Pannukakku (saari)
.jpg)
Pannukakku (ruots. Pannkakan) oli Helsingin Sörnäisen edustalla sijainnut noin hehtaarin kokoinen saari, joka yhdistettiin mantereeseen 1900-luvun alussa. Nykyään paikalla sijaitsee 1970–1980-luvuilla rakennettu Merihaan asuinalue, jonka pohjoisosassa on saaren mukaan nimetty Pannukakunpuistikko-niminen puisto.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pannukakun saarella oli yli sadan vuoden pituinen teollisuushistoria. Vuonna 1791 Pannukakussa aloitti toimintansa Natanael Heidenstrauchin perustama piipputehdas, jonka lopetettua saaren vuokrasi vuonna 1836 kauppias Simon Feodoroff. Vuonna 1854 Carl Otto Ramstedt ja Nicolai Smith vuokrasivat Pannukakun perustaen sinne hevoskärryjä valmistaneen tehtaan. Vuonna 1860 saari yhdistettiin mantereeseen sillalla, ja kolme vuotta myöhemmin vuokraoikeudet ja tehdas myytiin Oskar Osbergille ja August Badelle, jotka omistivat Osberg & Baden konepajan. Vuonna 1875 Pannukakussa tapahtui 10 työntekijän hengen vaatinut onnettomuus höyrykattilan räjähtäessä.[2]
Vuonna 1892 Osberg & Bade fuusioitiin Kone- ja Siltarakennus Osakeyhtiöön, joka omisti tontteja myös mantereen puolelta. Vuodesta 1893 lähtien saarella toimi myös telakka. Kone- ja Siltarakennuksen konepaja tuotti muun muassa rautatievaunuja sekä Venäjälle vietyjä ammuksia, kuljetuskalustoa ja sotalaivoja. Lastausta varten saaren rannassa oli pitkä laituri. Pannukakku katosi, kun Kone- ja Siltarakennus täytti telakkaa laajennettaessa saaren ja mantereen välisen vesialueen, ja se yhdistettiin mantereeseen vuoteen 1910 mennessä.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sundgren, Eva: Sörnäinen, entinen satama- ja teollisuusalue 25.6.2024. Helsingin kaupunki. Viitattu 1.7.2024.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Tikkanen, Sallamaria ; Sillantaus, Teppo: Merihaan alla on Pannukakku (vain tilaajille) 8.9.1996. Helsingin Sanomat. Viitattu 8.8.2020.
- ↑ a b Tikkanen, Sallamaria: ”Paratiisit ja niiden varjot”, Nokea ja pilvenhattaroita : helsinkiläisten ympäristö 1900-luvun vaihteessa. Helsinki: Helsingin kaupunginmuseo, 1999. ISBN 978-951-71825-9-1