Viikki

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Länsi-Viikki)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Viikki
Vik
Viikin tutkimustila
Viikin tutkimustila
Kaupungin kartta, jossa Viikki korostettuna. Helsingin kaupunginosat
Kaupungin kartta, jossa Viikki korostettuna.
Helsingin kaupunginosat
Kaupunki Helsinki
Suurpiiri Koillinen suurpiiri
Kaupunginosa nro 36
Pinta-ala 8,05 km² 
Väkiluku 15 177[1] (2019)
Väestötiheys 1 885 as./km²
Osa-alueet Viikinranta, Latokartano, Viikin tiedepuisto, Viikinmäki
Postinumero(t) 00560 (Viikinranta), 00710 (Viikinmäki), 00790 (Latokartano ja Viikin tiedepuisto)
Lähialueet Toukola, Koskela, Vanhakaupunki, Pihlajisto, Pihlajamäki, Malmi, Herttoniemi, Myllypuro, Mellunkylä

Viikki (ruots. Vik) on 15 000 asukkaan kaupunginosa Koillis-Helsingissä, Vanhankaupunginlahden perukassa, noin kahdeksan kilometriä keskustasta. Osa-alueita Viikissä ovat Viikin tiedepuisto, Viikinranta, Viikinmäki ja Latokartano. Alueita Viikin ympäristössä ovat muun muassa Pihlajamäki ja Pihlajisto, Koskela, Vanhakaupunki, Länsi-Herttoniemi ja Myllypuro.

Viikissä sijaitsee yksi Helsingin yliopiston kampusalueista, jolla on nykyään neljän tiedekunnan toimitiloja (bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta, farmasian tiedekunta, eläinlääketieteellinen tiedekunta ja maatalous-metsätieteellinen tiedekunta). Alueella on myös Viikin normaalikoulu, joka on yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan yksikkö. Normaalikoulussa on oppilaita esikoululaisista lukiolaisiin yhteensä noin 940 ja lisäksi opettajaksi opiskelevia noin 250.

Viikissä luonto on paljon esillä erityisesti yliopiston Viikin tutkimustilan suuren peltoalueen, merkittävän Viikin arboretumin, Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualueen (lukuisia lintuhavaintotorneja, huomattava lintujen muutto- ja pesimäalue) sekä ekoasuntoalueen myötä. Siellä sijaitsee myös Viikinmäen jätevedenpuhdistamo.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lehmiä laitumella Viikin tutkimustilan mailla kesällä 2005.

Viikin nimi esiintyy tilikirjoissa kylän ja neljänneskunnan nimenä vuonna 1543 muodossa Vijch. Saman vuosikymmenen aikana kylä jaettiin Västervik- ja Östervik-nimisiin osiin.[2]

Viikin latokartano perustettiin 1550-luvulla kuninkaankartanon maatilaksi eli kruununtilaksi. Kartanoon liitettiin kuusi Östervikin ja kolme Västervikin kylän taloa. Vuonna 1629 latokartano lahjoitettiin ratsumestari Gert Skyttelle, peruutettiin kruunulle vuonna 1655 ja oli sen jälkeen Uudenmaan ja Hämeen läänin maaherran virkatalona sekä sen jälkeen vuokrattuna eri henkilöille.[3]

Vuonna 1946 Viikki liitettiin Helsinkiin. Viikin historia ja merkittävät henkilöt näkyvät nimistössä, joihin kuuluvat mm: Leskirouva Freytagin kuja, Laivuri Petterin katu, Lautamies Jopin katu, Vouti Björnramin kuja, Simo Klemetinpojan puisto, Erik Spåren tie, Krister Juutin polku ja Agnes Sjöbergin katu.[4]

Liikenneyhteydet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lahdenväylä ja Viikintie ovat alueen tärkeimmät henkilöautoliikenteen runkoväylät. Kehä I kulkee aivan Latokartanon asuinalueen vierestä koillisessa, mutta lähin liittymä sille on Pihlajamäessä.

Viikkiin liikennöivät Munkkiniemestä ja Kontulasta bussilinja 57, keskustasta linja 78, Herttoniemestä ja Puistolasta linja 79, Meilahdesta ja Myllypurosta 506.

Syksystä 2023 lähtien Viikin läpi on kulkenut myös pikaraitiotie 15.[5]

Palvelut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupunginosan pohjoisosaan, Lahdenväylän välittömään läheisyyteen avattiin hypermarketti Prisma Viikki syksyllä 2007.[6] Alueelle kaavaillaan 2020-luvulla lisää asutusta, palveluita ja yliopiston laajennusta.[7]

Prisma Viikki.

Viikin katujen, kujien ja puistojen nimiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Leskirouva Freytagin kuja: Leskirouva Freytag taisteli 1650-luvulla isoja herroja, kuten Pietari Brahea ja muita vastaan mahtavista maaomistuksistaan, jotka oli perinyt mieheltään Gerd Skytteltä. Viikin Latokartanon maat kuuluivat Skytten omistuksiin Munkkiniemen, Lauttasaaren, Konalan Hindersnäsin ja Kuninkaankartanon mylly- ja kalastusoikeuksien lisäksi.[8]
  • Vouti Björnramin kuja: Vouti Björnram toimi Helsingin kuninkaankartanon voutina Erik Spåren jälkeen.[9]
  • Simo Klemetinpojan puisto: Simo Klemetinpoika oli Helsingin pitäjän huomattavin maanomistaja, joka sai vuonna 1547 rangaistuksen uppiniskaisuudestaan ja talonpoikien yllyttämisestä jatkuvaan talonpoikaispurjehdukseen. Hänen sai kaupungin pakkolunastuksessa menettämilleen maille korvauksen kuninkaalta.[10]
  • Erik Spåren tie: Eriks Spåre (Erik Spore) toimi aateliston viestin viejänä kuninkaalle vuoden 1549 lopulla pidetystä neuvottelukokouksesta, jossa aatelisto antoi kannatuksensa Kustaa Vaasan kaupalliselle itsenäisyyspolitiikalle. Spåre valvoi Porvoon linnaläänin kuuden kaupungin perustamistöitä. Hänet määrättiin Helsingin kuninkaankartanon voudiksi ja sai palkaksi oikeuden Tuuloksen pitäjän Kouvolan neljänneksen verotuloihin. Spårella oli keskeinen asema Helsingin kaupungin perustamishankkeissa.[11]
  • Agnes Sjöbergin katu: Agnes Sjöberg (1888–1964) oli eläinlääkäri, joka valmistui eläinlääkäriksi ensimmäisenä naisena Euroopassa ja todennäköisesti oli ensimmäinen nainen maailmassa, joka väitteli eläinlääketieteen tohtoriksi.
  • Erik Lönnrothin kuja: Erik Lönnroth (1883–1971) oli suomalainen metsätieteilijä, professori ja Helsingin yliopiston rehtori.
  • N. A. Osaran kuja: Nils Osara (1903–1990) oli metsätieteen professori ja Metsähallituksen pääjohtaja. Laajat avohakkuualueet Posiolla ja Pudasjärvellä ovat saaneet nimekseen Osaran aukeat hänen mukaansa.
  • Antti Mäen kuja: Antti Mäki (1904–1985) oli maataloudentutkija ja professori. Hän oli Helsingin yliopiston maanviljelystalouden professori vuosina 1950–1971, joka tutkimusaloja olivat pakkolunastuksen vaikutus, maatalouden rakennusolot ja maatalouspolitiikka.
  • Laivuri Petterin katu: Östervikin kylässä asunut Petter Vik toimi laivurina 1500-luvulla. Hän kuljetti jaalallaan tavaraa kauppiaille Helsingin pitäjän ja Tallinnan välillä. Tallinnalaisen kauppiaan tilikirjojen mukaan laivuri Petteri oli hänen yrityksensä tärkeimpiä kauppakumppaneita vuosina 1511–1531.[12]
Lautamies Jopin kuja ja katu Latokartanossa syksyllä 2016.
  • Lautamies Jopin katu ja kuja: Jop Viik on mahdollisesti vanhin nimeltä tunnettu viikkiläinen. Hänet mainitaan yhtenä kahdestatoista lautamiehestä tuomiokirjeessä vuodelta 1417. Kirje koski riita-asiaa lohenkalastusoikeuksista.[12]
  • Krister Juutin polku: Tämän kevyen liikenteen raitin nimessä esiintyvä mies oli Krister Juutti (ruots. Krister Jute), joka toimi kartanonvoutina 1561–62.[13]
  • Von Daehnin katu: Woldemar von Daehn (1838–1900) oli suomalais-venäläinen kenraali ja Suomen suuriruhtinaskunnan ministerivaltiosihteeri vuosina 1891–1898.
  • Arthur Rindellin raitti: Arthur Rindell (1852–1936) oli suomalainen maatalouskemisti.
  • Nils Westermarckin kuja: Nils Christian Westermarck (1910–2002) oli suomalainen akateemikko, agronomi, poliitikko ja ministeri. Hän toimi myös alansa professorina Uumajassa ja Helsingissä.
  • Erkki Kivisen kuja: Erkki Kivinen (1903–1985) oli maanviljelyskemian ja -fysiikan professori ja Helsingin yliopiston rehtori.
  • Pasteurinkatu: Katu on saanut nimensä ranskalaisen mikrobiologin ja kemistin Louis Pasteurin (1822–1895) mukaan, joka osoitti bakteerien ja rokotuksen merkityksen sairauksien hoidossa.
  • Kiviteltankatu: Viikinmäessä sijaitsevat kadunnimet Kiviteltankatu ja Kiviteltanporras on annettu lähistöllä sijaitsevan jääkaudella syntyneen kivimuodostuman mukaan.[14]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Hornborg, Eirik, Jutikkala, Eino, Rosén, Ragnar ja Waris, Heikki: Helsingin kaupungin historia I osa. SKS, 1950.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Helsinki alueittain 2019 (pf) Helsingin kaupunki Tietokeskus.
  2. ↑ Olavi Terho ym. (toim.): Helsingin kadunnimet, s. 29. Helsingin kaupungin julkaisuja 24, 1970, Helsinki.
  3. ↑ Helsingin kadunnimet, s. 176.
  4. ↑ Helsingin kadunnimet, s. 176–177.
  5. ↑ Mistä Raide-Jokeri kulkee? Raide-Jokeri. Viitattu 28.10.2023.
  6. ↑ Viikin Prisma avattiin 9.4.2008. HOK-Elanto. Viitattu 28.10.2023.
  7. ↑ Palkoaho, Milla: Viikkiin lisää koteja tuhansille, suunnittelu pohjautuu ”vartin kaupungin” ihanteeseen Helsingin Sanomat. 12.11.2023. Viitattu 12.11.2023.
  8. ↑ Helsingin Viikissä on katuosoite Leskirouva Freytagin kuja Kysy.fi. 24.09.2003. Helsingin kaupunginkirjasto. Arkistoitu 2.12.2016. Viitattu 1.12.2016.
  9. ↑ Hornborg ym. s. 146
  10. ↑ Hornborg ym. s. 140
  11. ↑ Hornborg ym. s. 133, 144
  12. ↑ a b Helsingin karttapalvelu, Helsingin kaupunki kartta.hel.fi. Viitattu 4.8.2017.
  13. ↑ Lehikoinen, Jyrki (toim.): Helsingin kadunnimet 3 (s. 186) 1999. Helsinki* Helsingfors. Viitattu 3.8.2017. (suomeksi) (ruotsiksi)
  14. ↑ Hei Olen muuttanut Viikinmäkeen Kiviteltankadulle ja minuaihmetyttää kadun... Kysy.fi. 22.11.2004. Arkistoitu 11.2.2017. Viitattu 8.2.2017.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkiset palvelut

Asukasyhdistykset ja asukastalotoiminta

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Viikki&oldid=22466322”