Deleonismi
| Osa artikkelisarjaa |
| Sosialismi |
|---|
 |
Deleonismi, jota on kutsuttu myös marxismi-deleonismiksi, on Daniel De Leonin luoma syndikalistisen marxismin muoto. De Leon oli ensimmäisen yhdysvaltalaisen sosialistisen puolueen, Amerikan sosialistisen työväenpuolueen varhainen johtaja.
De Leon yhdisti syndikalismin perinteisen marxismin kanssa. Deleonistisen teorian mukaan militantit teollisuusliitot(erikoistettuja ammattiliitoja) ovat luokkataistelun eteenpäin vievä voima. Työläisten etuja ajavat teollisuusliitot tulevat tuomaan sosialistisen järjestelmän rakentamiseksi tarvittavan muutoksen. Tämä eroaa anarkosyndikalismista siten, että deleonismin mukaan työläisten etujen ajamiseksi politiikassa tarvitaan myös vallankumouksellinen puolue.
Taktiikka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Deleonistisen teorian mukaan työläiset muodostaisivat sosialistisia teollisuusliittoja työpaikoilla ja sosialistisen puolueen. Kun puolue saavuttaisi vaaleissa voiton, saisi deleonistinen ohjelma kansan valtuutuksen. Oletuksen mukaan sosialistiset teollisuusliitot ovat siinä vaiheessa saaneet riittävästi valtaa työpaikoilla, jotta työläiset voivat ottaa tuotantolaitokset valtaansa.
Deleonistista voittoa vaaleissa seuraisi tehtaiden, kaivosten, maatilojen ja muiden tuotantolaitosten hallinnan siirtäminen teollisuusliittoihin järjestäytyneille työläisten neuvostoille. Deleonistit erottavat tämän tapahtuman anarkosyndikalistien kannattamasta yleislakon kautta tapahtuvasta työpaikkojen haltuun ottamisesta ja kutsuvat sitä sen sijaan "hallitsevan luokan yleiseksi työsuluksi".
Olemassa oleva hallitus korvattaisiin sosialististen teollisuusliittojen vaaleilla valituilla edustajilla, ja vastavalittu sosialistinen hallitus hyväksyisi nopeasti mitkä tahansa tarvittavat perustuslailliset muutokset tai muut uudistukset hallituksen rakenteessa lainvoiman saamiseksi uudistuksille. Muutosten jälkeen hallitus kokoontuisi vain tarvittaessa. Työläiset äänestäisivät tuotannon jatkamisen vuoksi tarvittavat paikalliset toimikunnat ja omaa teollisuusalaansa edustavat edustajat paikallisiin ja kansallisiin neuvostoihin.
Työläiset äänestäisivät myös edustajat keskusliittoon, koko teollisuuden liittoon, joka toimisi keskushallintona eli hallituksena. Nämä edustajat olisivat milloin tahansa äänestettävissä pois tehtävistään. Deleonismi järjestelisi uudelleen kansallisen hallituksen teollisten alojen mukaan, jolloin edustajat valittaisiin teollisuusalan eikä maantieteellisen alueen mukaan.
