Tämä on lupaava artikkeli.

Rastafari

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Rastafarilaisuus)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Rastamies Barbadokselta. Rintamerkeissään hänellä on rastafarismiin liittyviä symboleja kuten Haile Selassien kuva, kannabiksen lehtiä, sekä Etiopian lipun panafrikkalaiset värit: vihreä, kultainen ja punainen.

Rastafari (myös rastafarismi, rastafaria, rastafari-liike[1]) on 1930-luvulla Jamaikalla syntynyt uskonto ja elämäntapa, joka perustuu afrikkalaisuuteen ja Kuningas Jaakon Raamattuun. Sen uskonkappaleisiin kuuluvat etenkin Etiopian keisarin Haile Selassien jumaluus, Etiopia ja muu Afrikka luvattuna maana, sekä mustien amerikkalaisten paluumuutto Afrikkaan. Monet rastat kiistävät liikkeen uskonnollisuuden, ja virallista teologiaa rastafarismissa ei ole.

Rastafari sai alkunsa 1900-luvun alussa Jamaikalla suositun afrikkalaisen nationalismin ja Etiopian arvostuksen pohjalle. Haile Selassien kruunauksen vuonna 1930 nähtiin toteuttavan Raamatun ennustukset, ja jotkut alkoivat pitää häntä kaikkien afrikkalaissyntyisten vapahtajana.

Monen rastafarin eli rastan elämäntapaan kuuluu kannabiksen poltto hengellisistä syistä, puhdas ruoka ja rastatukka. Myös yhteisöllisyys ja luonto ovat rastafareille tärkeitä. Moni tunnettu reggae-muusikko on rastafari – heistä tunnetuin on Bob Marley, joka toi uskontoaan esille myös lauluissaan. Reggaen suosion myötä rastafari levisi myös länsimaihin niin uskontona kuin elämäntapanakin. Rastafariuskoisia on maailmassa arviolta noin miljoona. Jamaikalla rastafareja on arvioitu nykyisin olevan alle satatuhatta.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Marcus Garvey, jonka oppeihin rastafarilaisuus osin perustuu.

Rastafariliikkeen perustan loivat jamaikalaiset Alexander Bedward (1859–1930) ja Marcus Garvey (1887–1940). Siirtomaavaltaa vastustanut Bedward saarnasi Jamaikalla afrojamaikalaista revival-kristillisyyttä ja uutta maailmanjärjestystä, jossa mustat ottaisivat valkoisten paikan hallitsijoina. Garvey julisti afrikkalaista nationalismia ja kehotti kaikkia afrikkalaistaustaisia ihmisiä yhdistymään yhdeksi kansakunnaksi. Garveyn ennustus ”Katsokaa Afrikkaan, missä musta kuningas kruunataan...” osoittautui profeetalliseksi.[2] Vuoden 1930 marraskuussa Etiopian kuninkaaksi kruunattiin aatelinen ras Tafari, joka otti hallitsijanimekseen Haile Selassie. Pian jamaikalaiset saarnaajat yhdistivät hänet ennustuksiin ja alkoivat pitää häntä afrikkalaissyntyisten ihmisten vapahtajana ja todellisena hallitsijana: saarnaajasta riippuen joko Kristuksena, Vapahtajana, Jumalan poikana tai Jumalana. Tunnetuin näistä saarnaajista oli Leonard Howell. Hän perusti pääkaupunki Kingstonin lähelle Pinnacle-nimisen maatilan, jonne hän muutti asumaan seuraajiensa kanssa. Pinnaclen yhdyskunta oli merkittävä rastafarilaisuuden kehityksessä, ja sieltä on peräisin muun muassa kannabiksen poltto uskonnollisessa merkityksessä sekä luultavasti myös rastafareille ominainen hiustyyli. Viranomaiset hajottivat Pinnaclen yhteisön vuonna 1954. Tämän seurauksena rastafarilaisuus levisi Länsi-Kingstonin slummialueille, missä se sai nopeasti kannatusta.[3]

Jamaikan virkavalta vainosi yhteiskunnan perusarvot haastavia rastafareja väkivaltaisesti 1950-luvulla, ja joitain liikkeen johtajia tuomittiin vankeuteen tai kuolemaan. Vuonna 1960 maan hallitus tilasi liikkeestä yliopistollisen raportin, jonka ennakkoluuloja hälventävän sisällön seurauksena rastafarien vainot vähenivät ja hallitus teki Afrikassa tunnusteluja rastafarien paluumuutosta Afrikkaan.[4]

Haile Selassie vieraili Jamaikalla vuonna 1966, ja häntä vastassa lentokentällä oli 100 000 jamaikalaista ja 10 000 rastafaria. Selassie ei vierailunsa aikana kieltänyt omaa jumalallisuuttaan Jamaikan viranomaisten toiveista huolimatta.[5]

1960-luvulla rastafariliike politisoitui musta ylivalta -aatteen vaikutuksesta. 1970-luvun vaaleissa rastafarien vaikutus oli jo merkittävä, ja kumpikin Jamaikan pääpuolue liehitteli heitä vaalikampanjoissaan. Haile Selassien kuolema vuonna 1975 ei vaikuttanut liikkeeseen, sillä rastafarit eivät uskoneet Selassien todellisuudessa kuolleen. 1970-luvun näkyvin rastafari oli reggae-muusikko Bob Marley, joka toi liikkeelle runsaasti uusia kannattajia myös ulkomailla. Hänen kuolemansa myötä 1981 rastafariliike menetti joitain kannattajia, mutta siitä oli siihen mennessä tullut jo vakiintunut osa jamaikalaista kulttuuria ja yhteiskuntaa.[6]

Opit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Periaatteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rastafareilla ei ole virallista teologiaa, ja uskoa koskeva yksilönvapaus on hyvin laaja.[7] Tutkija Leonard Barrettin mukaan (1977) rastafarismin kuusi yhteistä perusperiaatetta ovat:[8]

  1. Haile Selassie on elävä jumala
  2. Mustat ovat muinaisen Israelin jälleensyntymiä ja valkoisten maanpakoon Jamaikalle ajamia
  3. Valkoiset ovat alempia kuin mustat
  4. Jamaika on helvetti, Etiopia taivas
  5. Etiopian voittamaton keisari järjestää afrikkalaisten paluumuuton Etiopiaan
  6. Mustat hallitsevat kohta maailmaa

Michael N. Jagessarin mukaan (1991) rastafarismiin kuuluu:[8]

  1. Jumalan ihmisyys ja ihmisen jumalallisuus (jotka ilmenevät Haile Selassiessa)
  2. Jokaisessa ihmisessä on Jumala
  3. Historian tärkeys
  4. Pelastus on maallista, ei taivaallista
  5. Ihmisen elämän tärkeys
  6. Luonnon ja eläinten arvokkuus, joka heijastuu ruokasäännöksissä
  7. Puheen tärkeys
  8. Korporaatiot ovat sortajia
  9. Tuomion aika on lähellä
  10. Rastafarit ovat Luvattu kansa

Haile Selassie

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Haile Selassie, rastafarien Vapahtaja.

Rastafarien uskonelämän keskipiste on Etiopian keisari Haile Selassie (1892–1975). Rastafarit uskovat hänen olevan Raamatussa kuvattu tuleva messias, Jeesuksen toinen tuleminen tai itse Jumala. Rastafarit käyttävät hänestä muun muassa nimityksiä Jah ja Jah Rastafari.[9] Haile Selassie (alkuperäiseltä nimeltään ras Tafari) kruunattiin Etiopian keisariksi vuonna 1930. Etiopialaisen perimätiedon mukaan hän oli Israelin Kuningas Salomon jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa. Koska hänestä käytettiin nimiä Kuningasten kuningas, Herrojen herra ja Juudan heimon leijona, jamaikalaiset yhdistivät hänet välittömästi Raamatun ennustuksiin.[10] Haile Selassie syrjäytettiin Etiopiassa vallasta vuonna 1974 ja hän kuoli seuraavana vuonna. Rastafarien mukaan Jumala ei kuitenkaan voi kuolla, joten he katsoivat Haile Selassien vain vaihtaneen olomuotoa. Myös se, että Haile Selassien ruumista ei voitu täysin varmasti tunnistaa, antoi rastafareille mahdollisuuden kieltää tapahtunut.[11]

Haile Selassie ei itse ollut rastafari vaan kristitty ja Etiopian ortodoksisen kirkon muodollinen päämies.[12] Kun häneltä kysyttiin 1966 milloin hän aikoo ilmoittaa rastafareille, ettei hän ole Jumala, hän oli vastannut: ”Kuka minä olen häiritsemään heidän uskoaan?”.[13] Etiopian ortodoksisen kirkon mukaan Selassie kuitenkin kielsi olevansa Jumala ja kehotti kirkkoa johdattamaan rastafarit huomaansa Karibialta ja Yhdysvalloista käsin. Yksi kirkkoon myöhemmin liittyneistä oli Bob Marley.[14] Selassie kertoi myös Kanadassa 1967 CBC:lle sanoneensa rastafareillekin selkeästi olevansa vain kuolevainen.[15]

Jumala ja Jeesus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rastafarien mukaan Jumala on henki, joka ilmenee keisari Haile Selassiessa. Pelastus tulee Jeesukseen uskon kautta. Jeesus oli kuningas Daavidin jälkeläinen, ja Daavidin suku jatkuu nykyisin Etiopiassa. Rastafarit uskovat Haile Selassien olevan Kristuksen toinen tuleminen[16]. Rastafarien mukaan Jeesus tulisikin kuvata taiteessa afrikkalaisen näköisenä.[17]

Raamattu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rastafarit pitävät Raamattua pyhänä kirjana, johon heidän elämäntapaohjeensa ja peruskäsityksensä perustuvat. Raamatun tutkimisella ja pohtimisella on rastafareille suuri merkitys. Rastafarien raamattuversio on Kuningas Jaakon englanninkielinen raamatunkäännös. Rastafarit samaistavat itsensä sekä Babylonin vankeudessa eläneisiin israelilaisiin että vainottuihin alkukristittyihin.[16]

Raamatun lisäksi monille rastoille pyhä kirja on Kebra Negast, 500-luvulla koottu etiopialaisia, egyptiläisiä ja arabialaisia sekä Raamattuun ja rabbiiniseen kirjallisuuteen perustuvia kertomuksia sisältävä kokoelma.[18]

Etiopia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rastafarit näkevät Etiopian Siionina, kaikkien mustien omana kotimaana.[19] He uskovat juurtensa olevan osin Etiopiassa. Heidän mukaansa orjia tuotiin aikoinaan Länteen Etiopiasta asti, ja keisari Lalibelan aikana moni Salomon hallitsijasuvun tukija karkotettiin maasta, ja osa heistä päätyi Karibialle.[17]

Rastafarit lukevat Raamatun luomiskertomuksesta, että Eedenin puutarhan Gihonjoki virtasi Etiopian läpi. He lukivat myös Mooseksesta ja hänen etiopialaisesta vaimostaan, sekä muista kertomuksista, joissa Afrikka ja Etiopia esiintyvät. Afrikkalaisiin teki myös vaikutuksen se, että Etiopia ainoana afrikkalaisena maana ei koskaan ollut valkoisen vallan alla. Etiopian arvostus sai afrikkalaiset niin Afrikassa kuin Karibiallakin perustamaan omia kirkkojaan ja antamaan niille etiopialaisia nimiä. Rastafarismi syntyi tämän olemassa olevan Etiopian arvostuksen pohjalle, kun vuonna 1930 Haile Selassie kruunattiin Etiopiassa Salomon 3000-vuotisen hallitsijasuvun jatkajaksi, joka palauttaisi afrikkalaiset omaan maahansa.[17]

Paluumuutto Afrikkaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rastafarien tavoitteena on paluumuutto Afrikkaan ja Etiopiaan.[19] Nykyisin rastafarit käsittävät paluumuuton enemmänkin kulttuurisena ja symbolisena paluuna, afrikkalaisten juurien ja ylpeyden vaalimisena sekä läntisten arvojen hylkäämisenä.[8]

Joitain Jamaikan rastafareja alkoi muuttaa Etiopiaan Haile Selassien Jamaikan-vierailun jälkeen 1966. Selassie oli varannut heille aiemmin 500 hehtaarin alueen Shashamanesta. Vuonna 1974 Selassie syrjäytettiin, ja uusi hallinto takavarikoi maat, minkä seurauksena moni rasta muutti pois. Rastoille palautettiin 1990-luvulla 40 hehtaaria, ja alueella asuu nykyisin noin 600 muualta tullutta rastaa. Heillä ei kuitenkaan ole Etiopian kansalaisuutta eikä laillista oikeutta asumaansa maahan, ja he katsovat olevansa hallituksen unohtamia ja syrjimiä.[20] Rastafarit elävät Etiopiassa omissa oloissaan, sillä heidän ja paikallisten uskonto ja tavat eroavat toisistaan. Jotkut rastafarit ovat muuttaneet myös muihin Afrikan maihin kuten Ghanaan ja Etelä-Afrikkaan, missä sopeutuminen on helpompaa.[21] Jotkut paikalliset pitävät rastoja mukavina ihmisinä mutta samalla tyhjäntoimittajina, jotka ovat houkutelleet paikalliset lapsetkin polttamaan kannabista. Etiopialaiset eivät myöskään itse arvosta Haile Selassieta samalla tavoin kuin rastafarit.[22]

Babylon

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rastafarit kutsuvat sortavaa ja epäoikeudenmukaista läntistä ja valkoista yhteiskuntaa Babyloniksi. Nimi juontaa juurensa juutalaisten Babylonin vankeudesta. Rastafarit syyttävät Babylonia monista hengellisistä paheista kuten Jumalan alkuperäisen viestin vääristämisestä, ja siksi rastat torjuvatkin monet läntisen kulttuurin vaikutuksista.[23]

Tapakulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Livity

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rastafarit kutsuvat omaa olemisen tapaansa, kokonaisvaltaista käytänteiden ja käsitysten kokonaisuutta, nimityksellä livity (suom. esimerkiksi olenta). Se on rastan tapa elää arkeaan ”puhtaasti, luonnonmukaisesti ja tiedostavasti”.[24] Koska livity voidaan nähdä dogmaattisen uskonnon käsitteen korvikkeena, joka painottaa ajattelun vapautta ja henkisen elämän jokapäiväisyyttä, monet rastat kutsuvatkin rastafariaa mieluummin elämäntavaksi kuin uskonnoksi.[25]

Juhlat ja kokoontumiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhteisöllisyys on rastafarissa tärkeää, ja rastat järjestävät paljon kokoontumisia jäsenten mielialan kohottamiseksi ja innoituksen saamiseksi. Viikoittaisissa kokouksissa keskustellaan tulevista tapahtumista, yhteisön ongelmista ja hallinnon toiminnasta. Keskustelut johtavat usein demokraattisiin ratkaisuihin. Kuukausittain järjestettävät tapaamiset ovat hengellisempiä, ja niissä tanssitaan, rummutetaan ja syödään yhdessä. Rastojen tärkein kokoontuminen on nyabinghi. Se on uskonnollinen seremonia, joka tuo rastat lähemmäs Jumalaansa, ja se on myös yhteisöllisyyttä lujittava tapahtuma. Nyabinghissä soitetaan rumpuja, luetaan runoutta ja poltetaan kannabista, jotta saavutetaan uskonnollinen tunnelma. Tapahtumalla on tarkat säännöt, eikä ulkopuolisia tulijoita suvaita.[26]

Niin nyabingheissä kuin arkisissakin rastatapaamisissa harjoitetaan usein dialogia, jota kutsutaan nimellä reasoning. Reasoningin tavoitteena on päästä yhteisymmärrykseen jostain käsillä olevasta asiasta, usein uskonnollisesta kysymyksestä, intensiivisen ajatusten vaihdon kautta. Siihen kuuluu tyypillisesti marihuanan polttaminen keskustelun innoittamiseksi.[27]

Rastafarien tärkeimpiä juhlapäiviä ovat:[28]

  • Etiopialainen joulu 7. tammikuuta
  • Groundation Day 21. huhtikuuta, Haile Selassien Jamaikan-vierailun muistopäivä
  • Etiopian perustuslain julistuksen muistopäivä 16. heinäkuuta
  • Haile Selassien syntymäpäivä 23. heinäkuuta
  • Marcus Garveyn syntymäpäivä 17. elokuuta
  • Etiopian uuden vuoden päivä 11. syyskuuta
  • Keisari Haile Selassien kruunajaispäivä 2. marraskuuta

Musiikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Reggaetähti Bob Marley, joka teki rastafarismia tunnetuksi maailmalla.

Rastafarin alkuperäistä pyhää musiikkia on kokoontumisissa soitettava nyahbinghi-musiikki. Siinä jykevän rummutuksen säestämänä veisataan korkeamman hengellisen tilan saavuttamiseksi. Rummutus tuli osaksi rastafarikokoontumisia 1950-luvulla rastamuusikko Count Ossien myötä. Nyahbinghiveisut vahvistavat rastojen yhteisöllisyyttä, ja niihin liittyy ajatuksia mustien vapahduksesta ja paluumuutosta. Nyahbinghi on saanut vaikutteita 1800-luvun gospel-musiikista, afrikkalaisesta rummutuksesta sekä orjien laulamasta afrikkalaisesta burru-musiikista.[29]

Rastafari yhdistetään nykyisin usein reggaemusiikkiin ja etenkin sen tunnetuimpaan esittäjään Bob Marleyyn, joka tekikin musiikillaan rastafaria maailmanlaajuisesti tunnetuksi.[29] Reggae on kuitenkin vasta 1970-luvulla syntynyttä protestimusiikkia, eikä siksi kuulu rastafarin perustaan.[30]

Rastafari tuli Jamaikan populaarimusiikkiin jo reggaen edeltäjien skan ja rocksteadyn myötä. Vuonna 1959 Prince Buster tuotti yhden ensimmäisistä ska-kappaleista ”Oh Carolina”, jossa afrikkalaisvaikutteista rytmiä soittivat Count Ossie ja Mystic Revelation of Rastafari. Kappale yhdisti ensimmäisenä afrikkalaisperäisen taiteen ja Jamaikan musiikkiteollisuuden. Rastafaria ja Jamaikan populaarimusiikkia on aina yhdistänyt musta työväen- ja alaluokkaisuus, ja ”Oh Carolinan” myötä niiden historiat kietoituivat yhteen, vaikka maan musiikkialan johtajat yrittivätkin sitä torjua. Moni tunnettu artisti alkoi pian viljellä rastafariaiheita sanoituksissaan. Näihin muusikoihin lukeutuivat muun muassa Delroy Wilson, Justin Hinds and the Dominoes, The Skatalites, The Ethiopians, Bongo Man, Vernon Allen ja vuoden 1966 jälkeen myös The Wailersin Peter Tosh.[31] Vuonna 1970 reggae oli jo pääasiassa rastafarien musiikkia, jossa kaikui rastafarihenkisyys ja musta tietoisuus. Rastafarisuuntauksista ennen kaikkea vuonna 1968 perustettu Twelve Tribes of Israel suosi reggaeta oleellisena osana rastaelämää.[32]

Kannabis

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kannabis eli ganja on keskeinen rastafarien uskonnollisessa ajattelussa ja yhteisessä kokemuksessa. Rastat löytävät kehotuksen kannabiksen käyttöön useista Raamatun kohdista. Heille ganja on pyhä sakramentti ja jumalanpalvelus sekä mietiskelyn apuväline. Ganjan polttaminen on heille myös poliittinen kannanotto Babylonia vastaan, sillä kannabiksen käyttö on Jamaikalla laitonta. Kaikki rastat eivät kuitenkaan polta kannabista.[33]

Ruokavalio ja terveys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rastafarien ruokavalio perustuu Vanhaan testamenttiin, jossa kehotetaan pitämään ruumis puhtaana. Rastafarien ruokavaliosta käytetään nimitystä I-tal, joka viittaa luonnollisuuteen ja puhtauteen. Rastafarien ruokavalio perustuu tuoreisiin ja paikallisesti tuotettuihin vihanneksiin ja hedelmiin, sillä ne tulevat suoraan maaperästä ja ovat siksi hyviä. Rastafarit syövät harvoin lihaa, maitotuotteita tai kananmunia, eivätkä koskaan sianlihaa. He voivat syödä kalaa, mutta eivät yli 30-senttisiä kaloja, sillä petokaloina ne symbolisoivat Babylonia. Suolaa ei juurikaan käytetä ruoanlaitossa, eivätkä rastafarit syö prosessoituja ja keinotekoisia ruokia. Kookosöljyn käyttö on yleistä. Rastafarit eivät juo alkoholia tai kahvia, vaan yrttiteetä.[34][35] Alkoholin ja kahvin kieltojen noudattaminen on kuitenkin paikoitellen vaihtelevaa.[36]

Rastatukka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rastafari dreadlockseissaan. Rastatukka perustuu Vanhan testamentin nasiirilakiin, jossa edellytetään tukan ja parran kasvattamista merkkinä sitoutumisesta Jumalalle. Dreadlockit muistuttavat myös rastafarin tärkeän symbolin leijonan harjaa.[37]

Rastafarit kasvattavat pitkän rastatukan.[34] Takkutukka ja -parta ovat Vanhan testamentin 4. Mooseksen kirjassa säädetyn nasiirilain mukainen merkki liitosta Kaikkivaltiaan kanssa:[37]

»Niin kauan kuin lupaus (omistaa elämänsä Jumalalle) on voimassa, ei partaveitsi saa koskea nasiirin tukkaa eikä partaa. Koko sen ajan, jonka hän on vihkiytynyt Herran nasiiriksi, hän on pyhä ja hänen on sen tähden annettava hiustensa kasvaa vapaasti.»
(4. Moos. 6:5)

Leikkaamattomat ja kampaamattomat hiukset edustavat rastafareille myös luonnollisuutta vastapainoksi Babylonin keinotekoisuudelle sekä ylpeyttä heidän mustista piirteistään Babylonin valkoisen kauneusihanteen sijaan.[38]

Rastafarit myös kuvaavat hiuksiaan ”psyykkisiksi antenneiksi”, jotka yhdistävät heidät Jumalaan ja hänen mystiseen voimaansa. Rastafarit uskovat rastatukan ravistelun vapauttavan henkistä voimaa, joka lopulta kaataa Babylonin. Nimi ”dreadlocks” (suom. 'kauhukutrit') tulee osittain siitä, kuinka rastatukka herättää kauhua babylonialaisissa.[38]

Kieli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jamaikalaislähtöiset rastafarit puhuvat omanlaistaan jamaikanenglannin muunnelmaa (nimeltään dread talk, rasta talk tai Iyaric). Dreadtalk syntyi 1940-luvulla rastafarien tarpeesta kuvata omaa kokemustaan ja kehittyvää tietoisuuttaan. Rastafarien mukaan sanassa on voimaa, ja siksi sanojen täytyy ilmaista todellisia merkityksiä. Rastafarien kielessä jotkin sanat onkin muutettu kuvaavammiksi, kuten ’oppression’ → ’downpression’, ’understand’ → 'overstand’ ja ’politics’ → ’politricks’. Dreadtalkissa moni sana alkaa I:llä, mikä kuvastaa rastafareille maailman myönteistä jumalallista energiaa. Tällaisia sanoja ovat muun muassa 'I and I' (suom. me), 'ital' (luonnollinen ruoka, sanasta ’vital’), ’irie’ (hyvä) ja ’Iman’ (minä). Jotkin sanat ovat saaneet dreadtalkissa uusia merkityksiä, kuten ’seen’ (niin, ymmärrän) ja ’forward’ (tulla, mennä, lähteä).[39][40]

Levinneisyys ja suuntaukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

BBC arvioi rastafariuskoisia olevan nykyisin yhteensä noin miljoona.[41] Jamaikan rastafarien määrää on vaikea arvioida. Jotkut arvioivat heidän määräkseen 70 000–100 000.[42] Vuoden 2001 väestönlaskennassa 24 020 jamaikalaista ilmoitti itsensä rastafariksi.[43] Rastafarien uskonnosta irrallisen ulkoisen rastafarielämäntavan noudattaminen on myös suosittua ympäri maailmaa.[7] Jamaikan ulkopuolella asuvia rastafariliikkeeseen identioituvia ihmisiä onkin vaikea luokitella. Eri etnisiä ryhmiä edustavista rastoista suurin osa painottaa uskonnollisten oppien sijasta liikkeen ”sosiaalisia, poliittisia ja kulttuurisia ideoita” sekä rastaelämäntapaa. Lisäksi on suuri joukko ihmisiä, jotka ovat pikemminkin reggae-musiikin ihailijoita kuin rastafareja.[44]

Rastafarin kolme pääsuuntausta (mansions) ovat Nyahbinghi Order, Twelve Tribes of Israel ja Bobo Shanti.[45]

Suuntauksista vanhin on Nyahbinghi Order, joka nimettiin Ugandan kuningattaren Nyahbinghin mukaan. Etiopia ja Haile Selassie ovat Nyahbinghi-suuntauksessa keskeisemmässä asemassa kuin muissa rastafarisuuntauksissa.[45] Nyahbinghiläiset syövät vain luonnonmukaista ruokaa ja välttävät suolan käyttöä. He osallistuvat säännöllisesti omiin groundation-kokoontumisiinsa.[46]

Twelve Tribes of Israelin perusti vuonna 1968 Vernon Carrington. Häntä pidetään liikkeen parissa enkelinä, joka on mainittu Raamatussa. Liikkeen jäsenet uskovat olevansa Israelin kahdentoista heimon jälkeläisiä, ja Carrington koki tehtäväkseen Israelin kymmenen kadonneen heimon yhdistämisen.[46] Twelve Tribes of Israel on rastafarin pääsuuntauksista vapaamielisin ja uskoo myös muiden kuin mustien ihmisten pelastumiseen. Jäsenet jaetaan kahteentoista alaryhmään syntymäkuukauden mukaan, ja jokaista ryhmää edustaa eri väri.[45] Reggaetähti Bob Marley kuului Twelve Tribes of Israeliin ja tuki sitä rahallisesti. Liittyessään seurakuntaan Marleylle annettiin heimonimekseen Joosef, ”hän, joka johtaa kansansa vapauteen”.[47]

Bobo Shantin perusti vuonna 1958 Prince Emanuel Charles Edwards.[46] Se on muista suuntauksista erkaantunut liike, joka toimii Jamaikalla vain Bull Bayssa ja on muodostanut sinne omia lakejaan noudattavan yhteisön. Elantonsa yhteisö saa olkihattujen ja luutien valmistuksesta. Suuntaus kannattaa mustaa ylivaltaa: nimi Shanti tulee ghanalaisesta heimosta ja Bobo merkitsee mustaa. Liike pitää perustajaansa Edwardsia, Marcus Garveyta ja Haile Selassieta ”Pyhänä Kolminaisuutena”.[45][46] Jäsenet käyttävät värikkäitä turbaaneja ja pitkiä kaapuja, ja naiset peittävät käsivartensa ja jalkansa. Jäsenet noudattavat Mooseksen lakia kuten sapattia. He paastoavat kahdesti viikossa ja kuukauden ensimmäisenä päivänä.[46]

Kolmen isoimman pääsuuntauksen lisäksi rasta-liikkeessä vaikuttaa myös lukuisia pienempiä mansioneita. Näistä maininnan arvoisia ovat muun muassa School Of Vision sekä The Church Of Haile Selassie I, joka sai Jamaikalla vuonna 2013 virallisen kirkkokunnan statuksen.[48][49] Haile Selassie I Churchillä on toimintaa myös Jamaikan ulkopuolella, kuten New Yorkissa ja Lontoossa.[50]

Vuonna 1995 Jamaikalla perustettiin Rastafari Centralization Organization, jonka tarkoituksena on toimia koko rastafariliikkeen yhteisenä organisaationa ja koota eri suuntaukset saman pöydän ääreen yhteisten etujen nimissä.[51]

Rastafarit Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa on 1980-luvulta lähtien toiminut Rastafari Selassie Keskus, joka julkaisi vuosina 1989–1993 lehteä Pohjolan leijona ja sen jälkeen samannimistä suomen- ja englanninkielistä julkaisua. Keskus on vuodesta 1998 lähtien ollut rastafari-liikkeen kattojärjestön jäsen.[52] Rastafari Selassie Keskus ei ole enää toiminnassa eikä lehtiä enää ilmesty.[53] Arviot suomalaisten rastafarien lukumäärästä vaihtelevat alle sadasta pariin sataan.[54][55]

Suomalainen rastafaria on piilossa oleva kulttuuri-ilmiö, eikä sillä ole muutamia satunnaisia reggae-kytkentöjä lukuun ottamatta juuri minkäänlaista julkisuuskuvaa. Siitä huolimatta Suomesta löytyy sekä suomalais- että siirtolaistaustaisia ihmisiä, jotka ovat ottaneet alun perin jamaikalaiseen elämänkäsitykseen ja elämäntapaan liittyvät käsitykset pysyväksi osaksi omaa identiteettiään ja jotka kutsuvat itseään rastafareiksi.[55] Useimmat suomalaiset rastat eivät miellä rastafariaa vain uskonnoksi vaan enemmänkin elämäntavaksi. Vaikka heidän mielestään rastafari on yhtäältä uskonto tai ainakin sitä muistuttava asia, toisaalta he vierastavat joitain uskonnon käsitteeseen liittyviä mielleyhtymiä kuten dogmaattisuutta. Suomalaiset rastat eivät olekaan tähän mennessä rekisteröityneet uskonnolliseksi yhdyskunnaksi.[56]

Suomalaiset rastat kuvailevat Suomea myös voimavarakseen ja innoituksen lähteekseen ja heitä voidaankin pitää monilta osin myös jopa suomimyönteisinä sekä hyvin kansallisromanttisinakin ihmisinä. Suomalaisille rastoille Etiopia on samaan aikaan utopia ja merkittävin kytkös sinne löytyykin lähinnä esihistoriasta eli opista Afrikasta ihmisen alkukotina.[57] Samaan aikaan kuitenkin vaikka suomalaiset rastat kunnioittavatkin suomalaisuutta ja suomalaisia juuriaan, se ei silti kuitenkaan tarkoita automaattisesti samaistumista suomalaiseen nyky-yhteiskuntaan.[58]

Paluumuuttoa suomalaisille rastafareille on pääsääntöisesti edustanut muutto Suomessa omakotitaloon tai maatilalle, jossa voi elää mahdollisimman omavaraisesti ikään kuin Babylonista erillään.[57] Moni heistä silti myös haaveilee pyhiinvaellusmatkasta Etiopiaan.[59] Vaikkakin paluumuutto Etiopiaan ei ole suomalaisessa rastaliikkeessä määräävä tekijä, myös Suomesta, kuten muualtakin maailmasta on kuitenkin tapahtunut ja tapahtuu kaiken aikaa paluumuuttoa myös Etiopiaan. Sekä Shashamannessa, Etiopiassa sekä muualla Afrikan mantereella asuu useita alkujaan suomalaisia rastoja.[60]

Päivittäisessä elämässä suomalaisen rastan on myös tehtävä kompromisseja koska esimerkiksi täydellistä ital food -ruokavaliota on vaikea noudattaa suomalaisen yhteiskunnan keskellä. Osa suomalaisista rastoista on myös parisuhteessa ei-rasta-kumppanin kanssa, jolloin esimerkiksi ehkaisyä, kuukautistabuja ja paluumuuttoa koskevissa asioissa on jouduttu etsimään uusia ratkaisuja.[61]

Sukupuolten väliset suhteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rastafari on perinteisesti patriarkaalinen liike. Miehet johtavat sitä ja vastaavat rituaalien suorittamisesta, yhteisölle tiedottamisesta sekä perheen ja yhteisön suojelemisesta. Miehen ja naisen asema perustuvat Raamattuun, jossa naiset ovat sivuosassa. Rastafarimiehet ottavat myös varoitusmerkkinä sen, että ensimmäinen Raamatussa mainittu nainen Eeva mainitaan kielteisessä yhteydessä. Rastafarien mukaan miehen onkin joko suojeltava naista synniltä tai estettävä häntä korruptoimasta miestä.[62]

Rastafari sai alkunsa alaluokkaisten miesten kulttina, josta naiset halusivat pysyä erossa. Tämä jätti jälkensä rastojen käsitykseen naisista sitoutumisvastaisina.[63] Kitzingerin mukaan (1969) rastafari on suora vastaus Jamaikan talonpoikaisväestön tyypilliselle matriarkaalisuudelle.[64]

Vain mies voi kutsua naisen rastafariksi, eikä nainen voi johtaa rastafarirituaalia.[65] Useimmille rastoille ainakin peruspilareiltaan viitteellisen Nyahbinghi Orderin mukaan mies on rastaperheen pää, ”Kingman” ja nainen ”Kuningatar”.[66] Naisen on perheessä turvauduttava miehen henkiseen johdatukseen, eikä nainen ei voi kokea rastafarin ”ylimpiä korkeuksia” ilman perheenpäätä. Nainen ei saa käyttää miehen vesipiippua, hänen on peitettävä päänsä rukoillessaan ja hänen pitää olla tottelevainen miestään kohtaan. Rastafarinaiset ovat yleensä sopeutuneet rooliinsa ilman vastalauseita, ja liikkeen suosio jamaikalaisnaisten keskuudessa on kasvanut vuosien varrella.[65] Nyahbinghi Orderin mukaan kuukautisten aikaan nainen on likainen, eikä hän saa tehdä ruokaa miehelleen. Toisaalta myöskään mies ei saa kokata kuin itselleen mikäli hänella on kehossaan haava. Nyahbinghi Order julistaa myös ehdottoman esimerkillisen yksiavioisuuden puolesta.[66]

Nuoremmat rastafarimiehet ovat olleet sallivampia naisia kohtaan kuin vanhemmat.[67] 2010-lukuun mennessä rastanaisten pukeutumissäännöt ja käyttäytymissäännöt ovat vapautuneet aikaisempiin vuosikymmeniin nähden, eivätkä he esimerkiksi enää tarvitse miespuolista kumppania kuuluakseen itse liikkeeseen.[68] Naisen nykyasemaa liikkeessä kuvaa The Church Of Haile Selassie I:n linjaus, jonka mukaan ilman naista hänen roolissaan äitinä, soturina ja profeettarena rastamiehen tehtävä ei koe täyttymystä. The Church Of Haile Selassie I:n mukaan mies ja nainen ovat toisistaan riippuvaisia ja vain kummankin pitämällä perheessä kiinni omista rooleistaan voidaan rakentaa tukeva perusta ”jolle suuret järjestöt, yhteisöt ja kansakunnatkin on rakennettu”.[69]

Rastafari-perinteessä ei ole olemassa varsinaista avioliittokäytäntöä. Kun rastamies ja nainen elävät yhdessä, heidän katsotaan tällöin olevan mies ja vaimo.[70]

Rastafarit tuomitsevat homoseksuaalisuuden Vanhan testamentin pohjalta jyrkästi, ja vielä 2000-luvullakin tunnettujen rastareggaelaulajien sanoituksissa homoseksuaaleille toivotaan usein väkivaltaista kuolemaa.[71]

Rotusuhteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuvuosikymmeninä rastafari suhtautui hyvin kielteisesti valkoisiin, mutta viimeisten 30 vuoden aikana suhtautuminen on lientynyt sitä mukaa kun valkoisia on tullut mukaan liikkeeseen.[8] Ennen Bob Marleya ja 1970-lukua ei valkoisia rastoja ollut, eivätkä rastat saaneet mennä naimisiin tai olla sukupuolisuhteissa valkoisten kanssa. Nykyisin rotujenväliset avioliitot ovat yleisiä rastojen keskuudessa.[71]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Rowe, Maureen (1980). Teoksessa Barnett, Michael & Nettleford, Rex (toim.): Rastafari in the New Millennium. A Rastafari Reader. Syracuse, New York: Syracuse University Press, 2012. ISBN 978-0-81565079-9 (englanniksi)
  • Ringvee, Ringo: Rastafari: Kingstonin slummeista internetiin. Teoksessa Niemelä, Jussi (toim.): Vanhat jumalat, uudet tulkinnat. Näköaloja uusiin uskontoihin Suomessa. Helsinki: Helsingin yliopisto, uskontotieteen laitos, 2001. ISBN 951-45-9890-3
  • Simonen, Marja: Uusi, uudempi, uusin Siion. Rastojen paluumuutto ja pyhä paikan käsite globaalissa murroksessa. Pro gradu-tutkielma. Helsingin yliopisto 2014.
  • Äystö, Tuomas: Suomalaisuus ja uskonto rastafarien identiteettikerronnassa (Pro gradu -tutkielma) 12/2012. Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos, Turun yliopisto. Viitattu 21.1.2014.[vanhentunut linkki]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Äystö 2012, s. 3.
  2. ↑ Ringvee 2001, s. 161–163.
  3. ↑ Ringvee 2001, s. 163–164.
  4. ↑ Ringvee 2001, s. 164–165.
  5. ↑ Ringvee 2001, s. 165.
  6. ↑ Ringvee 2001, s. 166–167.
  7. ↑ a b Ringvee 2001, s. 167.
  8. ↑ a b c d Rastafarian beliefs BBC Religions. Viitattu 6.9.2013. (englanniksi)
  9. ↑ Ringvee 2001, s. 168.
  10. ↑ Ringvee 2001, s. 163.
  11. ↑ Ringvee 2001, s. 166.
  12. ↑ Haile Selassie I - God of the Black race 2009. BBC Religions. Viitattu 4.9.2013. (englanniksi)
  13. ↑ O’Brien, Kevin & Chen, Wayne: Reggae Routes. The Story of Jamaican Music, s. 243. Philadelphia: Temple University Press, 1998. ISBN 1-56639-629-8. Google Books. (englanniksi)
  14. ↑ Wilgoren, Debbi: Ethiopians in D.C. Region Mourn Archbishop’s Death The Washington Post. 13.1.2006. Viitattu 3.1.2014. (englanniksi)
  15. ↑ http://www.jamaicans.com/culture/rasta/interview_popup.shtml 25.5.2003. Jamaicans.com. Arkistoitu 3.4.2015. Viitattu 3.1.2014. (englanniksi)
  16. ↑ a b Ringvee 2001, s. 167–168.
  17. ↑ a b c Napti, P.: Jamaicans of Ethiopian Origin and the Rastafarian Faith 1995. Caribbean Lifestyles / Zhurnal.ru. Arkistoitu Viitattu 1.1.2014. (englanniksi)
  18. ↑ Amaru, Takuan: Kebra Nagast: The ’Book of the Glory of Kings’ Examiner. 14.11.2010. Viitattu 6.9.2013. (englanniksi)
  19. ↑ a b Skowera, Jennifer: Holy Zion! A Study of Ethiopianism in Rastafarianism with a Focus on the Concept Of Ethiopia as Zion The Dread Library. Viitattu 12.1.2014. (englanniksi)
  20. ↑ Vaughan, Jenny: Rastafarians face hardship in Ethiopian ’promised land’ 29.4.2012. AFP. Viitattu 1.1.2014. (englanniksi)
  21. ↑ Verlee, Megan: Rastafarians in Ethiopia 1.11.2011. Public Radio International. Viitattu 1.1.2014. (englanniksi)
  22. ↑ Bhalla, Nita: The town that Rastafarians built 5.11.2001. BBC News. Viitattu 1.1.2014. (englanniksi)
  23. ↑ Beyer, Catherine: Rastafari: An Introduction for Beginners About.com. Arkistoitu 25.4.2013. Viitattu 1.1.2014. (englanniksi)
  24. ↑ Äystö 2012, s. 49.
  25. ↑ Äystö 2012, s. 56–57.
  26. ↑ Katz, Michael: Fundamentals: The Rastafarian Lifestyle The Dread Library. Viitattu 11.1.2014. (englanniksi)
  27. ↑ Äystö 2012, s. 38–39.
  28. ↑ Rastafarian holy days 20.10.2011. BBC Religions. Viitattu 1.1.2014. (englanniksi)
  29. ↑ a b Rastafarian music 9.10.2009. BBC Religions. Viitattu 13.1.2014. (englanniksi)
  30. ↑ Dread History: The African Diaspora, Ethiopianism, and Rastafari Smithsonian Institution. Viitattu 1.1.2014. (englanniksi)
  31. ↑ Barnett 2012, s. 271–275.
  32. ↑ Barnett 2012, s. 276.
  33. ↑ Levine, Mark: Holy Smoke Beliefnet. Viitattu 11.12.2013. (englanniksi)
  34. ↑ a b Rastafari: Worship and customs 2009. BBC Religions. Viitattu 4.9.2013. (englanniksi)
  35. ↑ Angela Gunn: How to eat the Ital way: the rastafarian diet Inity Weekly. Arkistoitu 18.12.2013. Viitattu 4.9.2013. (englanniksi)
  36. ↑ Äystö 2012, s. 50.
  37. ↑ a b Ringvee 2001, s. 171.
  38. ↑ a b Murrell, Nathaniel Samuel & Spencer, William David & McFarlane, Adrian Anthony: Chanting Down Babylon. The Rastafari Reader, s. 32. Temple University Press, 1998. ISBN 978-1-56639-584-7 Google Books (viitattu 3.1.2014). (englanniksi)
  39. ↑ Ringvee 2001, s. 172.
  40. ↑ Dreadtalk: the language of Rastafari 13.8.2013. Oxford Dictionaries. Arkistoitu 26.8.2013. Viitattu 3.9.2013. (englanniksi)
  41. ↑ Rastafari at a glance BBC Religions. Viitattu 4.9.2013. (englanniksi)
  42. ↑ Rastafarians - Orientation Everyculture.com. Viitattu 4.9.2013. (englanniksi)
  43. ↑ Jamaica: International Religious Freedom Report 2007. Bureau of Democracy, Human Rights, and Labor. Viitattu 4.9.2013.
  44. ↑ Äystö 2012, s. 45.
  45. ↑ a b c d Subdivisions Rastafarianism — A Subculture of Jamaica. Viitattu 4.9.2013. (englanniksi)
  46. ↑ a b c d e BBC Team: Rastafari Subdivisions AfricaSpeaks.com, RastaSpeaks.com & RastafariSpeaks.com. Viitattu 4.9.2013. (englanniksi)
  47. ↑ Kosmos, Kari: Bob Marley. Mies, musiikki & mystiikka, s. 94–95. (2. uudistettu laitos (1. laitos: Like, 1999)) Helsinki: Johnny Kniga, 2007. ISBN 978-951-0-32887-3
  48. ↑ Coping With Babylon: The proper Rastalogy. Dokumenttielokuva 2007. Ohjaus Oliver Hill.
  49. ↑ Church of Haile Selassie I gets legal status 30.10.2013. Jamaica Observer. Arkistoitu 2.2.2014. Viitattu 24.1.2014.
  50. ↑ The Church of Haile Selassie I The Church of Haile Selassie I. Arkistoitu 1.2.2014. Viitattu 24.1.2014. (englanniksi)
  51. ↑ Barnett, Michael: Rastafari Dialectism: The Epistemological Individualism and Collectivism of Rastafari (s. 4–5) ufdcimages.uflib.ufl.edu. Viitattu 4.9.2013. (englanniksi)
  52. ↑ Ringvee 2001, s. 173–174.
  53. ↑ Simonen 2014, s. 51.
  54. ↑ Juntto, Anssi: Rastafari Limingan lakeuksilla Kaleva. 8.2.2008. Viitattu 31.8.2013.
  55. ↑ a b Äystö 2012, s. 47.
  56. ↑ Äystö 2012, s. 58.
  57. ↑ a b Simonen 2014, s. 55.
  58. ↑ Simonen 2014, s. 77.
  59. ↑ Simonen 2014, s. 64.
  60. ↑ Simonen 2014, s. 54.
  61. ↑ Simonen 2014, s. 53.
  62. ↑ Rowe 1980, s. 178–179.
  63. ↑ Rowe 1980, s. 180.
  64. ↑ Rowe 1980, s. 177.
  65. ↑ a b Rowe 1980, s. 181–183.
  66. ↑ a b Kosmos, Kari: Bob Marley. Mies, musiikki & mystiikka, s. 50–51. Helsinki: Like, 1999. ISBN 951-578-645-2.
  67. ↑ Rowe 1980, s. 179.
  68. ↑ Rowe 1980, s. 189.
  69. ↑ Identifying the role of woman within the rastafari movement (PDF) The Church of Haile Selassie I. Arkistoitu 16.9.2012. Viitattu 24.1.2014. (englanniksi)
  70. ↑ About Rastafari Rasta-Experience. Arkistoitu 2.2.2014. Viitattu 24.1.2014. (englanniksi)
  71. ↑ a b Emery, Marc: Rastafari: The Secret History of the Marijuana Religion 28.8.2009. Cannabis Culture. Viitattu 11.1.2014. (englanniksi)

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kosmos, Kari: Natty congo bongo. Juurijuttuja Jamaikalta. Helsinki: Like, 2002. ISBN 952-471-038-2

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Läntiset
Muut
Iranilaiset
Itäiset
Itäaasialaiset
Japanilaiset
Kiinalaiset
Korealaiset
Muut
Etniset uskonnot
Muinaisuskonnot
Uususkonnot
Synkreettiset
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Rastafari&oldid=22709664”