Antropomorfismi
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Vain yksi lähde. |
Antropomorfismi eli ihmisenkaltaistaminen[1] on inhimillisten ominaisuuksien liittämistä muihin eläimiin, elottomiin esineisiin tai kuvitteellisiin kohteisiin.[2][3] Uskonnoissa antropomorfismi tarkoittaa jumalien ihmisenkaltaisuutta.[4] Henkilöitymä on jonkin asian kuvaaminen kuvitteellisella henkilöllä.
Frans de Waal käyttää ilmiöstä nimitystä bambifiointi[5]
Esimerkkejä ihmisenkaltaistamisesta ovat esimerkiksi:
- sarjakuvien, lastenkirjojen ja animaatioiden eläinhahmot (esim. Aku Ankka, Teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat)
- autot ja muut laitteet ("auto ilahtuu kun se pestään"; "Se vihaa mua!")
- Kansakunnan henkilöitymä
Jean Piaget havaitsi, että 3–10-vuotiailla lapsilla on taipumus animismiin, jossa he elollistavat esineitä ja luonnonilmiöitä. Piagetin mukaan tämä vaihe heijastaa lapsen egosentrismiä, jolloin he eivät vielä erottele omaa sisäistä maailmaansa ulkoisesta todellisuudesta. Lapsi saattaa ajatella, että kaikki, mikä liikkuu, on tietoinen ja tarkoituksellinen. Myöhemmin, kun lapsi kasvaa ja kehittää kausaalista ajattelua, animistiset käsitykset vähenevät ja muuttuvat rationaalisemmiksi.[6]
Tähän kehitykseen on muun muassa seuraavia syitä. Havaitseminen ja tunnistaminen ovat epävarmoja. Vuorovaikutus toisten ihmisten kanssa on tärkeää. Ihmisten käsittely on tärkeää. Ihmisten sulkeminen tapahtumien ulkopuolelle on vaikeaa. Ihmiset saattavat olla parhaimpia ystäviämme tai pahimpia vihollisiamme. On tärkeää, että kiinnitetään ensiksi huomio tärkeimpiin asioihin, ja muiden ihmisten tekemiset ovat usein asioista kaikkein tärkeimpiä. Ihmiset ovat oletusarvoisesti syyllisiä kaikkeen.
Antropomorfismi filosofian historiassa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Muinaiskreikkalainen Ksenofanes sanoi:
»Mutta jos härjillä ja hevosilla ja leijonilla olisi kädet ja ne osaisivat käsin maalata ja tehdä teoksia niin kuin ihmiset, niin hevoset tekisivät jalojen ratsujen kaltaisia, härät uljaiden härkäin kaltaisia jumalhahmoja ja jokainen laji hahmoja oman kuvansa mukaan.»
(Ksenofanes: Fragmentti 15)
Platon ja Aristoteles ajattelivat, että kaikkeus tehtiin olemassa olevasta aineesta. Esimerkiksi Aristoteleen mielestä luonnossa ei tapahdu mitään ilman päämäärää. Vasta 1500-luvulla Francis Bacon kyseenalaisti tämän Euroopassa vallinneen ajatustavan. Kaksi vuosisataa myöhemmin David Hume katsoi, että sattuma voi pitkinä ajanjaksoina selittää suunnittelun harhan. Sata vuotta Humen jälkeen Charles Darwin selitti asian evoluutioteorialla.
Antropomorfismi kognitiotieteessä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Antropomorfismi perustuu kognitiotieteen mukaan tiedostamattomiin prosesseihin, ja se voidaan liittää samoihin aivomekanismeihin, joita ihmiset käyttävät muiden ihmisten ymmärtämisessä. Tällaiset mekanismit aktivoituvat automaattisesti, kun havaitaan elollisuuden merkkejä, ja ne yhdistyvät yleisiin induktiivisiin ja kausaalisiin päättelymekanismeihin, jotka ovat alttiita kulttuurillisille eroille ja yksilöllisille vaihteluille. Tämä tukee ajatusta siitä, että antropomorfismi on ihmisen luonnollinen taipumus, joka kumpuaa ihmisten välisen sosiaalisen vuorovaikutuksen merkityksestä selviytymiselle erityisesti pienissä yhteisöissä.[6]
Daniel C. Dennettin mielestä ihmisellä on kolme perusasennetta: aineellinen asenne, suunnitteluasenne ja aikomusasenne.[8] Aineellinen asenteemme käsittelee samoja asioita kuin fysiikka.[8] Suunnitteluasenteessa käsittelemme olioita jotain tarkoitusta varten suunniteltuina.[8] Aikomuksellisessa asenteessa olioilla on käsityksiä, toiveita ja toimintakykyä.[8] Viimeksi mainitut asenteet ovat niin voimakkaita, että jopa pienet lapset voivat ajatella olevansa olemassa jotain tarkoitusta varten.
Antropomorfismi uskonnossa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uskonnot voidaan antropologien mielestä usein käsittää luonnon ihmisenkaltaistamiseksi.
Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa Jahve-jumala luo kaikkeuden tyhjästä. Näiden luomiskertomusten mukaan kaikella on jokin ihmistä hyödyttävä tarkoitus.
Esimerkiksi jotkut älykkään suunnittelun teorian kriitikot ovat esittäneet sitä yhdeksi ihmisenkaltaistamisen muodoksi. Ihmisenkaltaistaminen puolestaan on seurausta toisten ihmisten tärkeydestä ihmiselle.
Erilaisissa kaikkeudensyntytarinoissa, joita on ollut lähes kaikilla kansoilla, esiintyy ihmisten mutta myös muiden eläinten kaltaisia suunnittelijoita, joissa tuntematon on selitetty ”inhimillistämällä” se. Erään Amazonilla elävän heimon mukaan suunnittelija oli ensimmäinen ihminen itse, joka suunnitteli perheensä ja muut ihmiset. Useimmiten kaikkeus on luotu jostakin jo olemassa olevasta.
Sigmund Freudin mukaan kaikki monimutkaisimmatkin uskonnot ovat peräisin luonnon inhimillistämisestä.
Yksilölliset erot antropomorfismissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Antropomorfismin aste vaihtelee merkittävästi ihmisten välillä. Jotkut ihmiset ovat alttiimpia liittämään inhimillisiä ominaisuuksia ja tunteita eläimiin, esineisiin ja luonnonilmiöihin kuin toiset. Tutkimukset ovat osoittaneet, että nämä erot ovat pysyviä yksilöllisiä piirteitä, jotka voivat olla yhteydessä aivojen rakenteisiin. Erityisesti vasemman temporaali-parietaalisen liitoksen (TPJ) harmaan aineen tilavuuden on todettu olevan yhteydessä siihen, kuinka vahvasti henkilö soveltaa antropomorfismia esimerkiksi eläimiin.[9]
Aivojen rooli antropomorfismissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Antropomorfinen ajattelu liittyy aivojen alueisiin, jotka ovat vastuussa mielentilojen attribuutioista ja sosiaalisesta kognitiosta, kuten vasempaan temporaali-parietaaliseen liitokseen (TPJ). Tämä aivoalue on keskeinen ns. "teorian mielestä" -prosessissa, eli kyvyssä ymmärtää toisten ihmisten ajatuksia, uskomuksia ja tunteita. Näin ollen antropomorfismi saattaa perustua samoihin aivomekanismeihin kuin sosiaalinen ajattelu ja empatia.[9]
Kulttuurin ja kokemusten vaikutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Antropomorfismiin vaikuttavat paitsi aivojen rakenteelliset tekijät, myös yksilön kulttuurinen tausta ja elämänkokemukset. Esimerkiksi tietyissä kulttuureissa ihmisiä rohkaistaan näkemään eläimet ja esineet inhimillisinä, kun taas toisissa antropomorfismi voi olla vähemmän yleistä.[9]
Antropomorfismi ja mielenterveys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tutkimus on myös osoittanut, että tietyt mielenterveyteen liittyvät tilat, kuten autismi, voivat vaikuttaa ihmisen kykyyn tai taipumukseen antropomorfisoida. Autistisilla henkilöillä on usein vaikeuksia liittää inhimillisiä ominaisuuksia sekä ihmisiin että ei-inhimillisiin kohteisiin, mikä voi liittyä heidän aivojensa erityisiin toiminnallisiin piirteisiin.[9]
Vaikka ihmisenkaltaistaminen on harha, siihen liittyvä taktiikka ei sitä välttämättä ole. Epävarmuuden vallitessa on ensin kiinnitettävä huomio tärkeisiin asioihin kuten toisiin ihmisiin.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Aikio, Annukka ja Vornanen, Rauni: Uusi sivistyssanakirja. Kustannusosakeyhtiö Otava 1993. ISBN 951-1-11365-8.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Chrisholm, Hugh: ”Anthropomorphism”, The Encyclopaedia Britannica : a dictionary of arts, sciences, literature and general information (Volume 2), s. 120. New York: Cambridge University Press, 1911. encyclopaediabri02chisrich Teoksen verkkoversio (viitattu 17.11.2018). (englanniksi)
- ↑ Chrisholm, Hugh: ”Animal Worship”, The Encyclopaedia Britannica : a dictionary of arts, sciences, literature and general information (Volume 2), s. 50–52. New York: Cambridge University Press, 1911. encyclopaediabri02chisrich Teoksen verkkoversio (viitattu 17.11.2018). (englanniksi)
- ↑ Chrisholm, Hugh: ”Animism”, The Encyclopaedia Britannica : a dictionary of arts, sciences, literature and general information (Volume 2), s. 53–55. New York: Cambridge University Press, 1911. encyclopaediabri02chisrich Teoksen verkkoversio (viitattu 17.11.2018). (englanniksi)
- ↑ Aikio ja Vornanen 1993, s. 50
- ↑ Milstein, Tema: Nature Identification: The Power of Pointing and Naming (pdf) Routledge. Arkistoitu 11.8.2017. Viitattu 24.3.2012. (englanniksi)
- ↑ a b Airenti, Gabriella: The Development of Anthropomorphism in Interaction: Intersubjectivity, Imagination, and Theory of Mind Frontiers in Psychology. 5.10.2018. Viitattu 19.10.2024.
- ↑ Patzia, Michael: Xenophanes (c. 570—c. 478 B.C.E.) Internet Encyclopedia of Philosophy. Viitattu 19.10.2024.
- ↑ a b c d Dennett, Daniel: Intentional Systems Theory Tufts University - Cognitive Studies. Viitattu 17.11.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c d Cullen, Harriet; Kanai, Ryota; Bahrami, Bahador; Rees, Geraint: Individual Differences in Anthropomorphic Attributions and Human Brain Structure Social Cognitive and Affective Neuroscience. syyskuu 2014. Viitattu 19.10.2024.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ilkka Pyysiäinen: Ruumiillinen ihminen tarvitsee ruumiillisen Jumalan (Arkistoitu – Internet Archive). Teologia.fi 14.1.2008.