Vasemmistolibertarismi

Osa artikkelisarjaa
Liberalismi
Historia Valistus
Suuntaukset Anarkistinen Arvo Feministinen Kansallinen Klassinen Konservatiivinen Kolmas tie Libertarismi Minarkismi Objektivismi Oikeistolainen Panarkismi Radikalismi Radikaali keskusta Vasemmistolainen Vihreä Sosiaalinen Uusi Uskonnollinen Juutalainen
Käsitteet Avoin yhteiskunta Demokratia Kansalaisoikeudet Kansan suvereniteetti Kirkon ja valtion ero Laissez-faire Mahdollisuuksien tasa-arvo Sukupuoli Laki Markkinatalous Nonaggressio Näkymätön käsi Sekularismi Spontaani järjestys Talous Vapaus Kauppa Lehdistö Markkinat Sananvapaus Uskonto Yhteiskuntasopimus Yksityisomaisuus Yövartijavaltio
Filosofit Arnold Aron Badawi Bastiat Bard Berlin Bremer Burke Čapek Cassirer Collingwood Condorcet Constant Croce Chydenius Emerson Forsskål Friedman Geijer Guizot Hayek Hobhouse Humboldt Kant Keynes Locke Martineau Mill Milton Mises Montesquieu Norberg Nordström Nozick Ortega Paine Priestley Popper Rand Rawls Ricardo Say Sen Smith Spencer Spinoza Staël Tingsten Tocqueville Turgot Voltaire Weber Wollstonecraft
Poliitikot Acton Ahlmark Artigas Broglie Cavour Cobden Deák Ekman Gladstone Havel Jefferson Jenkins Juárez Kennedy King Kossuth Lamartine Levski Lincoln Lloyd George Macaulay Madison Mazzini Mechelin Miljukov Mommsen Ohlin Pearson Rathenau Roosevelt Sarmiento Staaff Ståhlberg Venizélos
Järjestöt ja puolueet ALDE EDP CALD IHEU ILFRY Liberaali internationaali LYMEC Uudistuva Eurooppa -ryhmä Kansallinen Kokoomus RKP
Lisää aiheesta Antiautoritarismi Antifasismi Antikommunismi Egalitarismi Empirismi Humanismi Individualismi Anarkistinen Kapitalismi Piraattiliike Poliittinen keskusta Prakseologia Progressivismi Taloudellinen vapaus Utilitarismi

Vasemmistolibertarismi on libertarismin suuntaus, joka on saanut vaikutteita georgismista ja 1800-luvun anarkoindividualismista. Käsitteen vasemmistolibertarismi käyttö nykyisessä merkityksessä vakiintui vasta 1990-luvun loppuvuosina, mutta samantyyppisiä ajatuskulkuja on toisinaan esitetty koko libertarismin ja anarkismin historian ajan.

Vasemmistolibertarismin kannattajat ovat muiden libertaristien kanssa samaa mieltä siitä, että kaikkien yksilöiden pitäisi olla vapaita. Suurin ero on kuitenkin siinä, että he kieltävät yksityisomistuksen, etenkin maanomistuksen. Omistamme itsemme, mutta emme omista luontoa, emme ainakaan yksilöinä.

Vasemmistolibertaristit kannattavat näkemystä, jonka mukaan kaikki luonnonvarat, kuten maa, öljy, kulta, puut ja niin edelleen, ovat yhteisomaisuutta. Siltä osin kuin yksilöt käyttävät näitä yhteisesti omistettuja hyödykkeitä, he voivat tehdä sen vain yhteiskunnan luvalla, ja tämä lupa myönnetään vain sillä ehdolla, että yhteisomaisuuden käytöstä maksetaan tietty korvaus koko yhteiskunnalle.

Keskeisenä perusteluna vasemmistolibertarismissa on, että huomattava osa historiallisesti kasautuneista omistuksista ei täytä niitä eettisesti oikeutetun yksityisomistuksen periaatteellisia ehtoja, joihin nojautuen libertarismi tai klassinen liberalismi yleisesti ottaen vaatii yksityiselle omistusoikeudelle poliittista koskemattomuutta. Käytännön politiikassa vasemmistolibertaristit saattavat näillä perusteilla lähestyä vasemmistoanarkismin individualistisempia virtauksia tai sosiaaliliberalismia mutta kannattaa kuitenkin periaatteellisesti libertarismin mukaista yksilönvapautta ja vapaata markkinataloutta niiltä osin kuin sen katsotaan täyttävän edellä mainitut ehdot.

Nykyiseen vasemmistolibertaristiseen ajatteluun ovat vaikuttaneet kolme seuraavaa aatehistoriallista suuntausta:

1. Mutualismi, joka muodostui osana 1800-luvun anarkoindividualismia ja jonka perustavoitteena oli valtiokapitalistisesti kasautuneen omistusjärjestelmän syrjäyttäminen työläisten ja kuluttajien välisellä vapaan vaihdannan järjestelmällä.
2. Georgismi tai geoismi, joka poliittisena liikkeenä syntyi klassisen liberalistisen taloustieteilijä Henry Georgen esittämien maauudistusvaatimusten pohjalta.
3. Agorismi, joka syntyi 1900-luvun lopun anarkokapitalistisen liikkeen sivuhaarana ja jonka suosittamana toimintatapana oli valtiokapitalististen rakenteiden ulkopuolella toimivan kapitalistisen vastatalouden rakentaminen.

Vasemmistolibertarismin kenttä on nykyisinkin melko hajanainen, mutta useimmat vasemmistolibertaristit kannattavat ainakin luonnonvarojen ja maanomistuksen jättämistä tiukan libertaristisen yksityisomistusperiaatteen ulkopuolelle. Lisäksi vasemmistolibertaristit ovat taipuvaisia suhtautumaan kriittisesti immateriaalioikeuksien asemaan yksityisomaisuutena. Eräät tunnetut vasemmistolibertaristit, kuten belgialainen Philippe van Parijs ja Suomessa Osmo Soininvaara, ovat näkyvästi ajaneet yleistä perustuloa vaihtoehdoksi sosiaalitukien viidakolle.

Kansainvälisesti tunnettuja vasemmistolibertaristeja ovat esimerkiksi liberalistit Hillel Steiner ja Michael Otsuka sekä mutualisti Kevin Carson.^lähde?

Suomessa vasemmistolibertaristisia näkemyksiä ovat levittäneet muun muassa liberaalit yhteiskuntafilosofit Timo Andersson ja Janne Vainio sekä aiemmin nuorsuomalainen kirjailija Arvid Järnefelt, joka suomensi Henry Georgen teoksia.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vasemmistolibertarismi Wikimedia Commonsissa