Tolstoilaisuus

Tolstoilaisuudeksi nimitetään kirjailija Leo Tolstoin ajattelua. Siinä korostuvat yksinkertaiset elämäntavat ja lähimmäisenrakkaus. Myös avoin arvostelu yhteiskuntalaitoksia kohtaan (jotkut tolstoilaiset ovat eronneet kirkosta, jotkut – kuten Tolstoi itse – on erotettu), väkivallan tuomitseminen (usein myös itsepuolustuksen tapauksessa) sekä sodan ja vihan vastustaminen ovat keskeisiä osia tolstoilaisuudessa. Tolstoilaisuus on kristillistä, mutta pitää Jeesusta enemmän johdattajana ja profeettana kuin Jumalan poikana.

Tolstoilaisuuden uskonnollinen anarkismi

Tolstoi muodosti näkemyksensä pitkälti tulkitsemalla uudelleen Raamattua, erityisesti Vuorisaarnaa, ja tarkastelemalla venäläisten maatyöläisten elämänasennetta. Tolstoi luki Raamattua alkukielillä ja katsoi, että kirkon viralliset tulkinnat olivat virheellisiä. Oman tulkintansa Tolstoi esitti teoksessa Царство Божие внутри вас. Esimerkiksi ohjeen ”Älä vastusta pahaa pahalla” Tolstoi otti hyvin tiukasti, ja katsoi sen merkitsevän kaikesta väkivallasta kieltäytymistä, myös niin, ettei sortavan valtiokoneiston virkaa tai asemaa sopinut ottaa, eikä veroja maksaa. Tolstoilaisuus onkin eräänlaista anarkismia suhteessa valtioon ja kirkkoon, ja se luetaan ”kristillisen anarkismin” klassikoihin. Tolstoi piti kirkon tapaa siunata hallitsijoita ja sotia kristinuskon hengen vastaisena. Samoin hänen mukaansa kaikki mystiset ja järjenvastaiset menot, kuten ehtoollinen, vain peittävät Kristuksen todellisen sanoman, joka on lähimmäisenrakkauden toteuttaminen arjessa.

Tolstoin mukaan Jumalan tahdon noudattaminen kiteytyy väkivallattomuudessa (”älä vastusta pahaa pahalla”) ja lähimmäisenrakkaudessa. Valtio on hylättävä, koska se on väkivaltakoneisto. Kirkko puolestaan on tolstoilaisuuden mukaan hukannut Kristuksen sanoman hyväksyessään ja oikeuttaessaan maallisen väkivallan. Tolstoilaisuuden mukaan myös talouselämän monet muodot sisältävät väkivaltaa, kuten riistoa. Välimatka rikkaiden ja köyhien välillä sallii rikkaiden kuvitella, että he eivät ole henkilökohtaisesti vastuussa köyhien kärsimyksistä. Tolstoi kuitenkin korosti, että olemme vastuussa tekojemme seurauksista, tiedostimme niitä tai emme. Siksi tolstoilaisen on käytävä läpi sisäinen muutos, jossa hän yksilönä ottaa vastuun elämästään Jumalan tahdon mukaisesti.

Venäjän ortodoksinen kirkko tuomitsi Tolstoin näkemykset harhaoppisina, mutta niillä oli 1800-luvun lopulla laajaa kaikupohjaa myös Venäjän ulkopuolella. Suomessa tolstoilaisuus vaikutti paitsi yksittäisiin henkilöihin, myös rauhan- ja raittiusliikkeeseen.

Väkivallattomuuden oppi

Tolstoin väkivallattomuuden ajatus, jonka hän esitti myös kirjoituksessa A Letter to a Hindu, joka oli osoitettu Intian vapauden tavoittelijoille, vaikutti suuresti Mahatma Gandhin oppiin. Väkivalta ei heille tarkoittanut vain fyysistä vahingoittamista, vaan elämäntavan kokonaisuutta, sen vaikutuksia muihin ihmisiin ja usein myös eläimiin. Tyypillisesti Tolstoismiin kuului myös kasvissyönti. Sekä Tolstoi että Gandhi korostivat yksinkertaisen elämäntavan merkitystä, erityisesti että ihmisen ei tulisi elää toisten työstä, vaan Arvid Järnefeltin sanoin ”kiivetä alas talonpojan harteilta”.

Suomalaisia tolstoilaisia

• Emil Cedercreutz
• Akseli Isohiisi
• Eelo Isohiisi
• Maria Jotuni
• Arvid Järnefelt
• Ilmari Kianto

Lähteet

• Tietoa tolstoilaisuudesta

Kirjallisuutta

• Turtiainen, Minna ja Tuila Wahlroos (toim.) Maaemon lapset: Tolstoilaisuus kulttuurihistoriallisena ilmiönä Suomessa. Suomalaisen kirjallisuuden seura: Helsinki, 2010.
• Nokkala, Armo: Tolstoilaisuus Suomessa: Aatehistoriallinen tutkimus. (Väitöskirja, Helsingin yliopisto) Tammi: Helsinki, 1958.