Punakaartin marssi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Punakaartin marssi tai Punakaartilaisten marssi on marssimuotoinen työväenlaulu, joka oli Suomen sisällissodan aikana yksi tunnetuimmista punaisten lauluista. Sitä tosin laulettiin jo ennen sisällissotaa. Laulun suomenkielistä sanoittajaa ei tunneta. Taustalla on kaksi eri laulua, joista toinen on saksalainen nuorisolaulu ja toinen ruotsalainen kansansävelmä Ja må' han leva.

Kappale on sepitetty vuonna 1917 ja alkuaan sen aiheena oli "Suuri idän kansa" eli vallankumous Venäjällä. Sanat muutettiin sisällissodan alettua kevättalvella 1918 tilanteeseen sopiviksi. Laulua käytettiin muun muassa punakaartien marssiharjoituksissa.[1]

Punakaartin marssia on laulettu jonkin verran toisistaan eroavin sanoin. Tämä selittyy osittain siten, että laulua on laulettu ulkoa ja muistinvaraisesti. Esimerkiksi ensimmäisessä säkeistössä lauletaan toisinaan pieni Suomen kansa-sanojen sijasta köyhä Suomen kansa. "Köyhä Suomen kansa" yleistyi sisällissodan aikana ja sitä hiukan aikaisemmin korvaamaan alkuperäistä muotoa.

Laulu esiintyy Väinö Linnan romaanissa Tuntematon sotilas, jossa sotamies Vanhala laulaa sitä toistuvasti huumoritarkoituksessa, mutta toisessa muodossa kuin yleisesti tunnetut sanat. Siinä kolmannessa säkeistössä lauletaan byrokraatit kuolevat, vankilat ja tuonela, kuolonportit aukeaa yli onnettoman maan. Edvin Laineen romaanin pohjalta ohjaamassa elokuvassa Tuntematon sotilas Punakaartin marssin melodia soi instrumentaalisena muun muassa alkutekstien taustalla, sovitettuna osaksi Ahti Sonnisen säveltämää elokuvamusiikkia.

Versio 1
1. Pieni Suomen kansa
katkoo kahleitansa
kärsimysten malja se jo kukkuroillaan on.
Raakaa sortovaltaa vastaan
nostaa maasta armeijastaan
jalon kansan parhaat pojat taistohon.
2. Hallitus on vankka
kätyrlauma sankka
se kauhuntuskaa levittää yli onnettoman maan.
Urhojansa kansanvalta
työntää esiin kaikkialta
elämästä, kuolemasta kamppaillaan.
3. Kiihtyy yhä taisto
vapauden vaisto
köyhälistön keskuudessa kasvaa vaan.
Eipä auta hallitusta
piinat kidutus ja tuska
urhot kaatuu vapauden laulu huulillaan.
4. Virkavallan huolena
vankilat ja tuonela
tutkimatta hirttäminen, mestaus.
Kumouksen sankari
sydänveren antavi
kallis ompi vapauden lunastus.
5. Kuinka kauan siellä
teurastusta viellä
kestää kunnes kansalla on vapaus.
Ei nyt taiston tuoksinassa
tiedä kumpi voittamassa
vallankumous vaiko taantumus
6. Kumouksen myrskyt
kapinat ja tyrskyt
riehuu valtakunnan äärest äärehen.
Siellä hirmuhenget saavat
sydänverta janoavat
särpiellä hurmejuomat kanssa korppien.
7. Kylvömme kun tehdään
kasvaa kerran tähkään
sadoin kerroin kirkkahampi onnen aika uus.
Silloin Suomen kansanvalta
kiittää sankarpoikiansa
ilonkyyneleitä palkaks' saapi sankaruus.
Versio 2
1. Pieni Suomen kansa
katkoo kahleitansa
kärsimysten malja se jo kukkuroillaan on.
Raakaa sortovaltaa vastaan
nostaa maasta armeijastaan
jalon kansan parhaat pojat taistelohon.
2. Hallitus on vankka
kätyrlauma sankka
kauhuntuskaa levittää yli onnettoman maan.
Urhojansa kansanvalta
työntää esiin kaikkialta
elämästä, kuolemasta kamppaillaan.
3. Virkavallan huolena
vankilat ja tuonela
tutkimatta hirttäminen, mestaus.
Kumouksen sankari
sydänveren antavi
kallis on se vapauden lunastus.
4. Kiihtyy yhä taisto
vapauden vaisto
köyhälistön keskuudessa kasvaa yhä vaan.
Ei nyt auta hallitusta
piinat kidutus ja tuska
urhot kaatuu vapauden laulu huulillaan.
5. Kumouksen myrskyt
kapinat ja tyrskyt
riehuu valtakunnan äärest äärehen.
Siellä hirmuhenget saavat
sydänverta janoavat
särpiellä hurmejuomat kanssa korppien.
6. Kylvömme kun tehdään
kasvaa kerran tähkään
sadoin kerroin kirkkahampi onnen aika uus.
Silloin pieni Suomen kansa
kiittää sankarpoikiansa
ilonkyyneleitä palkaks' saapi sankaruus.
  • Pekka Gronow: Laulukirja: Työväenlauluja kahdeksalta vuosikymmeneltä. Tammi, Helsinki 1973.
  1. Gronow 1973, s. 38.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]