Sosialidemokraattinen puolueopisto
| Osa artikkelisarjaa: |
| Työväenkulttuuri Suomessa |
|---|
 |
Sosialidemokraattinen puolueopisto oli vuosina 1911-1913 toiminut Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen puolueopisto. Sen johtajana toimi Otto Wille Kuusinen, joka oli samaan aikaan myös SDP:n puheenjohtajana.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ajatus puolueopistosta syntyi vuonna 1906 pidetyssä Oulun puoluekokouksessa, jossa tehtiin päätös kolme kuukautta kestävästä "agitaattoriseminaarista". Hanke nytkähti eteenpäin vasta 1908, jolloin asiaa pohtinut komitea ehdotti seminaarin sijasta erityisen puolueopiston perustamista. Sen tavoitteeksi tuli pelkkien agitaattorien ja matkapuhujien kouluttamisen lisäksi valmentaa puolueen jäseniä muun muassa sanomalehtityöhön sekä työväenjärjestöjen luottamustoimiin. Kurssien kestoksi suunniteltiin kolme kuukautta ja oppilasmääräksi noin 50.[1]
Varojen puutteen ja erinäisten muiden ongelmien johdosta puolueopiston ensimmäinen kurssi käynnistyi vasta joulukuussa 1911 Helsingin työväentalon tiloissa. Opiskelijoita ilmoittautui niin paljon, että osallistujia piti karsia valintakokeilla ja näin ensimmäisen kurssin oppilasmääräksi tuli 57. Kurssiaikaa oli lyhennetty kahteen kuukauteen. Ensimmäisen kurssin opettajia olivat O. W. Kuusisen (talousoppi, kansainvälinen työväenliike, valtio-oppi) lisäksi Edvard Gylling (Suomen yhteiskunnan taloudellinen kehitys, maatalous- ja metsäpolitiikka, tilasto-oppi), Herman Saxman (ammatillinen työväenliike), Kaarlo Heinonen (ammatillinen työväenliike), Matti Paasivuori (työväenlainsäädäntö), J. W. Keto (kunnallispolitiikka, finanssioppi), Väinö Hakkila (lakioppi), Vilho Lehokas (puhetaito), N. Vanamo (kirjanpito) ja V. Peltonen (laskento).[1][2]
Puolueopisto ei kyennyt jatkamaan toimintaansa seuraavana syksynä, joten korvaajaksi pidettiin lyhyempiä kursseja kahdeksassa eri vaalipiirissä. Seuraava kolmen kuukauden pituinen kurssi käynnistyi vasta syyskuussa 1913. Kurssi jäi opiston viimeiseksi, kun samana syksynä pidetyssä puoluekokouksessa päätettiin siirtää valistustyön painopiste piiritasolle. Vuonna 1914 syttynyt ensimmäinen maailmansota teki toiminnan jatkossakin mahdottomaksi.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Tuomisto, Tero: Työväkeä, Sivistystä, Liikettä : satavuotias Työväen Sivistysliitto. Osa 1, s. 41–44. Helsinki: Into; Työväen Sivistysliitto, 2022. ISBN 978-952-39307-6-6 Teoksen verkkoversio (PDF).
- ↑ Puolueen rientoja | Puolueopistolta. Työläinen, 4.12.1911, nro 137, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 15.8.2024.