Mika Aaltola

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tätä artikkelia on pyydetty laatuarvioitavaksi.
Keskustelun tavoitteena on varmistaa, että artikkeli sisältää selkeät perustiedot aiheestaan ja on muutenkin kunnossa. Mikäli artikkeli läpäisee arvioinnin, se merkitään joko lupaavaksi artikkeliksi tai hyväksi artikkeliksi. Artikkelin keskustelusivulla voit ottaa asiaan kantaa.
Mika Aaltola
Virallinen muotokuva vuodelta 2024.
Virallinen muotokuva vuodelta 2024.
Euroopan parlamentin jäsen
16.7.2024–
Ryhmä EPP-ryhmä
Henkilötiedot
Koko nimi Mika Petteri Aaltola
Syntynyt2. toukokuuta 1969 (ikä 55)
Jämsänkoski
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti poliitikko
politiikan tutkija
dosentti
Ulkopoliittisen instituutin johtaja
Vanhemmat Juhani Aaltola ja Sinikka Aaltola
Puoliso Kirsi Aaltola (vih. 2019)
Lapset 1
Sukulaiset Elisa Aaltola (sisar)
Tiedot
Puolue Kansallinen Kokoomus
Koulutus Columbian yliopisto
Tampereen yliopisto

Mika Petteri Aaltola (s. 2. toukokuuta 1969 Jämsänkoski) on suomalainen kokoomuslainen poliitikko ja politiikan tutkija. Hänet valittiin Euroopan parlamentin jäseneksi eurovaaleissa 2024.[1]

Aaltola toimi Ulkopoliittisen instituutin johtajana vuosina 2019–2024 ja on kansainvälisen politiikan dosentti Tampereen yliopistosta. Hän oli ehdokkaana vuoden 2024 presidentinvaalissa.

Tausta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jämsänkoskella syntynyt Aaltola[2][3] on varttunut Petäjäveden Kintauden kylässä, missä hänen äitinsä Sinikka Aaltola toimi peruskoulunopettajana vuodesta 1974. Isä Juhani Aaltola oli kasvatustieteen professorina Jyväskylän yliopistossa.[4]

Aaltola valmistui ylioppilaaksi Petäjäveden lukiosta[5] ja suoritti Bachelor of Arts -tutkinnon psykologiassa Columbian yliopistossa New Yorkissa. Opiskeluaikoinaan hän työskenteli muun muassa baarimestarina New Yorkissa ja Jyväskylässä. Hän oli 1990-luvun alussa vapaaehtoisena vaalityöntekijänä George H.W.Bushin vaalikampanjassa.[6] Hänen tavoitteenaan oli alun perin psykiatrin ammatti[7], mutta hän palasi Suomeen vuonna 1992.[8]

Tampereen yliopistossa hän vaihtoi pääaineensa psykologiasta kansainväliseen politiikkaan ja väitteli vuonna 1999 yhteiskuntatieteiden tohtoriksi.[4][9] Aaltolan väitöskirja käsitteli kieltä ja Euroopan unionin kykyä selvitä sisäisistä kriiseistä, kuten hullun lehmän taudista.[8][10]

Tutkijana ja asiantuntijana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Akateeminen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aaltola on Tampereen yliopiston kansainvälisen politiikan dosentti.[11] Hän oli Tallinnan yliopiston osa-aikainen professori vuosina 2013–2023.[12][13] Aaltola on toiminut Minnesotan yliopiston vierailevana professorina. Lisäksi hän on ollut vierailevana tutkijana Cambridgen yliopistossa, Pariisin Sciences Po -yliopistossa sekä yhdysvaltalaisessa Johns Hopkinsin yliopistossa.[9] Aaltola on julkaissut seitsemän kirjaa, joista moni käsittelee Suomen ulkopolitiikkaa.

Ulkopoliittinen instituutti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aaltola valittiin vuonna 2019 Ulkopoliittisen instituutin johtajaksi.[14] Aaltolan kanssa kilpailevana ehdokkaana oli Juha Jokela, jota nimitystyöryhmä esitti hänen sijastaan johtajaksi, mutta Upin hallituksen äänestyksessä valittiin Aaltola äänin 5–4. Osa Upin työntekijöistä kertoi kokeneensa Aaltolan toimineen häikäilemättömästi nimitysprosessin aikana lähettämällä hallitukselle esityksen, jossa hän väitti siteraausten perusteella olevansa Jokelaa pätevämpi hakija, ja tietoa epäillystä kiusaamistapauksesta, joka joidenkin hallituksen jäsenten mukaan liitettiin Jokelaan.[15]

Aaltolan teokset ja tutkimus käsittelevät Yhdysvaltojen globaalia roolia, suurvaltapolitiikkaa, maailman järjestyksen muutosta ja Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Aaltolan vuoden 1999 väitöstyö, joka käsitteli hullun lehmän taudin vaikutuksia kansainvälisiin suhteisiin, palkittiin vuoden parhaana.[16]

Aaltola on kommentoinut ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa etenkin Venäjän Ukrainan-hyökkäyksen 2022 aikana.[17]

Poliittisten kampanjoiden takia hän oli virkavapaalla elokuusta 2023 tammikuuhun 2024 sekä huhtikuusta 2024 heti kesäkuun alkuun.[18][19] Ura Ulkopolittisessa instituutissa päättyi heinäkuussa 2024.[20]

Asiantuntijuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2024 tiedebarometrissa Aaltola sijoittautui toiseksi luotetuimmaksi asiantuntijaksi Suomessa.[21] Vuonna 2022 hän oli samassa tutkimuksessa Suomen luotetuin tutkija.[22]

Poliittinen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Presidenttiehdokkuus 2024

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aaltola ilmoitti 3. elokuuta 2023 tavoittelevansa presidenttiehdokkuutta vuoden 2024 vaalissa.[23] Aaltolan valitsijayhdistys oli nimeltään ”Suomen turvattu tulevaisuus”.[24] Aaltolan päätemoina oli puolustusmenojen lisääminen, Nato-integraation varmistaminen sekä niin sanotun "empatiayhteiskunnan" ylläpitäminen.[25]

Aaltola sai kerättyä 25000 kannattajakorttia 10. lokakuuta 2023, kun ehdokkuuteen vaadittu raja on 20000 kannattajakorttia. Hän toimitti kannattajakortit ensimmäisenä ehdokkaista.[26] Aaltola sai 1,5 prosenttia vaalissa annetuista äänistä ja oli yhdeksästä ehdokkaasta kahdeksanneksi suosituin.[27]

Aaltola kritisoi median suhtautumista ehdokkuuteensa, ja lokakuussa 2023 hän väitti nimeltä mainitsemattomien tiedotusvälineiden tarjonneen hänelle enemmän myönteistä näkyvyyttä mainostilan ostamista vastaan.[28][29] Päätoimittajien yhdistyksen puheenjohtaja Jouni Kemppainen piti Aaltolan väitettä poikkeuksellisena ja vakavana[30] ja useat mediayhtiöt kiistivät, että tällaista tapahtuisi.[31] Aaltola myöhemmin tarkensi, että kyse oli kahdesta mainosmyyjästä, joiden osalta oli jäänyt epäselväksi, mitä tiedotusvälineitä he mahdollisesti edustivat, ja paikallisesta lehdestä, joka paljastui Espanjan Aurinkorannikolla ilmestyväksi Fuengirola.fi-lehdeksi.[32][33]

Aaltola korosti kampanjakirjassa puolueettomuuttaan, mutta on kertonut eduskuntavaaleissa äänestäneensä kokoomusta.[34] Myöhemmin keväällä 2024, Aaltola liittyi Kokoomuksen jäseneksi.[35]

Eurovaaliehdokkuus ja kokoomuksen jäseneksi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huhtikuussa 2024 Aaltola kertoi lähtevänsä puheenjohtaja Petteri Orpon pyynnöstä ehdolle vuoden 2024 eurovaaleihin kokoomuksen ehdokkaana ja liittyvänsä myös puolueen jäseneksi. Kärkiteemoikseen hän nimesi Euroopan puolustuksen, turvallisuuden ja kauppapolitiikan sekä EU:n ja Naton yhteistyön.[36][37] Vaikka Aaltola oli monissa gallupeissa korkealla ja sijoittui kaikista ehdokkaista neljänneksi valtakunnallisissa nuorten vaaleissa, oli hän samalla monelle suuri kysymysmerkki.[38][39]

Aaltola sai eurovaaleissa 95 651 ääntä, mikä teki hänestä Kokoomuksen äänestetyimmän ehdokkaan, ja valittiin Euroopan parlamentin jäseneksi.[40] Hän sai valtakunnallisesti kolmanneksi eniten ääniä heti Li Anderssonin ja Eero Heinäluoman jälkeen. Asiantuntijoiden mielestä Aaltolan menestys pohjautui osittain hänen presidenttikampanjaan, mutta myös turvallisuuspolitiikan ja puolustuksen korostamiseen, kuten esimerkiksi Pekka Toverinkin.[41]

Poliittisia näkemyksiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulko- ja turvallisuuspolitiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Realismi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aaltola kuvailee itseään kansainvälisen politiikan teorian klassiseksi realistiksi.[42] Hänen ulkopoliittiseen näkemykseen on vaikuttanut mm. Thukydides, Platon ja Sauli Niinistö.[43][44][45] Hän korostaa suurvaltapolitiikan ymmärrystä, etupiirien hahmottamista ja puolustuksen tärkeyttä. Hän on samalla esimerkiksi vahvasti eri mieltä uusrealisti John Mearsheimerin kanssa väittäen, kuinka lännen periksiantaminen "loi tilaa" Venäjälle hyökätä Ukrainaan ja vaikuttaa Pohjois-Afrikassa.[46]

Sisäpolitiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aaltolan mukaan empatian kuuluisi olla tärkeä pohja yhteiskunnalliselle vaikuttamiselle.[47] Tätä hän kutsuu "empatiayhteiskunnan" puolustamiseksi.[48] Ylen suuressa vaalitentissä Aaltola sanoi, että talouspolitiikkaa kuuluisi harrastaa "ylivaalikautisesti, siitä sopien" ja että Orpon hallituksen leikkauspolitiikka ei ollut välttämättä "oikea-aikaista".[49]

Venäjä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aaltola piti vuonna 2019 julkaistussa Poutasään jälkeen -kirjassaan Nord Stream II -kaasuputkeen liittyvää keskustelua yliampuvana. Hänen mukaansa uusi kaasuputki lisäsi Venäjän riippuvuutta Itämerestä, jota maa ei kuitenkaan hänen mukaansa siinä hetkessä pystynyt hallitsemaan tai sotilaallisesti turvaamaan. Aaltolan mielestä Venäjän Itämerellä olevat kaasuputket nostavat turvallisuusriskejä ja tuottavat muille maille turvallisuusvajeita.[8][50]

Aaltola väitti myös ilman todisteita Venäjän räjäyttäneen Nord Stream -kaasuputket. Aaltolan mukaan uppoava Venäjä vetää Euroopan perässään avantoon ja kyse voisi olla jonkinlaisista "Mainilan laukauksista".[51][52]

Helmikuussa 2022 Aaltola arvioi että Venäjän talous romahtaa länsimaiden asettamien pakotteiden ansiosta.[53][54]

Presidentti Niinistön "aktiivinen vakauspolitiikka"

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aaltola kehui Ilta-Sanomien kolumnissaan Suomi ei teeskentele Venäjän kanssa marraskuussa 2018 presidentti Sauli Niinistön ylläpitämää ”aktiivista vakauspolitiikkaa”, jonka perustana olivat neljä niin kutsuttua ”jakkaran jalkaa”[55]: vahvat kahdenväliset Venäjä-suhteet, kansainvälisen politiikan sääntöpohjaisuus, vahva itsenäinen maanpuolustus ja ns. Nato-jäsenyysoptio. Aaltolan mukaan aktiivinen vakauspolitiikka pyrkii pienin askelin estämään negatiivisia kehityskulkuja. Hänen mukaansa hyvin synnytetyillä polunaluilla on taipumus tulla yhä useammin tallatuiksi, mutta muut huomaavat niiden käyttökelpoisuuden.[8][56]

Samassa kolumnissaan Aaltola kiisti Suomen Venäjä-suhteessa olevan ”varjoa suomettumisesta”. Hän nosti myös esiin, että vuodesta 2004 Naton jäsenenä olleessa Virossa on yhä enemmän tahoja, jotka miettivät, onko maan turvallisuuspolitiikka, ”jossa lähes kaikki munat on laitettu yhteen koriin”, ollut järkevää.[56]

Arvot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aaltola ei ole halunnut sijoittaa itseään vasemmisto–oikeisto-akselille. Hän kertoo pitävänsä jakoa ”jokseenkin keinotekoisena”, ja hänen mielestään jokaisessa puolueessa on niin hyviä kuin huonojakin näkemyksiä.[57][58] Helsingin Sanomien arvokartassa Aaltola sijoittui talouspoliittisesti ennemmän vasemmalle, mutta pysyi konservatiivi–liberaali-akselilla keskellä.[59]

Aaltola ei myöskään ole halunnut sijoittaa itseään konservatiivi–liberaali-akselille. Hän on kertonut saaneensa monipuolisen arvokasvatuksen, joka on sisältänyt niin liberaaleja kuin konservatiivisiakin maailmankatsomuksia. Aaltola kertoo olevansa ”Pohjoismaisen hyvinvointivaltion puolesta, jossa heikommassa asemassa olevia ja vähemmistöjä kannustetaan ja puolustetaan.”[57][58]

Kritiikkiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puhe Kotkaniemen foorumilla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aaltola ilmoitti tavoittelevansa presidenttiehdokkuutta Kotkaniemen foorumilla pitämässään tiedotustilaisuudessa elokuussa 2023. Puheessaan Aaltola kertoi ”ajavansa Suomen etua” ja tämä ”erottaa hänet muista ehdokkaista”. Yleisradion haastattelussa tiedotustilaisuuden jälkeen hän kommentoi vaaliasetelmia sanoen: ”Jos on tietoa ja on taitoa ja on rohkeutta, ja sitä ei muilla tunnu olevan, sitä näkemystä – niin sitten on vähän niin kuin velvollisuus lähteä (ehdolle).” Aaltola myös vertasi itseään Mission: Impossible -elokuvasarjan pääosanäyttelijä Tom Cruiseen.[60][61][62]

Aaltolan kommentteja pidettiin sosiaalisessa mediassa ja lehdistössä ylimielisinä. Muun muassa keskustan Mikko Kärnä ja Hanna Kosonen sekä vihreiden Saara Hyrkkö pitivät hänen lausuntojaan todellisuudesta vieraantuneina ja ylimielisinä.[63][60]

Aaltola itse kiisti puheensa olleen ylimielinen. Myös Aaltolan sisko Elisa Aaltola puolusti hänen puhettaan ja toivoi inhimillistä kohtelua.[64][60]

Demokratia-ajatukset Havahtuminen-kirjassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aaltola kirjoitti lokakuussa 2023 ilmestyneessä Havahtuminen-kirjassaan eroista vahvojen ja heikkojen demokratioiden välillä. Hänen mukaan näiden ero ”liittyy erityisetujen nousuun eheyden kustannuksella”. Aaltola kirjoitti, että “terveelle demokratialle on tunnusomaista kokonaisuudesta välittäminen ja eri poliittisten heimojen omien etujen työntäminen taka-alalle, koska on olemassa yksi Suomen kansallinen etu”. Hänen mukaan eri intressiryhmien oman edun ajaminen tuhoaa ”pyhimmän eli kansakunnan kokonaisedun vaalimisen”.[65][66]

Helsingin Sanomien politiikan toimittaja Teemu Luukka pohti analyysissään Aaltolan demokratiakäsityksen ongelmallisuutta. Luukan mukaan demokratian koko idea on, että se sallii aidon moniäänisyyden, jonka perusteella päätöksiä tehdään.[66] Myös ekonomisti Heikki Pursiainen kritisoi Aaltolan demokratia-ajatuksia viestipalvelu Twitterissä. Hänen mukaansa Aaltolan demokratia-ajatuksissa "on mahdollista haistaa tietty lievästi autoritäärinen tuoksu".[67]

Esiintyminen Elämäni biisi -ohjelmassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aaltola valitsi Elämäni biisi -musiikkiohjelman ”presidenttijaksoon” marraskuussa 2023 Samuli Putron kappaleen ”Olet puolisoni nyt”. Hän kertoi jaksossa kolme kappalevalintaa kuvaavaa tarinaa. Yhdessä tarinoista Aaltola kertoi 84-vuotiaasta miehestä, joka oli soittanut hänelle ja kertonut, kuinka edellisenä iltana miehen vaimo oli mennyt tajuttomaksi. ”Hän [mies] oli soittanut ambulanssin, joka oli tullut, mutta olivat todenneet, että vaimolla on elvytyskielto. Ei voi elvyttää. Mies oli saanut vaimon elvytettyä itse ja oli ajanut ambulanssin perässä sairaalaan”, Aaltola kertoi.[68]

Aaltolan tarinaa naisen elvyttämisestä elvytyskiellosta huolimatta kummasteltiin sosiaalisessa mediassa ja lääkärien keskuudessa. Muun muassa Oikeus Arvokkaaseen Kuolemaan ry:n puheenjohtaja, saattohoitolääkäri Juha Hänninen painotti, että viranomaisten tulee kunnioittaa elvytyskieltoa potilaslain mukaan. Hän kommentoi asiaa: ”Jos ihminen on ilmaissut tahtonsa, hän on ajatellut, että jos tällainen tilanne tulee, hän ei halua siitä toipua, jolloin en näe tässä sankarillisuutta.”[69][70][68]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mika Aaltola ja Kirsi Aaltola menivät naimisiin syyskuussa 2019.[71] Parille syntyi huhtikuussa 2022 esikoislapsi.[72][73]

Aaltolalta leikattiin hyvälaatuinen aivokasvain otsaontelosta 37-vuotiaana Yhdysvalloissa. Aaltolan kertoman mukaan todennäköisyys kuolla leikkaukseen olisi ollut peräti 80 prosenttia. Aaltola jäi henkiin, mutta hänen oikea silmänsä vaurioitui, minkä seurauksena silmän näkökyvystä puuttuu 30 prosenttia.[74]

Eläinfilosofi Elisa Aaltola on Mika Aaltolan sisar.[75]

Uskonto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aaltola on uskonnoltaan kristitty ja kertonut rukoilevansa päivittäin. Aaltolan mukaan usko Jumalaan on hänelle tärkeä ja herätyskristilliset kokemukset ovat auttaneet häntä ymmärtämään uskonnollista kokemusta laajemmin.[76] Hän on puhunut syntiinlankeemuksen sanomasta, särkymättömyyden tematiikasta, sekä kirkon ja kristillisyyden merkityksestä kriisiaikoina.[77]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • The rhythm, exception, and rule in international relations : the case of mad cow disease (väitöskirja) University of Tampere 1999 ISBN 951-44-4574-0
  • Suomen ulkopolitiikan kielipelejä : analyysi ulkopolitiikan tutkimuksesta 1970–2003, Tampere University Press : Taju [jakaja], 2003 ISBN 951-44-5758-7
  • (toim.) Uskontoa politiikan tiloissa, Tampereen yliopisto, politiikan tutkimuksen laitos 2007 ISBN 978-951-44-6985-5
  • Sowing the seeds of sacred : political religion of contemporary world order and American era, Leiden : Martinus Nijhoff, 2008 ISBN 978-90-04-16563-2
  • Aaltola, Mika: Western Spectacle of Governance and the Emergence of Humanitarian World Politics. Palgrave Macmillan, 2009
  • Aaltola, Mika: Understanding the Politics of Pandemic Scares. Palgrave Macmillan, 2012
  • Towards the Geopolitics of Flows : implications for Finland, Finnish Institute of International Affairs, 2014 ISBN 978-951-769-419-3 (painettu) ISBN 978-951-769-418-6 (verkossa)
  • Aaltola, M., Käpylä, J., Vuorisalo, V.: The Challenge of Global Commons and Flows for US Power. Routledge, 2014
  • Aaltola, Mika: Poutasään jälkeen. Docendo, 2019 ISBN 978-952-291-616-7
  • Aaltola, Mika: Mihin menet Suomi? : pelon aika Euroopassa. Helsinki: Tammi, 2022. ISBN 978-952-04-4790-8
  • Aaltola, Mika: Havahtuminen – Turvallisuus Euroopassa, Tammi, 2023 ISBN 978-952-04-5565-1

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ 10. vaalikausi | Mika AALTOLA | Parlamentin jäsenet | Euroopan parlamentti www.europarl.europa.eu. 2.5.1969. Viitattu 21.8.2024.
  2. ↑ Pennanen, Tyyne: Mika Aaltola analysoi sodan käänteitä esikoisen syntymän kynnyksellä: ”En tiedä, milloin olisi ollut oikea hetki tulla isäksi – ehkä se on juuri nyt” Seura. 17.3.2022. Viitattu 8.5.2023.
  3. ↑ CV aaltola2024.fi. Arkistoitu 23.8.2023. Viitattu 23.8.2023.
  4. ↑ a b Nyberg, Dan: Meet Our Professors: Mika Aaltola SOGOLAS School of Governance, Law and Society, Tallinnan yliopisto. 14.9.2021. Viitattu 25.2.2022.
  5. ↑ Mika Aaltola puhujana Petäjäveden lukiossa. Petäjävesi-lehti, 26.3.2019. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 6.3.2022.
  6. ↑ Tiesitkö, että Mika Aaltola kampanjoi aikoinaan Yhdysvalloissa republikaanipresidentin puolesta? Tutustu presidenttikisan villiin korttiin Yle Uutiset. 3.8.2023. Viitattu 12.6.2024.
  7. ↑ Tässä on Jyväskylän diskojumala Mika Aaltola – ”Newyorkerilla” härski look ensimmäisessä haastattelussaan Iltalehti. Viitattu 18.9.2023.
  8. ↑ a b c d Mäntyniemen pesänjakajat | Tutkiva henkilökuva: Mika Aaltolan muutos hämmentää kollegoja, johtajapestin taustalta paljastuu ruma kulissipeli Helsingin Sanomat. 12.11.2023. Viitattu 12.11.2023.
  9. ↑ a b Mika Aaltola Ulkopoliittinen instituutti. Arkistoitu 2024. Viitattu 29.9.2024.
  10. ↑ Mika Aaltola: The rhythm, exception, and rule in international relations: the case of mad cow disease. Tampereen yliopisto, 1999. ISBN 978-951-44-4574-3 Teoksen verkkoversio (viitattu 12.11.2023). (englanti)
  11. ↑ MAB dosenttiluennnot: Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola Tampereen korkeakouluyhteisö. Viitattu 6.8.2023.
  12. ↑ Mika Aaltola CV, ETIS etis.ee. Viitattu 29.9.2024. (eesti)
  13. ↑ Korhonen, Jussi: Mika Aaltola sai haukut ja erosi Iltalehti. Viitattu 13.12.2023.
  14. ↑ Arhippainen, Vera: Behov och förtroende kan få Mika Aaltola att ställa upp i presidentvalet. Hufvudstadsbladet, 28.5.2022, s. 8. Artikkelin verkkoversio.
  15. ↑ HS: Mika Aaltolan valintaa Upin johtoon edelsi ruma peli kulisseissa Yle Uutiset. 12.11.2023. Viitattu 12.11.2023.
  16. ↑ Alumnimme Mika Aaltola: Olen kiinnostunut kokonaiskuvan muodostamisesta Tuni.fi. 11.3.2021. Tampereen yliopisto. Viitattu 21.1.2024.
  17. ↑ Junkkari, Marko & Lyytinen, Jaakko: Mikä Aaltola? Helsingin Sanomat. 5.11.2022. Viitattu 5.11.2022.
  18. ↑ Aaltola, Rehn, Stubb... Näin presidenttiehdokkaat menettävät tuloja kampanjan aikana Ilta-Sanomat. 23.9.2023. Viitattu 12.6.2024.
  19. ↑ Mika Aaltola lähtee EU-vaaleihin – Lähteet: Ei olisi saanut enää jatkoa UPI:n johdossa Iiltalehti. Viitattu 12.6.2024.
  20. ↑ 10. vaalikausi | Mika AALTOLA | Parlamentin jäsenet | Euroopan parlamentti www.europarl.europa.eu. 2.5.1969. Viitattu 21.8.2024.
  21. ↑ Tiedebarometri 2024 on julkaistu – luottamus tieteeseen vahvaa, mutta epäilijöiden joukko kasvaa Tutkimuseettinen neuvottelukunta. Viitattu 20.11.2024.
  22. ↑ Tiedebarometri 2022: korona vahvisti luottamusta tieteeseen Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta. Viitattu 20.11.2024.
  23. ↑ Mika Aaltola pyrkii presidentiksi: ”Ajan Suomen etua, se on tärkeä erottava tekijä muihin ehdokkaisiin” – katso suoraa lähetystä Yle Uutiset. 3.8.2023. Viitattu 3.8.2023.
  24. ↑ Mika Aaltolalle on perustettu kannatusyhdistys Iltalehti. Viitattu 2.8.2023.
  25. ↑ Presidenttitentti: Mika Aaltola | Presidentinvaalit 2024 Yle Areena. Viitattu 12.6.2024.
  26. ↑ Mika Aaltolalle on kerätty 25 000 kannattajakorttia Ilta-Sanomat. 10.10.2023. Viitattu 10.10.2023.
  27. ↑ Presidentinvaali 2024, 1. vaali – Koko maa, ehdokaskohtaiset tulokset Vaalien tieto- ja tulospalvelu. 30.1.2024. Oikeusministeriö. Viitattu 2.2.2024.
  28. ↑ Tuomasjukka, Tuukka: Mika Aaltola vihjailee kirjassaan median epäluotettavuudesta - ”Ehkä ne ovat ihan varteenotettaviakin havaintoja” Journalisti. 20.10.2023. Viitattu 21.10.2023.
  29. ↑ Sajari, Petri: Mika Aaltola arvosteli mediaa Journalisti-lehden haastattelussa – Näin hän perustelee näkemyksiään HS:lle Helsingin Sanomat. 21.10.2023. Viitattu 21.10.2023.
  30. ↑ Mäntylä, Juha-Matti: Saako ehdokas näkyvyyttä, jos lupaa ostaa mainoksia? Päätoimittajien yhdistys kummeksuu Mika Aaltolan väitettä Yle Uutiset. 21.10.2023. Viitattu 21.10.2023.
  31. ↑ Sundman, Robert: ”Ei ole koskaan tullut vastaan” – Näin mediapomot kommentoivat Aaltolan väitettä näkyvyyden ”koplauksesta” Helsingin Sanomat. 23.10.2023. Viitattu 25.10.2023.
  32. ↑ Kiuttu, Saila: Mika Aaltola: Kaksi mainosmyyjää antoi ymmärtää, että mainostilaa ostamalla voisi saada lisää näkyvyyttä Helsingin Sanomat. 24.10.2023. Viitattu 25.10.2023.
  33. ↑ Niinivuo, Samuli: Demokraatti: Yksi Aaltolalle ilmoitustilan ja jutunteon yhdistämistä tarjonnut lehti löytyi Helsingin Sanomat. 25.10.2023. Viitattu 25.10.2023.
  34. ↑ Mika Aaltola arvostelee uutuuskirjassaan Pekka Haavistoa: ”Hän on taustalla häärivä vaikuttaja” Ilta-Sanomat. 10.10.2023. Viitattu 10.10.2023.
  35. ↑ Mika Aaltola kokoomuksen eurovaaliehdokkaaksi Kansallinen kokoomus. 18.4.2024. Viitattu 12.6.2024.
  36. ↑ Mika Aaltola lähtee ehdolle eurovaaleihin – kokoomuksen riveissä Yle Uutiset. 18.4.2024. Viitattu 18.4.2024.
  37. ↑ Mika Aaltola lähtee EU-vaaleihin – Lähteet: Ei olisi saanut enää jatkoa UPI:n johdossa Iltalehti. Viitattu 18.4.2024.
  38. ↑ IL:n vaaliasian­tuntijat: Tässä on Suomen tulevat 15 meppiä www.iltalehti.fi. Viitattu 12.6.2024.
  39. ↑ Jaakko Vilmusenaho: Nuorten EU-vaaleissa eniten ääniä Li Anderssonille ja somessa seuratuille ehdokkaille Etelä-Suomen Sanomat. 27.5.2024. Viitattu 12.6.2024.
  40. ↑ Tulospalvelu: Mika Aaltola Yleisradio. 9.6.2024. Viitattu 10.6.2024.
  41. ↑ Näin kävi Euroopan ”pekkatovereille” Iltalehti. Viitattu 12.6.2024.
  42. ↑ Analyysi: Mika Aaltola päätyi tentissä määrittelemään, mitä ei ainakaan ole – nosti esiin fasismin ja ylimielisyyden Yle Uutiset. 6.1.2024. Viitattu 12.6.2024.
  43. ↑ Mika Aaltola: Mika Aaltolan kolumni: Uppoava Britannia repii auki monta kiistaa Ilta-Sanomat. 9.9.2019. Viitattu 12.6.2024.
  44. ↑ Mika Aaltola: Mika Aaltolan kolmni: Lopullisia ratkaisuja ei ole Ilta-Sanomat. 30.10.2021. Viitattu 12.6.2024.
  45. ↑ Mika Aaltola saapui Linnaan – Analyysi Sauli Niinistöstä Iltalehti. Viitattu 12.6.2024.
  46. ↑ Mika Aaltola: Tiktok 15.09.2023. Mika Aaltola.
  47. ↑ Analyysi: Mika Aaltola päätyi tentissä määrittelemään, mitä ei ainakaan ole – nosti esiin fasismin ja ylimielisyyden Yle Uutiset. 6.1.2024. Viitattu 12.6.2024.
  48. ↑ Mika Aaltola: MIKA AALTOLA: ”PUOLUSTAN EMPATIAYHTEISKUNTAA, JOSSA VALLITSEE AVOIMUUDEN, PARANTAVAN PUHEEN JA ROHKEUDEN ILMAPIIRI” FinFami. 23.01.2024. FinFami.
  49. ↑ Ylen suuri vaalitentti 25.1.2024. Yle.
  50. ↑ Aaltola, Mika: Poutasään jälkeen. Docendo, 2019.
  51. ↑ Ulkoministeriö kommentoi kaasuräjähdyksiä – Marinin hallitus koolle keskiviikkona Iltalehti. Viitattu 29.9.2024.
  52. ↑ Toveri, Aaltola ja Lund arvioivat – näin Venäjä voisi sabotoida Suomea Ilta-Sanomat. 29.9.2022. Viitattu 29.9.2024.
  53. ↑ Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola: Venäjän talous tulee romahtamaan Yle Uutiset. 2.8.2021. Viitattu 29.9.2024.
  54. ↑ Laitinen, Juuso: Mika Aaltola: Venäjän talous on tuhottu Verkkouutiset. 5.3.2022. Viitattu 29.9.2024.
  55. ↑ Essee: Poliittisen katarsiksen aika Ulkopolitiikka. 25.5.2022. Viitattu 12.11.2023.
  56. ↑ a b Mika Aaltola: Mika Aaltolan kolumni: Suomi ei teeskentele Venäjän kanssa Ilta-Sanomat. 26.11.2018. Viitattu 12.11.2023.
  57. ↑ a b Millainen on Mika Aaltolan arvomaailma? Näin hän vastaa Iltalehti. Viitattu 12.11.2023.
  58. ↑ a b Arvomaailmastani aaltola2024.fi. Arkistoitu 12.11.2023. Viitattu 12.11.2023.
  59. ↑ Presidentinvaalit | Essayah ja Haavisto yhtä vihreitä, Aaltola hieman vasemmalla – Näin presidenttiehdokkaat sijoittuvat arvokartalle Helsingin Sanomat. 16.11.2023. Viitattu 16.11.2023.
  60. ↑ a b c Kaskinauriskansa, Tomppa Cruise ja Svinhufvud – Mika Aaltolan kampanja-avaus vilisi villejä vertauksia ja kielikuvia MTV Uutiset. 5.8.2023. Viitattu 11.11.2023.
  61. ↑ ”Jos on tietoa ja on taitoa...” – Mika Aaltolan sanat riemastuttivat somen vääräleuat Iltalehti. Viitattu 11.11.2023.
  62. ↑ Mika Aaltola pyrkii presidentiksi: ”Ajan Suomen etua, se on tärkeä erottava tekijä muihin ehdokkaisiin” – ei vastannut kritiikkiin panttaamisesta Yle Uutiset. 3.8.2023. Viitattu 11.11.2023.
  63. ↑ Lammi, Henna: Mika Aaltolan esiintyminen ihmetyttää – "Puistattaa ajatus presidentistä, joka todella ajattelee näin" Suomenmaa. 4.8.2023. Viitattu 11.11.2023.
  64. ↑ Mika Aaltola torjuu syytökset ylimielisyydestä Ilta-Sanomat. 4.8.2023. Viitattu 11.11.2023.
  65. ↑ Aaltola, Mika: Havahtuminen - Turvallinen Eurooppa. Tammi, 2023.
  66. ↑ a b HS-analyysi | Aaltolan vaalikirja saa pohtimaan, mikä on hänen käsityksensä demokratiasta Helsingin Sanomat. 15.10.2023. Viitattu 11.11.2023.
  67. ↑ Heikki Pursiainen Twitterissä Aaltolan ajatuksista twitter.com. 29.9.2023. Viitattu 11.11.2023.
  68. ↑ a b Mika Aaltolan tarina elvytyskiellosta hämmensi – ylilääkäri: kielto ei ole ehdoton, mutta hoitotahtoa tulee noudattaa 6.11.2023. Yle Uutiset. Viitattu 11.11.2023.
  69. ↑ Hopi, Anna: Mika Aaltolan tarina elvytyskiellosta herättää ihmetystä – Eutanasian asiantuntijalta suorat sanat: "On menty metsään" Iltalehti. 5.11.2023. Viitattu 11.11.2023.
  70. ↑ Mika Aaltola kutsui elvytyskieltoisen naisen elvyttämistä sankarilliseksi – Tämä läheisen elvytyskiellosta pitäisi ymmärtää Helsingin Sanomat. 6.11.2023. Viitattu 11.11.2023.
  71. ↑ Mika ja Kirsi Aaltolan häät olivat ikimuistoiset – aamulla he heräsivät yllätykseen Ilta-Sanomat. 24.6.2023. Viitattu 11.11.2023.
  72. ↑ Mika Aaltolalla oli jatkuvasti kipuja, jotka paljastuivat vuosien kuluttua kasvaimeksi: ”Luin netistä, että on 80 prosentin todennäköisyys kuolla leikkauksessa” Helsingin Sanomat. 1.4.2022. Viitattu 3.4.2022.
  73. ↑ Sairanen, Sara: Mika Aaltolan lapsi syntyi – koskettava Twitter-päivitys ylistää Kirsi-vaimoa ja Naistenklinikan henkilökuntaa Ilta-Sanomat. 10.4.2022. Viitattu 10.4.2022.
  74. ↑ Palmén, Tiia: Vakavasta sairaudesta selvinnyt Mika Aaltola, 53, on esikoispojan isä – herää joka päivä aamuviideltä kommentoimaan maailmaa: "Lapsesta on tullut ankkuri elämään" MTV Uutiset. 24.7.2022. Viitattu 27.7.2022.
  75. ↑ Sinikka Aaltola: ”Jonkun elämä voi mennä niin, ettei siinä ole yhtään valoa.” Petäjävesi-lehti. 18.5.2021. Viitattu 25.2.2022.
  76. ↑ Karvala, Kreetta: Tällaisiin jumaliin presidenttiehdokkaat uskovat Iltalehti. 24.12.2023. Viitattu 11.1.2024.
  77. ↑ Vähäsarja, Petri: Mika Aaltola: ”Totta kai olen kristitty” Sley. 28.11.2022. Viitattu 4.8.2023.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Mika_Aaltola&oldid=22840972”