Dunkerquen evakuointi

Dunkerquen evakuointi
Osa taistelua Ranskasta toisessa maailmansodassa
Pelastuveneisiin evakuoituja brittijoukkoja
Päivämäärä: 27. toukokuuta – 4. kesäkuuta 1940 Paikka: Dunkerque, Ranska Lopputulos: Liittoutuneiden onnistunut vetäytyminen
Osapuolet
Liittoutuneet:  Yhdistynyt kuningaskunta  Vapaa Ranska  Puola	Saksa
Komentajat
John Vereker Bertram Ramsay Harold Alexander William Tennant Robert Pewerell-Hichens	Gerd von Rundstedt
Tappiot
68 111 sotilasta, joista haavoittuneita noin 9 300 ja vangiksi jääneitä noin 40 000 177 lentokonetta 235 laivaa	yli 250 lentokonetta 20 000–30 000 sotilasta

Dunkerquen evakuointi, koodinimeltään operaatio Dynamo, oli liittoutuneiden toisessa maailmansodassa 26. toukokuuta – 4. kesäkuuta 1940 suorittama evakuointioperaatio, jossa Dunkerquen (engl. Dunkirk) rannalta Ranskasta kuljetettiin kaikkiaan yli 338 226 sotilasta kanaalin yli Isoon-Britanniaan. Jo ennen varsinaista operaatiota oli 26. toukokuuta 1940 kello 24 mennessä siirretty 27 936. Aikaisemmin siirrettyjen ja operaation yhteydessä siirrettyjen kokonaismäärä oli 366 162, mistä liittolaisia oli 139 911. Kokonaisevakuointi avorannoilta koski 98 671 sotilasta. Muut evakuoitiin aallonmurtajilta ja satamista.

Britit ja ranskalaiset joukot olivat joutuneet saksalaisten piirittämiksi Dunkerquen taistelussa. Winston Churchill kutsui saarroksiin joutumista pahimmaksi sotilaalliseksi tappioksi vuosisatoihin.^lähde?

Tausta

Pääartikkeli: Taistelu Ranskasta

Saksalaiset käynnistivät 10. toukokuuta hyökkäyksen Alankomaita, Belgiaa ja Ranskaa vastaan. Sen seurauksena noin 400 000 liittoutuneiden sotilasta jäi saarroksiin Dunkerquen alueelle Saksan 2. panssaridivisioonan päästyä Englannin kanaalin rannikolle Abbevillessä.

Motti kiristyi nopeasti, kunnes Adolf Hitler määräsi 24. toukokuuta panssarit pysähtymään. Käsky mahdollisti Britannian siirtoarmeijan evakuoimisen. Vaikka käsky peruutettiin illalla 26. toukokuuta, liittoutuneet ehtivät järjestää puolustuksensa ja käynnistää evakuoinnin.

Tapahtumat

Tilanne 21. toukokuuta 1940. Saksalaisten hallussaan pitämä alue vaaleanpunaisella.

Ensimmäisenä päivänä saatiin evakuoitua vain 7 000 liittoutuneiden sotilasta, mutta yhdeksäntenä päivänä jo yli 338 000 sotilasta oli saatu pelastetuksi 860 aluksella, joiden joukossa oli jopa aivan pieniä huviveneitä ja kalastusveneitä.^lähde?

Englantilaisia joukkoja evakuoidaan.

Kommodori Stephen Wentworth Roskillin kirjasarjansa The War at Sea, 1939–1945 ensimmäisessä osassa esittämän mukaan yhteensä 848 brittiläistä ja liittoutuneiden alusta osallistui evakuointiin. Yhdistyneen kuningaskunnan sotaministeriön kuljetusosaston mukaan aluksia oli 1 040, missä ei ole mainittu ranskalaisten osuutta täysin. Richard Collier pääsi vuonna 1961 julkaistussa teoksessaan The Sands of Dunkirk alustavaan tarkentamattomaan määrään 1 210 kaikkien osalta, mikä lienee vähäinen.

Samalla liittoutuneiden sotalaivat ja Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimat pitivät saksalaista jalkaväkeä ja Luftwaffea loitolla. Myös kaksi ranskalaista divisioonaa jäi suojelemaan evakuointia, mutta joutui pian vangiksi. BBC ilmoitti 4. kesäkuuta kenraali Harold Alexanderin tarkistaneen rannan moottoriveneellä ja siten varmistaneen, ettei kukaan ollut jäänyt rannalle laivojen lähtiessä paluumatkalle.^lähde?

Dunkerquesta evakuoituja sotilaita.

Eniten sotilaita evakuoitiin 30. toukokuuta – 31. toukokuuta, 68 014 sekä 1. kesäkuuta, 64 429. Rannoilta evakuoitiin sumuisena toukokuun 30:ntena 29 512. Satamista evakuoitiin eniten 1. kesäkuuta, kun Richthofenin komentamien Saksan ilmavoimien hyökkäys oli kovimmillaan, 47 081.

Tappiot

Vaikka operaatiossa onnistuttiin pelastamaan suurin osa sotilaista, joitakin tuhansia ranskalaisia jäi silti vangiksi ja vetäytyvien joukkojen oli hylättävä kaikki raskas kalusto ja ajoneuvot.^lähde?

Kuninkaallinen laivasto ja Ranskan laivasto

Kuninkaallinen laivasto menetti kuusi hävittäjää: HMS Grafton, HMS Grenade, HMS Wakeful, HMS Basilisk, HMS Havant ja HMS Keith. Ranskan laivasto menetti kolme hävittäjää: Bourrasque, Siroco ja Foudroyant. Näiden lisäksi 19 hävittäjää vaurioitui.

Matkustaja-alukset ja Yhdistyneen kuningaskunnan kauppalaivasto

Evakuointiin osallistuneista matkustaja-aluksista kahdeksan upposi ja yhdeksän vaurioitui. Siviilialuksilla ja kauppalaivoilla kuoli 125 ja haavoittui 81. Roskill ilmoittaa 848 laivasta menetetyiksi 235 suorassa vihollisten toiminnassa ja muista syistä. Yhdistyneen kuningaskunnan sotaministeriön mukaan tappiot olisivat olleet vain 121 alusta.

Ilmavoimat

Ilman Kuninkaallisten ilmavoimien tukea liittoutuneiden tappiot olisivat olleet vielä suurempia, eikä operaatio olisi todennäköisesti edes onnistunut. Ilmavoimien evakuointia tukeneista 32 laivueesta puolet, 16, oli samanaikaisesti jatkuvasti mukana. Ne ilmoittivat lentäneensä yhdeksässä vuorokaudessa 4 822 tuntia 101 sotalennolla ja tuhonneensa 265 vihollisen lentokonetta. Laivasto ilmoitti tuhonneensa 35 ja vaurioittaneensa pahasti 21 vihollisen lentokonetta. Ilmavoimilla oli 30. toukokuuta Etelä-Englannissa korjauksia vaatimattomia nousukuntoisia lentokoneita enää 283 ja niihin 362 taistelulentäjää. Ilmavoimien kokonaistappioiksi laskettiin 177 lentokonetta yhdeksässä vuorokaudessa, joista 106 oli hävittäjiä.

Saksan ilmavoimien osalta majuri Lionel Ellis ilmoittaa teoksessaan The War in France and Flanders, 1939–1940 tuhoutuneeksi tai vaurioituneeksi 240 lentokonetta yhdeksässä vuorokaudessa. Eteläafrikkalainen David Divine ilmoittaa kirjassaan The Nine Days of Dunkirk vaurioituneiden tai tuhoutuneiden määräksi vain 156. Luftwaffen oma sisäiseen käyttöön tarkoitettu tappioluettelo antaa lentäjien kaatuneiden ja kadonneiden yhteismääräksi 727 kymmenen päivän aikana 21. toukokuuta ennen operaatiota ja 31. toukokuuta saakka 727, mistä voidaan arvioida, että operaation yhdeksän päivän aikana myös lentokonetappiot olisivat olleet suuret.

Seuraukset

Dunkerquen onnistuneen evakuoinnin seurauksena englantilaisten taistelumotivaatio nousi selvästi. 4. kesäkuuta Winston Churchill puhui parlamentin alahuoneelle vannoen muun muassa seuraavasti:

»Vaikka suuret osat Euroopasta ja monet vanhat valtakunnat ovat sortuneet tai voivat sortua Gestapon ja natsikomennon koko koneiston kouriin, me emme horju emmekä väisty. Me taistelemme loppuun saakka, me taistelemme Ranskassa, me taistelemme vesillä ja valtamerillä, me taistelemme kasvavassa luottamuksessa ja kasvavalla voimalla ilmassa, me puolustamme saartamme, maksoi mitä maksoi, me taistelemme rannoilla, me taistelemme lentokentillä, me taistelemme pelloilla ja kaduilla, me taistelemme vuoristoissa. Me emme koskaan antaudu, ja vaikka – mitä en hetkeäkään usko – tämä saari tai osia siitä kukistuisi ja joutuisi nälänhätään, silloin merentakainen imperiumimme Englannin laivaston aseistamana ja suojaamana jatkaisi kamppailua siihen asti, kunnes Uusi maailma koko voimallaan ja mahdillaan aikanaan astuisi pelastamaan ja vapauttamaan Vanhaa maailmaa.»
(– Winston Churchill)

Katso myös

• Operaatio Ariel eli Englannin kanaalin ja Biskajanlahden satamien evakuointi, jolloin Englantiin siirrettiin 191 870 sotilasta
• Operaatio Cycle eli Le Havren evakuointi, jolloin Englantiin siirrettiin 11 000 sotilasta

Lähteet

• Churchill, Winston: Sotakronikka. WSOY, 1946.
• Collier, Richard: Dunkerque. (Toinen painos, alkuteos The Sands of Dunkirk (1961)) Suomentanut Vuoristo, Aaro. Porvoo: WSOY, 1964.
• Gardner, W. J. R.: The Evacuation from Dunkirk – 'Operation Dynamo', 26 May–4 June 1940. Lontoo: Frank Cass, 2000. ISBN 0-7146-8150-4 (englanniksi)
• Killen, John: Luftwaffe. WSOY, 1969.
• McCarthy & Syron: Panzerkrieg. Lontoo: Robinson, 2003. ISBN 1-84119-800-5 (englanniksi)
• Shirer, William L: Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho. Gummerus, 2001. ISBN 951-20-4601-6
• Tippelskirch, Kurt von: Toisen maailmansodan historia. WSOY, 1962.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Dunkerquen evakuointi Wikimedia Commonsissa

• Rickard, J. (16 February 2008), Operation Dynamo, the evacuation from Dunkirk, 27 May – 4 June 1940 (englanniksi)