Operaatio Cartwheel
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. Tarkennus: Tarkennus |
Operaatio Cartwheel | |||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|
Osa Tyynenmeren sotaa toisessa maailmansodassa | |||||||
Yhdysvaltalaissotilaita
| |||||||
| |||||||
Osapuolet | |||||||
Liittoutuneet: |
|||||||
Komentajat | |||||||
Operaatio Cartwheel (Kärrynpyörä) oli koodinimi liittoutuneiden vuosien 1943–1944 keskeiselle sotilasoperaatiolle Tyynenmeren sodassa toisessa maailmansodassa. Operaation tarkoituksena oli kaksipuolisella hyökkäyksellä torjua Japanin hallussa olevan Rabaulin tukikohdan aiheuttama uhka. Operaation komentajana oli lounaisen Tyynenmeren ylipäällikkö kenraali Douglas MacArthur, jonka joukot etenivät Uuden-Guinean koillisrannikkoa ja valtasivat läheisiä saaria. Amiraali Chester Nimitzin alaiset Tyynenmeren altaan joukot etenivät Salomonsaarten kautta Bougainvilleen.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Japani oli vallannut australialaisjoukkojen puolustaman Rabaulin helmikuussa 1942, minkä jälkeen siitä oli tehty eteläisen Tyynenmeren japanilaisjoukkojen keskeinen tukikohta. MacArthur oli tehnyt niin sanotun Elkton-suunnitelman Rabaulin valtaamiseksi Australian ja Uuden-Guinean tukikohdista. Amiraali Ernest King oli tehnyt vastaavan suunnitelman, mutta laivaston johtamana. Kenraali George Marshall, joka halusi keskittää hyökkäyksen Saksaa vastaan, teki kompromissiehdotuksen. Ehdotuksessa suunnitelma jaettiin kolmeen vaiheeseen, joista ensimmäisenä oli laivaston johtamana Tulagin valtaus. Sitä seurasi Uuden-Guinean lounaisrannikon ja Salomonsaarten valtaus sekä Rabaulin ja sen lähialueiden valtaus maavoimien alaisuudessa.
Operaatio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]MacArthur esitteli 12. helmikuuta 1943 muokatun suunnitelma Elkton III:n, jossa Rabaul vallattaisiin ennen vuotta 1944. Suunnitelmassa MacArthurin joukot etenisivät Uuden-Guinean kaakkoisrannikkoa sekä Uuden-Britannian länsirannikkoa ja amiraali William Halsey nuoremman Salomonsaarille. Suunnitelma vaati vahvennuksina seitsemän divisioonaa, jotka olivat jo toiminta-alueella. Vahvennusten tarve nosti Britannian sodanjohdossa vastalauseita, mutta liittoutuneiden sopimus alueella olevien joukkojen mahdollisesta käytöstä esti vastalauseiden jatkamisen. Elkton III nimettiin operaatio Cartwheeliksi.
Operaatio koostui kaikkiaan kolmestatoista alioperaatiosta ja niiden aikatauluttamisesta. Alioperaatioista poistettiin Rabaul, Kavieng ja Kolombangara liian kuluttavina tai tarpeettomina ja loput kymmenen päätettiin toteuttaa. Nämä olivat:
- Operaatio Chronicle, jossa Yhdysvaltain 112. ratsuväkirykmentti hyökkäisi Woodlarkille ja 158. rykmentti Kiriwinalle 30. kesäkuuta 1943
- Operaatio Toenails, joka koostui joukosta Uuden-Georgian kohteita
- Vella Lavellan valtaus
- Operaatio Postern, jossa vallattaisiin Lae 5. syyskuuta
- Operaatio Goodtime, jossa vallattaisiin Aarresaaret 27. lokakuuta
- Operaatio Blissful, jossa vallattaisiin Choiseul 28. lokakuuta
- Operaatio Cherryblossom, jossa vallattaisiin Bougainville 1. marraskuuta
- Operaatio Dexterity
- Amiraliteettisaarten valtaus 29. helmikuuta 1944
- Emirau-saaren valtaus 20. maaliskuuta.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Arni, Erkki: Taistelu Tyynen meren herruudesta. WSOY, 1964.
- Beevor, Antony: Toinen maailmansota, s. 536. WSOY, 2012. ISBN 978-951-0-36462-8
- Vat van der, Dan: The Pacific Campaign. Simon & Schuster, 1991. ISBN 0-671-79217-2 (englanniksi)