Hallin Janne

Juhani Heikki Juhaninpoika Mattila eli Hallin Janne (31. joulukuuta 1846 Hallinpenkki, Kuorevesi – 18??) oli suomalainen rikollinen, joka tunnetaan vuonna 1867 Kuoreveden Hallinpenkissä tekemänsä postinkuljettajan ryöstömurhan vuoksi.

Elämä

Hallin Janne syntyi Hallinpenkin kylässä kestikievaria pitäneen perheen vanhimpana lapsena. Hän oli ulkonäöltään komea, hyvän lauluäänen omaava naistenmies, mutta luonteeltaan äkkipikainen ja lyhytjännitteinen. Hallin Janne oppi pelaamaan korttia jo varhain nuoruudessaan ja hänet tunnettiin Hollolan Lahden ja Jyväskylän hevosmarkkinoilla Hallin Hurjan nimellä.

Ensimmäisen kerran Hallin Janne syyllistyi merkittävään rikokseen viillettyään 9. huhtikuuta 1867 auki Hämeenlinnan postitoimistosta lähetetyn, Mäntän sahan kirjanpitäjälle osoitetun sinetöidyn postilaukun, jonka Hallinpenkin kestikievariin saapunut postinkuljettaja oli jättänyt hetkeksi tuvan penkille. Laukussa oli tuhat markkaa, jotka Hallin Janne varasti. Rikos paljastui vasta laukun saavuttua Mänttään, eikä syyllistä siinä vaiheessa enää osattu selvittää.

Syyskuun lopulla 1867 Hallin Janne sai tietoonsa, että Hallinpenkin kestikievariin oli tulossa postinkuljettaja, jolla oli mukanaan suuri rahalähetys. Postinkuljettaja, jyväskyläläinen Matti Mäkeläinen, saapuikin Hallinpenkkiin Länkipohjasta 1. lokakuuta illalla kahdeksan aikaan. Hän jatkoi matkaansa puolen tunnin kuluttua kyytimiehenään kestikievarin renki Santeri. Tällä välin naapuritalon palvelijattaren Maija Heikintyttären luhdissa yöjalassa ollut Hallin Janne lähti sieltä ja kiirehti noin kahden kilometrin päässä olevaan Mustalaismäkeen ja jäi väijymään postirattaita tien varteen kivivasara aseenaan. Kun postirattaat saapuivat mäkeen, Hallin Janne hyökkäsi postinkuljettaja Mäkeläisen kimppuun ja löi häntä useita kertoja vasaralla. Hallin Janne ja renki Santeri piilottivat posteljoonin mukana olleet rahakirjeet metsään ja Janne palasi takaisin Maija Heikintyttären luhtiin. Renki Santeri taas odotteli jonkin aikaa metsässä ja kiiruhti sitten takaisin kestikievariin kertoen rosvojen hyökänneen postirattaiden kimppuun, jolloin vain hän itse pääsi pakoon ryöstäjiltä. Paikalle palanneet kyläläiset toivat heikossa kunnossa olleen postinkuljettajan kestikievariin, jossa tämä kuitenkin pian kuoli vammoihinsa.

Kuulusteluja johtanut Kuoreveden nimismies J. F. Lagerlund vangitsi Hallin Jannen ja renki Santerin 3. lokakuuta. Syynä vangitsemiseen oli se, että Santerin kertomus ei vaikuttanut kaikin osin uskottavalta ja hänestä ei löytynyt myöskään pahoinpitelyn merkkejä. Myöskään Hallin Jannea ei ollut nähty tapahtumahetkellä kestikievarissa, vaikka hän oli väittänyt olleensa paikalla omassa aitassaan. Seuranneissa kuulusteluissa renki Santeri murtui ja paljasti Hallin Jannen ryöstäneen postin. Ryöstetyt rahat, yhteensä noin 10 000 markkaa, löydettiin tapahtumapaikan läheltä metsästä renki Santerin paitaan kiedottuina. Hallin Janne itse piti kuitenkin kiinni alkuperäisestä kertomuksestaan, eikä tunnustanut tekoa vielä Längelmäen välikäräjillä marraskuussa 1867.

Hallin Janne ja renki Santeri vietiin vangittuina Hämeenlinnaan. Siellä Janne sairastui lavantautiin ja nähtävästi taudin aikaansaaman kuolemanpelon vuoksi Janne tunnusti 21. joulukuuta 1867 sekä postinkuljettajan ryöstömurhan että aiemmin keväällä tapahtuneen postilaukkuvarkauden. Motiivina kummallekin teolle oli ollut Jannen elämäntavoista johtuva akuutti rahantarve. Hän oli muun muassa ostanut postilaukusta varastamillaan rahoilla kihlat kesällä 1867 morsiamelleen, Längelmäen Mattilan talon emännöitsijälle Aleksandra Erlingille, joka tunnettiin myös nimellä Mattilan Santra.

Tapausta käsiteltiin ensin Längelmäen kihlakunnan oikeudessa ja sitten Turun hovioikeudessa. Hovioikeuden 11. elokuuta 1868 antaman päätöksen mukaan talollisenpoika Juhani Heikki Juhaninpoika Mattila tuomittiin varkaudesta, murhasta ja postiryöstöstä sekä renki Aleksanteri Marianpoika avunannosta sanottuihin rikoksiin. Kummallekin tuomittiin 40 paria raippoja ja sen jälkeen menettämään oikean kätensä ja lopuksi mestattavaksi ja teilattavaksi. Koska kuolemanrangaistus ei kuitenkaan ollut enää käytössä Suomessa, tuomiot muutettiin karkotukseksi Siperiaan.

Renki Santeri kuoli karkotusmatkan aikana, mutta Hallin Jannen lopullinen kohtalo jäi epäselväksi. Hänen väitettiin karanneen vankikuljetuksen aikana ja palanneen Suomeen, jossa hän olisi elänyt Leppävirralla mustalaisten joukossa ja ehkä käyneen myös salaa kotiseudullaan. Uskottiin myös, että Janne olisi muuttanut Norjaan Vesisaareen ja sieltä edelleen Yhdysvaltoihin Minnesotaan Duluthin kaupunkiin. Duluthissa Janne olisi kertoman mukaan taas syyllistynyt ryöstömurhaan ja tuomittu siitä hirtettäväksi. Hän olisi kuitenkin kuollut tätä ennen oman käden kautta alle 40-vuotiaana.

Kulttuurissa

Hallin Janne kirjoitti elämänvaiheistaan tarinan joka ilmestyi ensimmäisen kerran 1868 vihkosessa Nykyisempiä Nuoren kansan Sulolauluja, jonka ensimmäisen Postin-murhaaja Hallin Janne itse on kirjoittanut ja töistänsä ja elämästänsä kuwaillut ja myöhemmin useaan kertaan uudestaan muun muassa arkkiveisuna. Kirjailija Eero Alpi kirjoitti hänestä näytelmän, jonka ensiesitys oli 1917 Porin Kaupunginteatterissa, ja Olga Vuolle kirjoitti 1923 romaanin Hallin Janne.

Vuonna 1950 valmistui Fenno-Filmi Oy:n tuottama elokuva Hallin Janne, jonka ohjasi Roland af Hällström. Hallin Jannea esitti siinä Helge Herala. Elokuvan kesäulkokohtaukset kuvattiin Kuorevedellä. Viimeksi Hallin Jannesta on kirjoittanut näytelmän Aune Laaksi 1971, ja kesällä 2007 oli Jämsän Himoksella Hallin Janne -oopperan ensi-ilta.

Tapani Bagge kirjoitti vuonna 2023 kaunokirjallisen pienoisromaanin Hallin Hurja (Aviador). Sen toisena päähenkilönä on renki Santeri.

Lähteet

• Museo24 – Hallin Jannen tarina, Veijo Pietiläinen

Aiheesta muualla

• Turun lehti 3.10.1885 (Arkistoitu – Internet Archive)