Alakosken voimalaitos
| Alakosken voimalaitos | |
|---|---|
 Voimala etelän puolelta nähtynä. |
|
| Osoite | Vuolteentori |
| Sijainti | Nalkala, Tampere |
| Koordinaatit | |
| Rakennustyyppi | energiantuotantorakennus |
| Valmistumisvuosi | 1938 |
| Suunnittelija | Neuvotteleva insinööritoimisto Consulting (rakennussuunnitelma); Bertel Strömmer (julkisivupiirustukset) [1][2] |
| Rakennuttaja | Tako, Verkatehdas ja Liljeroos |
| Urakoitsija | Neuvotteleva insinööritoimisto Consulting [3] |
| Omistaja | Koskienergia |
| Tyylisuunta | funktionalismi |
| Julkisivumateriaali | punainen tiili |
| Korkeus | 30 metriä [2] |
 |
|
Alakosken voimalaitos eli Alavoimala on vuonna 1938 valmistunut vesivoimalaitos, joka sijaitsee Tampereen keskustassa Tammerkosken alajuoksulla. Se on alun perin ollut kolmen tehtaan – Takon, Verkatehtaan ja Liljeroosin – yhteisomistuksessa. Nykyään sen omistaa Koskienergia.[2][4][5][6]
Voimalaitoksen teho on 4 megawattia, ja vuodessa sen sähköntuotanto on noin 15 gigawattituntia.[6][7]
Arkkitehtuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alavoimala muodostaa visuaalisen parin Keskiputouksen voimalaitokselle (1932), joka on kooltaan suurempi mutta muuten varsin samannäköinen. Molemmat ovat punatiilisiä ja funkistyylisiä rakennuksia, ja kummankin julkisivut on suunnitellut kaupunginarkkitehti Bertel Strömmer.[8][9] Strömmer ei ollut itse täysin tyytyväinen Alavoimalan toteutukseen. Hän olisi halunnut, että se olisi päällystetty vaalealla klinkkerillä. Lisäksi hän olisi sijoittanut laitoksen kosken reunaan, jotta näkymä Hämeensillalta kohti Ratinan suvantoa säilyisi avoimena. Takon edustaja, vuorineuvos Gösta Serlachius kuitenkin torjui nämä ideat ja vaati, että voimala tehdään punatiilestä ja että se rakennetaan keskelle koskea.[8][9]
1980-luvulla voimalaitoksen eteläseinustalle tehtiin Tammerkosken ylittävä kävelysilta.[8]
Status
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alakosken voimalaitos on kiinteä osa Tammerkosken kansallismaisemaa ja valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä.[5][10] Voimalaitosta ei ole suojeltu, mutta Tampereen kaupungin kaavoitusyksikön tekemän selvityksen mukaan kyseessä on rakennustaiteen ja kaupunkikuvan kannalta erittäin merkittävä kohde.[11][12]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Tammerkosken alaputouksen voimalaitos rakenteille. Aamulehti. 7.10.1936, s. 1. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot Viitattu 19.11.2021.
- ↑ a b c Tammerkosken alaputous uudestaan rakennettuna. Aamulehti. 1.5.1938, s. 8. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot Viitattu 19.11.2021.
- ↑ Yötä päivää työskennellään jälleen Tammerkosken pohjalla alaputouksessa. Aamulehti. 30.1.1937, s. 1. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot Viitattu 19.11.2021.
- ↑ Mukala, Jorma: Metso, Voima, Tuulensuu: Tampereen arkkitehtuuria, s. 31. Tampere: Tampere-Seura, 1999. ISBN 951-9080-78-3
- ↑ a b Tuulasvaara-Kaleva, Tiina: Kansallismaisema Koskesta voimaa. Arkistoitu 16.11.2020. Viitattu 8.1.2020.
- ↑ a b Kahilaniemi, Sini & Jalovaara, Jukka & Ahonen, Markku & Ojaniemi, Asko & Virolainen, Jyri: Uusiutuvan energian kuntakatselmus: Tampere (PDF) s. 46. Tampere: Tampereen kaupunki, 2016. Viitattu 8.1.2020.
- ↑ Voimalaitokset Fingrid Oyj. Viitattu 8.1.2020.[vanhentunut linkki]
- ↑ a b c Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998, s. 82. Tampere: Tampereen kaupungin kaavoitusyksikkö, 1998. ISBN 951-609-076-1
- ↑ a b Niemelä, Jari: Tiilestä tehty Tampere – punatiilirakennuksia eilen, tänään ja huomenna, s. 43–44. Tampere: Tampere-Seura, 2006. ISBN 952-5558-01-0
- ↑ Tammerkosken teollisuusmaisema Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Helsinki: Museovirasto, 2009. Viitattu 8.1.2020.
- ↑ Tampereen ajantasa-asemakaava avoindata.fi. 11.12.2019. Tampere: Tampereen kaupunki. Arkistoitu 9.10.2018. Viitattu 8.1.2020.
- ↑ Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998, s. 13, 82.