Kirkkojärvi (Kangasala, Sahalahti)
| Kirkkojärvi | |
|---|---|
| Valtiot | Suomi |
| Maakunnat | Pirkanmaa |
| Kunnat | Kangasala |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kokemäenjoen vesistö (35) |
| Valuma-alue | Längelmäveden alue (35.72) |
| Laskujoki | Myllyoja Längelmäveteen [1] |
| Järvinumero | 35.729.1.004 |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 84,6 m [1] |
| Rantaviiva | 17,0205 km [2] |
| Pinta-ala | 2,49542 km² [2] |
| Tilavuus | 0,0121618 km³ [2] |
| Keskisyvyys | 4,87 m [2] |
| Suurin syvyys | 23,32 m [2] |
| Valuma-alue | 36,5 km² [3] |
| Saaria | 15 [2] |
 Kirkkojärvi |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Kirkkojärvi [2][1] on Pirkanmaalla Kangasalla Sahalahden kirkonkylässä sijaitseva järvi.[2][1]
Maantietoa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järven pinta-ala on 250 hehtaaria eli 2,5 neliökilometriä ja se on 4,6 kilometriä pitkä ja 1,5 kilometriä leveä. Se on lähes joka suunnassa peltomaiden ympäröimänä. Pohjoisessa Sahalahden kirkonkylän taajama-alue ulottuu rantaan asti. Järven rannoilla sijaitsevat myös Töykänän kylä ja Isolahden kulmakunta. Järven ympäristö on alavaa peltomaata ja suuret mäet sijaitsevat kauempana. Vain Kurmittavuoren silhuetti näkyy järvelle asti.[2][1]
Järvi on luoteessa leveä ja kaakossa pitkä ja kapea. Luoteispäässä on matalaa ja siellä on myös saaria. Kaakkoinen kapekko alkaa Holmansalmesta ja se jatkuu 2,7 kilometrin pituisen ja alle 300 metriä leveänä kaakkoon päin. Järvi on luodattu ja siitä on julkaistu syvyyskartat. Järven tilavuudeksi on saatu 12,2 miljoonaa kuutiometriä eli 0,0122 kuutiokilometriä. Sen keskisyvyys on 4,9 metriä ja suurin syvyys on 23,3 metriä. Järven syvänne alkaa kaakkoispäästä ja jatkuu lähes järven luoteispäähän asti seuraten kaakkoisrantaa. Syvin kohta sijaitsee Hullonkärjen kohdalla.[2][1]
Siinä on laskettu olevan 15 saarta. Niiden yhteispinta-ala on 3,0 hehtaaria, mikä on noin 1,1 prosenttia järven kokonaispinta-alasta. Suurin saari on autio Selkäsaari. Se sijaitsee nimestään huolimatta luoteisrannan tuntumassa. Se on 270 metriä pitkä, 100 metriä leveä ja sen pinta-ala on noin 1,7 hehtaaria. Saarista 10 on yli aarin ja loput 4 ovat alle aarin kokoisia luotoja.[2][1]
Sen rantaviivan pituus on 17,0 kilometriä ja sen rannat ovat enimmäkseen metsää. Metsin takan siintävät peltoaukeat ulottuvat luoteis- ja kaakkoispäässä rantaan asti. Järven asutus on haja-asutusta, mutta pohjoispäässä sijaitsee taajaman asuntoalueita rannalla asti. Rannoille on rakennettu lähes 100 vapaa-ajan asuntoa. Niille johtaa tiet seututieltä 325, yhdysteiltä 3230 ja 3231 sekä Töykänän kylätieltä.[2][1][4]
Vesistösuhteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järvi sijaitsee Kokemäenjoen vesistössä (vesistöaluetunnus 35) Längelmäveden ja Hauhon reittien valuma-alueen (35.7) Längelmäveden alueella (35.72), jonka Myllyojan valuma-alueeseen (35.729) se kuuluu. Järven vedenpinnan korkeus on 84,6 metriä mpy. Järven valuma-alue on suhteellisen pieni ja veden vaihtuvuus siksi vähäinen. Sen itärantaan laskee Pakkalanjärven laskuoja ja kaakkoispäähän pienen Lahnajärven laskuoja. Töykänän rantaan laskee metsäoja, joka tuo länsipuolen metsistä ja soilta vesiä. Sen kautta laskevat järveen myös Töykänäsjärvi ja Majaajärvi. Järven oma laskuoja Myllyoja lähtee järven luoteispäästä ja se virtaa rauhallisesti Hangaslahden läpi Längelmäveteen. Längelmäveden vedenpinta on samalla korkeudella Kirkkojärven kanssa.[2][1]
Luontoarvoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirkkojärven pohjoisosa on lintujensuojeluohjelmassa mainittu valtakunnallisesti arvokkaaksi alueeksi. Rantametsät ovat kosteaa rantalehtoa, jossa edustavia lajeja ovat koivu, lehmus, rantayrtti, mustakonnanmarja, lehtokuusama ja vahamaksaruoho. Linnustoon kuuluu harvinaisempina kuhankeittäjä, kultarinta, satakieli, sirittäjä, mustapääkerttu ja puukiipijä, sekä järvessä pesivät härkälintu, silkkiuikku, tukkasotka ja punasotka. Syys- ja kevätmuuton yhteydessä järvi on hyvin kansoitettu. Myös järven Helmikkalanlahti on linnustollisesti monipuolinen ja järviruokokasvuston hallitsema kokonaisuus. Sen luhta-alueella pesii ruskosuohaukka ja siellä on tavattu pikkuhuitti. Järven vesi on luokiteltu hyväksi ja järvi soveltuu virkistyskäyttöön hyvin.[5]
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoden 1855−1856 Kalmbergin kartastossa järvi oli osa Längelmäveteen yhtyvää lahtea, joka oli arviolta 7,8 kilometriä pitkä. Lahteen kuuluivat myös Joukslahti, josta on jäljellä Vähä-Jauksa ja Iso-Jauksa, toinen Perälahti, jossa on vettä Perälahtena tunnetussa lammessa ja Hangaslahti, jonka kautta lahden suu kulki Längelmäveteen. Järven karttanimenä oli tuolloin ”Iso Laks sjö”. Lahden kapeimmasta kohdasta Hangaslahden yläpuolelta sen ylitti silta. Syy lahden kuroutumisesta järviksi on vuoden 1830 Kaivannon kanavan romahtamisessa. Kaivantoon rakennettiin patoluukuin varustettua kanavaa, jolla oli tarkoitus kehittää vesiliikennettä ja metsäteollisuuden kuljetuskapasiteettia. Patoluukkujen auettua kaivannon reunat kuitenkin syöpyivät rikki ja romahtivat. Silloin Längelmävesi purkautui Roineeseen ja Längelmäveden pinta laski pari metriä. Vedenlasku maadutti Kirkkojärven lahdensuun ja paikalle jäi soistuva uoma. Sitä on myöhemmin perattu Myllyojaksi, jossa on ilmeisesti keväisin pyörinyt vesimylly. Järvenlaskussa Kirkkojärven rannat vetäytyivät alavilta osiltaan kauemmaksi ja esimerkiksi suuri Holmansaari (kartoissa nimeltään ”Isosaari”) maatui mantereeseen kiinni. Saaren vanha salmi on pelloilla keväisin märkä ja samoin on myös Myllyojan rantamatkin[4]. Vaikka järvenlasku tapahtui jo vuonna 1830, on vanha tilanne edelleen Kalmbergin kartastossa näkyvillä.[6][7][8][9][10][11]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i Kirkkojärvi, Kangasala (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 13.9.2019.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 9.11.2017.
- ↑ Kirkkojärvi (35.729.1.004) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 9.10.2018.
- ↑ a b Kirkkojärvi, Kangasala (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 13.9.2019.
- ↑ Kangasalan kunta: Sahalahden rantaosayleiskaavan luontoselvitys[vanhentunut linkki], FCG Finnish Consulting Group Oy, 10.5.2012, viitattu 18.1.2018
- ↑ Mäntylä, Jorma: Sarsan maisema mullistui yhdessä yössä Tiede-lehti 4/2004. 2004. Viitattu 9.10.2016.
- ↑ Kalmbergin kartasto: Sotilaskartta 1:100 000. Keisarillisen Venäjä, 1855–1856. Kartta (fc20050734.jpg) Heikki Rantatuvan karttapalvelussa (JPG) (viitattu 6.11.2017) suomi
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 2141 05 Sahalahti. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1957. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 6.11.2017)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 2141 05 Sahalahti. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1975. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 6.11.2017)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 2141 05 Sahalahti. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1980. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 6.11.2017)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 2141 05 Sahalahti. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1987. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 6.11.2017)
