François Mitterrand
| François Mitterrand | |
|---|---|
 François Mitterrand vuonna 1983. |
|
| Ranskan tasavallan 21. presidentti | |
| Pääministeri |
Pierre Mauroy Laurent Fabius Jacques Chirac Michel Rocard Édith Cresson Pierre Bérégovoy Édouard Balladur |
| Edeltäjä | Valéry Giscard d’Estaing |
| Seuraaja | Jacques Chirac |
| Andorran ruhtinaskumppani | |
| Edeltäjä | Valéry Giscard d’Estaing |
| Seuraaja | Jacques Chirac |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 26. lokakuuta 1916 Jarnac, Ranska |
| Kuollut | 8. tammikuuta 1996 (79 vuotta) Pariisi, Ranska |
| Ammatti | asianajaja |
| Puoliso | Danielle Mitterrand |
| Tiedot | |
| Puolue | Sosialistinen puolue |
| Uskonto | agnostikkolähde? |
 Nimikirjoitus |
|
François Maurice Adrien Marie Mitterrand (
kuuntele ääntämys (ohje); 26. lokakuuta 1916 Jarnac, Charente – 8. tammikuuta 1996 Pariisi) oli ranskalainen poliitikko ja Ranskan presidentti vuoden 1981 toukokuusta vuoteen 1995. Hänet valittiin uudelleen 1988.
Uran alkuvuodet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mitterrand syntyi vuonna 1916 Jarnacin kunnassa Charenten departementissa läntisessä Ranskassa. Hän kasvoi konservatiivisessa ja katolisessa porvariperheessä, ja uskonnollista yksityiskoulua käyneen Mitterrandin ajatusmaailma oli 1930-luvulla oikeistolainen sekä nationalistinen. Hänen poliittinen uransa alkoikin liittymisellä äärinationalistiseen Croix de Feu -ryhmään. Hän myös kirjoitti L'Écho de Paris -sanomalehteen, joka vastusti istuvaa Léon Blumin vasemmistohallitusta.[1]
Mitterrandilla oli oikeus- ja valtiotieteellinen koulutus.[2]
Mitterrand palveli Ranskan armeijassa toisessa maailmansodassa. Hän joutui sotavangiksi vuonna 1940, mutta pakeni 1941. Hän työskenteli Vichyn hallituksen alaisuudessa. Myöhemmin hän toimi Ranskan vastarintaliikkeessä pitäen samaan aikaan virkaa saksalaismyönteisessä hallituksessa. Toisen maailmansodan jälkeen Mitterrand jatkoi poliittista uraansa liittyen keskustavasemmistolaiseen UDSR-puolueeseen, ja hänet valittiin kansalliskokoukseen edustamaan Nièvren departementtia vuonna 1946. Vuodesta 1953 hän toimi puolueensa puheenjohtajana. Hän ohjasi puoluettaan enemmän vasemmalle pitäen kuitenkin selvän pesäeron kommunisteihin.[1] Hän oli useaan otteeseen ministerinä Ranskan neljännen tasavallan hallituksissa, mutta erosi 1957 Ranskan Algerian-politiikan vuoksi.lähde?
Presidenttinä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ranskan viidennen tasavallan aikana Mitterrand oli ehdokkaana presidentinvaaleissa Charles de Gaullea vastaan 1965, mutta hävisi.[2] Hän toimi vasemmistopuolueiden liiton (koalitio sosialistien ja liberaalien välillä) puheenjohtajana vuodesta 1965 vuoteen 1968, mutta liittyi Ranskan sosialistipuolueeseen (PS), jossa hän nousi puoluejohtajaksi 1971, Epinayn kongressin jälkeen. Hän oli jälleen ehdolla presidentiksi 1974 Valéry Giscard d’Estaingia vastaan, mutta hävisi jälleen, tosin varsin niukasti.[2] Lopulta 1981 Mitterrandista tuli ensimmäinen viidennen tasavallan sosialistipresidentti, kun hän voitti selvästi kilpailijansa Giscard d’Estaingin.[2] Yksi hänen ensimmäisistä toimenpiteistään oli kuolemanrangaistuksen poistaminen.[1]
Maan sisäisessä politiikassa Mitterrandin toimia varjostivat sarja talouskriisejä ja konservatiiviset parlamentit (1986–1988 ja 1993–1995), niin kutsutut cohabitationin (suom. yhteiselo) ajat, jolloin pääministeri ja presidentti edustivat eri puolueita. Pääministerinä toimi ensimmäisen cohabitationin aikana Jacques Chirac ja toisen Édouard Balladur. Mitterrand ja Chirac ratkaisivat mahdolliset ongelmat sopimalla työnjaosta, jonka mukaan presidentti keskittyi ulko- ja pääministeri sisäpolitiikkaan.[3]
Mitterrandin presidenttikausien pääasialliset saavutukset olivat kansainvälisiä, erityisesti Euroopan talousyhteisössä. Mitterrand tuki EY:n laajentumista Espanjaan ja Portugaliin, jotka liittyivät tammikuussa 1986. Helmikuussa 1986 hän tuki Euroopan yhtenäisasiakirjan voimaantuloa. Mitterrand tuli toimeen Helmut Kohlin kanssa, mikä paransi huomattavasti ranskalais–saksalaisia suhteita. Yhdessä he auttoivat synnyttämään Maastrichtin sopimuksen, joka allekirjoitettiin 7. helmikuuta 1992.
Mitterrandin viimeinen presidenttikausi päättyi toukokuussa 1995. Hänen seuraajakseen valittiin Jacques Chirac.
Hallitukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Pääministeri | Vuodet |
|---|---|
| Édouard Balladur | 1993–1995 |
| Pierre Bérégovoy | 1992–1993 |
| Édith Cresson | 1991–1992 |
| Michel Rocard | 1988–1991 |
| Jacques Chirac | 1986–1988 |
| Laurent Fabius | 1984–1986 |
| Pierre Mauroy | 1981–1984 |
Kuolema
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mitterrand kuoli syöpään tammikuussa 1996. Eturauhassyövästä kärsinyt presidentti tiesi kuolemansa olevan lähellä ja järjesti elämänsä viimeisen juhla-aterian 31. joulukuuta 1995. Ateriaan kuului Ranskassa suurena herkkuna pidettyä, mutta ruuanvalmistuksessa laitonta peltosirkkua. Sirkku oli viimeinen ruokalaji, jonka hän söi ennen kuin kuoli viikkoa myöhemmin. Mitterrand haudattiin 11. tammikuuta 1996 synnyinkaupunkiinsa Jarnaciin[4].
Kuolemaa seurasi kohu, kun hänen entinen lääkärinsä Claude Gubler paljasti kirjassaan Le Grand Secret (”suuri salaisuus”), että Mitterrandista kirjoitettuja terveysraportteja oli vääristelty marraskuusta 1981.
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mitterrandin vaimo Danielle Mitterrand oli vasemmistolainen aktiivi. Poikiensa Jean-Christophe ja Gilbert Mitterrandin lisäksi hänellä oli tytär Mazarine Pingeot Anne Pingeot’n kanssa. Mitterrand toimi 1960-luvulla Grand Orient de France -vapaamuurarijärjestön suurmestarina.[5] Vuonna 1987 Mitterrandista tuli myös ensimmäinen Ranskan presidentti, joka kutsui Grand Orient de France -järjestön edustajan Élysée-palatsiin.[6]
Kunnianosoituksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunta (Suomi, 1983)[7]
Islannin Haukan ritarikunta (Islanti, 1983)[8]
Henrik Purjehtijan ritarikunta (Portugali, 1983)[9]
Vapauden ritarikunta (Portugali, 1987)[9]
Pyhän Olavin ritarikunta (Norja, 1984)[10]
Serafiimiritarikunta (Ruotsi)[11]
Isabella Katolilaisen ritarikunta (Espanja, 1982)[12]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Fabien Escalona: François Mitterrand Gave French Socialists Power at the Price of Their Soul jacobinmag.com. 21.5.2021. Viitattu 22.5.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d Mitä Missä Milloin 1982, Otava, s. 104
- ↑ Toim. Laffert, Juliane von (vastaava); Anders, Jeanine (päällikkö); Berghorn, Detlef; Borcherding, Marit; Knebel, Arthur; Marx, Christoph: Maailmanhistoria, s. 558. Suomentanut Big Sur Oy. Parragon Books, 2007. ISBN 978-1-4054-8283-7 (suomeksi)
- ↑ Uutiskatsaus. Mitä Missä Milloin 1997 s. 50. Otava 1996 ISBN 951-1-14219-4
- ↑ Lefebvre, Denis: Jacques Mitterrand (1908-1994) ou la séduction communiste La chaîne d'union. 2008. Viitattu 31.1.2024. (ranska)
- ↑ Histoires d'info. 1987 : François Mitterrand est le premier président à recevoir officiellement des franc-maçons à l'Elysée Franceinfo. 27.2.2017. Viitattu 31.1.2024. (ranska)
- ↑ Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan suurristin ketjuineen ulkomaalaiset saajat Ritarikunnat. 9.10.2020. Viitattu 31.1.2024.
- ↑ Orðuhafaskrá Forseti Íslands. 2024. Viitattu 31.1.2024. (islanti)
- ↑ a b ENTIDADES ESTRANGEIRAS AGRACIADAS COM ORDENS PORTUGUESAS Página Oficial das Ordens Honoríficas Portuguesas. 2024. Viitattu 31.1.2024. (portugali)
- ↑ Tildelinger av ordener og medaljer Det norske kongehus. 2024. Viitattu 31.1.2024. (norja)
- ↑ Serafimersköldar Debatthuset. Arkistoitu 12.11.2013. Viitattu 31.1.2024. (ruotsiksi)
- ↑ Real Decreto 1492/1982, de 21 de junio, por el que se concede el Collar de la Orden de Isabel la Católica al excelentísimo señor François Mitterrand, Presidente de la República Francesa. Boletín Oficial del Estado. 2024. Viitattu 31.1.2024. (espanja)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta François Mitterrand Wikimedia Commonsissa
| Charles de Gaulle (1959–1969) • Georges Pompidou (1969–1974) • Valéry Giscard d’Estaing (1974–1981) • François Mitterrand (1981–1995) • Jacques Chirac (1995–2007) • Nicolas Sarkozy (2007–2012) • François Hollande (2012–2017) • Emmanuel Macron (2017–) |
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
