Merihaka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Merihaka
Havshagen
Kaupunki Helsinki
Osa-alueet osa Vilhonvuorta, joka on Sörnäisten kaupunginosan osa-alue
Postinumero(t) 00530
Lähialueet Hakaniemi, Hanasaari, Kruununhaka

Merihaka (ruots. Havshagen) on kerrostalovaltainen asuinalue meren rannalla Helsingin kantakaupungissa. Se kuuluu Sörnäisten kaupunginosaan Vilhonvuoren osa-alueelle. Usein se mielletään kuitenkin omaksi kaupunginosakseen erillisen sijaintinsa ja yhtenäisen betonibrutalistisen tyylinsä vuoksi.[1][2] Merihaka sijaitsee merenrannan sekä Hakaniemen sillan ja Sörnäisten rantatien välisellä alueella.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alueen rakennustöitä vuonna 1972.

Ennen Merihaan rakentamisen aloittamista paikalla oli Wärtsilän – alkujaan Kone- ja Siltarakennus Oy:n – teollisuusrakennuksia. Paikalla on aikoinaan sijainnut Pannukakku-niminen saari, joka yhdistettiin mantereeseen.[3][4]

Vuosina 1973–1986 rakennettu[3] kerrostaloalue on joidenkin tietojen mukaan saanut nimensä läheisestä Hakaniemestä, toisten mukaan alueen rakentaneen rakennusliike Hakan mukaan. Merihaan suunnittelusta vastasi Kulutusosuuskuntien Keskusliiton asunto-osasto, josta vuonna 1980 tuli Suunnittelurengas Oy, Suomen suurin arkkitehtitoimisto. Rakennusten suunnittelijoita olivat alkuvaiheessa Peter Bieber, Arvi Ilonen ja Sulo Savolainen sekä loppuvaiheessa Unto Toikkanen[5]. Alue on saanut paljon kritiikkiä, ja suunnittelijoidensakin mielestä siitä tuli ylimitoitetun rakennusoikeuden vuoksi liian massiivinen ja raskasilmeinen.[6]

Merihaan kuuluisin asukas lienee ollut Suomen pitkäaikaisin pääministeri Kalevi Sorsa, jonka taloa Hakaniemenranta 16:ssa alettiin kutsua ”Sorsanpesäksi”.[4][7] Rakennuksen seinässä on nykyään Sorsasta kertova muistolaatta.

Helsingin verotoimisto muutti Merihakaan (Haapaniemenkatu 7-9) joulukuussa 1974.[4] Entisessä veroviraston kiinteistössä on vuoden 2015 alusta lähtien toiminut Stadin ammattiopiston toimipaikka.

Yleiskuva

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sörnäisten rantatie, yksi Helsingin monikaistaisista pääkaduista, kulkee Merihaan edustalla.
Näkymä Merihakaan kesällä 2005 Siltavuorenrannan suunnasta. Etualalla ravintolalaiva Wäiski.
Merihaka Sompasaaresta päin vuonna 2016.

Merihaan alueelle tunnuksenomaista on 1960–1970-lukujen kaupunkisuunnittelullinen periaate, jonka mukaan rajattomasti kasvavan yksityisautoliikenteen vuoksi jalankulkuväylät ja lasten leikkialueet tuli erottaa eri tasolle katuverkosta. Tämän vuoksi alueelle suunniteltiin betoninen pihakansi – kuten vähän myöhemmin Itä-Pasilaankin[4] – jonka alapuolella sijaitsee yli tuhat autopaikkaa. Kannen alapuolella Merihaan läpi kulkee Haapaniemenkatu.

2020-luvulla alueen maisema muuttuu hieman, kun Hakaniemenrannalta Nihtiin rakennetaan 400-metrinen Merihaansilta, joka on osa Kruunusillat-pikaraitiotietä Laajasaloon. Rakennustöiden alustavat valmistelut Hakaniemen ja Merihaan ympäristössä alkoivat maaperätutkimuksilla kesällä 2020.[8] Merihaan kupeessa oleva 1960–luvulla rakennettu Hakaniemen silta purettiin ja vaihdettiin matalampaan uuteen Hakaniemensiltaan vuonna 2024.[9] Vuonna 1975 valmistunut Näkinsilta rakennettiin uudelleen vuosina 2022–2023, jotta erikoiskuljetukset mahtuvat ajaaman sen alitse.

Palvelut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pihakannen päällys on varattu jalankulkijoille, ja myös Merihaan palvelut löytyvät sieltä. Merihaassa toimii K-Market, apteekki, lounasravintola, ravintola, kaksi baaria ja urheilukeskus Merihaan Pallohalli.

Seurat ja järjestöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kulttuurisauna, julkinen sauna, Merihaassa.
Kulttuurisauna, julkinen sauna Merihaassa.

Monet kansalaisjärjestöt, kuten Suomi–Venäjä-Seura, pitävät majaansa Merihaassa. Merihaan rannalle, Hakaniemenranta 17, perustettiin vuonna 2013 Kulttuurisauna.

Merihaan asuinalueyhdistyksenä toimii Merihaka-Seura[4].

Rakennukset valmistumisjärjestyksessä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • 1973: Haapaniemenkatu 16a, 14-kerroksinen tornitalo
  • 1974: Haapaniemenkatu 16b, 14-kerroksinen tornitalo
  • 1974: Haapaniemenkatu 16c, 14-kerroksinen tornitalo
  • 1974: Hakaniemenranta 16, 8-kerroksinen lamellitalo
  • 1974: Haapaniemenkatu 7–9a, 7-kerroksinen toimistotalo
  • 1975: Haapaniemenkatu 12, 14-kerroksinen tornitalo
  • 1975: Haapaniemenkatu 14, kaksikerroksinen liiketalo
  • 1975: Hakaniemenranta 10, pysäköintitalon 1. vaihe
  • 1976: Haapaniemenkatu 7–9b: 17-kerroksinen toimistotorni, ns. Liittojen talo
  • 1977: Hakaniemenranta 18, 8-kerroksinen lamellitalo
  • 1979: Hakaniemenranta 28, 8-kerroksinen lamellitalo
  • 1980: Hakaniemenranta 30, 8-kerroksinen lamellitalo
  • 1980: Hakaniemenranta 14, 8-kerroksinen lamellitalo
  • 1980: Haapaniemenkatu 11, 8-kerroksinen lamellitalo
  • 1980: Hakaniemenranta 10, pysäköintitalon 2. vaihe
  • 1983: Hakaniemenranta 12, 6-kerroksinen lamellitalo
  • 1983: Haapaniemenkatu 10, 3-kerroksinen pysäköintitalo
  • 1985: Hakaniemenranta 26, 14-kerroksinen tornitalo
  • 1986: Haapaniemenkatu 14b, 4-kerroksinen Palloilutalo[10]

Tunnettuja merihakalaisia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merihaka fiktiossa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Me Stallarit, MTV3-kanavan vuonna 2004 esitetty komediasarja
  • Mämmilä-sarjakuvan tapahtumat ovat muutamassa tarinassa sijoittuneet Mämmilän sijaan urbaaniin Merihakaan.
  • Karppi-sarjan päähenkilö Sofia Karppi asuu Merihaassa.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Bonsdorff, Mikko ym.: Merihaka. Kaupunkirakenne- ja ympäristöhistoriaselvitys. Helsinki: Helsingin kaupunki, 2020. Kaupunkiympäristön julkaisuja 2020:30 ISBN 978-952-331-844-1 Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 6.5.2023).

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Bonsdorff ym. 2020, s. 12.
  2. ↑ Paikkatietopalvelu Helsingin kaupunki (kun valitaan "Kiinteistörajakartta", kartassa näkyvät myös kaupunginosien rajat). Arkistoitu 11.6.2011. Viitattu 10.6.2011.
  3. ↑ a b Itsenäisyytemmen vuosikymmenten rakennuksia Helsingin kaupunginmuseo. Arkistoitu 7.1.2010. Viitattu 10.6.2011.
  4. ↑ a b c d e f Nenonen, Kaija: Elämää Pannukakun saaressa. Helsingin Sanomat, 2.4.1984, s. 20. Näköislehti (maksullinen).
  5. ↑ Bonsdorff ym. 2020, s. 78.
  6. ↑ Bonsdorff ym. 2020, s. 13.
  7. ↑ a b c Huhtanen, Jarmo: Suomen kuuluisin Sorsanpesä Helsingin Sanomat. 23.4.2007. Viitattu 30.8.2021.
  8. ↑ Koskela, Miika: Myllerrys jatkuu Helsingissä: pian aletaan rakentaa kolmen sillan kokonaisuutta, ja se tietää paikallisille kovia aikoja – yhdestä sillasta tulee Suomen pisin Helsingin Sanomat. 7.7.2020. Viitattu 13.4.2021.
  9. ↑ Itäisen kantakaupungin ja liikenteen keskus Uutta Helsinkiä. 3.12.2020. Helsingin kaupunki. Arkistoitu 15.7.2022. Viitattu 13.4.2021.
  10. ↑ Bonsdorff ym. 2020, s. 64.
  11. ↑ Ylioja, Tero: Innokkaalla työllä betoninkin saa kukkimaan – Mahtava Merihaka sai kulttuuripalkinnon Yle Uutiset. 15.1.2018. Viitattu 11.3.2024.
  12. ↑ Huhtanen, Jarmo: Merihaan kanjoneissa voi kuulla suden ulvovan ja leijonan karjuvan Helsingin Sanomat. 23.4.2007. Viitattu 30.8.2021.
  13. ↑ Kenttämaa, Juhani: Vuoden graafikko Vilunki 3000: “Minut pahoinpideltiin muutaman julisteen takia” Yle Uutiset. 25.2.2017. Viitattu 30.8.2021.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Merihaka.

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Merihaka&oldid=22476672”