Siirry sisältöön

Olavi Puro

Lisää linkkejä
Wikipediasta
Tämä artikkeli kertoo kansanedustajasta ja ministeristä. Hävittäjälentäjästä katso artikkeli Olavi Puro (lentäjä).
Olavi Puro
Suomen sisäasiainministeri
Tannerin hallitus
29.4.1927–17.12.1927
Kansanedustaja
1.4.1919–4.9.1922
Ryhmä/puolue SDP
Vaalipiiri Hämeen eteläinen
Henkilötiedot
Syntynyt15. tammikuuta 1883
Kaavi
Kuollut11. maaliskuuta 1933 (50 vuotta)
Helsinki
Ammatti toimittaja, järjestösihteeri

Olavi (Olli) Heikki Puro (vuoteen 1906 Kaasinen,[1] 15. tammikuuta 1883 Kaavi – 11. maaliskuuta 1933 Helsinki) oli suomalainen toimittaja, osuustoimintaliikkeen vaikuttaja ja poliitikko. Hän toimi SDP:n kansanedustajana 1919–1922 ja sisäasiainministerinä 1927.[2][3] Edistysmielisen osuustoimintaliikkeen uranuurtajiin lukeutunut Puro oli muun muassa perustamassa Kulutusosuuskuntien Keskusliittoa.[4] Sosialidemokraateissa Puro kuului Väinö Tanneria kannattaneisiin oikeistolaisiin.[5]

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaavin Sivakkavaarassa syntyneen O. H. Puron vanhemmat olivat torppari Juho Heikki Kaasinen (1853-1932) ja Silja Hallikainen (1851-1929).[2] Kansakoulun jälkeen hän työskenteli muun muassa kauppa-apulaisena ja rautatieläisenä. Valmistuttuaan Kuopion teollisuuskoulusta rakennusmestariksi Puro oli harjoittelijana rautatietyömailla ja vuodesta 1905 lähtien kaupungin rakennusmestarina Kuopiossa.[4][6]

Osuustoimintaliikkeeseen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puro liittyi Kuopion työväenyhdistykseen jo 1902,[7] mutta kiinnostui politiikasta vasta suurlakon innoittamana. Vuonna 1907 hän jätti rakennusmestarin ammattinsa ja ryhtyi Kotkassa ilmestyneen Eteenpäin-lehden toimittajaksi. Vuonna 1912 Puro siirtyi Helsinkiin SOK:n valistustyön neuvojaksi ja Yhteishyvän aputoimittajaksi. Osuuskauppaliikkeen hajotessa 1915 Puro laati J. W. Kedon ja Väinö Tannerin kanssa edistysmielisen osuuskauppaväen ohjelmajulistuksen Nykyinen taistelu osuuskauppaliikkeessä, ja oli vuotta myöhemmin perustamassa Kulutusosuuskuntien Keskusliittoa. Keväällä 1917 Puro palkattiin itsekin KK:n palvelukseen, mutta hän siirtyi pian Työmiehen toimitussihteeriksi.[4]

Kansanedustajana ja ministerinä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisällissodan aikana Puro ei osallistunut punaisten vallankumoukseen,[4] mutta toimi kuitenkin Helsingin elintarvikelautakunnan puheenjohtajana, jonka ohella Helsingin työväenjärjestöjen eduskunta valitsi hänet kaupungin rahatoimikamarin tilalle perustetun raha-asiantoimikunnan jäseneksi.[8] Sodan päätyttyä Puro jatkoi KK:n valistus- ja neuvontatyön hoitajana sekä Kuluttajain Lehden toimittajana. Hän oli myös mukana Työväen Sivistysliiton ja myähemmin Työväen Akatemian perustamista valmistelleissa komiteoissa. Vuonna 1919 Puro valittiin eduskuntaan sodan harvennettua sosialidemokraattien kärkipoliitikkojen rivejä. Ainoaksi jääneen kansanedustajakautensa jälkeen Puro työskenteli Vakuutusosakeyhtiö Kansan kirjallisena sihteerinä, kunnes palasi 1925 KK:n palvelukseen johtokunnan sihteeriksi ja työehtosopimusasioiden hoitajaksi.[2][4]

Huhtikuussa 1927 Purosta tuli Lauri af Heurlinin kieltäydyttyä Tannerin hallituksen sisäministeri, kun Rieti Itkonen joutui eroamaan väärinkäytöstensä johdosta. Hallitus pyrki parantamaan Suomen suhteita Neuvostoliittoon, mutta sen sijaan Puro onnistui aiheuttamaan ulkopoliittisen skandaalin väittäessään maan harjoittavan organisoitua sotilasvakoilua Suomen rajojen sisällä. Hänen lyhyeksi jäänyt uransa ministerinä päättyi Tannerin vähemmistöhallituksen kaatumiseen joulukuussa 1927.[4][5] Toinen skandaali syntyi ministerikauden jälkeen, kun Maalaisliiton kansanedustaja Uuno Hannula paljasti Puron lähettäneen maaherroille poliisien kelpoisuusvaatimuksia koskevan kiertokirjeen, jossa suojeluskuntakoulutus rinnastettiin varusmiespalvelukseen.[9] Puoluetoimikunta antoi hänelle huomautuksen, koska sosialidemokraatit eivät hyväksyneet suojeluskuntajärjestön virallista asemaa.[10][11] Vuonna 1932 Puro oli KK:n edustajana neuvottelemassa SAK:n kanssa solmittua sopimusta, jossa sovittiin edistysmielisten osuusliikkeiden jäämisestä lakkojen ulkopuolelle.[4]

Puro oli Helsingin sosialidemokraattisen kunnallisjärjestön puheenjohtaja sekä kuului muun muassa Helsingin Työväen Osuuskaupan, Elannon, Työväen Sivistysliiton, Työväen Akatemian ja Yhteiskunnallisen Korkeakoulun hallintoihin.[12] Vuonna 1925 hän toimi presidentin valitsijamiehenä.[2] Puro kuoli maaliskuussa 1933 noin viikon kestäneeseen keuhkokuumeeseen.[12] Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaalle.[13]

Kirjallinen tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

KK:n julkaisemien valistuskirjasten lisäksi Puro julkaisi runoelman ja kaksi näytelmää sekä kirjoitti muun muassa juhlarunoja eri järjestöille.[6] Hän on sanoittanut Leevi Madetojan säveltämän Suomen Sahateollisuustyöväen Liiton marssin.[14]

Perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olavi Puron puoliso oli Agda Silvennoinen (1888-1964), jonka kanssa han avioitui vuonna 1908. Heillä oli kolme lasta.[4]

Teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Prologi : 4-osainen juhlarunoelma Kuopion Raittiusseuran järj. Snellmanin 100-vuotisjuhlaan. Kuopio: tuntematon, 1906.
  • Sortuva luokka : nelinäytöksinen näytelmä. Näytelmäsarja n:o 1. Helsinki: V. Kosonen, 1915.
  • Keto, J. W.; Puro, Olavi; Tanner, Väinö: Nykyinen taistelu osuuskauppaliikkeessä : sen syyt ja edistymielisen osuuskauppaväen lähimmät vaatimukset. Helsinki: Edistysmielisen osuuskauppaväen keskuskomitea, 1915.
  • Kehityksen tiellä : kaksinäytöksinen näytelmä. Osuuskauppojen näytelmäkirjasto n:o 1. Helsinki: Suomen Osuuskauppojen Keskusosuuskunta, 1916.
  • Suomen kulutusosuustoiminnan vaiheet vuoteen 1917. Helsinki: Kulutusosuuskuntien Keskusliitto, 1917.
  • ”Armahdustaistelut eduskunnassa”, Rauhan puolesta. Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän lentolehtisiä 1. Helsinki: Sos.-dem. puoluetoimikunta, 1922.
  • Viljavero on kumottava!. Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän lentolehtisiä 3. Helsinki: Sos.-dem. puoluetoimikunta, 1922.

Kokoelmia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ahmala, Hilkka (toim.): Käy eespäin : valikoima suomalaista työväenrunoutta. Helsinki: Tammi, 1957.
  • Kalemaa, Kalevi (toim.): Käy eespäin : valikoima suomalaista työväenrunoutta. Helsinki: Tammi, 1977. ISBN 951-30-3674-X

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Ilmoitus nimenmuutoksesta. Suomalainen Wirallinen Lehti, 25.9.1906, nro 221, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 2.1.2025.
  2. ↑ a b c d Olavi Puro Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 28.5.2007.
  3. ↑ Olavi Puro Suomen ministerit. Valtioneuvosto. Viitattu 28.5.2007.
  4. ↑ a b c d e f g h Soukola, Timo: Puro, Olavi (1883–1933) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen artikkeli). 22.5.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 3.1.2025.
  5. ↑ a b Kannisto, Niko: Valtapeliä ja vasemmistolaisuutta : huplilaisuus Suomen Sosialidemokraattisessa Puolueessa 1925–1930, s. 74–75. (Pro gradu -tutkielma) Tampere: Tampereen yliopisto, 2005. Teoksen verkkoversio (PDF).
  6. ↑ a b O. H. Puro 50-vuotias. Kansan Lehti, 14.1.1933, nro 11, s. 7. Kansalliskirjasto. Viitattu 4.1.2025.
  7. ↑ ”Sosialidemokratiset kansanedustajat maalisk. 1 ja 3 p:nä 1919 valitussa eduskunnassa”, Työväen Kalenteri 1920, s. 93. Helsinki: Suomen Sosialidemokraattinen Puoluetoimikunta, 1919. Kansalliskirjasto.
  8. ↑ Helsingin kaupungin raha-asiaintoimikunta. Työmies, 2.2.1918, nro 31, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 4.1.2025.
  9. ↑ Entinen sisäministeri Puro on vaatinut konstaapelin toimeen aikovilta perusteellisen suojeluskuntakasvatuksen. Työväenjärjestöjen Tiedonantaja, 13.12.1928, nro 243, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 4.1.2025.
  10. ↑ Eräs ent. sisäasiainministeri O. H. Puron kiertokirje. Suomen Sosialidemokraatti, 11.1.1929, nro 11, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 4.1.2025.
  11. ↑ Ent. sisäministeri Puro puoluekurin kourissa. Uusi Suomi, 12.1.1929, nro 11, s. 10. Kansalliskirjasto. Viitattu 4.1.2025.
  12. ↑ a b Olavi Heikki Puro. Suomen Sosialidemokraatti, 11.3.1933, nro 69, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 4.1.2025.
  13. ↑ Haku | Puro, Olli Heikki hautahaku.fi. Viitattu 4.1.2025.
  14. ↑ Sahateollisuustyöväen liitto 1906–1916. Työmies, 5.1.1917, nro 4, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 4.1.2025.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikiaineistoon on tallennettu tekstiä aiheesta: Olavi Puro
Edeltäjä:
Rieti Itkonen 		Suomen sisäasiainministeri
1927 		Seuraaja:
Hjalmar J. Procopé
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Olavi_Puro&oldid=22934301”