Reaalisosialismi
| Osa artikkelisarjaa |
| Sosialismi |
|---|
 |
Reaalisosialismi on Rudolf Bahron muotoilema käsite, jolla tarkoitetaan käytännössä toteutunutta sosialismia itäblokin maissa.[1][2] Bahro kirjoitti asiasta teoksessaan Vaihtoehto (1977). Hänen ja muiden kanssa-ajattelijoiden mukaan nämä maat eivät olleet yhteiskuntajärjestelmiltänsä tosiasiallisesti sosialistisia vaan ”reaalisesti olemassaolevaa sosialismia”.[1][3]
Erityisesti Neuvostoliiton osalta on käsitelty paljonkin kysymystä reaalisosialismin olemuksesta, esimerkiksi siitä, oliko kyseessä sosialismi lainkaan vai tietynlainen puolue-eliitin diktatuuri proletariaatin diktatuurin asemesta.
Kuvaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Neuvostoliiton ja sen liittolaisvaltioiden yhteiskuntajärjestelmä ei sanottavasti muistuttanut marxilais-leninistisen teorian mukaista sosialismia tai kommunismia. Toteutunutta sosialismia kuvaamaan kehitettiin erilaisia termejä, joista suosituin oli ”reaalisosialismi”. Sanaa käyttivät sekä järjestelmän kannattajat että vastustajat.[4] Euroopan lisäksi reaalisosialistisia yhteiskuntia syntyi Aasiaan, latinalaiseen Amerikkaan, Afrikkaan ja Lähi-itään. Neuvostoliitto oli niiden järjestelmien pääasiallinen esikuva. Yhteisiä piirteitä olivat tuotannon ja jakelun yhteisomistus, suunnitelmatalous ja yksipuoluejärjestelmä, jonka legitimiteetti perustui marxilaiseen ja leninistiseen ideologiaan. Puolue käytti sekä lainsäädäntö-, toimeenpano- että tuomiovaltaa.[5]
Reaalisosialistiset valtiot saavuttivat monia keskeisiä tavoitteitaan. Niitä olivat takapajuisten talouksien nopea modernisointi ja teollistuminen, täystyöllisyys, naisten ottaminen mukaan työvoimaan, rahaolojen vakiintuminen, uusien luonnonvarojen ja teknologioiden käyttöönotto, sotilaallinen varustautuminen sekä koulutuksen, terveydenhuollon ja sosiaaliturvan kehittäminen. Palkkaerot pienenivät, koulutus tuli kaikkien saataville, ruumiillisen työn arvostus nousi ja sosiaalinen liikkuvuus parani. 1960-luvulla sosialismi näyttäytyi vakavastiotettavana kilpailijana länsimaiden kapitalistis-demokraattiselle järjestelmälle.[5]
Reaalisosialistisissa maissa oli kuitenkin myös suuria ongelmia, ja toisen maailmansodan jälkeen alkanut nopea talouskasvu tyrehtyi 1970-luvun alkuun mennessä.[5] Suunnitelmatalous ei kyennyt vastaamaan yhä monimutkaisemmaksi kehittyvän kansantalouden tarpeisiin.[6] Julkiset investoinnit olivat tehottomia ja pullonkaulat johtivat tuotannon seisakkeihin.[5] Kilpailun puuttuessa johtaminen oli leväperäistä eikä innovaatioihin ollut kannustimia. Työpaikoilla laiskottelu oli tavanomaista.[6] Pula kulutustavaroista muodostui krooniseksi,[5] ja niitä piti jonottaa pitkiä aikoja.[6] Tehottoman byrokratian rinnalle kehittyi epävirallisia hallinnon muotoja: lahjontaa, tavaroiden hamstraamista ja toisiaan avustavien ihmisten verkostoja. Sosiaalinen liikkuvuus heikkeni ja puolue-eliitistä muodostui uusi etuoikeutettu yläluokka.[5]
Moni reaalisosialistinen maa yritti uudistaa järjestelmäänsä markkinatalouden suuntaan jo kylmän sodan vuosina, mutta keskitetyn talouden vapauttaminen osoittautui vaikeaksi. Uudistussuunnitelmia ja markkinatalouden sääntöjä ei aina noudatettu kunnolla, ja valtio järjesti julkista rahaa vaikeuksiin ajautuneille yrityksille sen sijaan että niiden olisi annettu mennä konkurssiin. Kansalaisten luottamus järjestelmään ja puolueeseen hupeni.[5]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Toimitus: Honkala, Juha & Halinen, Ari: CD-Facta 2005: suomenkielinen tietosanakirja. (Artikkeli: reaalisosialismi - CD-ROM-levy, Interaktiivinen multimedia, sisältää myös sivistyssanaston ja tietotekniikan sanaston) Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29149-8
- ↑ Päätoimittaja: Haarala, Risto et al.: CD-perussanakirja. (Sitaatti: ”reaalisosialismi sosialististen maiden käytännössä harjoittama sosialismi.” Tietoja teoksesta: 1 optinen levy (CD-ROM) ; 12 cm + käyttöohje (25 s.)) Helsinki: Edita, 1997. ISBN 951-37-2076-4 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Soini, Maija: Sitä saa, mitä tilaa? Hyvinvointivaltion koetut seuraukset Visegrád-maissa. (Kappale: 2.2 Itäisen Keski-Euroopan hyvinvointivaltiot S.15 Sitaatti 1. ”Reaalisosialismin, eli käytännössä toteutuneen sosialismin, aikana Visegrád-maissa valtio oli avainasemassa hyvinvoinnin tuottamisessa (Cook 2007, 32).” Sitaatti 2. ”4 Itäisen Keski-Euroopan sosialististen maiden toteutunutta yhteiskuntajärjestelmää voidaan kutsua reaalisosialismiksi sosialismin tai kommunismin sijaan (Åslund 2002).”) Turun yliopisto, Sosiaalitieteiden laitos, Huhtikuu 2012, s. 15. Pro gradu. (PDF) Viitattu 3.9.2017.
- ↑ Scott, John: ”real socialism”, A Dictionary of Sociology. (4th edition) Oxford: Oxford University Press, 2014. ISBN 978-0-191-76305-2 (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Szelényi: ”The Reality of Socialism”.
- ↑ a b c McCauley, Martin & Dewdney, John C. & Pipes, Richard E. & Conquest, Robert: Soviet Union Encyclopædia Britannica. 29.5.2024. Viitattu 1.6.2024. (englanniksi)
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Bahro, Rudolf: Vaihtoehto. Reaalisesti olemassaolevan sosialismin kritiikkiä. Suomentanut Ilkka Tervonen. Helsinki: Otava, 1979. ISBN 951-1-05094-X
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sosialismi Itä-Euroopassa. Ylen Elävä arkisto.