Nikolai Gerard

Nikolai Gerard
Suomen kenraalikuvernööri
1905–1908
Edeltäjä	Ivan Obolenski
Seuraaja	Vladimir von Boeckmann
Henkilötiedot
Syntynyt	3. syyskuuta 1838 Homelin piirikunta, Venäjä
Kuollut	9. joulukuuta 1929 Uusikirkko, Suomi
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Nikolai Nikolajevitš Gerard tai Gerhard (ven. Никола́й Никола́евич Ге́рард; 3. syyskuuta 1838 Homelin piirikunta, Mogiljovin kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 9. joulukuuta 1929 Uusikirkko, Suomi) oli venäläinen todellinen salaneuvos.

Gerardin vanhemmat olivat kaartinupseeri Nikolai Gerard ja Helena Piramidov. Hän valmistui lakimieheksi Pietarin yliopistosta ja eteni varsin nopeasti virkauralla palvellen tuomarinviroissa Pietarissa ja Varsovassa. Hän sai salaneuvoksen arvon, tuli 1876 senaatin ja 1898 valtakunnanneuvoston jäseneksi sekä 1901 neuvoston siviili- ja kirkollisasian osaston päälliköksi. Suomen kenraalikuvernöörinä hän toimi 6. joulukuuta 1905 – 2. helmikuuta 1908. Hän oli ensimmäinen tätä virkaa hoitanut siviili. Gerard oli liberaali ja erosi kenraalikuvernöörin virastaan duuman konservatiivien painostuksesta. Myös Voimaliiton asia heikensi osaltaan hänen asemaansa.

Eronsa jälkeen Gerard syrjäytettiin kaikesta muustakin julkisesta toiminnasta. Venäjän vallankumouksessa hän menetti omaisuutensa ja muutti bolševikkeja pakoon takaisin Suomeen 1922. Suomen hallituksen vieraana hän sai paikan Halilan parantolasta Uudeltakirkolta.

Gerardin puoliso vuodesta 1878 oli Zinaida Afanasjeva (k. 1934).

Lähteet

• Liian kiltti kenraalikuvernööri sai potkut Suomen johdosta. Helsingin Sanomat, 20.2.2008, s. C 7.
• Heikinheimo, Ilmari: Suomen elämäkerrasto, s. 228. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955.
• Westrin, Th. (toim.): Nordisk familjebok, s. 1028–1029. Nordisk familjeboks tryckeri, 1908. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla

• Kalleinen, Kristiina: Gerard, Nikolai Nikolajevitsh (1838–1929). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 6.9.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
• Uusi Kenraalikuwernööri (pääkirjoitus). s. 2. Uusi Suometar. 24.11.1905. Viitattu 29.06.2014.
• Suomen Kenraalikuwernöörin Todellisen Salaneuvoksen Girardin puhe Keisarillisen Suomen Senaatin jäsenille. s. 1. Suomalainen Wirallinen Lehti. 06.12.1905. Viitattu 29.06.2014.