Markus (Laatokan piispa)

Markus Schavikin jatkosodan aikana elokuussa 1941.

Piispa Markus (ven. Епископ Марк, oik. Leonid Leontinevitsh Schavikin, ven. Леонид Леонтьевич Шавыкин; 28. toukokuuta 1910 Raivola, Karjalankannas – 13. tammikuuta 1989 Lahti) oli Valamon luostarin munkki ja myöhemmin Yhdysvalloissa toiminut piispa.

Leonid Schavikin kävi Raivolassa kansakoulun ja kaksi luokkaa venäläistä reaalikoulua, keskikoulun hän kävi Helsingissä. Valamoon hän meni vuonna 1931. Hänen kuuliaisuustehtäväkseen määrättiin igumenin keljapalvelijana toimiminen. Arkkipiispa Herman vihki hänet vuonna 1934 munkiksi ja munkkidiakoniksi sekä pappismunkiksi vuonna 1941. Hän sai munkkinimekseen Markus. Hän sai Suomen kansalaisuuden 1941, siihen asti hän oleskeli Suomessa Nansen-passilla kuten monet muutkin venäläisemigrantit.

Isä Markus toimi sodan vuosina monissa tehtävissä: sotilaspastorina ja Kyyrölän seurakunnan pappina. Hänet kotiutettiin 1944, ja hän siirtyi uuteen Valamoon. 1950-luvun alussa hän toimi seurakuntapappina Pielavedellä, Hämeenlinnassa, Järvenpäässä ja Kotkassa.

Hänet siirrettiin 1954 Valamon kirjoista Kotkan ortodoksiseen seurakuntaan. Näin siksi, että hän oli toteuttamassa vuosikaudet harkitsemaansa ajatusta siirtyä ulkomaille. Samana syksynä hän muutti Arizonaan Yhdysvaltoihin. Hän asettui myöhemmin Kaliforniaan ja siirtyi siellä toimivan Venäjän kirkon alaiseksi.

Isä Markus vihittiin vuonna 1960 arkkimandriitaksi. Vuonna 1969 hänestä tuli San Franciscon piispa, jonka arvonimi muutettiin vuotta myöhemmin muotoon Laatokan piispa. Tässä tehtävässä piispa Markus toimi vuoteen 1983, jolloin hän jäi eläkkeelle.

Valamolainen veljeys kantoi yli jurisdiktiorajojen, joten ystävyys isä arkkipiispa Paavalin kanssa säilyi: isä piispa Markus oli Uuden Valamon kirkon vihkijöiden joukossa kesällä 1977. Hän säilytti Suomen kansalaisuuden koko Yhdysvalloissa oleskeluaikansa ja palasi Suomeen vuonna 1987 eläkepäivikseen. Hän asettui asumaan Lahteen, jossa hän kuoli 1989. Hänet haudattiin uuden Valamon hautausmaalle.

Piispa Markus tunnettiin omaleimaisesta huumorintajustaan, ja hänelle ehti keräytyä suuri joukko suomalaisia ystäviä jo työaikana sekä erityisesti Suomessa vietettyjen eläkevuosien mittaan.

Lähteet

• Jyrki Loima: Esipaimen siunaa. Suomen ortodoksiset piispat 1892–1988; luku Laatokan piispa Markus, kannakselainen kosmopoliitti, s. 268–271
• Kuolleita (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat 14.1.1989, HS Aikakone. Viitattu 16.5.2018.