Nestor Mahno

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Nestor Mahno

Nestor Ivanovytš Mahno (ukr. Нестор Іванович Махно, ven. Нестор Иванович Махно, Nestor Ivanovitš Mahno; 7. marraskuuta (J: 27. lokakuuta) 1889 Huljaipole – 25. heinäkuuta 1934 Pariisi[1]) oli ukrainalainen anarkokommunisti, joka johti Venäjän sisällissodassa niin sanottua anarkistista mustaa armeijaa.

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mahno oli 1889 Ukrainassa Guljai-Poljen kylässä syntynyt maatyöläisen poika. 18-vuotiaana hän liittyi anarkistiryhmään ja sekaantui terrorismiin. Vuonna 1910 Mahno pidätettiin ja tuomittiin kuolemaan, mutta tuomio muutettiin hänen nuoren ikänsä vuoksi vankeusrangaistukseksi. Mahno vapautettiin vuonna 1917, jolloin hän palasi Ukrainaan ja alkoi toimia vallankumousjohtajana. Hänet äänestettiin 1917 paikallisen talonpoikaisneuvoston johtoon.

Keskusvaltojen miehitettyä Ukrainan 1918 Lenin valitsi Mahnon johtamaan vallankumousarmeijaa tällä alueella. Seuraavien vuosien aikana Mahno taisteli Itävalta-Unkaria, Saksaa ja valkoisia vastaan. Sisällissodan aikana Mahno oli tärkeässä roolissa Denikinin 1919 ja hänen seuraajansa Wrangelin pääasiassa Krimiltä johtaman Etelä-Venäjän armeijan lyömisessä vuonna 1920.

Mahno loi Etelä-Ukrainaan yli seitsemän miljoonan ihmisen asuinalueen[1] kattaneen anarkistisen talonpoikaisjärjestön eli niin sanotun Mahnonia, jossa sovellettiin anarkistisen kommunismin periaatteita. Mahnon päätös luoda anarkistinen yhteisö Ukrainaan aiheutti kuitenkin sen, että puna-armeija kääntyi häntä vastaan. Bolševikit kieltäytyivät tekemästä yhteistyötä Mahnon anarkistijoukkojen kanssa ja lähettivät kaksi Tšekan agenttia yrittämään hänen murhaamistaan kesäkuussa 1920. Samana vuonna puna-armeijan komissaari Lev Trotski aloitti terrorin ja määräsi tuhansia Mahnoa tukevia talonpoikia teloitettavaksi.

Mahno pakeni puolisonsa Galina Kuzmenkon kanssa elokuussa 1921 ulkomaille, ensin Romaniaan ja sitten Puolaan, ennen kuin päätyi Ranskaan, jossa hän kuoli vuonna 1934.[1]

Kulttuurissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalainen teatteriohjaaja Esa Kirkkopelto on kirjoittanut Mahnon tarinasta Ylioppilasteatterille draaman Mahnovitsina, jota on esitetty muun muassa kajaanilaisessa kulttuurihankkeessa Generaattorissa ohjaaja Eino Saaren johdolla.[2]

Suomalainen taiteilija Rosa Liksom on maalannut vuonna 1996 taulun nimeltään Mahmo ja partisaanit saapuvat!!!, 1919 Ukraina. Taulun omistaa WSOY:n kirjallisuussäätiö.[3]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Serge Cipko, Michael Palij: Makhno, Nestor Internet Encyclopedia of Ukraine. 1993. Viitattu 26.5.2022. (englanniksi)
  2. ↑ Eino Saaren Mahnovitsina on osa Kainuun kulttuurihanketta Turun sanomat 16.2.2004
  3. ↑ Maalaukset wsoy-kirjallisuussaatio.fi. Viitattu 30.4.2022.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Nestor_Mahno&oldid=22623298”