Louis Pasteur

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Louis Pasteur
Henkilötiedot
Syntynyt27. joulukuuta 1822
Dole, Ranska
Kuollut28. syyskuuta 1895 (72 vuotta)
Marnes-la-Coquette, lähellä Pariisia, Ranska
Koulutus ja ura
Tutkinnot ENS
Väitöstyön ohjaaja Antoine-Jérôme Balard
Instituutti ENS
Strasbourgin yliopisto
Lillen tiedeyliopisto
Oppilaat Charles Friedel, Charles Chamberland ja Emile Roux
Tutkimusalue Kemia
Tunnetut työt pastörointi, vesikauhurokote
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Albert Edelfeltin maalaus Louis Pasteurin muotokuva (1885)

Louis Pasteur (27. joulukuuta 1822 Dole, Jura – 28. syyskuuta 1895 Marnes-la-Coquette, Seine-et-Oise) oli ranskalainen mikrobiologi ja kemisti, joka osoitti bakteerien ja rokotuksen merkityksen sairauksien hoidossa. Pasteur kehitti ensimmäisen rokotteen vesikauhuun.

Elämäkerta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Louis Pasteur syntyi Dolessa, Juran departementissa, itäisessä Ranskassa. Hänet hyväksyttiin École normale supérieuren opiskelijaksi 1843, ja vuonna 1847 hän suoritti tohtorin tutkinnon. Pasteur ei aluksi menestynyt opinnoissaan, mutta lopulta hänestä tuli historian tuntema tiedemies. Vuonna 1852 hänet nimitettiin Strasbourgin yliopiston kemian apulaisprofessoriksi.[1]

Pasteurin ensimmäiset tutkimukset koskivat viinihappoa ja sen suoloja. Jo ennestään tiedettiin, että viinihapon suolat ovat optisesti aktiivisia,[2] paraviinihapon suolat sen sijaan eivät. Pasteur selitti optisen aktiivisuuden johtuvan molekyylien epäsymmetrisyydestä ja osoitti, että paraviinihapolta tämä ominaisuus puuttuu, koska se on kahden, valon polarisaatiotasoa vastakkaisiin suuntiin kiertävän aineen seos.[1]

Myöhemmin Pasteur siirtyi tutkimaan mikrobeja. Vuonna 1857 hän osoitti, että käymisen saavat aikaan pieneliöt sen sijaan, että sitä aikaisemmin oli pidetty puhtaasti kemiallisena tapahtumana.[1] Hän havaitsi myös, että eräät toiset mikrobit saattoivat häiritä käymisilmiötä. Tämä sai hänet päättelemään, että ne saattaisivat olla vahingollisia myös ihmisille ja eläimille. Bakteerit oli löydetty jo 1600-luvulla, ja jo ennen Pasteuria niitä oli epäilty sairauksien aiheuttajiksi, mutta vasta Pasteur sai tutkimuksillaan tiede­yhteisön asiasta vakuuttuneeksi. Tämä teki hänelle mahdolliseksi kehittää myös rokotteet paiseruttoa ja vesikauhua vastaan.[3] Pasteur osoitti myös, että mikrobit eivät synny spontaanisti elottomasta aineesta, alku­synnyn kautta, toisin kuin hänen aikaansa saakka oli oletettu.[1]

Pasteur ehdotti jo vuonna 1874 kirurgisten instrumenttien puhdistamista keittämällä niitä vedessä. Hän ehdotti vuonna 1878, että leikkauksissa käytettävät leikkausliinat ja kirurgien suojakaavut puhdistetaan mahdollisista bakteereista kuumentamalla niitä riittävän pitkään vesihöyryn avulla.[4]

Pasteur keksi myös bakteereja tuhoavan lämpö­käsittelyn, pastöroinnin.[1] Aluksi menetelmää käytettiin viinin säilymisen parantamiseksi, nykyisin tunnetuin kohde lienee maito.

Ensimmäinen Pasteurin vesikauhurokotteen pelastama ihminen, Joseph Meister (1876–1940),[5][6] teki myöhemmin elämäntyönsä Pasteur-instituutin vahtimestarina.lähde? Meister eli 64-vuotiaaksi ja oli loppuun asti elävä todiste Pasteurin nerokkuudesta.kenen mukaan?

Taidemaalari Albert Edelfelt oli Pasteurin hyvä ystävä ja hän maalasi vuonna 1885 tunnetun muotokuvan Pasteurista laboratoriossaan. Edelfelt maalasi myös Pasteurin pojan Jean-Baptisten muotokuvan sekä vuonna 1896 rouva Pasteurin muotokuvan. Pasteurin työhuoneessa oli lisäksi Edelfeltin tekemä pieni maisemamaalaus ja rouva Pasteurin pikkusalongissa Edelfeltin vuonna 1888 lahjoittama joenrantamaisemaa esittävä maalaus.[7]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e John Hudson: Suurin tiede – kemian historia, s. 221–222. Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Art House, 2002. ISBN 951-884-346-5
  2. ↑ Joseph Gal: Louis Pasteur, Language, and Molecular Chirality. I. Background and Dissymmetry, Chirality 23 (2011) 1−16.
  3. ↑ Michael H. Hart: Ihmiskunnan 100 suurinta, Maailmanhistorian sata merkittävintä henkilöä tärkeysjärjestyksessä, s. 71–73. Suomentanut Risto Mäenpää. Art House, 1979. ISBN 951-99229-1-1
  4. ↑ Karhumäki, Tuula: Välinehuollon alkujuuret. Välinehuolto. 19.6.2024. Artikkelin tunnus: vlh00301 (001.010) © 2024 Kustannus Oy Duodecim https://www.oppiportti.fi/oppikirjat/vlh00301
  5. ↑ Wesikauhua woidaan parantaa. Uusi Suometar, 7.11.1885, nro 259, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 1.7.2014.
  6. ↑ Wesikauhu ei enää ole parantumaton. Sanomia Turusta, 10.11.1885, nro 261, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 1.7.2014.
  7. ↑ Irja Spira : Edelfelt ja vesikauhu-professori, Suomen Kuvalehti, 17.12.1938, nro 50, s. 24, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Geison, Gerald L.: Louis Pasteurin salattu tiede. ((The Private Science of Louis Pasteur, 1995.) Suomentanut Seija Piippola) Helsinki: Art House, 2002. ISBN 951-884-341-4

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Louis_Pasteur&oldid=22802192”