Suomen mestari 2005! 12.4.2006. Veikkausliiga. Viitattu 8.1.2014.
- ↑ Vuorinen, Juha ja Kasila, Markku.: Pelimiehet – Suomen jalkapallon pelaajatilastot 1930–2006, s. 118. Helsinki: Suomen urheilumuseosäätiö, 2007. ISBN 978-952-99075-9-5
- ↑ Kangaskolkka jää MyPaan 6.1.2007. Iltalehti. Viitattu 8.1.2014.
- ↑ Aleksei Kangaskolkka siirtyy MyPasta Tampere Unitediin 26.10.2008. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 8.1.2014. Viitattu 8.1.2014.
- ↑ Kangaskolkka sivuaa Liigacupin maaliennätystä 18.3.2009. Veikkausliiga. Viitattu 8.1.2014.
- ↑ FC Honka vei Liigacupin mestaruuden 23.4.2011. FC Honka. Arkistoitu 8.1.2014. Viitattu 8.1.2014.
- ↑ Tampere United Urheilumuseo. Arkistoitu 24.12.2014. Viitattu 8.1.2014.
- ↑ IDROTTSFÖRENINGEN KAMRATERNA I MARIEHAMN (IFK MARIEHAMN) Urheilumuseo. Arkistoitu 9.4.2016. Viitattu 8.1.2014.
- ↑ Aleksei Kangaskolkka kovin tavoittein Ruotsiin 5.1.2013. Kymppipaikka.fi. Arkistoitu 8.1.2014. Viitattu 8.1.2014.
- ↑ Aleksei Kangaskolkka siirtyy Hollannin pääsarjaan 17.7.2013. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 8.1.2014. Viitattu 8.1.2014.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Aleksei Kangaskolkka Wikimedia Commonsissa
1 Nordqvist | 2 Henrique | 3 Buwalda | 5 Svensson | 6 Kone | 7 Sjöroos | 8 Abubakari | 9 Hambo | 10 Tendeng | 16 A. Mäenpää | 17 Mastokangas | 18 Olawale | 19 Karlström | 20 Tamminen | 21 N. Mäenpää | 23 Sumusalo | 24 Sundman | 25 Baliso | 26 Mattsson | 27 Wiklöf | 28 Nissinen | 30 Sillanpää | 44 Okoye | 77 Igboananike | 88 Forsman | Valmentaja Syberyjski
1990: Tarkkio & Czakon • 1991: Tarkkio • 1992: Luiz Antônio & Lius • 1993: Sumiala • 1994: Dionísio • 1995: Popovitš • 1996: Luiz Antônio • 1997: Rafael • 1998: Hiukka • 1999: Popovitš • 2000: Kuqi • 2001: Roiha • 2002: Kottila • 2003: Puhakainen • 2004: Pohja • 2005: Mäkelä • 2006: Vuorinen • 2007: Rafael • 2008: Kokko & Myntti • 2009: Vuorinen • 2010: Mäkelä • 2011: Furuholm • 2012: Sirbiladze • 2013: Väyrynen • 2014: Emet & Solignac • 2015: Kokko • 2016: Riski • 2017: Kangaskolkka • 2018: Klauss • 2019: Valenčič • 2020: Riski • 2021: Källman & Tuco • 2022: Erwin • 2023: Radulović